' Ei kahta hirveaa asiaa voi perheelle sattua' Tsempattiin toisella keskustelupalstalla erasta odottajaa, joka oli lapsensa kohtuun menettanyt askettain.

onnettomuudessa. Minusta liikaa yhdelle perheelle.

MUTTA siis tilastollinen todennäköisyys että jotain yksittäistä hirveää asiaa tapahtuisi ikinä on häviävän pieni. Toisaalta, toiset on riskialttiimpia joillekin.. Mutta se riippuu mistä roikkuu.

Itselläni on kaksi eri tavalla vaikeasti vammaista lasta, ei periytyviä sairauksia, normaalit raskaudet ja synnytykset, ei hapenpuutteita tms. Toisen kerran kun saimme tietää diagnoosin, niin se oli paha shokki ja olin todella katkera ja mietin juuri tuota hokemaa...



Nyt olemme sopeutuneet ainakin jollain tavoin, ihminen on outo otus kun voi selvitä monista tilanteista. Onneksi on terveitäkin lapsia, kaikkia rakastamme tosin yhtä paljon, eikä noita erityisiä enää osaisi kuvitella toisenlaisiksi.

sairautta mikä kuoleman aiheutti tai raskaudet ole olleet jotenkin poikkeavia niin että sama voisi toistua, niin hirmu harvinaistahan se olisi jos sama toistuisi. Mutta toki voi toistua vaikka harvinaista onkin. Toisaalta ajatus siitä että ei kai nyt kahta kertaa voi olla niin huono tuuri että sama osuisi kohdalle voi rauhoittaa ja sillä ainakin itse ymärrän että noin rauhoitellaan. Itse kun odotin vikaa lastamme pelkäsin koko ajan että jokin menee vikaan ja pyrin rauhoittelemaan itseäni että kun lähipiirissä on jo ihan vastikään sattunut kohtukuolema, vaikeasti vammaisen lapsen syntymä ja myöhäisillä viikoilla ollut keskenmeno niin on kyllä huono tuuri jos nyt meillekkin käy huonosti. Vaikka siis ihan hyvin olisi mikä tahansa voinut meillekkin osua vaikka ihan lähipiirissä jo oli ko. asiat sattunet. Rauhoitti silti hiukan paniikkia niin että jaksoi 9kk odotuksen.

toisille kaadetaan onnettomuuksia saavista ja toisella henee aina hyvin.