♥*♥ HUHTIHIPPUSTEN VAUVAT huhtikuun loppuun ♥*♥

Nopeasti tosiaan naputtelen, kun molemmat lapsukaiset nukkuu.



Winkulle paranemisia - tosi kurjalta kuulostaa sun tauti, mut onneksi sait hoidon aloitettua ajoissa ja taudin toivon mukaan kuriin.



Burde - mulla totaalisesti toisinpain kuin sulla :) Eli esikoisen syntyman jalkeen olin paljon enemman huolissaan kaikesta ja nyt niin rento ettei mitaan rajaa!



Rytmi - Meilla on kanssa paivarytmi jo loytynyt. Eli aamulla ylos klo 7 aikoihin ja sit yleensa jaksaa olla hereilla sen 1,5 - 2 h ja sen jalkeen takas nukkuun. Yleensa heraa noin 1,5 h jalkeen syomaan, mut aika pian siita sitten takas nukkumaan. Seuraava pidempi hereilla oloaika on siina 3 maissa, jolloin pari tuntia hereilla ja sit ottaa viela pienet noin 45min nokkaunet ennen kylpya ja yleensa kapaloidaan sankyyn klo 19. Sit heraa yleensa klo 22-23 syomaan ja sitten joko 1 tai 2 kertaa ennen sita 7 heraamista aamulla.



Paljon onnea kaikille talle puolelle jo tulleille! Mulla tanaan synttarit ja mies kokkaa gourmet aterian mulle illalla. ( on todella hyva laittaan ruokaa ja tekee meilla ruuan noin 70% ajasta..) Yleensa mennaan ulos syomaan, mut nyt ei viela raaski poitsua jattaa niin pitkaksi aikaa..

Lahjaksi sain uuden timanttisormuksen, osittain aitiys-osittain synttarilahjaa, kun oli kuitenkin aikasta arvokas....



Mut nyt kuuluu aania joten aitia tarvitaan!



B, poitsu huomenna 4vkoa ja touhukas sisko 2v

Elikäs ihan lyhyesti, meille syntyi tiistaina 22.4 klo. 11.34 pieni tyttö 2865g/48cm. Torstaina pääsimme kotiin. Synnytystarinaa löytyy odotuspuolelta :)



Meidän osalta alku oli hankalaa imetyksen kannalta. Tyttö oli syntyessään niin pieni ja heikohko ettei jaksanut/halunnut imeä rintaa. Osastolla meni ensimmäisenä päivänä tunninkin verran, kun hoitaja yritti houkutella tyttöä syömään kädet kiinni tississä. Ja sitten kun onnistui, niin neiti imi maksimissaan 5 minuuttia. Ekana yönä sit hoitajat oli jo sitä mieltä, että otettaisiin pullolla mut mä kielsin sen. Olisin ennemmin noussu vaikka tunnin välein syöttämään! No, perjantaina vasta alkoi sujua kunnolla kun sitkeästi olen tässä yrittänytkin :))) Vajaan 2 tunnin välein yritetään imutella päivisin (maitoa tulee enemmän kuin tarpeeksi) ja öisin sitten 2-3 kertaa. Päivisin tyttö viihtyy pitkiäkin aikoja hereillä tarkkailemalla maailmaa.



Tyttö on luonteeltaan perustyytyväinen ja helppo vauva, ihan kuten esikoinenkin. Ja nälkänsä tai muun tarpeensa osaa kyllä ilmaista! Tiistaina meillä on ensimmäinen neuvola, jossa käydään samalla paremmin läpi tuo synnytys.. Osastolla jäi paha mieli ainoastaan kotiinlähtötarkastuksen tehneestä hoitajasta, joka sanoi " Laittakaa nyt se ehkäisy kuntoon" . Pakko siihen oli sanoa, että tämä toinenkin oli ihan yhtä toivottu kuin ensimmäinenkin ja että kyllä ehkäisy asiat -kierukka- on nyt mietittynä valmiiksi.



RISTIÄISET: perjantaina jo varailin pappia ja tiloja tietylle päivälle, elikäs meillä vietetään ristiäisiä 15.6 seurakunnan kirkkotuvalla. Kummeja on pyydetty jo odotusaikana kaksi ja ainakin yksi pitäisi vielä (miehen puolelta) kehittää. Nimeä ei olla suuremmin mietitty, mut eilen mies keksi yhden harvinaisen etunimen jota harkitaan.. On kyllä ihan perussuomalainen nimi hieman muunnettuna.



YÖVAIPPA: ei vaihdeta ellei ole kakkaa tai paljon pissaa. Näin tehtiin esikoisenkin kanssa.



YÖHIKOILU: vaivasi koko raskauden loppuajan ja onneksi loppui synnytykseen. Oli se melkoinen riesa..



