Jokelan opettajat eivät puuttuneet Pekka-Ericin kiusaamiseen

sillä tuntuu, että se on yleinenkin asenne. Mutta jatkuva nälviminen on kohteelle todella raskasta. Ja tuossa iässä vielä enemmän, en ihmettele, jos alkaa jossain vaiheessa päässä heittämään, jos tuota joutuu kuuntelemaan jatkuvasti vuosia.

Varsinkaan tuohon sanalliseen ja varsinkaan poikien keskeiseen.



Meidän tyttöä kiusattiin eskarissa, mutta se kyllä loppui ja siihen lopulta puututtiin (kun pakotin), koska ison kiusaajapojan ja pikkuruisen kiusatun tytön roolijako oli niin epäsuhtainen.



Samainen poika kiusaa nyt samankokoista poikaa, eikä siihen nyt sitten puututa.

Tai jos puututaan, niin jos asiallle ei saada (helposti) tehtyä mitään, niin sen annetaan olla.

Opettajat (ja rehtori) ovat oikeita koiria hännät koipiensa välissä, kun joutuvat olemaan tekemisissä vanhempien kanssa.

Nyky vahemmat kun eivät osaa (suuri osa) ottaa vastaan mitään negatiivista palautetta lapsistaan, tai eivät tee asialle mitään (eikä myöskään osaa suoraan sanottuna ojentaa lapsiaan), niin eihän siinä mikään auta. :( Eivät vain välitä. Riittää, kunhan omaa lasta ei kiusataja hän pärjää (vaikka sitten kiusaamalla muita).

Niin minusta on törkeää, ettei koulun puolesta asialle tehdä radikaalisti mitään.

En yksinkertaisesti ymmärrä, että jos lapsi ei käyttäydy koulun sääntöen mukaan, niin miksei vain kylmästi eroteta.

Luulisi vanhempien tekevän asialle viimeistään siinä vaiheessa jotain, kun monen erottamisen jälkeen erotetaan pysyvästi koulusta, ja kun Suomessa on oppivelvollisuus ja vanhempien on pakko etsin lapselle jokin koulu, niin mikään koulu ei enää suostu ottamaan lasta oppilaakseen... silloin luulisi viimeistään hälytyskellojen soivan. Ja jos vanhemmat eivät saisi asiaa silloinkaan hoidettua, niin se on jo huostaanotto (tai siis vuoden alusta tullut nimike " sijoitus" ) peruste.



Minusta kiusaamiseen ja käytöstapojen puutteisiin pitäisi suhtautua vakavasti. Koskien myös sitä, miten oppilaat kohtelee koulussa myösopettajia. Minusta opettajan ei tarvitse opettaa lasta, joka ei häntä kunnioita ja käyttäydy hyvin! Pihalle vain, ja vanhemmat miettimään, mitä asialle pitäisi tehdä!





En missään nimessä puolustele Jokelan tapahtumia. Se on asia, jota ei voi koskaan hyväksyä. Ehkä oppia jollakin tasolla ymmärtämään kyllä.

Surullista, että nuori mies kärsi niin pahoista mielenterveyongelmista, eikä saanut ajoissa apua. Olipa syy ongelmiin mikä tahansa. Mutta uhreille ja heidän omaisilleen anteeksiantamatonta.





Itse olen ollut koko peruskoulun koulukiusattu; henkistä väkivaltaa niin koulussa kuin vapaa-ajalla. Onneksi osasin olla jollakin tapaa vahva, kun selvisin siitä täysjärkisenä.

Mutta ikuiset traumat siitä on jäänyt, pysyvät ongelmat luomaan ihmissuhteita ja vaikuttaa myösparisuhteeseeni edelleen. :(

En usko että arvet katoaa koskaan.

(Asiaa ei ole des helpottanut se, vaikka 3 pahinta kiusaajaani on tappanut itsensä, 2 on narkomaania jne... eli vaikka järki sanoo, että heillä itsellään oli pahoja ongelmia, josta kiusaaminen varmasti johtui, mutta se ei auta enää siihen, mitä he saivat minulle sillä aikaan. Ikuinen itsetunto-ongelma ja epävarmuus.)

Ja asialle ei KOSKAAN tehty koulussa mitään, vaikka vanhempani yrittivät vaikka mitä (tosin en edes lopulta enää kertonut vanhemmilleni, kun tiesin ettei se mitään auta. Luulivat että kiusaaminen oli jo loppunut). Vanhempani eivät voineet muuta kuin yrittää kannustaa ja rohkaista minua olla välittämättä.

Vierailija:

En yksinkertaisesti ymmärrä, että jos lapsi ei käyttäydy koulun sääntöen mukaan, niin miksei vain kylmästi eroteta.

