Huhtihippusten varaslähtö vkoon 17 *********

hitsi että nolottaa,hävettää.muistin että tänään on neuvola,mutta oliki ollu eilen.sain kyllä huomiseks uuden ajan.kai se muistiki rupeaa pätkii kun masentaa kaikki.nytkin vois vaikka itkeä,ihan semmonen olo taas päällä.

kateellisena oon lueskellu muitten juttuja synnytyksistä.täytyy varmaan huomenna valittaa ihan olan takaa,jos vaikka terkka ihan säälistä laittais äitipolille.

mutta auringon paistetta kaikille,vaikka meikäläisen mieli nei ole sinne päinkään......

t:äityliini-81 ja populat

Aamupäivällä jo teille kirjoittelin mutta se viesti otti ja katosi bittitaivaaseen!! Ärsyttävää tuollainen... Suuret onnittelut kaikille vauvansa saaneille ja piiiitkää pinnaa meille muille! Klematiksen tarina sai hymyn huulille, sulla on on huumori kohdallaan ;)



Oma napa alkaa uskomaan että hippusen noutoon päästään vielä tänään!! Aamuyöstä heräilin selkäkipuihin joihin ei auttanut panadol eikä lämmin kauratyyny ja vessassa käynnin yhteydessä alkoikin sitten tulla verensekaista limaa. Limatulppaa ajattelin... Aamulla sitten tulikin jo aika paljon kirkasta verta, ihan kuin menkat ja soittelin synnärille että mitäs nyt. Halusivat heti näytille kun täällä pelätään paljon istukan irtoamista. Ei muuta kuin esikko hoitoon, mies töistä kotiin ja sairaalakassiin viimeiset kamat. Mutta eipä se vielä ollut sitä itseään sen kummemmin, limatulppaa tuo kirkaskin vuoto kuulemma oli ja vauvalla kaikki ok. Mutta lääkärin melkoisen rajukätinen sisätutkimus on kyllä saanut vauhtia suppareihin joten selkäkivut ovat vain ja ainoastaan pahentuneet (sama oli esikoisesta, en juuri tunne mahapuolella mitään). Päästiin kotiin odottelemaan tositoimia, lääkäri ja kätilö molemmat veikkaisivat ettei huomisaamuun ainakaan enää mene joten toivotaan että ovat oikeassa. Ai niin, sisätutkimuksessa olin vasta 2cm auki joten työsarkaa riittää ;D



Emmis 39+2

Kovasti onnea kaikille Huhtihippusvauvoille ja äideille!

Ja tsemppiä loppurutistukseen teille kaikille vielä mahaasukin kanssa eläville!



Nyt ollaan vietelty muutama päivä kotona vauvan kanssa. Isojen sisarusten kanssa on yritetty viettää mahdollisimman paljon aikaa, jottei mustasukkaisuus heihin iskisi.



Nyt vihdoin saan hetkeksi rauhoitettua ja kirjoitettua synnytystarinaa. Maanantai aamuyöstä 14.4 heräsin pieniin supistuksiin ja siihen, että jotain nestettä valui hieman alapäästä. En kuitenkaan ollut varma oliko se lapsivettä. Jälkikäteen ajateltuna se sitä varmasti oli. Päivän mittaan oli aikapaljonkin supistuksia ja muutaman kerran tihkui hieman veristä kirkasta nestettä. Iltapäivällä supistuksia oli jo aika tiheään, mutta säännöllisiä ne eivät olleet. Kolmen maissa hätyyttelin isovanhemmat hoitamaan vanhempia lapsiamme sekä mieheni kotiin töistä. Viiden tienoissa olimme jo äitiyspolikliniikalla. Tällöin supistusten väli oli 3 minuuttia, mutta supparit eivät olleet hirmu kovia. No äitiyspolilla todettiin, että vuoto oli todella ollut lapsivettä ja supistuksia on, mutta supistukset ovat liian laimeita. Synnytys ei ollut vielä kunnolla käynnissä. Saimme luvan lähteä ulos kävelemään, jos vaikka supistukset saisivat uutta potkua. Kävelimme kaksi tuntia ympäri sairaalaa ja supistuksia oli kolmen minuutin välein, mutta eivät ne kävelystä huolimatta koventuneet! Kävelylenkillä manailin huonoja kenkiäni ja ohutta takkiani. Ensi synnytykseen otan kyllä kunnon kengät ja riittävästi ulkovaatetta matkaan!!! No palailimme sairaalaan 19.30, mutta synnytys ei ollut vieläkään kunnolla käynnissä vaan jouduin osastolle. :( Tällävälin olin saanut kuulla, että kotona kuusivuotias oli alkanut oksentelemaan¿



