Huhtihippusten varaslähtö vkoon 17 *********

No niin - flunssa iski siis tähän mammaan oikein toden teolla, ke - to -yönä... Nyt alkais helpottaa, mutta tuntuu tuonne keuhkoihin painuvan - ääni on tosi " seksikäs" niin parhailla viskin karhentamilla jazz-laulajilla ;o) eikä nuo allergiatkaan helpota yhtään asiaa. Silloin pari vkoa sitten veikkailin syytä ihmeelliselle " piristymiselle" ja energiarikkaudelle, mutta tais tuo elimistö kierrellä ylikierroksilla jo silloin. Nyt on vielä lepäilyt jääneet vähiin, kun yritetty tytsyjen kanssa antaa iskälle työrauhaa väsätä loppusuoralla olevaa opinnäytetyötä (töiden ohella kun tekee, niin aika on aina vähissä, itselläkin olis pari esseetä ja käännöstä tehtävänä...).



Muuten ei siis vielä mitään merkkejä lähestyvästä h-hetkestä! Kunpa nuo muut eivät vaan sairastuis, pääsis ukkokultakin mukaan synnytykseen ja tytsyt sitten laitokselle katsomaan tulokasta. Tosin, asennoitunut olen siihen äitienpäivävkonloppuun, joten eiköhän köhät ole siihen mennessä köhitty !!!



Onnitteluja taas valtavat säkilliset ainakin m@mulille ja monelle muullekin, nyt alkaa vauvautuneita olla jo niin paljon, ettei näköjään nickejä muista tälleen raskausdementian vaivatessa enää ollenkaan!



Taidan tästä itse lähteä vielä pyykkikoneen tyhjentämään ja muksujen hoitokassit selvittämään huomiseksi. Katsotaan tuleeko tuosta nukkumisesta mitään tämän köhän kanssa....



Niin, ja Emmis ja Ufa! Kiva kun on täällä vielä seuraa! Voi olla, että itsekseni täällä " itkeskelen" sitten toukokuun puolella, kun tuo meidän la:kin oli vasta 3.5



Pahnu, nyt jopa 38+2

taustailijoille MammaKesäkuulle & m@mulille! Tässä kuussa onkin syntyny hirveä määrä poikia, kun oon noita muitakin keskusteluja seuraillu..



Onkohan joku/jotkut lähteny tositoimiin, kun pino oli kovin hiljanen viikonloppuna...?



Emmis, olishan se varsinainen tilastoharvinaisuus :) Tsempataan sinne lauantaille niin ei tarvitsisi kärvistellä..

Pahnulle pikaisia paranemisia! Ei olisi varmaan kiva, jos synnytys päättäisikin jo käynnistyä ja kipeänä joutuisit tositoimiin..



Yö meni itsellä hyvin nukkuessa (selälläni!) lukuisia vessassa käyntejä lukuunottamatta. Mutta: kerrankin kun aamulla olisi saanut nukkua pikkusen pidempään, niin tämä on jo ennen 7 hereillä :( Mahan kovettumisia on ollut koko ajan, mut ei kipeitä.. Tänään klo.10 neuvola ja esikoinenkin kotiutuu kylästä :))) Kaippa ne sieltä äitiyspoliltakin sitä aikaa soittelevat tämän päivän aikana...



Mukavaa viikon alkua meille viimosillekin hippusten kantajille,

Ufa rv39+3 (tai 40+4)

Itseasiassa heräsin jo neljän jälkeen ja masukki mylläs sen jälkeen tunnin, jonka jälkeen ei enää nukuttanutkaan tätä emäntää. Eilen vaatekutsuilla sain jalkahierontaa (oli ihan kutsuttu miuta varten sinne), mut ei näyttänyt olevan vaikutusta. Aamulla mieskin havahtui miun pyörimiseen, ja sain houkuteltua hänet vähän paremmin hereille, joten kokeiltu on se viimeinenkin s, mut epäilen kyllä ettei se synttärilahja taida ainakaa olla... tosin olo on kyllä aika tuhti ja painon tunnetta on - josko se siitä. Iltapäivällä pitää varata äippäpolilta aikaa...



Tänään olen jo ehtinyt käydä neuvolassakin - terkka jo kurkki kahvihuoneen ovella, kun sinne pääsin, ilme oli aika hyvän näköinen ;) Kaikki edelleen kohdallaan - paineet hyvät, hb 134 (vaihdellu koko raskauden ajan 134-140 välillä) sykkeet samoissa kun aiemminkin. Terkka epäili, et on vesikin jo vähentynyt, kun on niin selvät muodot vauvan kropalla, sf oli vielä kasvanut sentillä, joten ainakin masukki kasvaa.. mihinhän senteille päästään - meillä paino ei ole yleensä ollut pelkona...



Mut nyt mentävä kattoon mitä kuopus sählää... muu perhe meni ostamana äipälle synttärilahjaa ;) meillä saan aina päättää kaikki lahjat - omanikin ;) tosin isännältä ne lahjat, jotka olen saanut ihan hänen päättämänä, on olleet todellakin ne parhaat - hän vain ottaa liikaa stressiä aiheesta ;))



Nyt menee...



--Mirpa ja masukki (kohta vuokrasopimuksen irtisanomisen aika) rv 41+4--

Aloittelin tuossa viimeistelemään paria imetyspaitaa, joita olen ommellut. Ihan trikoisia peruspaitoja. Kahden ensimmäisen lapsen kanssa pärjäsin aika kivasti ihan t-paidoilla ja neulospaidoilla / paitapuseroilla, mutta nyt kesäaikaan tuntuu vähän ikävältä nostella sitä koko paidan helmaa ylös, varsinkin kun noita vatsamakkaroitakin on jälleen ;o). No, onneksi tuo paitamuoti näyttäis olevan aika kiva tänä kesänä noita imetysasioita ajatellen. Paljon on sellaisia valekietaisupaitakauluksia, jolloin on helppo laskea kauluksen toinen reuna imetyksen ajaksi alemmas ja sitten noita nepparillisia kauluksia kanssa...



