Minusta koulukiusattujen vanhemmat ovat usein surkimuksia!

surketa tyyppejä, jotka itsekin tajuavat, että peruskoulun jälkeen he syrjäytyvät, ja nuo fiksummat opiskelevat itselleen hyvät ammatit, ja menestyvät elämässä, ja he jäävät lähiöbaarin asiakkaiksi ja spurguiksi.



Tavallisesta keskiluokkaisesta kodista olevia fiksuja lapsia kiusataan alueella, joka on vahvasti työväenluokkaista muuten.

Kiusaajat taas olivat keskimääräistä vähemmän älykkäitä ja ovat myöhemmässäkin elämässään menestyneet heikosti kaikilla mittareilla. Siksi he eivät ymmärtäneet, että kaikki eivät ole niin kuin he mikä johti syrjimiseen ja kiusaamiseen. Olen nykyisin aivan sujut asian kanssa, sillä olen pärjännyt elämässä paljon heitä paremmin. Tiesin sen jo silloin, että näin tulee käymään ja se auttoi selviämään.

Tunnustan, että olen ollut jossakin määrin " kiusaaja" yläasteella, tosin ns. kevyttä sarjaa ja itseänikin on sitten ne kovemman tason kiusaajat saattaneet kiusata... Mutta minulla esimerkiksi oli kunnollinen koti, koulutetut ja keskituloiset vanhemmat, itse pärjäsin koulussa aina hyvin, sain stipendejä, hymytyttöpatsaita (alaluokilla tosin) ja todistuksissan ka oli aina päälle 9. Nyt olen yliopistosta valmistunut hyvintoimeentuleva ja pärjäävä aikuinen. En ole ollenkaan kiusaajan stereotyyppi. Silti olin kiusaaja minäkin. Tunnustan sen näin aikuisena ja kadun sitä syvästi. Yhdeltä " uhriltani" olen myös myöhemmin pyytänyt anteeksi tekojani ja olemme rakentaneet sittemmin jopa jonkinlaisen kaveruuden.

Itse tunnen parikin varakkaiden perheiden lasta, jotka koulussa olivat ns. johtajatyyppejä ja erittäin pahoja kiusaajia. Nuo kiusaajaominaisuudet eivät ole estäneet heitä myöhemminkin elämässään etenemään ja menestymään -päinvastoin!



Kiusaajia on kaikista perhetaustoista, kiusaamisen muodot voivat toki poiketa. Duunariperheestä sikiävä kiusaaja voi esim. olla fyysisempi ja käyttää väkivaltaa. Paremmasta yhteiskuntaluokasta tuleva kiusaaja taas saattaa olla ovela, kiero, julma, laskelmoiva sosiaalisten suhteiden sekoittaja ja verbaalisissa " nokkeluuksissa" ylivoimainen -sekä saada helposti luokkatovereiden suosion älykkyytensä ja johtajuutensa ansioista. Vaikea muuten arvottaa, kumpi jättää pahempia traumoja; yksittäinen väkivallanteko vai vuosia jatkuva henkinen sorto..?!

ihminen kiusaa. Siis aina on kiusaajana jonkin sortin luuseri, typerä tai ajattelematon. Fiksut eivät kiusaa pitemmän päälle. Ja tuo luuseruushan on kyllä kotioloista ja vanhemmista lähtöisin. Että ei kannattaisi miettiä millaista ihmistä kiusataan, oikeasti kiusatuksi voi joutua vaikka millainen ihminen tahansa, ei paljon vanhempien cooleus vaikuta. Siihen ei paljon muuta tarvita kuin vaikka jokin jengin johtajassa kateutta/ärtymystä herättävä piirre tai asia. Se voi olla sitten siinä. Pitää olla todella vahva, kiero, tms, että jos jatkuvasti tykitetään, ei pääse mitenkään vaikuttamaan it:hen. Osoittaa kyllä tietynlaista tyhmyyttä puolustaa kiusaajia tai näyttää, ettei ymmärrä, ettei kiusaaminen ole kiusatusta kiinni.



On vanhempien tehtävä huolehtia, ettei oma lapsi kiusaa. Voin luvata, että jos vähänkin huomaan omien lasteni kiusaavan muita, en aio painaa villasella. Samoin, jos omia lapsiani kiusataa, aion uhata vaikka tappaaa kiusaajat, jos se tehoaa.