Luulisi vanhempien tekevän asialle viimeistään siinä vaiheessa jotain, kun monen erottamisen jälkeen erotetaan pysyvästi koulusta, ja kun Suomessa on oppivelvollisuus ja vanhempien on pakko etsin lapselle jokin koulu, niin mikään koulu ei enää suostu ottamaan lasta oppilaakseen...

En ymmärrä tuota, että kiusatun pitäisi vaihtaa koulua.



Itse en aikoinan halunnut vaihtaa, sillä ensinnäkään itsetunto ei olisi riittänyt koulun vaihtoon ja uusien oppilaiden kohtaamiseen, sekä olin varma että se kiusaaminen olisi siirtynyt perässä, sillä sitä taoahtui vapaa-ajallakin.



t.5

kunnes äitimme soitti kiusaajalle ja sanoi että jos et lopeta kiusaamista, tulen ja hakkaan sut. Kiusaaminen loppui.

teroittaa sille omalle lapselle, että kiusaaminen on kamalinta mitä voi tehdä?? Mä ainakin koen, että se on suurin haaste jonka tuun kohtaamaan; että lapsesta ei tulis kiusaaja.

" Älä välitä" ? " Vedä niitä turpaan" ?



Ei ole aivan niin yksinkertaista.. Mutta jos sulla on keinot tiedossa niin jaa ne meidän kanssa?

Jos lapsi luottaa itseensä, hän osaa sanoa vastaan kiusaajille.

Lapsella on pokkaa sanoa, että tämä ei käy.

Hän osaa kertoa ongelmista aikuisille.

Lapsi tietää, että hänellä on oikeus olla oma itsensä ja että myös muilla on samat oikeudet.



SKIDIKANTISTA

Skidikantti¿-ohjelman tavoitteena on elämänhallinta ja jämäkkyys. Koulutuksissa harjoitellaan selviytymistä erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa (kaveruus, ryhmässä olo, sosiaalinen viitseliäisyys) ja riskitilanteissa (eksyminen, tulipalo, kiusaaminen, seksuaalinen hyväksikäyttö).



Ammattilaisille keskeisiä teemoja ovat vuorovaikutussuhteet, aggression kohtaaminen, ryhmäyttäminen, laumanjohtajuus ja kuinka opetan skidikantti-taitoja lapsille.



Ammattikoulutuksen pohjalta ohjelma on integroitunut osaksi eri alojen ammattilaisten työtapaa esim. kouluissa, päiväkodeissa, terapiatyössä, lasten- ja nuorisokodeissa, nuorisotyössä, leireillä, kuntoutusohjelmissa, harrastuspiireissä, partiossa jne.



Monet vanhemmat ovat löytäneet uusia tapoja kasvattaa ja olla vuorovaikutuksessa lastensa kanssa ohjelman avulla. Ja tietysti tuhannet lapset ovat hyötyneet harjoittelusta ryhmissä, kouluissa, päiväkodeissa jne.

Lapsilla on harvoin mitään käsitystä elämänsä tarkoituksesta tai suunnasta. Kaikki tulee valmiina eteen, on se sitten hyvää tai huonoa. Herätys omaan elämään antaa lapselle suuntaa ja halua hankkia valmiuksia pärjäämiseen.



Elämän arvo on hyvä rakentaa sellaiselle pohjalle, joka ei ole hevin vietävissä.

just ton takia sen puolensa pitämisen opettaminen on niin vaikeaa, kun neuvot on juuri noin ympäripyöreitä.

Kun lapsi on kiusattu, siinä itsetunto murenee ja jämäkkyys karisee, kun lauma kiusaajia seisoo ringissä ympärillä, haukkuu, huutaa ja tönii. Ole siinä sitten jämäkkä.

kahden 30-kiloisen pojan kanssa?

Miksiköhän kiusaamista ja sen seurauksia on niin paljon, jos on niin kamalan helppoa kasvattaa lapsi pitämään puolensa?? Ja aivan niinkuin se " puolensa pitäminen" mitään estäis, tai kotona kehuminen, kiusaamisen kohteeksi saattaa sattua periaatteessa ihan kuka hyvänsä.



Näkee selvästi, että ei olla konkreettisesti oltu tän asian kanssa tekemisissä.

Siis ihan käytännön neuvoja nyt kehiin heti! Ihan turha sanoa, että pitäisi puuttua ja pitäisi tehdä jotain, mutta mitä se puuttuminen ja jotain on?



Ei opet oikeasti voi paljoa tehdä kiusauksen lopettamiseksi.