Kiitos Ufa paranemistoivotuksista, veikkailin jo tässä aamulla pitääkö soittaa lääkärille, mutta ajattelin tämän päivän vielä katsella. Aikamoinen röhä on vieläkin päällä tai lähinnä tuntuu, että nuo keuhkot tulee pihalle ja että joku ois yöllä hiukan " raspaillu" henkitorvea... Pitänee höyryhengittää vaan useasti, jospa se siitä. Kunhan tuo ukkokulta ei vaan tulis kipeäksi. Ei siinä, ettenkö pärjäis synnytyksessä itseksenikin, mutta onhan se henkisestikin aika tärkeää tuo läsnäolo salissa. Minulla on olleet kohtuullisen lyhyet nuo salissa vietetyt ajat, mutta silti jollekin tutulle ähkiminen, valitus ja puhina on paljon mukavampaa...



Viime vkolla oli puhetta niistä synnytysunista - pari unta olen mieki nähnyt. Ei mitään ihmeellisiä. Viime yönä näin, että yks kaveri, jonka laskettu aika on jo ens to, sai vauvan... Sen verran sain aikaiseksi tänä aamuna sitten, että laittelin jo sairaalakassia hiukan valmiimmaksi. Vielä pitäis liivinsuojukset ja " puuhapaketti" kasata...



Tsemppiä viimeselle kahdelle viikolle (toivottavasti!) kaikille vielä masukkejaan hoivaaville. Kävin jo itsekin kurkkimassa tuolla vauvapuolella uutisia jo nyyttinsä saaneilta.



Pahnu 38+2

Ja suppareita kovasti! Täälläkin on jonkin verran tuota painontunnetta ja muutama napakka supparikin tuli yöllä, mutta vessareissuihin näyttivät helpottavan... Vielähän sinullakin ehtii ne eiliset hieromiset ja aamuiset ässät tämän vuorokauden aikana tehota!!!



Meillä ois tuon miehen synttärit ke:na, joten se vois olla ihan hyvä päivä... toivossa on hyvä elää =o)



Edelleenkin Pahnu



Mitenkähän Vivalla meni viime vkolla se käynnistys? Jännittää tämä uutisten odottelu...



Eveliinukka! Joko on nyytti kainalossa?

Pahnu: Ei täältä minnekkään karata :). Täysissä sielun ja ruumiin voimissa siis edelleen. Oli koko viikonloppu menoa, eikä siten tullut käytyä lukemassa täältä juttuja. Nyt sai sitten oikein urakoida :). Kyselin sulta jossain pinossa kaakonkulmalaisten tapaamisesta. Toteutuiko se vai jätettiinkö suosiolla synnytysten jälkeiseen aikaan?



Helena84: tervetuloa mukaan. Miulla sama la eikä edelleenkään merkkiä lähdöstä. Mitä enemmän viikkoja sitä parempi olo :D.



UfaKuk: just tajusin, että meilläkin sama la. On vissiin tämän äipän pää entistä lahompi... :)



(.) Ei siis mitään uutta. Viikonloppuna supisteluja ollut päiväsaikaan, jotka yleensä helpottuneet wc reissujen jälkeen. Maha on ollut vähän sekaisin, johtunee Obsidanin syönnistä. Ei onneksi pahasti vaivaa. Kokoarvioon pyysin terkalta, muttei vielä antanut lähetettä, kun ei vakiterkka ollut paikalla. Jotenkin ruvennut jännittämään tämän vauvelin koko, kun kantapääkin tuntuu jo niin isolta mahanahkan läpi ja sf-mitta vain kasvaa (jo 39cm). Ruokakin kun mulle maistuu vähän liian hyvin... ja olo on muutenkin aika täyteläinen tuon mahan suhteen :). Olisin siis ihan valmis jo tästä luopumaan, kuten varmaan moni muukin.



Toivon, että huomisessa neuvolassa saisin lähetteen eteenpäin, niin ei tarvitsis turhaan huolia tuota kokoasiaa. Enismmäinen lapsi oli kuitenkin 4125g, toinen 3350g.



Viikonloppuna miekin mietin, että mitenkähän Vivan sektio on mennyt...



June77: jokos sulla on nyytti kainalossa??? Ei ole kuulunut sieltä suunnalta mitään...



Onneittelut kaikille nyyttinsä saaneille. Paljon on jo huhtiksia syntynyt. Mie olen varmaan se viimeinen saaja :)



Iloista mieltä kaikille!



Eveliinukka 39+3

Ihan ensiksikin onnea kovasti kaikille niille lukuisille huhtihippusille, jotka ovat jo nyytinhakureissulla/hakeneet nyyttinsä. Hirmu hienosti on synnytykset sujuneet. Kuulostaa rohkaisevalta! Valitettavasti en muista nickejä on niin huono pää. Vanilja82:lla oli ainakin viime torstaina sektioaika, muita en muista...



Pitää munkin muutama rivi laittaa kun minäkin täällä kärvistelen varmasti toukokuussakin, ei ole kovin ollut merkkejä synnytykseen lähdöstä. Vielä täällä palstoilla näyttää hengailevan porukkaa, mutta vähemmässä määrin kuin aikaisemmin.



Inhottavia viiltäviä kipuja tuolla kohdunsuulla on aina silloin tällöin niin että rampauttaa kävellessä ja jos jonkin näköisiä supistelutuntemuksia, mutta ei ollenkaan mitään useamman tunnin sessiota.



Synttärisankarille (Mirpa?) onnea myös. Meillä on melkein koko suku syntynyt huhti- toukokuussa, joten jospa tämäkin " pikkuinen" jonkun synttäripäivänä syntyisi. Vappunakin vois tulla...