ÄITIYS: mä olen kanssa murehtinu (turhaan) nyt enemmän. Ensimmäisenä vauvan keltaisuutta ja sitten, että itsellä olisi kohtutulehdus. Mutten samalla tavalla kuin burde - ihan yhtä rennosti osaan asiat ottaa edelleen, onneks tuo mies pitää mun jalat maassa :) Sen eron mä huomasin tän kakkosen kohdalla, et kesti paljon pidempään äidinrakkauden syntyminen. Tuntui kuin tämä olisi ollut jonkun vieraan lapsi.. Nyt on onneks äidinrakkaus kohdallaan ja sitä riittää molemmille tyttärille :)))



ULKOILU: aloitetaan meillä tiistaina lenkillä neuvolaan (30min matka), ja jos terkka antaa luvan niin mennään keskiviikkona vappumarkkinoille ja tivoliin =D



Viivi (1v2kk) on suhtautunu pikkusiskoon ihan niinkuin odotettiin, on mustasukkanen muttei kovin pahasti. Jos mä imetän sohvalla, niin Viivi tulee halailemaan mun jalkoja ja kaipaa silitystä. Samalla silittelee ja taputtelee siskoa, mut otteet on välil vähän liian kovat.. On tuo pikkunen saanu Viiviltä muutamia pusujaki :) On se vaan kumma muuten millai tuo Viivi kasvo parissa päivässä äidin silmissä ihan hirveen isoks :)))) mut on seki silti vielä niin pieni..



Winkulle pikaisia paranemisia :)



t.Ufa & peikkotyttö 5pv (http://www.aijaa.com/v.php?i=2002437.jpg , ikää 1pv)

Tervehdys täältäkin tänne vauvapuolelle =)



Tuli aikaa kirjoitella, kun neiti nukkuu ja isi ja isoveli lähtivät käymään lääkärissä, vauvan kanssa emme viitsineet lähteä mukaan... Pikkumies on ollut oksennustaudissa ja nyt jo melko vetelässä kunnossa. Toivottavasti ei tarvitse sentään jäädä lasten polille, johon heidät oli ohjattu päivystyksestä... Äidin pitää tehdä jotain sillä aikaa ja tämä kirjoittelu on kaiketi hyvää terapiaa...



Täällä on alku lähtenyt käyntiin myös ihan mukavasti - neiti on pääosin tyytyväinen oloonsa - siis nukkuu ja syö ja välillä seurustelee... Prinsessamme ilmoittaa kyllä isoveljeään hanakammin, kun jokin on vialla, todellinen prinsessa siis ;-)



Hormooneista on ollut puhetta; voi voi... voi appiukko-parkaa, joka täällä oli, kun meikäläinen palasi laitokselta vauvan kanssa... olipa melkoista vuoristorataa ne ensimmäiset päivät! Kummasti tilanne rauhoittui, kun appivanhemmat lähtivät kotiin. Ukki oli isoveljen kaverina synnytyksen ajan ja hoitoapuna, kunnes äiti pääsi kotiin - jolloin mummikin tuli kylään viikonlopuksi... Yöhikoilut on edelleen välillä melkoisia, muuten on tuo olo tasoittunut.



Yövaipoista on ollut puhetta; vaihdoin ihan ekat yöt pissavaipan kerran yössä ja kakkavaipat tarvittaessa, nyt pissa saa odottaa aamuun, mutta kakka vaihdetaan toki pois.



Ulkoilu meillä aloitettiin 6 vrk:n ikäisenä kärryttelemällä lähikauppaan ja takaisin. Kärryttelyreissuja on tehty sen jälkeenkin tavoitteena kerran päivässä, ulos en ole vielä jättänyt nukkumaan, vaan kiskassut vaunut sisälle takaisin kotiin tultuamme.



Nimestä on meillä ollut puhetta, viimeistä päätöstä ei olla tehty - kuten ei myöskään ristiäispäivämäärää lyöty lukkoon, kesäkuun puolelle menee, ennen juhannusta kuitenkin. Yksi kummi on lupautunut (pariskunnan toiselle osapuolelle on tarjolla vain haltijakummin rooli kirkkoon kuulumattomana), toinen kummipariskunta vielä kysymättä. Itseäni mietityttää - ehkä turhaankin - kavereiden kutsuminen kummeiksi. Suhteet kavereihin kuitenkin kuihtuvat helpommin kuin sukulaisiin - vaikka tuo lupautunut kummi on kyllä sukulainen... Valta osalla on kummina vanhempien kaveri / kavereita, joten kummastuttaa oma päättämättömyyteni. Kyse ei kuitenkaan ole maailmaa mullistavasta päätöksestä, vaikka tärkeästä kylläkin...



Aurinkoista mieltä kaikille tasapuolisesti,



=) isoveljen (1v7kk) ja pikkusiskon (1vko5vrk) ylpeä äiti

Heippa kaikille,

mäkin kannan korteni kekoon tänne vauvapuolelle, kun jotenkin kaipaan tätä asiantuntevaa seuraa, joilla hormonit heittelee samoilla volyymeilla kuin itsellä :)

Meillä siis poitsu ensi yönä 11 vrk ikää ja aika tavalla on muuttanut meidän maailmaamme. Vauva on aikas rauhallinen tapaus, syö ja nukkuu. Hiukan on tullut masuvaivoja, mutta pääsee niistä kun muistaa röyhyttää kunnolla. Iltaisin olisi koko ajan tissillä ja se on aika rasittavaa, kun ei taas muista että niinhän se kuuluukin olla. Paljon on unohtanut esikon vauva-ajasta, huomaan. Esikoistyttö 3,5v oli ekoina kotiutumispäivinä hirmuisen mustis, eikä suostunut edes katsomaan vauvaa päin. Nyt onneksi auttaa jo paljon vaipanvaihdossa yms eikä kosta koko ajan äidille (se oli ikävintä, kun äiti ei kelvannut yhtäkkiä mihinkään, ennen ollut äidin tyttö ihan täysin). Jotenkin vauvan kanssa touhuaminen tuntuu ihan tutulta ja ihanalta, surulliseltakin, kun ollaan vähän ajateltu että nämä kaksi riittäisi meille. Mä jopa hormonimyrskyssäni itkin jopa sitä, etten enää koskaan mene synnäriosastolle asiakkaana (ajatelkaa miten pölöä näin jälkikäteen ajatellen). Mies katsoo hieman oudosti, ei sille kehtaa kaikkia omia ajatuksia edes kertoa. Mä kanssa suren kaikkea tällä hetkellä ihan turhaan, vaikka ihan onnellisia ajatuksia suurimman osan päivää päässä lojuukin :) Onneksi on päivät olleet aurinkoisia, niin pysyy mielikin pirteämpänä. Jotenkin siinä maidon nousun yhteydessä koin ainakin olevani ihan kauhea itkupilli, onneksi osasin varautua tilanteeseen, etten itseäni säikähtänyt. Esikosta mietin silloin että mikä ihme munhun tuli.