No osastolla otettiin käyriä ja kaikki oli ok! Kohdunsuu ei vain ollut alkanut aukeamaan. Sain nukuttua hieman kaurapussin avulla. Se lievitti ihanasti selässä tuntuvia säännöllisiä suppareita. Isäntä oli tällävälin lähtenyt työpaikalle nukkumaan, koska ei uskaltanut mennä kotiin oksentavan lapsen luokse. No puoli kahden tienoissa heräsin suppareiden kovenemiseen ja hetken päästä sainkin soittaa mieheni takaisin sairaalaan. Sitten kaikki tapahtuikin ripeästi. Paikat aukesivat pikapikaa ja vaaveli näki päivänvalon jo 3.20. Kivunlievityksenä aukeamisvaiheessa käytin ilokaasua. Myös keskittyminen hengittämiseen auttoi. Yritin saada kohdunkaulapuudutuksen, mutta kun sen tajusin pyytää olin jo sen verran auennut, että en sitä enää voinut saada. Ponnistusvaihe kesti 20 minuuttia ja se oli synnyttämisen tuskallisin osuus. Sattui tosi paljon. Jossain vaiheessa mielessä kävi, että nyt laitan jalat ristiin ja lähden kotiin!! No eipä se taida käydä :) Pakotin itseni ajattelemaan, että kun nyt ponnistan ja ponnistan niin saan vauva syliini¿ Se auttoi ja sain kun sainkin vauvan puserrettua ulos, vaikka usko kyllä jo itsellä meni. Aika jännää, että esikoista ponnistin 55 min, toista 5 minuuttia ja nyt tätä vaavelia 20 minuuttia. Tämän viimeisen vauvan ponnistusvaihe tuntui esikoisen ponnistusvaihetta tuskallisemmalta. Vai kultaako aika muistot?



Eli synnytyksen kestoksi tuli vaivaiset 2 tuntia ja 40 minuuttia, mutta kyllä itse koen synnyttäneeni ja kärsineeni kipeistä säännöllisistä supistuksista vuorokauden.



No kaikki ei kuitenkaan ihan noin helposti mennyt, vaan jännitystä elämään toi se, että mieheni sai myös oksennustaudin ja meni oksentamaan kesken ponnistusvaiheen!!! 5 minuuttia, ennen kuin vauva tuli maailmaan.

Hän ei tietysti uskaltanut tätä kesken synnytystä kertoa. Kun hän oli leikannut napanuoran hän paljasti asian ja totesimme, että hänen on varmaan paras lähteä ennen kuin kukaan saa tartuntaa. Oksennustauti jylläsi kotona sen viikon ja senpä takia jouduimme olemaan sairaalassa hieman pidempään. Eikä mieheni ja muut lapseni päässeet meitä kertaakaan katsomaan. Koko ajan pelkäsin kuollakseni, että saisin itse oksennustaudin ja sitä myöden myös vauva. Onneksi näin ei käynyt!



Kotiin pääsimme perjantaina ja nyt nautiskelemme perhe-elämästä!



Karru +prinsessa 1 vko sekä vekarat 6v ja 8v

Jälleen me odottelijat saadaan täällä kateellisena lukea synnytyskertomuksia.(mukava muuten kun niitä jaksatte kirjoitella)

Itsellä ei tunnu vieläkään siltä että vauva olisi lähiaikoina tulossa. Eilen tamppasin matot, imuroin ja pesin lattiat ja koitin kävelyttää koiria (ei oikeen enää lenkkeily onnistu, nivuset j-lattoman kipeät) mutta eipä siitä touhuamisesta tullu muuta kuin iskiaskipua..

Neuvolassa kävin tänään, kaikki oli kunnossa (paitsi painoa melkein kaksi kiloa enemmän kuin viime viikolla, eikä mulla ole missään edes turvotusta...) ja uutta aikaa vaan varailtiin.. Tuntuu masentavalta ajatella että sinne mennään vielä viikon päästä. En usko että sitä ennen pääsen synnyttämään. No, kai sitä täytyy yrittää vain nauttia näistä viimeisistä rauhallisista päivistä (tai viikoista, heh) jotka saa olla itsekseen kotona ja touhuta mitä haluaa. Kyllä sitä vauvan kanssa sitten kerkiää olla monen monta vuotta :).

Nauttikaahan kaikki kauniista kevätilmoista, aurinko onneksi piristää kummasti tympiintynyttä mieltä!