Kävin viime perjantaina lantiokuvissa ja äitipolilla ja lääkäri jo aamulla soittelikin, että hyvin mahtuu isokin lapsi tulemaan, mutta sen verran vikaa on lantiossa, että voi helposti ohjata lapsen avotarjontaan (kuten esikoisen kanssa kävi), joten tilanne tsekataan sitten kun menen synnyttämään. Mitään takeita ei siis ole ettei tääkin päättyisi sektioon :(. Käynnistystä ei suunnitella. Kokoarvio oli nyt noin 4 kg, ei ollut makrosomiaan viittaavaa, vaikka niin on väläytelty useasti. Lapsivettä on liikaa, joten helposti voi vedet mennä. Vauva keikkuukin vielä tuolla yläilmoissa. Synnytys tietysti jännittää kun oon tavallaan ensisynnyttäjä.

Uutta äitipoliaikaa ei varattu, eikä passitettu enää verikokeisiin, joissa oon kyllä saanut ihan tarpeeksi ravata. Maksa-arvot on laskeneet ja matalasta hempparista eivät kovin huolissaan olleet, ellen joudu sektioon.



Pihalle voisi mennä haravoimaan, jos sais vähän suppareita aikaan. Mistähä sitä löytäisi sellaista voidetta naamaan ettei noi maksaläiskät lisääntyisi? Onkos kellään muulla ollut samaa ongelmaa?



Olga-Severiina 39+5 (laskettu aika lähestyy)

Täältä kans onnittelut Mirpalle!!



Edelleen yhdessä koossa minäkin ja ei mitään tuntemuksia muusta... Hoh-hoijaa kun alkaa päivät tuntumaan yhdeltä odotukselta eikä vielä olla edes lasketussa ajassa ;)



Olga-Severiina, olipas jännä että katsovat tuota sektiojuttua sitten synnytyksen aikana eikä mitään päätetä etukäteen! Tai kai se siis on ihan normia jos kerran mahkut on että ei synny avotarjonnassa mutta mikäköhän vika se sitten on mikä aiheuttaa tuon suuremman riskin? En oo ikinä kuullut! Eikä se sun matala hemppa oo mikään murhe, tietävät siellä kun synnärille menet että mitä sun arvot on ollu ja jos sitten tarvit verta leikkauksen takia niin sillähän se hoituu. Monillahan laskee ihan hyvästäkin hempasta " liian" alas ihan tavissynnytyksessäkin joten yritä vaan jatkaa samaa rataa äläkä murehdi siitä!



Eveliinukka kans sitten edelleen täällä, onkos sun kädet parantuneet täysin? Ja olikos se teillä kun oli sitä vesirokkoa, onko se nyt poissa?



Mulla on pullataikina kohoamassa, se oli mun viimeinen juttu minkä olin ajatellut tehdä ennen vauvan tuloa joten kunhan ne on paistettu niin vois lähteä sinne synnärille ;D Lupaan etten enää rehki mitään ylimääräistä loppuraskauden aikana, meni sitten yliajalle tai ei!! Viime yön kun nukuin paaaljon paremmin kuin edellisen kun olin ottanut rennommin...



Emmis, esikko 01/06 ja poju 39+1



Ps. Huomasittekos muuten että kaikki muut vauvansa hakeneet ovat tuoneet kotiin oinaan ja me loput saadaan härkiä? Ei sillä että olisi väliä mutta kun itekin olen härkä niin pisti silmään ;DD

Sitä samaa minäkin vähän ihmettelin kun Emmasophia, että eivät sitte päättäneet saman tien sektioon, kun kerran on se riski, että kääntyy väärään tarjontaan, mutta lupasi, että jos yhtään näyttää tilanne siltä että pitkittyy tai väärä tarjonta, niin leikkuriin. Onhan se vähän jännittävää kun on niin ikävä kokemus viimekerrasta. Sanoin sen lääkärillekkin. Mutta osaavat varautua, joten sen suhteen tilanne on ihan toisenlainen. Säästäähän se kustannuksia, se kai siinä on suurin syy. Lisäksi olisi hyvä jos voisi kerrankin synnyttää tämän normaalisti, ja voihan sitä muutenkin synnytyksen aikana sattua kaikennäköstä. En ole itse sektiovastainen, mutta tiedän että viimeksi oli haava aika kipeä pitkään ja toipuminen kesti kauan.



Niin, hyvä havainto, että oinaat vaihtui härkiin. Terveisin myös jääräpäähärkä :).



En vieläkään saanut itseäni kammettua tuonne pihalle haravoimaan, mutta olempa siivonnut sisällä.



Olga-Severiina 39+5

Ensiksi onnittelut kaikille muillekin vauvansa saaneille!! Oon ollut nettipimennossa melkein viikon joten luen pikkuhiljaa pinot paremmin läpi, nyt vaan vähän silmäilin.



Eli mulla piti olla se suunniteltu sektio ison vauvan takia torstaina 17.4. mutta suunnitelmillahan on tapana muuttua, vai kuinka ;) . Tiistaina 15.4. olin helpottunut sektiopäätöksestä ja kirjoittelin tänne ja kuinka ollakaan seuraavana yönä tuli todellinen äkkilähtö.



Keskiviikkona 16.4. rv 40+6 puoli 5 aamuyöllä heräsin vessaan ja tunsin ensimmäisen kipeän supistuksen siinä pöntöllä. Kun sitten nousin ylös, tipahti limatulppa lattialle. Noh, siivoilin sen pois ja menin takaisin sänkyyn, ehdin päästä just makuuasentoon kun vesi meni. Sitten soitin klinikalle ja sanoivat että voin nukkua aamuun asti ja mennä sitten sinne jos ei ala supistella. Siitä meni 15 minuuttia kun tuli tosi kipeä, yli minuutin mittainen supistus ja niitä alkoi samantien tulemaan neljän minuutin välein. Lähdettiin kiiruusti ja kun päästiin klinikalle (noin 15min ajomatka) niitä tuli jo kahden minuutin välein ja mä olin jo tosi kipeä.



