Vanhemman ja lapsen yhdistämisestä
En tiedä, voiko tähän kysymykseen saada vastausta, mutta kiinnostaisi tietää, miten hakija ja lapsi yhdistetään toisiinsa. Millä perusteella tietty lapsi saa parhaat mahdolliset vanhemmat?
Toki tiedän, että kontakteilla on sääntöjä koskien esim. lapsen ja vanhemman ikäeroa ja että biologinen äiti on saattanut esittää toiveita adoptiovanhempien suhteen. Jos ja kun lapsia on vähemmän kuin hakijoita, ollaan varmaan pakosti tilanteessa, jossa yhtä kauan odottaneita, keskenään samanlaisia tai eri tavoin hyviä hakijoita olisi lasta kohti vaikka kuinka monia? Arvotaankohan lapsi siinä tapauksessa?
Kommentit (3)
esim. Etelä-Afrikassa, Abballa, lapsen biologinen äiti / joskus jopa molemmat biovanhemmat ovat valitsemassa perhettä lapselleen. Etelä-Afrikasta nimeämiset eivät myöskään tule papereitten lähettämisjärjestyksessä tms. vaan " mätsäyksessä" koitetaan etsiä kullekkin lapselle sopivin perhe. Kontaktille tehdään ns. profiilikansio, jossa mm. kymmeniä kuvia perheestä jne. ja se on yksittäinen tärkeä asiakirja, jota juuri käytetään apuna tuossa lapsen ja perheen yhdistämisessä, valitsi perheen lapselle sitten biovanhempi tai adoptiotiimi E-A:ssa.
Kiitos vastauksista! Yhdistäminen tuntuu todella mystiseltä, vaikka uskonkin, että niiden eteen nähdään paljon vaivaa. Toisaalta tuntuu lämmittävältä, että joku jossain yrittää miettiä, ketkä vanhemmista olisivat tietylle lapselle parhaat, toisaalta taas viehättää jonotusajan mukaan tapahtuva mätsääminen (sattuman elementti perheen perustamisessa on varmaan aina läsnä, oli kyseessä adoptio tai biologinen tapa...).
Toisissa lapsiesitykset tulevat pääasassa odotusajan mukaan ja toisissa taas muiden asioiden perusteella. Meidän kohdemaassamme Filippiineillä esitykset tulevat hyvin erilaisilla odotusajoilla ja tiedän että hyvin suuri paino lapsen sijoittamisessa on listalla josta ruksitaan mitä lapsellaan hyväksyy, mitä taas ei. Siellä kuulemma ensin lastenkodin tai adoptiotoimiston sosiaalityöntekijä valitsee yleensä kaksi tai joskus kolmekin sopivaa perhettä ehdolle lapselle. Sen jälkeen pidetään kokous jossa on läsnä adoptioasiantuntijoita, psykologi ym. (en nyt muista tarkkaan ketä kaikki, mutta paljon väkeä kuitenkin). He lukevat papereita tarkkaan ja pohtivat mikä perhe olisi lapselle se paras. Mikäli kyseessä on hyvin saman tyyppiset perheet ja lapsi sopisi molempiin yhtä hyvin, niin varmaan silloin odotusaikakin jo vähän vaikuttaa. Pyrkivät toki että kukaan ei joutuisi odottamaan ainiaan jos kerran on hyväksytty jo Filippiineillä vanhemmaksi. Siellä arvostetaan kovasti sitä että hakijat ovat valmiita ottamaan lapsen jolla on jotain erityistä joko taustassaan tai terveydentilassaan. Mitä enemmän asioita hyväksyy, sitä nopeammin yleensä lapsiesityksen saa. Ymmärrän hyvin sen että on mukavampi antaa tervekin lapsi perheeseen joka ei vaadi lapselta täydellisyyttä kuin perheeseen, joka ei ole valmis hyväksymään lapsella mitään ongelmia. Kyllähän avoimesti ongelmiin suhtautuva perhe todennäköisesti antaa lapsen tulevaisuudessakin olla oma itsensä vikoineen päivineen eikä odota lapselta liiallista täydellisyyttä.
Alkuun kuulemma papereita kyllä pidetään vähemmän tyrkyllä ja yritetään antaa lapsia niille joilla odotusta on enemmän. Siksi perheiden odotusajoista suuri osa on suunnilleen saman pituisia. Odotusaikojen vaihteluväli on kuitenkin ollut hyvin suuri, joillain se on ollut 3kk eikä perhe ole edes ehtinyt saada tietoa siitä että heidät on hyväksytty ja toisilla taas odotus on kestänyt 4v. Se tuntuu vaikealta, koska ei yhtään voi tietää mihin kohtaan omat toiveet lapsen suhteen asettuvat, olemmeko hyväksyneet paljon vai vähän muihin verrattuna ja millaiset ovat olleet odotusajat juuri meidän kaltaisilla toiveilla. Lapsia tulee Filippiineiltä myös niin vähän että paljon on kiinni siitä millaiset lapset tarvitsevat kotia sillä hetkellä. Kuulemma sijoituksessa voidaan huomioida myös biovanhempien toiveita, lapsen taipumuksia esim. musikaalinen lapsi musiikkia harrastavaan perheeseen ja jopa lapsen samantyyppinen ulkonäkö vanhempien kanssa on kuulemma joskus ollut perusteluna perheen valinnassa. Filippiinien viranomaisilla on myös omat käsityksensä siitä millainen on hyvä lasten ikäero jne. Hirmuisen monet asiat siis vaikuttavat ja varmaan välillä lopulta sijoitus on aikamoista arpapeliäkin.
Me toimitimme uuden sn-listan ensimmäisen lapsen kohdalla vain reilu kk ennen lapsiesitystä ja selkeästi tämä uusi lista oli se mikä teki meistä poikamme vanhemmat. Hän sopi tismalleen uudessa listassa ruksimiimme asioihin. Siksikin uskon vakaasti sen olevan yksi tärkeimmistä asiakirjoista. Kansainvälisestä adoptiota tarvitsevissa lapsissa kun on yhä vähemmän niitä joilla ei mitään erityistarvetta ole, joten perheen valinta on paljon sen miettimistä millainen lapsi mihinkin perheeseen hyväksytään ja millaisen lapsen kanssa perhe selviää hyvin.
Onneksi emme tiedä kuinka monta kertaa olemme hävinneet jollekin toiselle perheelle;) Se vasta olisi masentavaa...