T. kasvattaja

kiusatun ja hänen perheensä syyksi. Mitäs ei pitänyt puoliaan! Voi helvetti mitä selittelyä.

Perheessä voi olla monta lasta, joista yksi on hiljainen, toinen taas erittäin sosiaalinen. Oletko kuullut temperamenttieroista? Vaikka miten sitä hiljaista ja arkaa kasvattaisi, hänen perusluonteensa on silti hiljainen ja rauhallinen. Toisista ei kerta kaikkiaan tule sellaista, että haavoittumatta selviäisi jonkun kiusaajaporukan käsittelystä. EIKÄ TARVITSE! Lapsella on oikeus olla sen luonteinen kuin on.

Vierailija:

" Selvennän nyt hiukan, mitä tarkoitan " puoliaan pitämisellä" . En suinkaan tarkoita fyysistä hakkaamista, vaan valmiuksia toimia vaikeissa sosiaalisissa tilanteissa, kuten toisen lapsen nälviessä, huutaessa, ilkkuessa tai töniessä - näistähän se kiusaaminen usein alkaa.

Lapsi, joka on pienestä pietäen tottunut turvallisessa ympäristössä selvittämään ja käymään läpi näitä tilanteita ja tunteita, ei asettaudu niin helposti " uhrin" rooliin, kuin sellainen lapsi, joka ei koskaan (tai vain harvoin) saa itselleen ikätovereidensa palautetta vaikeissakin tilanteissa.

Tarha, koulu tai muu hoitopaikka on lapselle yhteisö, jossa lapsi näkee paljon erilaisia käyttäytymismuotoja, MUTTA oppiakseen itse erottamaan ja toimimaan näissä lukemattomissa tilanteissa, lapsen on saatava harjoitella näitä taitoja myös omassa, turvallisessa ympäristössään, joka on nimenomaan KOTI. Kotona lapsella on kuitenkin myös oma roolinsa ja paikkansa esim. sisarussarjassa, joten tästä syystä edes sisarukset eivät korvaa aina omien kavereiden merkitystä."

Toistan, että keskiarvoni oli aina yli 9, kirjoitin 5 laudaturia, olin opettajien suosikki ja myös ystäväpiirissä suosittu. Olen myöhemmin suorittanut akateemisen tutkinnon ja menestynyt hyvin urallani. Olen sosiaalinen ja minulla on paljon ystäviä. Useimmat minut tuntevat luonnehtisivat minua ehkä empaattiseksi, iloiseksi, sosiaaliseksi ja lämpimäksi ihmiseksi. Olen onnellisesti naimisissa ja kahden pienen lapsen äiti.



Ja olin ihan oikeasti kiusaaja!!! Ja kadun sitä paljon. Aion olla silmät avoinna omien lapsieni kanssa. Mutta haluan tosissani tuoda tätä puolta esiin, että ei kaikki kiusaajat ole ongelmaisia!!! !!! (Ok, joku persoonallisuus tai kehityshäikkä tai joku muu minullakin kai on ollut kun olen niin huonosti käyttäytynyt, mutta itse en ole sitä tiedostanut eikä se ole myöhemmin elämääni haitannut. Mm. äidilleni oli valtava yllätys, kun kerroin että hänen esimerkillinen, kaikessa onnistuva, esikoistyttärensä on ollut koulukiusaaja. Äitini tuntee hyvin yhden kiusauksen uhrinkin ja oli todella pahoillaan vielä näin vuosien jälkeenkin.)



Sinä kasvatuksen ammattilainen voit toki sanoa, että kiusaaja on aina jonkin sortin luuseri. Minä en ollut, enkä ole nytkään. Etkö voi uskoa, että pahuutta löytyy kaikista ihmisistä, myös niistä jotka eivät ole " luusereita" ?!

jos muuten elämässä on kantimet kunnossa. Mutta aika moni ajattelee, että tuo ominaisuus, nuo teot itsessään tekevät ihmisestä luuserin, vaikka kaikki muut puolet olisivat kunnossa.

Joten kyllä, sinäkin olet monen mielestä täysi luuseri.