Perillä kuuden aikoihin minut otettiin tosi nopeasti vastaan ja puettiin leikkaussalivaatteisiin että tehdään sektio heti aamulla ensimmäisenä klo 8, siihen asti odottelisin päivystyksessä. Tulin kuitenkin tosi nopeasti ihan hirveän kipeäksi ja supistukset tulivat jo alle minuutin välein, todellakin karjuin kuin eläin tuskissani, joten siirsivät minut heti synnytyssaliin odottamaan ja lääkäri tuli sinne laittamaan spinaalin. Sen jälkeen koitti taivas. Kivut hävisivät kokonaan. Myöhemmin kätilö sanoi, että noin huutaa vain nainen jolla on ahtaan lantion kipu, eli vauva ei mahdu syntymään vaan pää hakkaa lantioon. Silloin on tosi kipeä. Heillä oli kiire laittaa se spinaali ja saada supistukset loppumaan.



Sektio tehtiin sitten aamun ensimmäisenä ja klo 8.14 parkaisi iso mustatukkainen tyttövauva. Paino 4560 ja pituus 50cm, py 36. Tosi pulska ja kaikin puolin ihana vauva, rauhallinen ja tykkää seurustella, nukkuukin tosi hyvin. Niin kuin meidän äiti sanoi, lihavat on lepposii =).



Eli ehdin lukea HENDUN tarinaa sen verran että sullahan oli suunniteltu sektio sinä samana päivänä 16.4. ja sanoit että sua ennen oli yks suunniteltu ja yks hätäsektio. Eli mä olin se " hätäsektio" =) . Tosin ei se kyllä oikeesti ollu mikään " hätä" vaan ihan vaan päivystyssektio, vauvalla ei onneks ollu mitään hätää. Mutta siellä oltiin siis samaan aikaan molemmat! Sorry vaan että etuilin ;) .



Tänään päästiin kotiin, vauvan takia oltiin pitempään seurannassa kun sen paino laski liikaa. Nyt se on jo melkein syntymäpainossaan, eli nousikin kohisten sitten. Kaikki on nyt hyvin ja harjoitellan eloa ja oloa täällä kolmistaan. Oltiin muuten perhehuoneessa koko aika joka oli ihan mahtava kokemus.



-vanilja ja tyttö 5vrk

...eli katsoin tuosta leikkauskeromuksesta että kyseessä oli siis " kiireellinen sektio" joka siis on kuitenkin vielä onneks ihan eri asia kuin hätäsektio. Mutta kansankielellä ne taitaa usein olla niitä hätäsektioita..=)



-vanilja joka on ihan onnesta sekaisin ja tyttö 5vrk

Vihdoin on hetki aikaa istahtaa koneelle.



Meille syntyi siis viime ke 16.4 poikavauva, käynnistykseen mentiin iltapäivällä ja illalla 22.16 vauva syntyi. Painoa 4800 g ja pituus 54 cm, päänympärys 39 cm. Arvatkaas oliko mukava ponnistusvaihe? ;) Onneksi sentään melko nopea.



Vauva on aivan ihana ja olen jo täysin hullaantunut häneen. Se on tuntunut hyvältä kun esikoisen kanssa rakkaus tuntui tulevan ja kasvavan pikkuhiljaa toisin kuin nyt.



Kirjoittelen tarkemmin synnytystarinaa kun on toivottavasti jossain välissä paremmin vielä aikaa ja istuminen sujuu paremmin.



Paljon onnea kaikille muillekin nyyttinsä saaneille, nopeasti vilkaisin että hippusia onkin syntynyt viime viikolla tosi paljon!!



Ohtonalle

Helminmami ilmoittautuu myös nyytin saaneeksi. Meille syntyi Poika (3415g, 48cm, pipo 36cm) rv 40+1. Synnytys oli posi kokemus, kestoksi merkittiin 5h, sairaalassa ehdimme olla 2h niin poika oli syntynyt. Kirjoitan jossain vaiheessa synnytyskertomusta, nyt pitää mennä kun esikoinen kaipaa jotain (meidän prinsessalle (3,5v) vauvan kotiutuminen ei ole ollut niin mukava asia, vaikka innokkaasti vauvaa odotti).

Onnea kaikille jo nyyttinsä noutaneille sekä tsemppiä viime metreille huhtimammoille!

Täällä kirjottelee kans yks onnellinen mamma, jonka supparit sai viimein puhtia la:n vastasena yönä, heräsin lupaaviin tuntemuksiin viieltä aamulla ja pienestä epäilyksenpoikasesta huolimatta se oliki sitte paljo railakkaampaa menoa ku esikoisesta. Kaikista terkkarin vannotteluista huolimatta me ei saatu mitään pikkurinssiä, vaan topakankokonen poika rv40+5 4210g ja 52cm. Synnytys meni upeasti synnytyslaulua ja ammetta kivunlievityksenään ja ammeeseen poikamme sitten syntyki, käsittämättömän nopeasti kolmella ponnistuksella. Nassu tästä 2min kestäneestä ponnistusvaiheesta johtuen sai vähän mustelmaa, mutta on jo tässä 2vrk:ssa kivasti asettunukki alkutilanteesta. Haikaranpesään siis päästiin ja saatiin vielä olla samassa perhehuoneessa ku Sarastaki. Esikoinen otti vauvan ihanasti vastaan, mutta tämä äitin huomion jakaminen on meilläki ollu iltatoimien aikaan varsinki aika kipiää... Viimeyönä isi ja Sara ajeli sairaalasta kotia sitten nukkumaan ku ei siitä oikein tullu siellä mitään syäntäsärkevää itkua kummempaa. Mutta onnellisina tulivat meitä sitten aamupäivällä hakemaan sairaalasta kotia ja täällä sitä nyt ollaan, ihana nyytti polvilla. Pitää jatkaa, palailen myöhemmin ja kerron enämmin.

Voimahalit kaikille hippujansa sylkkyihin ja tositoimiin kaipaileville!!!! Puhaltelen supparituulia teillepäin, kyllä hyvää kannattaa vaan ootella :)!