Näin tässä taas kävi, että viime yönä iski kamala flunssa. Nenä on niin tukossa ettei henki kulje suuntaan eikä toiseen. Lämpöä ehkä vähän ja kurkkukipua. Ekan kerran moneen viikkoon toivon ettei lähtö tulisi ensi yönä. Ukkokultankin on ihan kanttu vei... Tänään oli kotona sairastamassa koko päivän hänkin.



Palovammakädet ovat parantuneet täysin, onneksi. Ja lapset ovat tervehtyneet sekä angiinasta että vesirokosta.



Kiitti Pahnulle tiedoista. En varmaan ollut huomannut vastaustasi sieltä yhdestä pinosta :(. No selvisihän tämä näinkin.



Vaikka kovasti toivon, ettei ensi yönä lähtöä tulisi, tuntuu olo taas ihan muulta. Iltamassa alkoi taas kauheat liitoskivut ja säännölliset supistukset. Ihan näitä pitkällään pystyy ainakin vielä kuuntelemaan, mutta katsotaan, mihin asiat kääntyy... :) Tällä kertaa todella toivon, että herään aamulla vielä kotoa.



Pitänee ruveta todella lepäämään, jos saisi kerättyä voimia huomiseen.



Eveliinukka 39+4

Kiva kuulla, että käynnistäminen onnistui ja pojanpallero on nyt kainalossa!



Eveliinukalle tsempitystä flunssan kanssa ja samalla jännittelen joko lähdit?! Mie kävin siis eilen lekurissa tän lentsun takia ja sain kuin sainkin vahvaa penisilliiniä kuurin... Ihan hyvä, jos sillä lähtee tauti - alkoi olo olla viikon sairastamisen jälkeen aika kurja. Toivottavasti teillä parannutaan nopsempaan! Ei kyllä itselläkään ois viime vkolla tehnyt mieli lähteä synnyttämään, mutta ei sen puoleen, että ois ollut mitään merkkejäkään :o)



Tytikällä kans kuulosti olevan jännityksen paikka (tai siis me muuthan sitä jännitellään ;o))... Miulla näyttäs tämä kolmas kerta toden sanoo pitävän paikkansa tässä raskaudessa. Koko raskausaika on ollut aivan, completely, erilainen kuin kaksi aikaisempaa ja nyt näyttäis menevän pisimmällekin! Tytsyt kun ovat syntyneet ihan silleen sopivasti " etuajassa" . saapi sitten nähdä, että onko tämä hippunen sitten todellakin taas tyttö, vai eikö vain paljastanut ihan kaikkea ultrassa.



Pitää ruveta hoputtamaan eskarilaista aamupalan kanssa. Vien hänet eskariin ja lähden hoitelemaan muutaman jutskan kaupungille...



Tsemppiä päivään! Muuten eilen aloittelin sitä ekaa ässää kotona, pölyt pitäis vielä pyyhkiä. Tänään vuorossa se toinen ässä tuolla kaupungilla. Illalla vois sitten sen kolmannen ässän kokeilla tuon miehen synttäreiden kunniaksi =o)))

Hohhoijaa..... ei sitten mitään uutta... eilen kyllä iltasella tuli supistuksia (ei mitään kipeitä, mut miullahan ne ei muutu kovin nopeasti sellaisiksi), mut hyytyivät kyllä saunaan.... No, huomenna sit mennään äippäpolille *pikku vinkki masukille - voi ottaa mallia edellisestä vuokralaisesta, käynnistyi tälleen edellisenä päivänä ja syntyi puoli tuntia ennen äitipoliaikaa :) *



Ajattelin, et jos tarttuis imuriin, isäntä kyllä meinas alkaa sen homman, mut mie lupauduin, saavat mennä pihalle leikkimään. Nyt kun maa on vielä kohmeessa, niin kuopuskin voi konttailla tuolla pihalla, kun muuten on maa rullalla.



Pahnu - voitais tavata tuolla saikussa huomenna ;)... Tosin, jos sanovat, et odotellaan vielä pari päivää, niin sitten - tää äiti ainakin aikoo jäädä sille tielle ;)



Mut nyt aion kyllä lähtee imurin kanssa tanssahtelemaan.....