Kurja juttu kuulla Winkun kohtutulehduksesta, kauheeta tollanen. Onneksi sait lääkkeet niin tilanne varmasti rauhoittuu nopeasti. Kumma ettei ole mitään kipuja.

Sorry omanapainen viesti, mutta jotenkin tässä ei oikein näissä hormoni/univelkahuuruissa pysty oikein loogiseen ajatteluun.

Helminmami, poitsu 11vrk ja esikoistyttö 3,5v

Jospa mäkin ilmoittautuisin täällä vauvapuolella nyt kun poitsu on saavuttanut kahden viikon kunnioitettavan iän =)



Winkulle tsempitykset kohtutulehduksen nujertamiseen!



Täällä elellään varsin rauhallista arkea uuden tulokkaan ja touhukkaan isoveljen (1v7kk) kanssa. Odotin jotenkin, että arki kahden pienen lapsen kanssa olisi ollut kaaosta heti ensi metreiltä alkaen, mutta yllättäen näin ei olekaan ollut. Toki alun helppouteen on vaikuttanut paljon se, että mies on isyysvapaalla ja pitää vielä talvilomansakin samaan syssyyn. Tänään sain esimakua tulevasta, kun mies toipui eilisistä varpajaisistaan ja sain selvitä itsekseni omista ja lasten aamupuuhista ja ulos lähdöstä. Oli muuten aikas hidasta se ulos lähteminen...



Tuore isoveli on ottanut vauvan vastaan aivan ihanasti. Poika käy jatkuvasti antamassa kuolaisia pusuja pikkuveljelle ja paijailemassa tätä, tosin melko raisuin ottein. Varsinaisia mustasukkaisuuden merkkejä ei ole vielä näkynyt. Oon yrittänyt heti alusta alkaen antaa esikoiselle myös kahdenkeskistä aikaa, esim. käytiin kaksistaan ulkoilemassa jo samana päivänä kun päästiin sairaalasta ja samoin muskarissa kävin kahdestaan pojan kanssa.



Meillä ULKOILTIIN ekan kerran vauvan ollessa viiden päivän ikäinen, jolloin käytiin pikaisesti lähikaupassa koko perheen voimin. Sen jälkeen ollaan hiljalleen pidennetty ulkoiluaikaa ja tänään olin muksujen kanssa leikkipuistossa noin tunnin verran.



RISTIÄISIÄ meillä vietetään neljän viikon kuluttua. Nimeä ei olla vielä päätetty eikä aiheesta paljon keskusteltukaan. Itsellä on valmiina pari ehdotusta etunimeksi, mutta oon varannut kirjastosta vielä parit nimikirjat, jos vaikka sieltä tarttuisi matkaan lisää ehdotuksia. Kummeista kaksi on jo selvillä ja yhtä olisi tarkoitus kysyä lähipäivinä.



HORMONEISTA on ollut puhetta. Mulla on sama tilanne kuin molempien raskauksien aikana ja esikoisen syntymän jälkeen eli olo on pääosin tosi tasainen ja seesteinen eli mistään hormonimyrskyistä ei voi puhua.



Burde kyseli EROISTA ÄITIYDESSÄ. Mä olen ainakin ollut paljon rauhallisempi nyt kuin esikoisen syntymän jälkeen. Silloin esim. vauvan itku stressasi paljon enemmän ja sitä mietti alkuun mm. mitä naapurit ajattelevat, jos vauvan itku kuuluu heille. Nyt en todellakaan jaksa miettiä moista (heh, uusi mottoni taitaa olla: " se on vaan elämää" ).



Aloitettiin päiväkestoilu vauvan kanssa, kun poitsu oli vajaan viikon ikäinen ja hyvin on sujunut. Viime yönä kokeilin ekan kerran myös yökestoilua. Yöllä vaihdan vauvan vaipat vain jos ovat falskanneet tai jos käytössä kestot.