Rauhallisenoloisen pienen tissitakiaisprinssin,2vrk, ja Saran, 2v3kk, onnellinen mamma Hanna

Ensiksi: Onnittelut kaikille tuoreiden hippusten äideille!



Tässäpä viimein synnytyskertomus sunnuntailta 13.4., jolloin meille syntyi klo 10.33 suloinen poika (3850 g ja 51 cm, py 36 cm).



Mulla alkoi siis kipeät supistukset perjantaina 11.4. vähän ennen aamukahdeksaa. Ennen tositoimiin pääsemistä supistuksia ehti tulla parin vuorokauden ajan enimmäkseen vajaan kymmenen minuutin välein. Öisin supistukset ilmeisesti vähän hellittivät, koska olen alkuyöt molempina kärvistelyöinä nukkunut jotenkuten, mutta noin kolmesta eteenpäin supparit on taas tulleet noin kymmenen minuutin välein. Hieman kävi jo väsyttämään...



Supistukset alkoivat viimein sunnuntaiaamuna kuuden jälkeen tihentyä ja kipeytyä selvästi. Seitsemältä soitin Haikaranpesään, mistä pyysivät tarkkailemaan tilannetta vielä tunnin ajan ja kehottivat soittamaan hiljalleen lapsenvahdin paikalle. Soitin heti äidilleni, jolla menisi ajomatkaan kolme varttia ja siihen päälle lähtövalmisteluihin kuluva aika, kun äitini oli vielä nukkumassa soittaessani. Äitiäni odotellessa supistuksia alkoi olla jo noin neljän minuutin välein ja olivat melkein sietämättömän kipeitä. Ainoa, mikä kipua tässä vaiheessa edes vähän hellitti, oli se kun mieheni hieroi alaselkääni. Kahdeksan jälkeen soitin uudestaan Haikaranpesään ja kerroin, että lähdemme tulemaan pian. Kätilö töksäytti siihen vähän ikävään äänensävyyn, että " aha" (myöhemmin selvisi, että välillä oli ehtinyt tulla jo pari ilmoitusta synnärille tulijoista, joten kätilöä oli mietityttänyt, minne kenetkin laitettaisiin saavuttuaan, kun kaksi Haikaranpesän kolmesta synnytyssalista oli jo käytössä).



Kättärillä oltiin varttia vaille yhdeksän ja pääsimme saman tien synnytyssaliin. Amme laitettiin täyttymään. Kätilö arvioi vauvan 3,9-kiloiseksi ja sisätutkimuksessa kohdunsuun todettiin olevan auki noin 7 senttiä. Puoli kymmeneltä pääsin ammeeseen. Lämmin vesi rentoutti ihanasti ja vei pahimman terän kivun tunteelta supistusten aikana. Olin kahden lyhyissä pätkissä nukutun yön jäljiltä tosi väsyksissä, joten melkein torkuin supistusten välit.



Pikkuhiljaa alkoi tuntua ponnistamisen tarvetta. Kohdunsuu oli tässä vaiheessa täysin auki, joten kätilö sanoi, että saisin pian alkaa ponnistaa omien tuntemusten mukaan. Kätilö kysyi tässä vaiheessa, aiommeko ottaa vauvasta kuvia heti syntymän jälkeen ja silloin tajusimme, että kamera oli autossa! Passitin miehen vauhdilla kameraa hakemaan. Jälkikäteen kätilö kertoi miettineensä, mahtaako

mies ehtiä takaisin ennen vauvan syntymää, mutta itse en oikeastaan osannut pelätä, että vauva syntyisi ihan vielä. Miehen saavuttua aloin supistusten aikana hiljalleen ponnistaa. Jonkun ajan kuluttua ulos pullahti iso kalvorakko, jota kätilö oli jo viimeisen sisätutkimuksen aikana yrittänyt kynsillä rikkoa. Kalvorakko oli kuitenkin niin

sitkeä, ettei se suostunut puhkeamaan ennen kuin se oli ulkona ja kätilö puhkaisi sen jollain välineellä. Pään ponnistin kätilön ohjauksen mukaan rauhallisesti (ilman ohjeita olisin varmaan yrittänyt pullauttaa pään voimalla ulos ja saanut kunnon repeämät...). Pään synnyttyä tuntui tosi oudolta, kun vauva kääntyi; tuntui ihan siltä, kun vauva olisi yrittänyt vetää päänsä takaisin sisään ;) Seuraavalla supistuksella vauva syntyi veteen. Napanuora oli ollut kaulan ympärillä ja myös vartalon ympäri kietoutuneena, mutta vedessä vauva kuulemma itse kiepautti itsensä vapaaksi napanuorasta. Vauva nostettiin syliini, rääkäisi ihan vähän ja nukahti syliini melkein heti. Kätilö ei ollut katsonut vauvan sukupuolta vaan sain itse kurkistaa vauvan jalkoväliin. Äidinvaisto oli oikeassa ja poikahan sieltä tuli :)



Istukka oli tosi napakasti kiinni, joten sen irtoamista vauhditettiin oksitosiinilla. Synnytyksen kokonaiskestoksi merkittiin vajaat 5 tuntia, josta avautumisvaihe 4 h 20 min, ponnistusvaihe 13 min ja jälkeisvaihe 19 min.



Kätilö kertoi jälkikäteen, että ainoa tullessamme vapaana ollut Haikaranpesän synnytyssali oli jo ehditty soittojeni välillä merkitä jollekin muulle parille, mutta kätilö oli toisen puheluni jälkeen lukenut paperini ja arvioinut, että ammeesta olisi mulle enemmän hyötyä kuin toiselle synnyttäjälle (oletettavasti koska olin synnytyssuunnitelmakeskustelussa kertonut kiinnostuksestani vesisynnytykseen ja koska toiveena oli pärjätä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä). Olen kyllä tosi onnellinen, että sain vesisynnytyksen kokea ja toisaalta, että tämäkin synnytys meni ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Lämmin vesi riitti lopulta hyvin. Ponnistusvaihe ei onneksi tälläkään kertaa sattunut yhtään. Välilihaani tuli kuitenkin pieni repeämä, johon laitettiin kolme tikkiä.