Vierailija:

Toistan, että keskiarvoni oli aina yli 9, kirjoitin 5 laudaturia, olin opettajien suosikki ja myös ystäväpiirissä suosittu. Olen myöhemmin suorittanut akateemisen tutkinnon ja menestynyt hyvin urallani. Olen sosiaalinen ja minulla on paljon ystäviä. Useimmat minut tuntevat luonnehtisivat minua ehkä empaattiseksi, iloiseksi, sosiaaliseksi ja lämpimäksi ihmiseksi. Olen onnellisesti naimisissa ja kahden pienen lapsen äiti.

Ja olin ihan oikeasti kiusaaja!!! Ja kadun sitä paljon. Aion olla silmät avoinna omien lapsieni kanssa. Mutta haluan tosissani tuoda tätä puolta esiin, että ei kaikki kiusaajat ole ongelmaisia!!! !!! (Ok, joku persoonallisuus tai kehityshäikkä tai joku muu minullakin kai on ollut kun olen niin huonosti käyttäytynyt, mutta itse en ole sitä tiedostanut eikä se ole myöhemmin elämääni haitannut. Mm. äidilleni oli valtava yllätys, kun kerroin että hänen esimerkillinen, kaikessa onnistuva, esikoistyttärensä on ollut koulukiusaaja. Äitini tuntee hyvin yhden kiusauksen uhrinkin ja oli todella pahoillaan vielä näin vuosien jälkeenkin.)

Sinä kasvatuksen ammattilainen voit toki sanoa, että kiusaaja on aina jonkin sortin luuseri. Minä en ollut, enkä ole nytkään. Etkö voi uskoa, että pahuutta löytyy kaikista ihmisistä, myös niistä jotka eivät ole " luusereita" ?!

t. 30



Ja sanon edelleen, että jos löydät tästä maasta yksi tai kaksi ihmistä, joiden mielestä olen millään lailla " luuseri" -onnittelut! Jos tarkoitat luuseriudella sitä, että ihminen tekee virheitä, niin sitten olemme kaikki luusereita. Pedofiili on kai useimmiten pedofiili koko ikänsä. Koulukiusaaja ei ole koko ikänsä koulukiusaaja! Ok, jostakin VOI tulla työpaikkakiusaaja. Minusta ei ole tullut sellaista :)

aika yleistävää ap...

Työsuojelulain, yk:n ihmisoikeusjulistuksen mm. vastaista tekstiä...

Kyllä kiusaamisen syynä on tosi usein kateus. Sen takia " erilaisille" lapsille pitäisi löytää esim. harrastustoiminnan kautta samanhenkisiä kavereita. Olen usein itse miettinyt, että vaikka vanhemmat ovat tosi ylpeitä super lahjakkaista, älykkäistä lapsistaan, haluaisin ehkä kuitenkin että omista lapsistani kasvaisi enemmänkin sosiaalisesti kuin älyllisesti lahjakkaita " taviksia" ; näin heidän elämänsä olisi helpompaa.

Opettaja(ja muuten kollegani ovat samaa mieltä)

Vierailija:

Eivät osaa pienestä pitäen opettaa lapsiaan puolustautumaan.

Vanhemmat voisivat ehkäistä niin monessa tapauksessa lapsensa koulukiusaamista huolehtimalla lapselle riittävän vakaasta ja monipuolisesta kaveriverkostosta.

Oletteko huomanneet, että juuri näitten koulukiusattujen ja syrjääntyeiden kotonakaan ei koskaan käy ketään kavereita kylässä? Miksi?

Kasvoin kahden kulttuurin keskellä. Isälläni oli ulkomaan komennus 80 luvulla jolloin se oli vielä harvinaista. Me ei eletty vaurasta expatti elämää niinkuin monet luulivat. Kasvoin siis osan lapsuudestani eri maassa missä tavat ja perinteet oli erilaiset, mutta ajan kuluttua minulle tuli tutuksi ja nautin omasta ' maastani'

suomeen muutto oli tosi ikävää. Isälläni oli vaikeuksia saada tyotä. Aloitin peruskoulun 8:n Espoon Tapiolan ' virkamiesten' lasten kanssa.