Ronjaruu & pojat 2 vk + 1v7kk

Ehtii nyt kirjoittelemaan, kun isommat pojat ( 3 ja 4 vee) ovat vielä tämän päivän ja huomisen päiväkodissa ja sitten pitäisi ottaa vetovastuu koko poikakatraasta..huhhuh, hommaa piisaa. ja kädet loppuu!!! Vaikka vauva on tyytyväinen, niin nämä aamupäivän pätkäunet ja imut ja illan pitkät imut menee lähinnä sohvalla imettäessä ja sieltä pitää sitten ohjata ja komentaa isompia ja nehän riiviöt tekee kaikki ilkeydet sillävälin ;)

Vaavilla on onneksi tosi hyvä rytmi, joka sopii muun perheen ulkoilun ja unien kanssa yksiin. Illalla nukahtaa siis n.klo 21 ja nukkuu klo 02.30-3.00 asti ja sitten imee puolituntia ja nukkuu klo 7-7.30 aamulla, jolloin isommat pojatkin jo heräilee. Ehdin onneksi itsekin kunnolla nukahtaa, sillä mä en ole koskaan pärjännyt vähillä unilla. Aamun ja aamupäivän vaavi seurustelee, tissuttelee ja nukkuu pikku unia ja n. klo 13 ottaa sitten 5 tunnin unet sisällä ja osin ulkona/sisällä- en ole antanut vielä nukkua koko 5 tuntia ulkona, mutta pikku hiljaa olen pidentänyt aikaa. Mitä enemmän ääntä isommat pitää, sen paremmin tuntuu nukkuvan- tottunut kai jo maha aikana!!! Iltasella taas vaavi torkkuu, seurustelee ja tankkaa.

Kovasti tulee maitoa ja olihan sitä poikaankin jäänyt kun viikossa painoa tullut 500g ja 56 cm vaatteet tekee jo tiukkaa..kun ensimmäisellä niitä piti lähes 2kk. Ja onneksi silmätulehdus on asettumaan päin, vielä pari päivää jatkan kuuria ja toivotaan että lähti kokonaan.

Vaavin hoidossa osaa ottaa kolmannella kerralla kyllä vielä rennommin ja löysemmin kuin kakkosen kohdalla, mutta toki suuren maailman vaarat ja lasten vakavat sairaudet aina välillä mielessä painavat..taitaa olla kaikkien meidän vanhempien huoli!

nyt tissiä taas...





klematis ja pikkuinen 2vkoa vanha

Ihan pikana vaan sen verran, että meillä on sama homma kuin Klematiksella.. Nyt jo saa laittaa pieneks menneitä pois (50 ja 56cm) kun taas Heidillä sai pitää niitä paljon pidempään, vaikka olivat melkeen presiis samankokoset syntyessän. Anni tuntuu kasvavan silmissä.



Murehtimisesta ja huolehtimisesta... Se mistä viimeks kirjotin, olikin joku hetkellinen häiriö. ;) Heh. Oon taas ihan normaali ja " rento & stressitön" oma itteni. :)



Äh.. ei tää oikeen onnistu nyt Annin kanssa... Pitää tulla toiste paremmalla ajalla.



Burde, Anni ~3vkoa ja Heidi 1,5v

Ihan pikana vaan sen verran, että meillä on sama homma kuin Klematiksella.. Nyt jo saa laittaa pieneks menneitä pois (50 ja 56cm) kun taas Heidillä sai pitää niitä paljon pidempään, vaikka olivat melkeen presiis samankokoset syntyessän. Anni tuntuu kasvavan silmissä.



Murehtimisesta ja huolehtimisesta... Se mistä viimeks kirjotin, olikin joku hetkellinen häiriö. ;) Heh. Oon taas ihan normaali ja " rento & stressitön" oma itteni. :)



Äh.. ei tää oikeen onnistu nyt Annin kanssa... Pitää tulla toiste paremmalla ajalla.



Burde, Anni ~3vkoa ja Heidi 1,5v

Täytyy munkin nyt palata vihdoin maailman kartalle, kun tytsikin on savuttanut kahden viikon iän. Olen välillä käynyt kuulumisianne lueskelemassa, muttta en ole aikaiseksi saanut kirjoitella meidän kuulumisia.



Elikkäs tämä meidän tytsi syntyi siis 14 pvä kovasti rajulla tavalla käynnistyttynä. En siis saanut edelleenkään kokea sitä luonnonmukaista synnytyksen käynnistymistä. Koko hommaan meni tällä kertaa vajaa kolme tuntia ja ponnistusvaihe kesti kokonaisen minuutin. Lieko synnytyksen nopiasta etenemisestä johtuen sain sitten kolmannen asteen repeämät alapäähän, mutta ne kyllä paranivat paljon nopeammin kun viime kertainen välilihan leikkaus. Viikon päästä pystyin jo istumaan tällä kertaa huoletta. :=)



Tytsi vaikuttaisi tällä kertaa paljon rauhallisemmalta kuin esikoinen eli varsinkin päiväsaikaan on kova nukkumaan. " koputan vielä puuta" Yötkin menee 1-2 syötöllä. Tosin nukkumaan iltasella käy turhan myöhään meikäläiselle eli n. puolen yön aikaan... mä en jaksaisi valvao niin pitkään. Illat meilläkin menee pikkutirsoja ottaessa ja tankatessa. Tällä kertaa imetyskin on lähtenyt käyntiin paljon paremmin kuin viimeksi.



Noista lapsista huolehtimisista oli puhetta. Tän vauvan suhteen mä olen ainakin paljon rennompi nyt kuin esikoisen kanssa, jolloin jokaista itkua ja kitinää hyssytteli ja panikoi. Nyt mennään sen mukaan mitä eteen tulee.



Kovasti jaksamisia winkulle tulehduksen kourissa. Miekin tässä olen päivitellyt kivistävvää alavatsaa, mutta kai täällä on kaikki kunnossa ...... täytyy seurailla kai tilannetta.



Muillekin terkkuja, kävi taas väsyttää niin että taitaa tämäkin mamma ottaa torkut ennekuin vauva herää tai esikoinen täytyy hakea hoidosta... Poika on siis hoidossa vielä ensi kuun kolmena päivänä viikossa ja sitten jäädään kotosalle kolmistaan ....