Pari tuntia synnytyksen jälkeen olo oli kuin en olisi koskaan synnyttänytkään :) Pystyin heti istumaan ilman rengastyynyä tms. Synnytyksestä jäi kaikin puolin tosi hyvä mieli. Tuntui hyvältä, kun kätilö oli päättänyt kirjallisen selostuksensa synnytyksen kulusta mainintaan " hiljainen rauhallinen syntymä" . Siltä se itsestäkin tuntui, toivottavasti myös vauvasta.



Ronjaruu



Ps. Mettäntyttö: Meidän hippuset syntyivät siis samaan ammeeseen :) Meidän esikoinenkin syntyi samassa synnytyshuoneessa ja mekin saimme saman perhehuoneen kuin edelliselläkin kerralla (huone 5 käytävän perällä). Mahdollista kolmatta kertaa varten voisi kai jo varata saman synnytyssalin ja perhehuoneen etukäteen ;)

..ainakin mammakesäkuu, m@muli, vanilja82, ohtonalle, ronjaruu, helminmami ja mettäntyttö vauvoistanne!!!

Toivottavasti muistin tällä kertaa kaikki..



Kylläpä näitä kääröjä nyt putkahtelee valtavasti! Ihanaa!! :)



Ja meidän odottajien määrä sen kuin pienenee, huomaahan sen pinon koostakin jo. Onneksi ei meillä lopuillakaan enää kauaa mene..



Mieheni veli ja hänen avovaimonsakin saivat eilen pienen pojan pitkän väsytystaistelun jälkeen, tuore äiti tulee varmaan itse sitten kertoilemaan tarkemmin kuulumisia kunhan kotiutuvat.



Omaa napaa sen verran että ne vähäisetkin tuntemukset mitä viikonloppuna oli, ovat väistyneet jonnekkin kauas hamaan tulevaisuuteen. Nyt tuntuu siltä ettei synnytys ole vielä lähimaillakaan..



Supistuksia kaikille niitä toivoville! Sekä iso kiitos kaikille jotka ovat malttaneet tulla kertomaan synnytyksestään, pääsee itsekin jo hieman fiilistelemään..



äiti-05-08 rv 39 tasan

Synnytyskertomus..



Maanantaina 14.4 ollessani odottavien osastolla.Klo 11.15 sain kohdunsuuta kypsyttävän tabletin puolikkaan, suun kautta. Tilanne alakerrassa oli varsin epäkypsä, 2cm auki ja 2,5 cm kanavaa jäljellä, lääkäri varoitteli että voi mennä useampi päivä ennen kuin tapahtuu (viitaten 2 aiempaan nopeaan käynnistyssynnytykseen..).

Klo 12.30 lounaalla alkoi tuntua tuttua poltetta selässä. Klo 13 menin suihkuun, sillä aiempien kokemuksieni pohjalta se on rentouttanut ottamaan suppareita paremmin vastaan. Ihanalle tuntuikin ja eikun vettä kuumemmalle mitä kipeämpää teki!! Omien laskujen mukaan suppareita alkoi tulla 2 minuutin välein, joten päätin pukeutua vielä kun pystyin toimimaan. Menin huoneeseen ( 2 ensisynnyttäjää, jotka odottivat omia käynnistyspäätöksiä jakoivat huoneen ¿ toivottavasti eivät säikähtäneet.) ihan tosissani kipeänä, sillä supparin tullessa en pystynyt kuin mumisemaan etukenoasennossa ja soitin kätilön tarkistamaan tilanteen. Auki 3,5 cm ja kanavaa 1cm, eli edistystä-jeee!!!! Kätilökin päivitteli että olethan sinä jo tosi kipeäkin kun siinä koetin kammeta itteäni tutkimuspöydälle suppareiden välissä. Laitettiin peräruiske ja kun menin pöntölle niin kätilö lähti saliin soittamaan. Oli muuten tuskallista olla suppareiden aikana pöntöllä ja miettiä että milläs kädellä pyyhkis kun roikuin siinä apurivassa molemmin käsin..:) Siitä kiireesti huoneeseen ja käsilaukku auki ja tavarat yöpöydältä kassiin ja puhelu miehelle: NYT!!! Matkalla saliin supisti useasti, halusin kävellä, koska oli helpompi ottaa supparit seisalleen vastaan.