--Mirpa ja yksiöönsä linnoittautunut masukki, rv 41+6--

eli poika syntyi lauantaina 19.4 klo 17.35.. laitelinkin silloin aamuselta viestiä että supistelee ja lähtöhän se tuli kuin tulikin..

eli raskausviikolla 39+3 syntyi ja painoa oli 3600g ja 50cm, hattu 35cm

ja kuvaa kehiin..



http://irc-galleria.net/view.php?nick=-M%F6ntsi-&image_id=80311063



harmittaa vaan kun vieläkin mennään lisämaidolla eikä meinaa millään omaa tulla tarpeeksi.. esikolta ei myöskään imetys onnistunut ja odotukset oli korkeella tämän suhteen, mut jospa se siitä..



rinoa ja poika 4pvä

tulipa tänään mieluisia uutisia,elikkäs maanantaina klo 8 lahteen äitipolille,saa sitten tietää jääkö ihan sisälle sinne.on se mahdollisuus että lähettävät kotiin ja sitten keskiviikkona uudestaan sinne.mutta toivosin kyllä että vauvelin syntymäpäiväksi tulis se maanantai.

eilen illalla tuli kyllä tosi napakoita tuntemuksia,piti oikein puuskuuttaa viitisen minuuttia ennen kuin olo taas parani.oottelin kovasti että tuntemukset muuttuis säännöllisiksi mutta eipä sitten muuttunu.

víikkoja tasan 41,paino on taas tippunut melkein kilon.nyt paino on vähemmän kuin raskauden alussa,passaa kyllä hyvin mulle.verenpaine 119/74,pissa ok.kohdunpohjan mitta laskenut.oli perjantaina 39 ja tänään 35.syke 132.elikkäs kaikki ok.

viikonloppuna pitäis vähän valmistella paikkoja kuntoon,laittaa vauvan sänky ok,kun kuopus siirtyy uuteen sänkyyn.kattella miestä,lastenvahtia varten vaatteet lapsille,ettei sitten synny probleemia,että missä on vaihtovaatetta.pakkaseen aattelin vääntää peruna ja makaroonilaatikot ja käydä ostamassa jääkaappiin vaikka mitä.

voi että olo parani,on tosi ilonen mieli ja jännään maanantaita.

onnea paljon taas vauvan saaneille,näin ne hippuset pikkuhiljaa vähenee.

aurinkoista viikkoa kaikille!



t:äityliini-81 ja muksut ja toivottavasti maanantaina vauveli putkahtaa maailmaan!

Eipä tuolla paljoo uutta tullu. Se eilinen on kuulemma voinut olla limatulppa. Vauva oli laskeutunut, SF-mitta oli pienentynyt 2 cm, oli nyt 34 cm. Painoa oli tullut 1167 g viikossa, eikä ollut turvotuksista. Mut eipä tuo haittaa, nyt on tullu alusta yhteensä 8 kg. Kerroin terkalle, kun vauva on ollu eilisen ja tän päivän tosi hiljanen, voi johtuu kuulemma siitä että on jo laskeutunut niin alas (rauhoittuu syntymään) tai tästä miun karseesta nuhasta. Meen kahen aikaa päivystyksee, jos ehtis saaha lääkkeillä tätä nuhaa ajettuu pois enne synnytystä. Sattuu muuten sama lääkäri ku neuvolassa oli viimemks. Et sillee ihan kiva.



Sain tänää postista 4 netistä ostettuu kestovaippaa, äiti on nyt jo leikannu kaavoilla kankaat, ei muuta kun ompelee loput. Eli voin opetella kestoilua vauvan synnyttyy. Aikas jännää. Enhän mie viel tiiä tuleeko siitä mitää.



Ihana lukee noita synnytyskertomuksii. Jos sitä itekin jo vaik ens viikolla kirjoittelis oman.... Toivossa on hyvä elää.



Mut nyt pitää tehhä jotai ruokaa.



Terkuin Tytikkä 39+1

Pitkästä aikaa ehdin tännekin kirjoittelemaan. On tuo pikkuneiti pitänyt kiireisenä ja vielä kun hän on meidän ensimmäinen vaavi, niin kaikki on ollut aivan uutta ja ihmeellistä¿ pikkuhiljaa opetellaan tätä vauva-arkea :)



Mutta ensimmäiseksi suuren suuret onnittelut kaikille jo vauvautuneille tasapuolisesti ja kovasti tsemppiä loppuodotukseen kaikille nyyttiään vielä odotteleville hippusmammoille! :)



Ja sitten voisin jotain synnytyskertomuksen tapaista tähän väkertää¿ eli meidän tarinamme meni näin:



Maanantaina 14.4. meille oli aamulla varattu aika Jorviin aikaistettuun (rv 41+3) yliaikaiskontrolliin, aikaistettuun sen takia, kun mulla oli verenpaineet olleet vähän nousussa ihan loppuviikkoina. Lähdin sinne aivan varmana, että takaisin tultaisiin vielä yhtenä kappaleena ja ehkä voisin mahdollisesti saada käynnistysajan jonnekin muutaman päivän päähän. Eli eipä ollut sairaalakassia tai muutakaan mukana.



