Kummallinen tää Suomen ristiäis/ vauvan nimen anto tapa.

Itse olen kotoisin Pohjanmaalta ja siellä on kyllä varmaan lähes 100% käytäntö, että nimi kerrotaan vasta ristiäisissä. En tunne ketään, joka nimen olisi kertonut ennen niitä. Vanha perinne ja Pohjanmaalla ollaan tunnetusti traditionaalisia ja ylpeitä siitä. Ja kirkkoonkin on syytä kuulua, vaikkei itse asiaan uskoisikaan, kirkkoon kuuluminen ja kirkolliset toimitukset kun on perinne, joihin kasvetaan lapsesta saakka. Vaatii kyllä tosi vahvaa luonnetta " sotia" tässä sukua ja perinteitä vastaan. Minusta siihen ei ollut eikä asia mitenkään harmita. Ehkä pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa tehdään tosiaan eri tavalla.

syntymästä lähtien. kaste EI ole mikään nimenanto tilaisuus. ne jotka sitä sellaisena pitää ja sitä nimeä panttaa eivät olekristittyjä vaan tavallisia suomalaisia jotka eivät edes tiedä mistä kasteessa on oikeasti kyse.

Meidän tuttavapiirissä on ollut yhtälailla panttaajia kun julkaisioita. On perheitä, jotka haluavat ristiäiset mahdollisimman pian lapsen synnyttyä ja perheitä jotka haluavat odottaa rankimman vauva-ajan yli ja molemmissa näitä paljastajia yhtä paljon.

Miehen sisko suuttui kun ei kerrottu nimeä VAIKKA perustelin, ettemme olleet sitä vielä edes keksineet. Saimme kuulla häneltä noita aiempia syytöksiä. Nimen keksiminen meni niin pitkälle, että kun pappi tuli käymään perjantaina, kaksi päivää ennen ristiäisiä niin meillä ei ollut hänellekkään vielä kertoa nimeä. Onneksi pappi ohitti asian kevyesti, eikä ottanut sitä itseensä;)

Vierailija:

minun tuttavapiiriini kuuluu kumpaakin lajia; osa kertoo lasten nimen vasta kastetilaisuuden jälkeen, itse ja jotkut muut perheet kertovat myös heti vauvan synnyttyä vaikka vauvalle onkin perinteiset ristiäiset pidetty. Jokainen saa luoda omat perinteensä, ei tässä tarvitse enää mitään kansallista perinnettä noudattaa. Asia ei siis ole kuten aloittaja mainitsi, että " Suomessa ei saa kertoa nimeä" . Totta kai saa.

ei sillä pantaamisella ole mitään tekemistä kristillisyyden eikä taikauskon kanssa. Olen neljännen polven helsinkiläinen, eli ei sillä ole maakunnankaan kanssa tekemistä.



Meillä ei vielä ollut nimi selvillä edes viikkoa ennen ristiäisiä, eli ehkä se panttaaminen tuli siitä. Mutta silti, kaikesta huolimatta, se tunnelma, jonka ed viestissä kuvasin oli niin spesiaali, että se kannttaa toistaa.

Kun täälläkin on keskusteltu monesti siitä, että pitäisi uskonto siirtää kokonaan irti valtiosta, lopettaa tunnustuksellinen uskonnonopetus kouluissa jne. jne., monet ns. uskovaiset ovat asiasta närkästyneet, koska heidän mukaansa Suomi on kristillinen maa ja uskonnolliset asiat kuuluvat kaikille. Tosiasiahan on, että kaikki ne ns. kirkkoon kuuluvat ehkä n. 3-4 miljoonaa(?) ihmistä ei todellakaan usko samalla tavalla ja kuten kirkko opettaa, vaan valtaosalle kyse on nimenomaan perinteistä ja laiskuudesta. Tarve saada ne perinteiset kirkolliset toimitukset, ehkä jotain taikauskon hippuja siellä seassa (tyyliin en uskalla erota kirkosta, ettei tule mitään pahoja seuraamuksia, kuten omaisen sairastumista tms., näitäkin kuulee). Jos todella erotettaisiin uskonto valtion instansseista, kuten koulusta, ja seurakunnat järjestäisivät itse opetusta ja kirkollisia toimituksia, ehkä niissä olisi enemmän oikeaa sisältöä ja todellista uskoa mukana.

Meille kaste itsessään on tärkeä. Siksi nimi on kerrottu heti syntymän jälkeen, ja ristiäisissä on keskitytty kasteeseen.



Kyllä meilläkin moni vieras ihmetteli kuitenkin, kun kävivät vauvaa katsomassa ja me puhuttelimme vauvaa nimeltä. Luulivat, että se on joku " valenimi" tai että meiltä vahingossa lipsahti! :)



Aivan typerää mun mielestä kyllä tuollainen pimittäminen.