Jo-an ja typy 2 vk

Taas ihanan hyvin nukuttu yö takana!! Puolilta öin mentiin nukkumaan ja 5:30 herättiin puoleksi tunniksi syömään ja uudelleen sitten 7:30 syötiin nyt sitten tirsaillaan!



Miehellä alkoi sunnuntaina työt, kauhulla odotin, että kuinkas täällä pärjätään, vaan kivastihan meillä on menny. Eilen olitiin sitten tyttöjen kanssa kolmisin kotona kun pojatkin oli koulussa ja Sanni oli tosi reipas eikä äitiä pahemmin riskannut.



Meillä olis sitten huomenna 1 kk neuvola, saas nähdä onko neiti kasvanut kuinka paljon. Meilläkin on laitettu 50 cm vaatteita jo syrjään 56 cm on nyt aikas hyvän kokosia.



Jotkut on varmaan jo käyneet 1 kk tarkastuksessa, voitais laittaa pinoa vauvojen kasvusta ja neuvolakokemuksista!



On muuten niin ihanaa kun pikku neiti on alkanut seurustella! Hymyilee kun tunnistaa äidin tai isän! On se aina vaan niin ihanan ihmeellistä kuinka hyvälle se tuntuu=))



Ai niin soittelin tossa äitipolille ja kyselin sen steriloinnin tehon alkamisesta ja sanoi, että on heti ihan tehokas eikä tarvita lisäehkäisyä ollenkaan. Eli meillä on sitten se homma hoidossa, kunhan toi jälkivuoto loppuis niin päästäis kunnolla nauttimaan elämästä=)))



Tuija + pikkuprinsessa 4 vk tänään

Kiitos kaikille tsempityksistä, nyt tauti on nujerrettu ja taas voi touhuta tukka putkella! :-) Johan me ollaan käyty tänään neidin kanssa hommaamassa verhotanko makuuhuoneeseen, kun mä ompelin lauantaina verhon (ekstrapaksulla pimennyskankaalla vuorattuna), jotta saataisin vähän pimeämmäksi huonetta. Täytyy vaan vielä iskeä tanko seinään, jotta pääsee ihailemaan kättensä jälkeä.



Neuvolassa käytiin tänään mahtavassa 3 vko iässä. Kova on pikkuihmisen ruokahalu, kun nyt paino oli 3710 g ja pituus 52 cm. Kaksi viikkoa sitten oli 3070 g ja 49,5 cm. Ihanaa, kun kasvaa näin hyvin niin ei tarvi jatkuvasti punnituksissa ravata. Esikoisen kanssa kun koettiin sekin rumba. Äidin massa menee edelleen melko sutjakkaasti toiseen suuntaan ja tällä hetkellä jäljellä on 4,5 kg. Nyt saa jo useammat housut jalkaan - alkoikin ne yhdet ja sama farkut jo vähän tympiä tai vaihtoehtoisesti kulkeminen verkkareissa.



Mitä toisen lapsen kanssa toimimiseen tulee, niin minä ainakaan en stressaa mistään ja kaikki tuntuu jotenkin hoituvan lähes itsestään. Esikon kanssa olin ihan kädetön, joten kehitystä on tapahtunut. Enkä kyllä ole entistä huolestuneempi kaiken maailman uhkista; turhaan murehtiminen ei kuulu meikäläisen luonteeseen. Äitini ja äidinäitini on semmoisia " koko maailman asioiden murehtijoita" , että murehtikoon ne munkin puolesta. Mie juon mieluummin shamppanjaa ja nautin elämästä! ;-)



Jaah, nyt tarttee alkaa pakkautua taas autoon ja lähteä kiikuttamaan esikoista jumppaan. Mutta ihan ensin pitää viedä simapullot kellariin, jotta ei tule liian käynyttä tavaraa...



Parantunut Winku ja Veera 3 vko

Minäkin siirryn tälle puolen, meille syntyi pikkuinen poika 22/4 rv 39+2 2855g ja 49cm, py 32.5cm. Synnytystarinan olen kirjoittanut tuonne odotuspuolelle josta sen voi käydä lukemassa jos haluaa.



Lauantaina kotiuduttiin sairaalasta ja vauva oli jo kääntänyt laskevan painon ylöspäin joten ruoka kelpaa ja tissin päälle ymmärretään. Hieman on hätäinen ottamaan imuotetta mutta pahoilta haavoilta olen tällä kertaa välttynyt. Eka yö kotona oli masuvaivojen takia melkoinen katastrofi, äiti nukkui 2x 45min koko yönä mutta sen jälkeen on mennyt paremmin. Viimeyönä tankattiin 3h välein ja se on varmasti ihan normia näin pienelle...



Tämä kakkonen on selvästi rauhallisempi kuin isoveljensä!! Esikoinen kun on aina protestoinut kovaa ja korkealta, vaipanvaihtoa, tissin odottelua jne. Tämä kakkonen ei edes osaa mun mielestä huutaa ;) Vaippaa vaihtaessa killitellään uteliaana ja tissiä itketään ainoastaan jos kauan joutuu odottamaan, silloinkin se itku on lähinnä pieniä parkasuja eikä mitään pitkäaikaista. Isoveli on ylpeä vauvasta ja haluaa kovasti pitää sylissä. Mustasukkaisuutta ei ole vauvaa kohtaan vielä ollut mutta mulle kyllä kiukkaa reilusti aina kun vauva nukkuu.