No sitten ensin olin siinä käyrällä puolisen tuntia ja otettiin verenpaineet samalla. Lukemat oli taas ihan katossa, varmaan taas osittain jännityksestä, kun siinä huoneessa oli samaan aikaan kaks muutakin äitiä ja kätilöitä hyöri ympärillä¿ Sen jälkeen pääsin lääkärintarkastukseen ja lääkäri totesi, että kohdunsuu oli jo reilulle parille sormelle auki ja vauva tosi alhaalla. Se soitti sitten vielä toiselle erikoislääkärille ja olivat sitten yksimielisiä siitä, että synnytys käynnistettäisiin jo saman päivän aikana! Olin ihan puulla päähän lyöty! Huh, mikä yllätys. Siis ihan positiivinen sellainen, en todellakaan olis jaksanut enää sitä hautomista, mutta tuli toi kyllä silti ihan puun takaa¿



Menin sitten odotushuoneessa odottelevalle miehelleni sanomaan, että meikäläinen ei sitten lähdekään täältä ilman vauvaa kotiin :) Mies lähti hakemaan kotoa mun tavaroita ja mut vietiin synnyttäneiden osastolle odottelemaan. Siellä sitten odoteltiin kolmisen tuntia ihan hölmistyneenä edelleen ja yhden aikaan hoitaja tuli ilmoittamaan, että voitaisiin siirtyä synnytyssaliin.



Synnytyssalissa sitten odoteltiin vielä pieni hetki ja puoli kahdelta iltapäivällä lääkäri tuli puhkaisemaan sikiökalvot. Sitten jäätiinkin odottelemaan supistuksia ja alkoivathan ne pikkuhiljaa, aika vaisuina tosin, mutta voimistuivat vähitellen. Parin tunnin kuluttua kätilö sitten tuli antamaan vauhtia oksitosiinitipalla ja heti alkoikin jytistä kunnolla! Saman tien tuli aivan kaamea supistus ja kätilö joutuikin laittamaan tipan heti kiinni¿ supistukset tosin voimistuivat siitä sitten ihan kunnolla ilman tippaakin. Tunnin verran kestin vielä supistuksia ilman kivunlievitystä, mutta sitten kätilö jo totesi, että eiköhän kutsuta anestesialääkäri paikalle epiduraalia laittamaan, ja eipä mulla mitään sitä vastaan ollut! :) Alusta lähtien siis oli sovittu, että epiduraali laitetaan jossain vaiheessa, mutta yritin vissiin olla turhankin urhea¿



Epiduraalin laittamisen jälkeen kivut sitten kaikkosivat ihan kokonaan. Tippakin oli sitten jossain vaiheessa laitettu takaisin ja supistukset näyttivät käyrällä sen mukaisilta, mutta pari tuntia mä siinä köllöttelin ihan kuin en snnyttämässä olisi ollutkaan. Sitten alkoi tunto hieman palautua ja pyysin, jos kätilö voisi jossain vaiheessa laittaa lisää puudutetta. Kätilö sitten tarkasti kohdunsuun tilanteen ja totesi, että eipäs enää mitään puudutteita aleta lisäämään, vaan voisin alkaa kohta ähkimään vauvaa ulos! Olin ihan hölmönä taas, että joko nyt?! Ja miten?! Ei ollut siis mitään ponnistuksen tarvetta vielä.



Noh, yritin siinä hölmönä pikkusen ponnistella jonkun aikaa ilman kunnon tarvetta, mutta jossain vaiheessa se kunnon ponnistuksen tarve sitten tuli, ja siitä alettiinkin tositoimiin! Ponnistusvaihe kesti yhteensä puoli tuntia ja oli kyllä koko synnytyksen tuskaisin vaihe. Epiduraali vaikutti vielä jonkun verran, mutta kipeetä teki silti ja välillä koko homma tuntui aivan toivottomalta. Mutta apinanraivolla ja epparilla siitä selvittiin, ja vihdoin oli tyttö maailmassa ja äidin sylissä kello 19.58, kuuden ja puolen tunnin synnytyksen jälkeen :) Painoa neidillä oli 4110g ja pituutta 51cm.



En voi kyllä muuta sanoa, kuin että synnytys meni mun mielestä aivan nappiin ja oli kaikin puolin helpompi kuin olisin etukäteen ikinä uskaltanut kuvitella :) Ensisynnyttäjäksi nopea ja kipujakaan en joutunut kovin kauaa kestämään. Ja alusta loppuun asti tilanne oli tosi hallittu ja olo turvallinen :) Hyvät muistot jäi.