Mutta monelle kaste on vain nimenantojuhla, sallittakoon se heille.

Miksi siis pitäisi muuttaa mitään. Ne todelliset uskovaiset, jotka ovat närkästyneitä voivat perustaa näitä pieniä lahkojaan ja antaa ihmisten pitää ristiäisiä ja nimenantotilaisuuksiaan ihan rauhassa.

Vierailija:

Kun täälläkin on keskusteltu monesti siitä, että pitäisi uskonto siirtää kokonaan irti valtiosta, lopettaa tunnustuksellinen uskonnonopetus kouluissa jne. jne., monet ns. uskovaiset ovat asiasta närkästyneet, koska heidän mukaansa Suomi on kristillinen maa ja uskonnolliset asiat kuuluvat kaikille. Tosiasiahan on, että kaikki ne ns. kirkkoon kuuluvat ehkä n. 3-4 miljoonaa(?) ihmistä ei todellakaan usko samalla tavalla ja kuten kirkko opettaa, vaan valtaosalle kyse on nimenomaan perinteistä ja laiskuudesta. Tarve saada ne perinteiset kirkolliset toimitukset, ehkä jotain taikauskon hippuja siellä seassa (tyyliin en uskalla erota kirkosta, ettei tule mitään pahoja seuraamuksia, kuten omaisen sairastumista tms., näitäkin kuulee). Jos todella erotettaisiin uskonto valtion instansseista, kuten koulusta, ja seurakunnat järjestäisivät itse opetusta ja kirkollisia toimituksia, ehkä niissä olisi enemmän oikeaa sisältöä ja todellista uskoa mukana.

joten eipä edes ole ollut mitään kerrottavaa etukäteen. Toisaalta on ihan kiva tuoda pientä lisäjännitystä itse kastetilaisuuteen, ja nähdä kaikkien ilmeet, kun nimi julkistetaan. Meillä isovanhemmat olivat kovin innokkaita nimien ehdottelijoita/kyselijöitä, oli siten tasapuolisempaakin kun kaikki saivat samalla hetkellä kuulla valitsemamme nimen. (Mummot olivat jopa useita kertoja soitelleet toisilleen syntymän jälkeen udelleen josko toinen jo tiesi nimen...)

Ja on ihan turha väittää, ettei nimenanto liittyisi mitenkään kasteeseen. Nimellä on vahva symbolinen ja traditionaalinen asema kasteessa. Ilman nimeä ei voi kastaa ja itse kasteessa lapsi kutsutaan nimellä seurakunnan jäseneksi... Ja käytönnössäkin edelleen yleisin tapa on, että pappi/srk toimittaa nimipaperit maistraattiin.

Me olemme kyllä kertoneet, heti kun nimi on ollut selvillä, vaikkei se heti synnärillä ole ollutkaan, olisin toivonut, että olisi:)



Esikoisen kanssa jouduimme lähtemään ulkomalle hänen ollessaan kuukauden ikäinen, ja passi oli hommattava, kaste oli pelkästään kaste, ei mikään nimenantojuhla. Pappi oli tosin hikan ihmeissään, kun meillä ei enää ollut sitä paperia, koska se oli jo ajat sitten täyetty ja viety maistraattiin.



Mutta minustakaan se ei mikään kristillinen tapa ole, kastejuhlahan on nimenomaan kastejuhla, ei mikään nimenantojuhla.

eli oltiin mietitty ne valmiiksi ja ilmoitettiin heti kaikille. Ristiäiset oli sit aikanaan eikä nimi siitä miksikään tietty muuttunut - mutta osa kysyi siitä huolimatta meiltä ristiästen jälkeen että mikä tuli nimeksi!!! Vaikea muuttaa piintyneitä tapoja.

Tuo 2kk varoaika nimen antoon lienee muuten peruja siitäkin, että kun kirkko hoiti rekisteriviranomaisen tehtävät eikä pappi joka paikkaan ehtinyt heti tulla, niin lapset kastettiin koska ehdittiin.. eikä täällä pohjolassa voinut vauvojen kanssa pakkasissa liikkua pappilaan... Hölmä jäänne joka tapuksessa, myönnetään.

meillä on kouluissa TUNNUSTUKSETON oman uskonnon opetus ei tunnustuksellinen. Ja te ette ole koulussa opetusta olleet saamassa vähään aikaan itse...

Ja meillä on muuten koko koululaitos olemassa siksi, että kirkko alkoi opettaa ihmisille lukutaitoa ja sairaanhoito oli samaten kirkon juttu ja moni muu asia... eli kehitys on tullut kirkon mukana (tosin moni huonokin asia9 joten en kyllä käsitä tätä tarvetta heivata koko kirkkolaitos marginaaliin tässä yhteiskunnassa. Yhteiskuntamme ei olisi tässä hyvässä jamassa ilman kirkkoa!