Onkos täällä ihmisillä vappusuunnitelmia? Me käydään tuossa läheisellä maatilakoululla kun siellä järjestetään aina lasten juhla mutta sen lisäksi ei sitten mitään olekaan. Joku muuten tais miettiä sitä vauvan kanssa ulos menoa, sanon samaa kuin joku muukin että voi ihan hyvin mennä! Täällä Ruotsissa ei ole mitään rajoja, esikkokin vaikka syntyi tammikuussa niin saatiin heti mennä ulos kun kotiuduttiin (5vrk iässä). Meidän vauva oli ekalla vaunulenkillä maanantaina... Ainoo mitä mä välttelen on kaupassakäynti vauvan kanssa kun siellä on niin iso tartuntariski. Tänään tuo vappujuhla on onneks pihalla, vauva tulee olemaan vaunuissa niin ei tarvi stressata ihmismäärästä niin paljoa...



Emmis ja poju 1 viikko!!

Tervetuloa uusille tanne puolelle tulijoille ja onnittelut nyyteista :)



Pitaa menna kohta hakeen esikoista kerhosta joten nopeasti uusimmat.. Tanaan oli 1kk mitat ja hyvin tuntuu poju kasvavan. Eli paino 4200 g ja pituus 56 cm. Eli hyvin on tullut painoa ja pituutta lisaa kun 2 viikkoa sitten lukemat oli 3240 g ja 52 cm! Toisaalta tuntuu niin surulliselta, kun kasvaa niin nopeasti ja meilla ei ole aikomusta enaa lisaa naita hankkia! Kuuluisat viimeiset sanat... Heh.



Tuntuu olevan kaikilla tama kakkonen ( tai kolmonen tai nelonen..) rauhallisempi tapaus kuin esikoiset! Onkohan osasyyna se etta itse olemme rennompia, mita luulette?? Mulla ainakin meni esikoisen kanssa aika sellaiseen ' turhaan' kun ei ollut aina varma mita tehdaan ja joka inaisusta tosiaan piti kayda katsomassa tai vaikka ei inaissutkaan!! ;D



Ma olen aloittanut niina aamuina kun esikoinen on kerhossa salilla kaynnit! Rauhallisesti pyoraa polkien ym, mut kumminkin. Poitsu nukkuu silla valin vaunuissa. Meilla tosiaan sellainen sali taalla, et helppo ottaa eika ole hirmuisia maaria jengia eika kovalla musiikki. Esikoisen kanssa yritin samaa aikoinaan, mut herasi aina siina vaiheessa kun aloin tehda jotakin.. Oli paljon herkempi aanille. Mulla paino lahtenyt aika mukavasti laskuun, viela 3kg jaljella. Osa omista housuista menee jalkaan, vaikka on tama vartalonmuoto silti viela ihan omaa luokkaansa. JA herkut maistuu ihan kamalasti!! Syon varmaan 2 x niin paljon kuin raskausaikana! Pitaisi ottaa itsea niskasta kiinni, vaikka eihan tassa mikaan kiire ole kun poitsu tosiaan vasta sen 1kk:n vanha.



Mut taas lepailemaan kun molemmat lapset nukkuu.



B ja poitsu 1kk

Eli kirjotin viestin alun ensin, huomasin et klo oli jo paljon ja tallensin viestin. Eli kerho hakureissun jalkeen kirjoitin loput :) Niille jotka ihmetteli kun ensin olin hakemassa esikkoa kerhosta ja sitten se jo nukkui!

Oon muuten tosi nopee, kun viesti ehti lähteä otsikon jälkeen.



Mutta siis, meillä nyt 3.5vko poika ja elämä alkaa olla raiteillaan. Isoveljet 5 ja 7v ovat hienoja isoveljiä ja tykkäävät pikkuisesta. Pikkuinen sen sijaan katselee maailmaa silmät ammollaan. Tissi maistuu edelleen usein, ja paino onkin hyvin nousussa. Terveydenhoitaja kävi kotona ja painoa on tullut jo syntymäpainoon 400g lisää ollen nyt n 4760g. Pituutta ei kotona tietty mitattukaan. Seuraava neuvola onkin vasta toukokuun lopulla.



Meillä ongelmaksi on noussut että vauva pissii vaipoista ohi monta kertaa päivässä. Viime yönä kolme haalaria kastui kainaloista ja kyse ei ole siitä että vaippa olisi täynnä vaan osaa jostain syystä vetää vatsan sisään pissiessään ja pojillahan tulos on tietty pissa kainalossa ja vaippa kuiva. Olen kokeillut erikokoisia ja mallisia vaippoja, mutta silti aina onnistuu. Yöaikaan tuntuu aika rasittavalle vaihtaa vaatteita joka syöttöä ennen kun ei läpimärkää vauvaa voi syliinkään ottaa rinnalle.



Ulkoilu: Meillä on ulkoiltu päivittäin ja ainakin parit unet vetäsee ulkona vaunuissa. Toisella kertaa vähintään käyn itse lenkillä ja kyllä onkin ihanaa kävellä tuolla keväisessä ilmassa. Vain katujen pölyämien on haittapuolena. Mutta sekin vähän helpotti toissaöisen vesisateen jälkeen. Ja kävely tekee äidin koropalle hyvää. Vatta tosin edelleen pullottaa, mutta paino on jo kolmisen kiloa lähtöpainon alapuolella, tosin on tuota vielä varaa pudotakin. Ja ruoka maistuu kuitenkin todella hyvin ja makeat herkut kanssa.