Kaiken kruunasi vielä se, että päästiin toiveen mukaisesti perhehuoneeseen majailemaan :) Ja siellä me oltiin koko porukka Jorvin osaston N6 ihanien hoitajien opastuksessa torstaihin asti ja sen jälkeen ollaan ihmetelty pientä tuhisijaamme kotosalla, nyt siis vajaan viikon ajan.



Mutta sen pituinen se kertomus :) Palailen varmaan tuonne vauvapuolelle, kunhan taas kerkiän...



Niisku ja ihastuttava pikkuneiti 9 vrk

IIIISOT ONNITTELUT kaikille vauvan saaneille!!!! :) Olikin syntyny taas tosi paljon huhti-vauvoja! Ei ihan niin nopsaan enää esittelypinon päivittäminen käykään kuin ennen. ;)



Tässä uusin:

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=82&m=12984576&p=1&tmo…



Ihan pikasesti meidän kuulumisia sen verran, että huomenna on miehen viimenen isyyslomapäivä ja sit on 3vkoa kulunu! HULLUA! Mä kyllä mielelläni pitäisin sitä vielä täällä kotosalla. :) <3



Anni on kasvanu hurjasti. Mies käytti eilen neuvolassa (ite en päässy kun olin kuumeessa) ja nyt oli painoa 3415g (kotiutumispaino oli 2880g) ja pituutta 50,5cm (syntymäpituuteen +2,5cm). Anni on edelleen hirmu rauhallinen ja tyytyväinen. Masuvaivoja ei oo onneks ollu *koputtaa puuta* ja muutenkin ihan kivasti menny. Oikee silmä rähmii nyt vähän pahasti, mutta se on pientä. Heidillä rähmi silmät ties kuinka kauan ennen ku ne kanavat aukes kunnolla.



Me oltiin koko perhe mahataudissa (Anni ei onneks ollu) tossa muutaman päivän. Tai siis ensin oli Heidi pari-kolme päivää, sit alko mies oksentaa ja ripuloimaan + oli kuumetta ja sit sen jälkeen mä. Mulla tosin suurin ongelma oli kuume, ei niinkään noi vatsajutut. Oli kyllä aika karseeta, mutta onneks meni pian ohi. Ja ONNEKS ei tarttunu Anniin, mut eikös vauvoilla pitäiski olla aika hyvät vastustuskyvyt.



No joo.. se pikaisesti meistä! Kovasti tsemppiä ja voimia kaikille masun kanssa kulkeville ja erityisesti parhaillaan synnyttäville! Kohta on taas toivottavasti uusia vauvauutisia päivitettäväksi. ;)



Burde, Anni ~3vkoa ja Heidi 1,5v

En ole ehtinyt lukemaan viestejä vähään aikaan, mutta onnittelut kaikille nyyttinsä saaneille!



Pikaisesti vain ilmoitan, että meidän pikkuneiti syntyi lauantaina 19.4. (39+6) ja voi hyvin. Pituutta neidillä oli 52cm, painoa 3965g ja pipo koko 36,5cm. Synnytys oli todella nopea ja vesien mentyä tyttö oli jo 2½ tunnin päästä sylissäni. Onneksi syntyi lauantaina, sillä arkipäivänä ei mies olisi välttä ehtinyt mukaan.



Kirjoittelen jossain vaiheessa enemmän.



Mauinna, nyt kahden tytön äitee

Näin tässä taas taitaa käydä, että yöllä tulee lähtö. Heräsin klo 2 kivuliaaseen supistukseen ja nyt niitä tulee noin 10 min välein. Jospa mie palaisin kahtena kappaleena seuraavan kerran. Toivotaan ettei nämä tähän lopahda.



Tuntuupas ihmeellisen kivalta odottaa kipua :D



Eveliinukka 39+6

Eli, miulla on tänään se äippäpoliaika 8.10. Tässä aamupalaa syön ja isäntä on juuri lähdössä töihin. Eilen vein neidit mummolaan yöksi, joten vielä saan nauttia kaikessa rauhassa aamupalasta. Ajattelin, et vois kattoa vielä viime viikon teharin, samalla kun valmistautuu....



Miuta ei edes jännitä yhtään - yksi kaveri ihmetteli eilen, et miten voin olla näin viileä - miulla vain on vuosien myötä tullut sellainen asenne, et asiat tapahtuu, ihan ilman jännittämättäkin - usein jännittäminen vain vie energiaa ;) En jännittänyt ensimmäistä synnytystäkään....