Jos tiedätte jonkun maagisen keinon miten sen voi lopettaa niin jakakaa se nyt hyvä ihme niin päästään kiusaamisesta.

turhanpäiväisestä. Yleensä se, joka tulee kantelemaan, on loppujen lopuksi se, joka useimmin käy toisten kimppuun. Yksi on mielestään kiusattu, vaikka on monin verroin enemmän pää auki muita kohtaan, opettajienkin edessä. He eivät itsekään pysty erittelemään, kuka teki mitä, kuka sanoi mitä, ja miltä se kaikki tuntui. Valtaosan mielestä kyse on poikien tavanomaisesta, leikkimielisestä kähyämisestä, joka joskus menee yli.



Olen päätynyt nimettömiin kirjallisiin kyselyihin, yksittäisiin kasvatuskeskusteluihin ja yleiseen käskyyn jättää muut rauhaa ja keskittyä omiin asioihin. En voi valitettavasti tietää, kuka todella kärsii ja tuntee itsensä kiusatuksi, koska ei hän itse eikä kukaan muukaan sitä minulle kerro. Puutun asiaan kyllä aina, kun minulla on tarvittava materiaali. Kouluilla on keinot, kun tiedetään, mistä todella on kyse.

Lakatkaa sulkemasta silmiänne ja korvianne ja puuttukaa HETI asioihin. Puhumalla ensin tietysti. " noin ei saa sanoa, noin ei saa tehdä" Ja jos puhe ei tehoa, jälki-istuntoa, ope-vanhempi palaveria ja jos mikään ei tehoa, potkut koulusta vaan..........

Nykyajan opettajatkin on ihan uusavuttomia. Mongutaan vain kun on töitä niiiiin paljon ja liian vähän palkkaa. Ja mongutaan että asiat ei kuulu koululle vaan vanhemmille ja niin edelleen. Tosiasia on se, että luullaan pääsevänsä helpoille palkoille ja pitkille lomille ja kun tämä ei käytännössä olekaan niin, annetaan vahingon kiertää ja oppilaat kärsivät...

Vierailija:

Siis ihan käytännön neuvoja nyt kehiin heti! Ihan turha sanoa, että pitäisi puuttua ja pitäisi tehdä jotain, mutta mitä se puuttuminen ja jotain on?

Ei opet oikeasti voi paljoa tehdä kiusauksen lopettamiseksi.

Jos tiedätte jonkun maagisen keinon miten sen voi lopettaa niin jakakaa se nyt hyvä ihme niin päästään kiusaamisesta.

Maltoitko edes lukea noita aikaisempia viestejä kunnolla, vai oliko liian kiire pottuilemaan palkoista ja lomista ja huonosta asenteesta?

Kukaan täällä ei ole väittänyt, että asiaan ei kuuluisi puuttua, vaan on kiinnitetty huomioita siihen, ettei puuttuminen ole suinkaan niin helppoa.

Vierailija:

Lakatkaa sulkemasta silmiänne ja korvianne ja puuttukaa HETI asioihin. Puhumalla ensin tietysti. " noin ei saa sanoa, noin ei saa tehdä" Ja jos puhe ei tehoa, jälki-istuntoa, ope-vanhempi palaveria ja jos mikään ei tehoa, potkut koulusta vaan..........

Nykyajan opettajatkin on ihan uusavuttomia. Mongutaan vain kun on töitä niiiiin paljon ja liian vähän palkkaa. Ja mongutaan että asiat ei kuulu koululle vaan vanhemmille ja niin edelleen. Tosiasia on se, että luullaan pääsevänsä helpoille palkoille ja pitkille lomille ja kun tämä ei käytännössä olekaan niin, annetaan vahingon kiertää ja oppilaat kärsivät...

Viera

herättelisin vanhempia myös miettimään kiusaamista siltä kannalta, että koulusta otetaan yhteyttä ja kerrotaan sinun lapsesi olevan kiusaajan. käsi sydämelle, kuinka moni teistä on heti valmis uskomaan moisen? Aika usein opettajat törmäävät asenteeseen " meidän poika/tyttö ei kiusaa ketään!" . Eli kiusaaminen tuomitaan, mutta oma lapsi ei taatusti kiusaa, opettajat ovat puolueellisia, eivät näe todellisia kiusaajia jne.

Kuljettiin siis koulumatkat samaan suuntaan. Kiusaamista tapahtui useimmiten juuri koulumatkalla. Jonkin aikaa meni ennen kun uskallettiin kertoa opelle siitä. Mut onneks kerrottiin, sillä naisopettajamme laittoi pojan joka päivä 10 min jälki-istuntoon, et me ehdittiin " tarpeeksi kauas" . Ja kun kiusaamista tapahtui koulussa, silloinen 4.luokan miesopettaja sanoi meidän luokan tytöille kylmän viileesti, et ottakaa joukolla poika kiinni ja pikkasen kurittakaa sitä. Eipä juuri sen jälkeen poju ryttyillyt meille:)