Nyt sitten pitäisi ruveta siivoamaan tavarat pois olohuoneesta, ensiviikolla nimittäin tulee remppamies tapiseeraamaan huoneen. Saadaan ristiäisiin mennessä vähän kämppää kuntoon. Tuo kirjahylly tyhjennyt vain ei inspiroi ollenkaan.



Virpi ja poitsu 3.5vko (kyllä aika meneekin nopeasti)

Vihdoin mäkin pääsin tänne kirjoittelee, oli tässä välissä joku juttu että multa oli estetty pääsy tänne,en oikein ymmärtäny miks,mutta onneks asia korjaantu.

Meidän poika on tänään kaksi viikkoa vanha. Ihana ja melko rauhallinen tapaus on ainaki tähän asti ollu, iltaisin vaan alkaa olee kitinää enemmänki.



Täytyy sanoa että vähän harmittaa kun ei päässy tänään vappua juhlimaan kun on niin hieno sää,mutta kun tota pikkuista katselee, niin ei enää harmita. Me kuitenki huomenna mennää kaivariin piknikille kaveriporukalla, niin onhan sekin jo tosi kiva!Stressaan vaan jo,että miten imetys ja vaipanvaihto sujuu sielä ihmisvilinässä, no katsotaan...Mä en kuitenkaa halua tissejäni koko kansalle esitellä vaikka onkin maailman luonnollisin asia kyseessä. Poikaystävä keksi hyvän idean että imetän sitten ponchon alla.



Joku kirjoitti tosta ohipissimisestä. Meilläkin on ollu samaa ongelmaa, tosin meillä se on johtunu siitä että vaippa on ollu liian löysällä ja pippeli ylöspäin,sehän pitää laittaa alaspäin.



Imetyskin alkaa vihdoin sujuu, Miki on oppinu oikean otteen, muutaman päivän oli rinnanpäät auki ja käytin rintakumia, nyt ei oo ollu enää sitä ongelmaa.



Pari yötä sitten nousi kova kuume,alkavaa rintatulehdusta tais olla kun oli rinta niin kipeä,mutta kuume onneksi laski pian kun sain imetettyä.



Itselläkin alkaa olee olo kuin ihmisellä vihdoin. Meidän poikahan syntyi sektiolla ja olin aika rikki sen jälkeen. Kaiken lisäks leikkauksessa ollut virtsakatetri aiheutti kamalaa kirvelyä rakossa, aamuisin en meinannu päästä sängystä ylös kirvelyn takia. Nyt sekin alkaa olee jo parempaan päin.



Kävelyllä käytii jo heti seuraavana päivänä kotiutuksen jälkeen ja muutenki liikuttu päivittäin. Tosin ne ekat kävelyt jäi niin lyhyeks että en päässy kuin lähikauppaan (200m), jos sitäkään,kun alkoi heti leikkaushaava kipuilee. Nyt sekin asia jo parempi. Varmaa just toi kävely myös auttanu,siks ollaaki sitkeesti käyty vaikka turhauttikin kun ei päässy pidemmälle alkuun...



Olo on muutenki maailman onnellisin!Mä kun niin pelkäsin jotai masennusta, mut miten sitä voi olla masentunu kun on noin ihana lapsi ja viel näin upeat säät siihen päälle!?siis ihan elämän parasta aikaa!Pitää nyt nauttia joka päivästä, vaikka väsymys painaakin,mut onko mitää ihanampaa kuin ottaa porukalla päiväunet kun aurinko paistaa ja pieni tuulenvire parvekkeelta käy kasvoihin?



Mullakin tosin toi järjetön hikoilu häiritsee niin kuin joku muukin valitti asiaa. Yöt varsinki oon ihan hiestä märkä. Mut toisaalta vanhat vaivat, närästys, sydämen tykytys, huimaus ym on ohi!Ihanaa!Ja mahtavaa kun mahtuu taas vanhoihin vaatteisiin!!!!!!Mä oon jo melkein entisissä mitoissa, vähän vielä löysää massua,mut sen on tässä raskaana ollessa oppinu peittää. Enkä voi viel farkkui käyttää kun ne painaa just tohon haavan kohtaan,mut muuten kyllä kaikkee voi käyttää. Ootan että pian jaksaa lähtee kunnolla shoppailee.



Jännästi on muuten oma asenne nyt muuttunu. Ruma haava ei haittaa yhtää,ne teki siitä jostai syystä viel tosi pitkän,mut mä en välitä yhtään, se pikku massu ei haittaa, muutenkaa ei jaksa välittää kaikista pikku ongelmista, on vaan iloinen tosta pienestä koko ajan. Jotenki niin aikuinen ja naisellinen olo ekan kerran elämässä. Mä kun oon viel melko nuori ja sitä on tähän mennessä lähinnä vaan juhlinu,kiertäny maailmaa ja opiskellu,niin onhan tää aika iso muutos.



