Kuinka monella täällä on seksilelu kaapissa?

ja miesystävän kanssa käytetään silloin tällöin

Eli mulla myös yleensä posliini ja myös videokameraa käytetään silloin tällöin :) 14

En tai emme ole mitään nymfoja, seksiä 1-2 kertaa viikossa, mutta eikö laatu ole tärkeempää kuin määrä?! Meillä kaksi pientä lasta! Tämähän ei asiaan kuulu, siis ap kysymykseen!

Vierailija:

En osais käyttää mitään leluja ja tuntisin oloni hyvin vaivautuneeks jos jonkin lelun kanssa alkaisin pelehtimään yksin tai miehen kanssa. En tykkää seksistä edes miehen kanssa, voisin toisin sanoen elää ilman seksiäkin. Joskus, harvoin tekee mieli ja silloin minulle riittää se mies. Toki kun en ole koskaan kokeillut mitään lelua niin en voi puhua puolesta enkä vastaan, ajatus vaan niistä saa minut tuntemaan itseni ujoksi tms... Siinä minun selitys ;)

Hei 27, minulla oli myös ennen ongelma, ettei koskaan tehnyt mieli. Luulin jopa, että voisin elää elämäni ilman seksiä. Seksittömyys (kerran kuukaudessa tai kahdessa väkisin suostuin, kun mies vonkas) oli isoin riidan aihe minun ja mieheni välillä. Syytin itseäni. Kunnes...

Aloin miettimään mistä haluttomuuteni alkoi. Seurustelumme alkuaikoina seksielämämme oli hyvää. Mullakin teki mieli ja nautin seksistä. Sitten mies ruperi vonkaamaan peppuseksiä. Olin kokoajan vastaan, koska en uskaltanut. Mies vonkasi, vonkasi, painosti ja painosti, kunnes suostuin. Siitä alkoi haluttomuus. Mies kuitenkin painosti aina seksiin. Ja kun en halunnut sekstailla, painosti hoitelemaan kädellä. Kaiken lisäksi olen saanut selville, että en ole ainoa, jota mieheni on painostanut seksiin.

Seuraukset: Inhoan mieheni penistä. Inhoan seksiä mieheni kanssa. En pysty nauttimaan siitä pätkääkään.

Miehen kanssa olemme puhuneet paljon asiasta. Olen antanut hänelle luvan käydä vieraissa, koska en itse kykene seksiin hänen kanssaan. Pitkän suostuttelun jälkeen sain myös itse luvan lähteä vieraisiin. Ja vau. Löysin uudestaan seksuaalisuuteni. Seksi oli ihan erilaista jo ensimmäisen vieraan miehen kanssa. Pystyin nauttimaan. Sen jälkeen olen kiinnostunut myös harjoittelemaan nautinnon tuottamista itselleni. Sormin ja sauvoilla.

Halusin kertoa tämän sulle vain, jotta voit miettiä, onko seksihaluttomuudessasi mitään vastaavanlaista syytä..

luulen ettei kyse ole kohdallani tuollaisesta. Ehkä häpeän itseäni. Vaivaudun kun mies pyytää kääntymään että saisi tyrkkiä takaaa päin. Tunnen itseni halvaksi. Paras seksi on mielestäni peiton alla pimeässä, nopeasti ja lähetys saarnaaja asennossa! Olen varmaan outo?



27

Vierailija:

Vierailija:

En osais käyttää mitään leluja ja tuntisin oloni hyvin vaivautuneeks jos jonkin lelun kanssa alkaisin pelehtimään yksin tai miehen kanssa. En tykkää seksistä edes miehen kanssa, voisin toisin sanoen elää ilman seksiäkin. Joskus, harvoin tekee mieli ja silloin minulle riittää se mies. Toki kun en ole koskaan kokeillut mitään lelua niin en voi puhua puolesta enkä vastaan, ajatus vaan niistä saa minut tuntemaan itseni ujoksi tms... Siinä minun selitys ;)

Etkö ole koskaan tykännyt seksistä?

Meillä seksi oli... tylsää... sitte päätettiin ostaa leluja ja alkaa kokeileen uutta. Ostettiin myös jotku vaatteet, ihme kuteet. Liiveistä puuttuu kupit, kaaret on. Ja housuissa sellainen halkio... Tylsyys loppui vähitellen. Ne vaatteet saivat minulle aikaan sen että aloin leikkiin mukaan. En jännittäny. Mies on aina juonessa mukana (melkein) mutta ei ikinä ehdota muuta ko keittiönpöytää.. tylsä.

Nykyään leluja käytetään melko vähän, mutta ne lelut vapautti minut nauttimaan taas seksistä. Tekivät siitä hauskaa ja kivaa. Ei sitä pakko pullaa mitä se oli ollu muutaman vuoden.

Ja yhdessä elellään lähinnä kämppiksinä. Lapsen takia. En pysty rakastamaan miestäni. Mieheni tietään sen. Sanoo rakastavansa minua. Mieheni tietää myös, että jossai vaiheessa ero on edessä, kunhan lapsi tuosta kasvaa..



Pahalta tuntuu, kun olen alkanut tajuamaan, että mieheni on pitkäksi aikaa vienyt seksuaalisuuteni. Nyt olen pikkuhiljaa löytämässä sitä takaisin. Ja miehelleni olen sanonut, että hän on terapian tarpeessa. Luultavasti itsekin lähden jossain vaiheessa terapiaan. Sen verran on haavat vielä auki..



Olemme kuitenkin hyvät ystävät ja hyvissä väleissä. Kämppiksenä elely onnistuu ihan hyvin. :) Ainakin toistaiseksi..

Sieltä miehesi voidaan tarvittaessa ohjata yksilö terapiaan.

Hyviä miehiä ei ihan joka oksalla kasva... että jos se muuten on kunnossa, niin yrittäkää. Kyllä se pään sisältä sinunkin hyväksyminen löytyy jos miehesi hoitaa itsensä kuntoon.

En pysty hyväksymään seksiin painostamista. Varsinkaan, kun en ole edes ainoa. Yksi tapaus on sellainen, joka menee liikaa yli ymmärrykseni ja anteeksianto kykyni. Kohdistui sukulaiseensa...



En halua hänen kanssaan mennä terapiaan ja yrittää saada asioita kuntoon. Tämä ystävyys saa riittää loppuelämäksi. Nyt vielä onnistuu onnistua kämppiksinä ja kulkea molemmat omissa menoissa, kun lapsi on vielä niin pieni ettei ymmärrä. Myöhemmin tulee huomaamaan, ettei parisuhteemme ole normaali ja viimeistään sitten on aika erota.



t. 19/38

Ajattelin, että jos on " vain" tuo sinun kohdistunut painostus ja joskus johonkin entiseen tyttöystävään. Niin siitä vois terapialla selvitä.

Mutta siihen kyllä tarvitaan molempien halu.