Onnea kaikille vauvan saaneille, nyt on jo niin paljon, et ei nikit pysy enää mielessä...



Nyt taidan lähtä viemään kisut pihalle...



--Mirpa ja toivottavasti muuttoa valmisteleva masukki ;) rv 42--

Alkuun ONNEA vivas, rinoa ja mauinna kääröistänne!!



Ja sitten tämän päivän neuvolakuulumisia:



Ensiksi sen verran että eilen puoli kaksitoista alkuyöstä alkoi pienet nipistelyt masussa, (juuri samanlaiset kuin poitsusta ennen synnytykseen lähtöä) eivät olleet yhtään kipeitä mut nyt tunnisti ne kokemuksesta kyl supistuksiksi. Niitä tuli minuutin välein vartin ajan, sitten loppuivat kymmeneksi minuutiksi ja sitten taas sama uudelleen vartin verran.

Mies haki jo hoitajan pojallekin jos lähtö olis edessä, mutta kun käytiin nukkumaan niin ne supparit tyssäs siihen. Yö menikin ihan nukkuessa.



Tänään on sitten nipistelly silloin tällöin ja maha on kovana oikeastaan koko ajan.



Ja sitten ne neuvolan kuulumiset, eli



PAINO +2000 g/ vko (KÄÄÄÄK!!) YHT. 10,4 kg

TURVOTUS ++

RR 133/71

PISSA puhdas

SF 34

TARJONTA rt ja syvällä tulossa

SYKE 130-140

LIIKKEET +



Terkkari oli kovasti sitä mieltä että lähtö olis ihan käsillä, saa nähdä sitten. Varattiin kyllä ens viikolle aika normaalisti mutta ei uskonut että sitä sitten tarvitaan.



Eniten mua jännittää tää hyvinkään sairaalan remonttitilanne, jos joutuvat käännytämään ruuhkan takia helsingin suuntaan.. x(

Ei huvittaisi ruveta autossa synnyttämään..



Onko muutkin lähteneet kääröä noutamaan kun on niin hiljaista täällä pinossa?



Jaksamista vielä meille viimeisille kärvistelijöille, kyllä se siitä!



äiti-05-08 rv 39+2

meille syntyi tiistaina 22.4 klo. 11.34 pieni peikkoTYTTÖ strategisin mitoin 2865g/48cm, py32cm. ja raskausviikkoja kasassa 39+4.

synnytys oli yllättävän nopea (3h) ja kivulias. käynnistyi itsekseen supistuksilla, äitipolin kontrollikäynnistä tulikin sairaalareissu. apgar 6-8-8, koska napanuora tiukasti kaulan ympäri kahdesti.

alkuhankaluuksista huolimatta voimme hyvin ja harjoittelemme kovasti syömistä. tänään päästiin kotiin.

tarkempi synnytystarina ja kuulumisia tulee heti, kun ehdin kirjoittamaan.

Nyt alkaa lääkekuuri tepsiä, tänään jo huomattavasti pirteämpi olo!



Onnittelut ainakin mauinnalle ja ufalle! Ja tietysti kaikille muillekin, kun en kuitenkaan muista kaikkia mainita erikseen!



Mirpa tais jäädä laitokselle? Ei näytä treffit onnistuvan ;o) täällä ei minkäänlaisia merkkejä... Taisi tuo Eveliinukka nyt ollakin samaan aikaan sinun kanssa siellä.



Tytikällä ikävä lentsu! Mie tosiaan jo toipumaan päin eikä tuo masukaan onneksi ole mennyt lääkkeestä sekasin, tosin olen Gefilusta napsinut nyt tuplana... Kiva kuulla, että sieki innostuit kestoilujutskista. Meillähän siis kolmonen tulossa ja nyt sitten on sellainen olo, että vois kokeilla. On jotenkin tarpeeksi varma olo noiden muiden jutskien sujumisesta! Olen tuossa harsoja tehnyt ja tilasin yhdet pul-kuoretkin netistä. Ajattelin perit villikset vielä neuloa, joten eiköhän tää tästä. Ei mitään stressiä, yöt varmaankin ollaan aluksi kertiksillä ja katsotaan miten tuo mies ajatukselle lämpenee. ehti jo kauhistelemaan uusien kestojen hintoja! Onneksi aluksi varmaankin pärjätään hyvin noilla harsoilla. Kaveri kehui lisäksi bumgeniuksia sekä palleron putiikin tuotteita, jälkimmäinen on vain nyt vielä ainaskin viikon tauolla.