Yllätyin kuinka nopeasti he tuomitsivat toisia pelkän pukeutumisen ja varakkauden merkkien mukaan. Yllätyin myos kuinka paljon he kiroilivat ja olivat jopa ylpeitä joumareissuistaan joita ' minun' kulttuurissani olisivat hävenneet.

eli aloitin koulussa jossa olin se uusi, en tuntenut heidän maailmaa tarpeeksi hyvin tietääkseni edes kaikkia slangi sanoja, ja en ymmärtänyt miksi he olivat niin omassa maailmassaan. Maailmankaikkeus heille oli omat pienet piirit.

Minun kokemukseni mukaan maailma on tosi iso paikka ja ihmiset ovat ihmisiä, hämmästyin jopa kuinka mulle naurettiin kun historian tunnilla opin ääntämään kiinan presidentin nimen oikein. Se minun maailman mukaan oli toisen kulttuurin kunnioittamista ja se olisi osa yleissivistystä.

Onneksi en ollut siinä koulussa kauan. aikamoinen shokki se oli.

Ehkä he eivät koskaan olleet tavanneet ketään toisesta kulttuurista. Ehkä se oli minun syy kun en tiennyt että se oli huono asia olla vähävarainen. Olin itse nähnyt koyhyyttä maailmassa ja en tiennyt sitä et olin vähä varainen

vanehmpani eivät olleet surkimuksia, heillä oli omat ongelmat sulautua väestoon.

Nykyään asun ulkomailla. Ehkä tuolla kokemuksella oli jotain tekemistä sen kanssa. Mut nyt viihdyn ja mulla on hyvä elämä

Jos ajattelen omia kouluaikoja, yksikään kiusatuista ei ollut ns. " luuseriperheistä" . Mitä sillä nyt sitten tarkoittanetkin. Kiusaamisen syyksi riitti vääränlainen vaatetus, ruumiinrakenne, tupakoimattomuus, juomattomuus jne..

3/4 luokasta jos kiusaa, siinä on yksin paha alkaa laittamaan vastaan hyvilläkään eväillä kotoa.

Toisen ihmisen kunnioitus on kaiken a ja o. Mielestäni tasapainoinen nuori ei lähde kiusaukseen mukaan.

tuohon yksittäiseen sanaan " luuseri" , jota ap on käyttänyt tahallisesti provosoidakseen keskustelua.

Periaatteessa ap on täysin oikeassa, mutta av-mammojen sisälukutaito taas hukassa...

Vierailija:

Jos ajattelen omia kouluaikoja, yksikään kiusatuista ei ollut ns. " luuseriperheistä" . Mitä sillä nyt sitten tarkoittanetkin. Kiusaamisen syyksi riitti vääränlainen vaatetus, ruumiinrakenne, tupakoimattomuus, juomattomuus jne..

3/4 luokasta jos kiusaa, siinä on yksin paha alkaa laittamaan vastaan hyvilläkään eväillä kotoa.

Toisen ihmisen kunnioitus on kaiken a ja o. Mielestäni tasapainoinen nuori ei lähde kiusaukseen mukaan.

Opettajat kyllä tiesivät asiasta, mutta eivät tehneet sille mitään.

He olivat mielestäni paljon etäisempiä kuin ' koto' maassani, joten en asiasta kenellekkään mitään mennyt sanomaan. Ja koin että heillä oli paljon ennakkoluuloja, ja kohdemaassani oli ongelmia ja se oli tavallaan minun synti. Aivan kuin minä olisen sen kaiken aiheuttanut.



Ja siihen aikaan kiusaaminen ei ollut koulun onglema. Jokaisen oli itse sulauduttava joukkoon.



Yksi kiusaajani meni myohemmin vaihto-oppilaaksi. Ajattelin et se tekee hänelle varmaan hyvää olla itse vieraassa kulttuurissa missä aina sua ei huonon kielen takia edes ymmärretä.



Vieläkin ihmettelen välillä miten ihmiset voivat olla niin ennakkoluuloisia ja sydämettomiä.



Ulkomaan vuosieni takia, ja suomessa asumisen takia kanssa, koen olevani muita empaattisempi ja kiinnostunut maailman tapahtumisista. Osaan myos sulautua joukkoon.

vanhemmat harvoin ovat fiksuja. Kylmä totuus. Sieltä kotoa kaikki lähtee, hyvä ja paha.

Siitähän vasta riemu repeisi, nimittäin kiusatun vanhemilla jotka tulisivat selittämään kun teidän lapsi..

kisaajien vanhemmilla..