Seksigallupia voisin tähän rohkeesti aloittaa, mites muilla on alkanu se puoli,vai onko vielä alkanu?Me korkattii se puoli eilen rohkeesti. :D mies oli jo ihan tuskanen asian suhteen ja oma olokin jo hyvä,niin miksipä ei. Mullahan se tietty oli helpompi aloittaa kun on toi alapää ehjä,mut totesin kyllä sen jälkeen että ihan kuin olis neitsyytensä menettäny uudelleen ja edellisestä kerrasta olis vuosi eikä 2 viikkoa.:D mut onko toi nyt ihme,onhan tässä 2 viikossa tapahtunu elämän isoin muutos!ja olihan se hassua kun pieni tuhisee omassa sängyssä meidän sängyn vieressä kun ei oo omaa huonetta. onneks se ei sentää alkanu piereskelee niin ku yleensä unissaan.:D olis aika hyvin vieny fiiliksen.:D



Mites te muut,luotatteko siihen 3 kuukauteen kun ei pitäis tulla imettäessä raskaaksi?Mä en kyllä luota, oon niin paljon kuullu noita vahinkoraskaus juttui että kumia käytetää kunnes saa esim kierukan. Mukavaa tai ei,mut mieluummin se kuin toinen lapsi heti perään.



Mutta nyt alkoi kitinä,ei muuta kuin tissiä taas suuhun.



Oikein hyvää vappua kaikille pikkuisten kanssa!



-Henna ja Miki 2 viikkoa-



ps.eikös saakin paljon ihailua näin pikkuinen kaupoissa ym?:D no on sitä kyllä kiva esitelläkin!ja eilen kun käytii alkossa niin mies sanoi myyjälle että tän näköiselle pikkumiehelle ei sitten myydä seuraavaan 18 vuoteen.:D

Täällä toivutaan Wapun vietosta ;) Nimittäin vatsataudista. Mein olis pitäny eilen leipoa esikon synttäreitä varten, mut tiistai-iltana sitten isäntä ja toiseksi nuorin aloittivat oksentamisen. Mie sit tulin yöllä perässä. Isommat tytöt olivat sairastaneet aiemmin, toiselta tää sit saatiinkin. Neito onneksi oli jo aamulla aivan hyvä vointinen, isäntä ja minä ei sitten oltukaan. Miulla oli kuumetta koko päivän yli 38, ja vatsa aivan vedellä.. Onneksi tuo pikku-mies on vähään tyytyväinen, et jaksoi olla miun kans koko päivän makkarissa - pakko ehkäistä, ettei saa tartuntaa tuolta yhdeltä yli-innokkaalta isosiskolta ;)



Nyt sitten pidetään ne synttärit sunnuntaina, joten onneksi alkaa tää olo paranemaan. Ihana ilma tuolla ulkona, ihan innossani pesin kolme koneellista pyykkiäkin, et saa ne ulos kuivamaan. Toki meillä eilenkin kone lauloi ihan urakalla - mut niistä suurin osa meni kuivausrummun kautta takaisin kaappiin.



Vähän olin huolissaan, kuinka maidontulon käy, kun oksensin silloin yöllä ja kuumettakin oli niin paljon - nyt vain sit juon paljon ja tarjoan tissiä herkästi... Uusi rintapumppukin on jo käyttövalmiina odottamassa, joten eiköhän se siitä...



Meillä vaihdetaan yöllä vaippoja vain tarvittaessa. Päiväkäyttöön otetaan kestot pikapuoliin - saatiin tosin kolme pampperspakettia varpajaislahjaksi, joten vois niitäkin käyttää, mut ne voi olla yökäytössä sitten....



Nyt heräs tuo yksi neiti uniltansa, joten sinne siis...



--Mirpa ja pikku-mies 6vrk--

täällä siis poitsu nyt tasan 2 viikkoa vanha :) (syntyi 18.4.) synnytystarinaa laitoin sillon joskus tonne odotus-puolelle..

Poika on aivan ihana ja mulla rakkaus tuli tällä kertaa samantien,kun tyttöä kohtaan kasvoi pikkuhiljaa. Samoin hormonit olleet paljon tasasemmat nyt. viimeksi oli aika vuoristorataa ja nyt aka positiivisella mielellä :)

Eli parempi näinpäin!

Tytökin ihan ok ottanut vauvan. mulle kyllä enempi kiukkuaa ja pissa ja kakka " vahinkoja" tulee.. mutta jospa ne siitä. vauvasta kyllä tykkää :) vahtii tarkasti ja ilmottaa joka pienenkin inahduksen. ja jatkuvasti olis pussailemassa ja halaamassa vauvaa.



Sellasta ajattelin täältä kysyä,jos joku täällä imetyksestä tietäisi enemmän kuin minä.. kun poika oli siis 3910g syntyessään ja maanantaina neuvolassa 3715g.. eli reilusti alle lähtöpainon vielä. terkka kuitenkin sanoi että normaali-rajoissa tuo.

Kun siis mullahan oli se täysimetys tavoitteena,ja niin on nyt mentykkin,mutta käynyt huolestuttamaan saako poitsu ruokaa tarpeeksi :/

kakkaa ja pissaa tulee kyllä paljon ja nukkuu välillä reilun 3h pätkiäkin yms. mutta nyt tässä äidillä on tuollainen tarkka vaaka,niin olen nyt sillä pari syöttö-punnitusta tehnyt,ja sen mukaan vauva saa kerralla 2 rinnasta yheensä jotain ehkä 10ml!! eihän tuo voi riittää millään..?

niin onko kellään antaa vinkkejä/neuvoja mitä teen..

(kotikaljat ja imetysteet ollut käytössä alusta asti..) oonkohan nyt liikaa stressannut tätä vai mikä on..



Viva,tyttö 2v8kk ja poitsu 2vkoa

täähän olikin huhtikuun pino ja nyt toukokuu.. noh jospa joku vielä tätäkin lukisi.. :)