äiti-05-08 taitaa kaveerata meille tytikän kanssa vielä hetken, ettei ihan yksin jäädä? Pliis ;o) No suppareita tässä jo kaikille toivottelen, oma olo vaan jotenkin niin mystisen hyvä NYT, vkoa ennen la:ta, kun tää koko raskaus on ollut muuten yhtä kärvistelyä. Tänään neuvolassakin kaikki oli kivasti. Paineet pari pykälää vaan korkeemmat kuin normaalista, vaikka puhua höpötettiin mittauksen ajan, painoa tullut vain 100g, syke muksulla 140:n kahta puolta masumylläystä harrastaen ja sf oli 35 eli 2 cm tullut viime viikosta, mutta nyt kyllä oli ihan kohdun toisessa reunassa pönöttämässä ja mittakin oli ihan tarkasti 34.5, mut kun koneelle pitää merkata tasat...

Totesinkin tuossa miehelle, et nyt ois semmonen hyvä fiilis lähtä synnyttämään - katsotaan kuinka kauan tätä hyvää fiilistä vielä kestää. voihan se olla, että äitienpäivänä ei enää naurata, täällä lasketaan se 2 vkoa yli ennen mitään kontrollia, joten kuokkavierailen sitten siellä vauvat-puolella, jos ei muita enää täällä!



Kiva, kun burdekin kävi kertomassa kuulumisia! Uskomattoman nopeasti menee tuo kolme viikkoa! Vielä kun miettii ihan ekoja hippusia, jotka kohta on kaksikuisia!



Uutisia odotellen niin omasta masusta kuin teidän muidenkin masukeista!



Pahnu 38+5

.. yhdessä koossa.

Tais sittenkin vasta antaa pientä esimakua tulevasta nuo pari edellistä päivää, nyt on olo tosi hyvä, tälläistä ei ole varmaan ollu koko raskauden aikana. Ainut muistutus on alaselän jomotus mutta sekään ei ole ollenkaan paha.



Mieskin pyyteli että pitäisin vielä tänään hänen työpäivän verran jalkoja ristissä että saisi sitten aloittaa vasta maanantaina isyysloman, pitenisi loma kahdella päivällä.. :)



Onnea ufakuk vauvelista!!



Täytyisi vissiin jatkaa työhuoneen kirjahyllyn järjestelyllä, että saa päivää kulumaan ja pihahommatkin houkuttelisi näin kauniilla ja lämpöisellä ilmalla.



Aurinkoista päivää kaikille mammoille ja masuasukeille!



äiti-05-08 rv 39+3 (ollut masussa jo muutaman tunnin pidempään kuin tuleva isoveljensä)

Kävin just viemässä esikoisen eskariin. neiti sentään malttoi pyöräillä miun kävelyvauhtia - välillä oikein hirvittää, kun porhaltaa menemään. eilen kävi isänsä kanssa pyöräilemässä ja oisittepas nähneet silmien loisteen ja poskien punotuksen reissun jälkeen. Näytti oikein nautiskelevan, kun sai reippaammin polkea... Tosin sitten yöllä uneksikin ihan kivasti, neitonen on sellaista unissa kävelijätyyppiä. Pitää aina uneksinnan kesken kunnolla herättää - muuten uni ja polotus ja heiluminen jatkuu vaan.



Hiljeneepä täällä! Ilmoitelkaahan taustailijatkin itsestänne! Alkaa olla aikas orpo olo täällä häntäpäässä. Merkkejä ei niin minkäänlaisia. Vointi on mitä mainioin, työkaveritkin soittelivat tässä aamulla tai siis pomo, joka niin vaatimattomasti kyseli miun vointia ;o). Nyt alkaa siis ne kyselyt...



Olen tässä ehtinyt moneen kertaan miettiä erilaiset " vaihtoehtoiset" tavat lähteä synnyttämään sitä käynnistystä myöten. En onneksi ole stressailija, joten ihan vain jonkinlaista henkistä valmistautumista tässä läpikäyn. Kaks ekaa synnytystä on alkanu suppareilla, joten saas nähdä kuinka nyt käy. Odotus ei tällä hetkellä tunnu pitkältä (kuinkahan pitkään kestää??), vaikka tosiaan viime talvena päivät vaan matelivat eteenpäin. Kai se on niin, että jos on hyvä mieli ja olo edes kohtuullinen, niin sitä jotenkin osaa nauttia olostaa, vaikka tuo masumöllikkä tuossa edessä keikkuukin.



Aurinkoista päivää toivottelee Pahnu 38+6 eli pisimmälle mennään tämän masukin kanssa...