" Kuvitellaan, että se meidän vauvan nimi kiinnostaa muita niin hirveästi, että serkut ja kummin kaimat ovat JÄNNITYKSESSÄ, mikä on nimi. Ja kiihtyneinä odotetaan SUURTA PALJASTUSTA."



Ei tarvii kyllä kuvitella kiinnostusta ja malttamattomuutta, kun kaverit ja osa sukulaisista ei meinaa pysyä nahoissaan ja kyselee jatkuvasti, että kertokaa nyt se nimi. Ja yritetään vielä saada vanhemmat lipsauttamaan nimi. Millään ei maltettaisi odottaa siihen asti, että risitäiset pidetään.



Nämä jotka täällä ruikuttavat panttaamisesta, ovat niitä kaikkein uteliaimpia ja malttamattomimpia tapauksia. Ellei asia häiritsisi, niin miksi siitä pitäisi nostaa tämmöinen haloo?

Minua ei yhtään haittaa tämä nimenpanttaamistapa, kiva että niissä juhlissa on jotain odottamistakin. Ja toivon että mekin olisimme pantanneet, anoppi sai meidän poikamme nimestä niin hirveät raivarit että nimi oli pakko vaihtaa (mies halusi). Olisipa vaan paljastettu nimi vasta kun se oli jo ilmoitettu niin anopin olisi ollut vaan pakko totutella asiaan.

Ja itse sanoimme nimen heti vauvan synnyttyä. Ilmoitimme siis vauvan nimen heti syntymästä ilmoittavassa viestissä. Samoin teimme kuopuksen kohdalla.



Tämä tapa tuntuu yleistyneen viime aikoina kovastikin ainakin omassa ystävä/tuttavapiirissämme. Osa pitää toki tiedon edelleen salaisena sinne ristiäisiin asti.

nimiäiset,ei siis ristiäisiä ja nimen " panttaamisesta" tuli tavallaan osa ohjelmaa. Eli kerrottiin nimien taustoista, suvun nimistä yms ja sitten paljastettiin nimi. Olis tuntunu hassulta kertoa nimi etukäteen kun meidän juhlassa nimenomaan annettiin virallisesti nimi lapselle.

ihmeessä jonkun anoppi voi raivostua nimestä noin paljon..? Omituista käytöstä aikuiselta ihmiseltä (noh, anopilta..). Vai oliko teidän nimi joku Micko-Yere Bedderi? Kerro lisää, jos käyt täällä! =)



Asiaan, kasteessa liitytään kristilliseen seurakuntaan. Ei anneta nimeä. On vanha pakanallinen tapa pantata nimeä, ettei paholainen kutsu lasta luokseen ennen kastetta. Uskottiin siis, ettei kastamaton lapsi pääse taivaaseen. Nykyään ev. lut. kirkon käsitys on käsittääkseni, että Jumala on rakkaus ja oikeudenmukaisuus, joten ei tarvitse ihmisten huolehtia ennen kastamista kuolleen lapsen taivaspaikasta.



Meidän ystävät (joo, ollaan uskovaisia) on kaikki kertoneet nimen heti synnyttyä. Osa tekstarissa, kun kertovat uuden vauvan mitat ym., osa kertonut, kun ollaan nähty. Usein silti toinen (ja kolmas) nimi on jätetty ylläriksi, mutta johtuu myös siitä, että siitä on monesti vielä neuvoteltu eikä asia ole ollut varmaa.



Siis molemmat tavat tunnen, mutta itse pidän enemmän siitä, että nimi kerrotaan heti, jos sen vain on keksinyt. Ja jos vielä neuvotellaan nimestä, niin voisi silti kertoa järkevän lempinimen lapselle. Omalle tulevalle esikoiselle on nimet valmiina, mutta pitää vielä tietenkin varmistaa, minkä näköinen otus sieltä tulee..=)

nimestä, ennenkuin se on kastettu! Niiih!



Mutta vähän OT: miten voitte päättää nimen etukäteen, jos se lapsi ei näytäkään nimeltään vaan onkin jonkun toisen nimen näköinen??

Mitä hittoa? Lapsihan näyttää juuri siltä, minkä nimen me hänelle annamme.

Vierailija:

nimiäiset,ei siis ristiäisiä ja nimen " panttaamisesta" tuli tavallaan osa ohjelmaa. Eli kerrottiin nimien taustoista, suvun nimistä yms ja sitten paljastettiin nimi. Olis tuntunu hassulta kertoa nimi etukäteen kun meidän juhlassa nimenomaan annettiin virallisesti nimi lapselle.