Klo 13.55 salissa vastaanotti SUPER IHANA KÄTILÖ!!! Hän otti tilanteen haltuun ja oli koko ajan askeleen edellä. Paikat oli 4cm auki ja kanava kadonnut, kalvopussi pullotti, mutta sovimme ettei vielä puhkaista, koska edellisissä synnytyksissä loppu mennyt rytisten. Kerroin kätilölle toiveeni, että heti kun mahdollista niin spinaalia kehiin ( en ole aiemmin ehtinyt saada kuin kohdunkaulanpuudutteen, joka ei auttanut kuin ehkä 30min. avautumisvaiheessa ), sitä ei voinut vielä antaa, koska voisi pysäyttää synnytyksen, joten otin kohdunkaulanpuudutteen ( n.klo 14.15 ) ensihätään helpottamaan ja se veikin pahimman kären pois. Mieskin saapui ja antoi heti henkistä tukea pelkällä olollaan. Supparit pahenivat (n.klo 15) ja yhtäkkiä vauvan sydänäänet laskivat, kätilö tuli ripeästi huoneeseen. Koetin taas tuskissani kiivetä tutkimuspöydälle, huohottaen miten sattuu. Pakotin itseni toimimaan ja hengittämään, jotta lapsikin saisi happea. Asennonvaihto ei auttanut sydänääniä kohoamaan. Tutkimus osoitti, että paikat menossa takaisin kiinnipäin, nyt 3,5cm auki - VOI EI!! Kätilö hälytti lääkärin puhkaisemaan kalvot, mutta lääkäri oli kiinni jossain, joten hän puhkaisi ne itse. Vesi oli ihan vihreää, mutta sydänäänet onneksi nousi heti ja olo helpottui vauvan voinnin puolesta, mutta samalla iski sellaisia supistuksia- tuntui kuin joku iski puukon selkärankaan ja lähti siitä viiltämään alaspäin!! Vauva oli nimittäin tosi ylhäällä ja lähti saman tien valumaan alaspäin ja SE SATTUI! Ihana kätilö oli kuitenkin hälyttänyt anestesialääkärin laittamaan spinaalin ja olikin heti siinä. Kestin vain ajatuksella, että olen sekuntia lähempänä helpotusta ja ryystin ilokaasua toisella kädellä ja puristin miehen käden kuolioon toisella. Ja kun spinaali (n. klo 15.30 ) oli laitettu niin voi miten pettynyt olin, kun ei se juuri helpottanut. Pakko oli imeä ilokaasua ja huuta, että en kestä, mä kuolen. Mutta kuin taikaiskusta yhtäkkiä katosi pakotus ja polte peräpäästä ja kätilö tarkisti tilanteen, olinkin täysin auki ( klo16). Supparit tuntuivat enää mahan kovettumisena ja puristuksena. Odoteltiin ponnistuksen tunnetta, hain hyvää asentoa ja pystyin jopa vitsailemaan kätilön ja miehen kanssa¿jotain höpisin että nyt kun en tunne mitään siellä alapäässä niin sinnehän voisi tehdä vaikka lävistyksen ;}..ja sitten tuli vain ulostetta kun lapsi puski itseään tulemaan..niin siihenkin totesin, että ihan paskareissuko tästä tuli. Ponnistin kyljeltään ja miten ihanaa se oli kun ei käynyt kipeää niin kuin kahdessa edellisessä synnytyksessä ponnistusvaihe on ollut kaikkein pahinta ja sitä nytkin olin siis ennakkoon kauhulla odottanut. Poika syntyi sitten 6 minuutin kuluttua kädet poskella ja melko vaisuna ja vetelänä. Kätilö imi lapsivettä pois ja poika virkostui niin, että sain hänet paidan alle ja voi miten ihana oli tuijottaa omaa pientä ihmettä. Lapsi oli ihan vihreän kinan peitossa kuin pieni vihreä avaruusolio. Lastenlääkäri kävi tarkistamassa lapsen ja totesi kaiken olevan onneksi kunnossa. Mitat olivat 3820g / 53,3cm/ 34,5cm..ja kovasti on velipoikien näköinen. Oli tosiaan pisin ( 3tuntia ja 30 min.) ja kivuliain synnytys. Toipunut olen parhaiten tästä synnytyksestä, vaikka repeämä ja tikit tuli ¿vanhaan tuttuun paikkaan¿. Heti on pystynyt istumaan, lenkkeilemään ja voisin vaikka kärrynpyörän heittää.



Olen niin ONNELLINEN kolmesta pojastani. Itkeä tuherran öisin kiitollisena kaikista. Kunhan vain energiaa ja aikaa riittäisi noille 3 ja 4 ¿ vuotiaillekin¿



klematis

Ihana lueskella teidän kertomuksianne! Kyllä sitä nyt jo vähän kärsimättömänä odottelee oman nyytin kainaloon saamista. Oma olo on hiukan kohentunut mitä raskauteen liitty, joten jospa sitä jaksais odotella ;o)



Flunssa vaan senkun pahenee, tänä aamuna heräsin niulukipuun ja soitinkin sitten lääkäriajan - onneksi sain samalle lääkärille, joka meillä neuvolassakin käy. Nyt sitten oikein tujulla penisilliinikuurilla ja sain noita allergioitakin varten kortisoninenäsuihkeen, joten eiköhän tästä parin päivän päästä aleta piristymään. Harmi vaan, että just nyt on kipeenä - nuo ilmatkin on kuin morsian! Aurinko paistaa ihanasti, mutten kyllä jaksa kauaa pihalla olla. Pölypaleerotkin näyttävät tällaisella säällä lisääntyvän mystisesti =o)



Eveliinukalle taisin jossain pinossa kommentoida siitä tapaamisjutusta. Jätin " omin luvin" sen järjestelyn myöhempään ajankohtaan, kun näytti, että osa meistä " poksahtelis" jo aikaisemmin. Ajattelin laitella tässä jossain vaiheessa spostia niille, joiden osoite minulla on...



Nyt täytynee lentsusta huolimatta kaivella tuo imurin letku esille ja ruveta tekemään imurointia kuvaavia liikkeitä. Sais vähänkään alulle ennen tuota eskarilaisen hakua...



Voimia viime rypistykseen vielä jakautumattomille hippusmammoille!



Pahnu 38+3, jolla muuten oli eilen jopa ihan oikean tuntuisia suppareita muutaman tunnin ajan. Muutaman kohdalla piti oikein hengitellä ja asentoa etsiä. Liekö tuon yskimisen aiheuttamaa? Tänään ei ole ollut tietoakaan mistään suppareista.

Onpa paljon nyt vauvauutisia.. Onnea kaikille meille!! :)

Eli poika syntyi 18.4. klo 09.37 kokoa oli 3910g ja 51,5cm. ja paljon tummaa tukkaa :)

aivan ihana pieni poika. Ja synnytyskin meni tosi kivasti kunhan nsin saatiin käynnistettyä ;) eli ke 16pvä siis aloteltiin sitä..



mentiin siis 16.4 aamulla vajaa 8 äitipolille. (aika piti olla 8.10) pääsin käyrälle ja sitten lääkäriä odottamaan. Joka olikin 2 tuntia myöhässä. Lääkäri sai painoarvioksi n.3,7kg ja mielellään olis kotiin vielä pistänyt mutta en suostunut,kun ika oli jo sovittu.

Lupasi sitten että pe. aamuun koitetaan ja sitten kotiin jos ei käynnisty.



