Miten selvitä?
Mistähän sitä aloittais. No varmaan siitä, että haimme avioeroa muutama kk sitten. Luulin perustaneeni ratkaisun siihen, ettei päästy yli miehen syrjähypystä ja, ettei meidän kahden välinen juttu enää toiminut. Mutta ei. Nyt alkaa pikkuhiljaa tiputella kaikenlaisia ikäviä asioita. Mulla oli jo eron jäljiltä parempi mieli, mutta nyt oon taas ihan pohjalla... Miehellä on onnellinen uus elämä, jonka on rakentanut pikku hiljaa ensin ystävyyspohjalta aloittaen ihmisen kanssa, joka kuunteli sitä, kun avioliitosssa oli vaikeeta ja mietittiin saadaanko mitään korjattua ja voidaanko olla yhdessä onnellisia. Nyt mun ex-miehen mukaan pitäis tyytyä siihen, ettei avioliittomme aikana tapahtunut mitään... Oon ihan rikki ja lasten kanssa täytyis vaan jaksaa...
Kommentit (36)
se on enää asiaa ruotia. Eropäätös on tehty. Mies ei jäänyt sinussa roikkumaan vaan jatkoi elämäänsä, tee sinä samoin. Toimi asiallisesti sekä häntä että hänen uutta perhettään (=tässä vaiheessa naisystävä, myöhemmin mahdollisesti myös lapsia) kohtaan, älä koskaan puhu lapsille pahaa isästä ja yritä itsekin tulla onnelliseksi.
Voi hyvin.
Ja tästä uudesta naisesta kerrottiin mulle viime viikon lopussa. Siks en oo lainkaan sujut asian kanssa.
Ap
Siis pari kk sitten jätit miehesi, olit varmaan jo aiemmin puhunutkin hänelle aikeistasi? Nyt sait tietää että hänellä on uusi naisystävä...ja alat harkita ettet enää ole väleissä? Olit tän pari kk luullut että palaatte yhteen, antoiko mies ymmärtää niin kunnes viime viikomoppuna pudotti pommin?
No tämä ihminen ei ole eron jälkeen tullut naisystävä, vaan ystävä joka lohdutti, ymmärsi miestäni ja puhui siitä kuinka erosta selviää Tänä aikana luulin miehen yrittävän keskittyä liittomme korjaamisen. 1) Mies siis ihan ekana petti, 2) sitten tuli takas, 3) tapas tän uuden ystävänsä viikon syrjähypystä kiinni jäämisen jälkeen. Ja nyt ne onkin sit yllättäin eromme jälkeen yhdessä... 4) lisäksi mies alko puhu mulle puolisen vuotta sitten, kuinka on ahdistunut ja onneton, eikä voi luvata ettei ikinä enää petä mua.
Kehittää joku kauhea kosto ja rangaistus miehelle joka rakastui toiseen? Kostaa se ettei mies jäänytkään itkemään sun perään kun jätit hänet?
Joo saat sä surra ja napista asiasta, mutta me luultiin että sä kysyit neuvoa ja ajatuksia, ja totuus on nyt että sun tarvii yrittää päästä yli tuosta katkeruudesta, ettet pilaa omaa ja lasten oloa enempää...
Mä yritän päästä tästä yli ja totta, että oon vihainen miehelle nyt. Mä oon katkera myönnän. Mutta pitäiskö mun jaksaa vaan ymmärtää ja olla hyvissä väleissä? Kyllä tää mun mielestä epäreilu elämä on.
Ap
Mutta aika paskiaiseltahan tuo mies kuulostaa.
vain asiallisissa. Ja aina muistaa, että lapsissa on puolet isäänsä - jos isää moittii, moittii myös lapsiaan.
mitä mies on tehnyt väärin? Vaimo halusi eron, mies rakastui uudelleen.
Ei sinun tarvitse ystäväksi miehelle ruveta, eikä hän varmasti haluaisikaan sitä, mutta asialliset välitä täytyy yrittää pitää.
ttavasti tulet selviämäään paremmin koska miehen suhde ei välttämättä kestä. Mutta sekään ei kuulu sulle.
ex-miehelläsi on uusi suhde ja uusi onni. Olette olleet asumuserossa pohtimassa liittonne tulevaisuutta ja ex-miehesi on tullut siihen tulokseen että näin on parempi. Kun mies on onnellisempi, lapsennekin voivat paremmin. Mitään hyviä kaverivälejä sinulla ei ex-miehesi kanssa tarvitse olla, riittää kun lapsiin liittyvät asiat saatte suosiolla selviksi.
Päätin eilen, että en katkaise ex-mieheen välejäni (alunperinkin olen aina ajatellut, että lasten asiat hoidetaan järkevästi, lasten etua ajatellen), mutta en aio poistaa ex-miestänikään omasta elämästäni, vaikka tällä hetkellä olen kiukkuinen ja katkera akka. Yritän päästä sen yli ja jatkaa jonkintasoisena kaverina. Aion pysyä järkevissä väleissä ja yrittää päästä tästä yli, vaikka vaikeaa on. Kyllä mä ihan oikeesti tiedän järjellä, etä musta tulee jonkun toisen kanssa onnellisempi, mutta huonostakin irtipäästäminen on iso prosessi... Sen olen valitettavasti huomannut, ei auta kun tunteet on mukana.
Ap
Kai mä sit pelasin korttini metsään, kun luovuin siitä... Olisko mun pitäny tyytyä siihen, että mies tulee joku kaunis päivä kotiin ja ilmoittaa, että lähtee nyt. Se oli sen tietyn kynnyksen kuitenkin kerran jo ylittäny. No ei olis, sen tiedän itsekin. Mutta kuten jo sanoin, toivoin että asumusero olis saanu sen miettiin, asiaa uudelleen... Ei me oltais voitu jatkaa enää päivääkään niin kuin me elettiin. No se jatko elämää ja minä en, niinhän se on. Sitähän se homma ahdisti muutenkin enemmän, mua ahdisti vaan sen toiminta mua ja perhettä kohtaan, ei se itse.
Ap