Siitä siis osastolle ja eka puolikas tabletti 11 jälkeen. sitten käveltiin rappuja ja käytäviä että jotain kävis tapahtumaan. ja supistukset alkoikin,olivat ihan kipeitä,mutta eivät pahentuneet.. mutta sen verran supisti että eivät sitten enempää tabletteja pistäneet.

koitin kävellä osaston käytäviä että supistukset pahenis,mutta turha vaiva,loppuivat 5 maissa yöllä.



Aamulla sitten lääkäri tuli 9 aikaan ja katsoi että 3-4cm auki mutta reunaa niin paljon jäljellä ettei puhkase kalvoja. tbletin pisti. Ja tokas siinäkin vielä että toivotaan että edistyis,ettei kotiintartte lähteä.

Siinä vaiheessa väsymys sun muut purkautu ja itkin sitten sen aamupäivän.. en ees kävelemään jaksanut lähteä kun masensi.

1ltä pistettiin toinen tabletti ja sitten aloin liikkumaankin. ulkona käveltiin. siinä supistukset alkoi taas.



nyt supistkset sitten paheni kokoajan ja 8 maissa illalla pääsin synnytysosastolle. Hassua kun supistukset tuntui nyt vaan selässä. Kävin ammeessa ja keinuttelin keinutolissa. sitten saliin missä käyrää ja lääkäri pyydettiin katsomaan.

Ei ollut edelleen kun 4cm auki ja reunaa jälellä. joten kalvoja ei puhkastu vieläkään.

Annettiin petidiiniä ja nukkumaan 12 maissa yöllä.. se hetkeksi auttoi ja sain torkuttuakin jopa. parin tunnin päästä sitten oli niin kipee että kätilön pyysin. Laittoi toisen kipupiikin joka ei käynyt auttamaankaan joten ilokaasuun siirryin. se tehoskin tosi hyvin! kunhan vaan paljon ja kunnolla uskalsi ottaa sitä. Vei sen kärjen pois kivusta,että oli ihan siedettävää.

Aqua-rakkuloitakin kokeiltiin kun selässä vaan kipu,mutta laitto vaan koski kamalasti éikä auttanut..

aaulla 8 maissa tuli taas lääkäri ja reunat oli hävinnyt,ja samantien kalvot puhki.

Samantien alkoi kivut pahentua,mutta ilokaasulla pärjäili vielä.

8.45 spinaali pistettiin ja siitä alkoikin kamalat kivut!! huusin ja kiroilin ja vaadin lääkäriä kun tuntu et ei ole normaalia se kipu. lääkäri tuli 9.15 ja totes että täysin auki,voit ponnistaa :)



Kivutkin kävi sitten helpottaa ja jakkaran vaadin (ei olis millään antanut)

se sitten laitettiin sängylle ja sielä keikuin :D kivut oli hävinnyt kokonaan,tuntui vaan pnnistamisen tarve. Ponnistelin sitten siinä jakkaralla kunnes sydänäänet tuppu 60 pintaan eikä noussut.. lääkärikin tuli paikalle. sitten jakkara pois ja selälleen ja nopeesti poika pihalle. tulikin ihan hetkessä ja helposti.

Oli kaulan ympäri napanuora ja poitsu oli sinertävä eikä heti huutanut.

Nopeesti kuitenkin tokeni ja sitten sain hänet rinnalle. happe vaan maskilla annettiin.

Kivut loppui samantien kun lapsi oli pihalla. ja itse ääneenkin ihmettelin että miten se tuli niin helposti..? :)

Eli kalvojen puhkasusta meni tunti ja 37min. ja ponnistus 17min

pystyin samantien istumaan ja tosi hyvässä kunnossa olen! :)

Ihanaa oli kokea tuollainen mukava synnytys. sunnuntaina kotiuduttiin ja aika hulinaollut. tyttö oli ikävissään ollut ja purkaa sitä minuun eikä nuku hyvin. mutta eiköhän se siitä kun tottuu :) ja vauvasta kyllä tykkää!

Poijalla on hieman mahavaivaa niin sylissä vaan olis ja tissillä kokoaja.

Maitoakin tulee,tänään neuvolassa käytiin niin ei ollut paino enää laskenut sairaalasta lähtöpainosta.



Mutta nyt mentävä taas..:)



Viva,tyttö 2v8kk ja poitsu 4vrk

tipahtanut?



Aluksi kuitenkin kaikille vauvan saaneille ISOT onnittelut, teitä olikin jo iso määrä.



Niin siihen limatulppaan:

Tais tippuu tänä aamuna limatulppa pönttöön. En kyl tiiä, kun ei ollu silmälaseja päässä, joten olin sokkovessassa. Mut kuulu vaa plumsaus, eikä sellasta yleensä pissin jälkee tavallisesti kuuluis.... :) Tytiltähän en sellasta tulppaa ees tavannu. Mut tuli vaan mieleen et jokohan se sitä nyt ois ollu. Kaverin mielestä miun masu on nyt jo laskeutunu, eipä kyl oo eile eikä tänää närästäny, mikä on joka päivästä ollu ja tosi kovaa. Nyt vaa oottelen suppareita.... Outoa viiltävää kipua tuntuu kävellessä häpyluuta vasten.



Kunhan Tytti tuosta heräilee lähetää haravoimaa pihaa, jos sais supistukset alkuun.



Sunnuntaina iski ihan hurja nielu ja kurkkukipu. Etellinen penisilliinikuurihan loppu pariviikkoo sitte. Ja taas iskee flunssa. Eilinen olikin kauheen kipee päivä. Kävin kyllä äitin ja iskän ja Tytin kaa Lappeenrannassa ostoksilla. Ostettii kestoihin kankaita. Äiskä haluu ommella niitä miulle tai siis vauvalle. Ei vaan saanu sekään kaupoilla kävely yhtään kunnon supparii aikaan. Mutta jospa se tästä.



Huomenna neuvola kuulumiset.



Tytikkä rv 39