EN YMMÄRRÄ: Omistusasumisesta Helsingissä

jos ostaa sen vanhasta talosta, eikä liikaa valikoi asuma-alueen suhteen. Uudet asunnot ovat sitten sen 100 000 kalliimpia.

niin sairasta

Ostimme 3v sitten kolmion pk-seudulta. N 70neliötä ja uusi. Hinta oli aika tasan 200 000e. Saman summan olisi saanut pulittaa 10-15v vanhoista taloista. Nyt meillä on 2 lasta (ja koira) ja kolmio tuntuu jo pieneltä. Etenkin toinen wc olisi tarpeen. Ja yksi lisähuone. Pärjätään kyllä näinkin, mutta minusta olisi mielekkäämpää asua hieman isommassa asunnossa (esim 4h+k+s). Mutta siihen sitten tarvitsisikin taas isomman lainan...

Minä otan henk koht mielummin ison lainan ja maksan sitä pitkään kuin asun vuokralla ja maksan saman summan jollekin toiselle. T:3

Kolme lasta ja kaksi aikuista. Lapset eivät ole enää ihan vauvoja, mutta toisaalta tarvitsevat leikkitilaa. Aiemmin asuttiin neljää huonetta ja keittiötä.

asunto uudella sopivan kokoisella lainalla - mitä sitä korkoja pankille makselemaan ylisuuresta lainasta, joka lyhenee hitaasti.... Tämä ei ole ensimmäinen omistusasuntomme, mutta on siis ensimmäinen perheasuntomme, joten emme lainanneet koko summaa tähänkään.



ap

Kun olet ehtinyt omistaa jo monta asuntoa. Meillä tilanne on se, että olemme tehneet lapset nuorena ja tarvitsemme tilaa juuri nyt. Joten siksi tarvitsemme isomman asunnon. Olisihan se ihanteellista omistaa ensin pieni asunto ja sitten vaihtaa aina suurempaan.

näihin n. 4-kymppisiin onnekkaisiin, jotka ovat tarpeeksi vanhoja jotta ehtivät ostaa ekan omistusasuntonsa silloin kun asuntojen hinnat olivat alhaalla/kohtuullisia. Onkin varmasti ollut kiva hyötyä ilmaiseksi asuntojen hintojen noususta ja rikastua ilman omaa ansiota.



Toista se on meillä 3-kymppisillä... Asunnon tarve oli ajankohtainen vasta silloin kun hinnat olivat jo lähes huipussaan. Nyt vaan toivotaan ja rukoillaan, että pystytään pitämään tästä jkodista kiinni laman yli - ettei tarvitse pakkomyydä polkuhinnalla, niin että jää vai luu käteen (=lainaa yli myyntiarvon).



Paska tsägä.



T: 1978 syntynyt

Suomessa on joku "kymmenen ihmistä kaksiossa"-ihannointivaihe päällä, pitäisi asua mahd. ahtaasti ja muutenkin olla tiukilla. Kun lapsella on niin monta sisarusta että kaikki eivät mahdu nukkumaan edes sängyissä, ajatellaan että onpa lämmin ja rakastava koti. Vastaavasti yksin omassa huoneessaan nukkuva ainokainen on vähintäänkin diktaattori, lellipentu ja sosiaaliset taidotkin hänellä nollan luokkaa. Onko se tosiaankin "luksusta" 2000-luvun Suomessa, että lapsella on oma huone..?



Minusta jokaisella perheellä saisi olla vähintään sen verran huoneita, mitä ihmisiäkin. Ihanne olisi, että tosiaankin yksi huone olisi "ylimääräinen"; siitä voisi tehdä vaikkapa työhuoneen (kannustaisi etenkin äitejä tekemään töitä kotoa käsin). Ja miksi "ylimääräinen" tavara on niin pahasta..? Meidän perheessä harrastetaan kaikkea sellaista, mikä näyttää muiden silmiin isolta kasalta tavaraa, mutta harrastus on meille todella tärkeä ja rahaakin siihen on palanut paljon. Miten se on keltään pois, että haluaa olla heittämättä menemään itselle tärkeitä juttuja??

alle 200 000 hinnalla löytyi Helsingistä 121 kpl, useimmat kurjassa kunnossa ja/tai ikävillä alueilla. Me emme halua remontoida, ja haluamme asua jatkossakin vastaavantasoisella, rauhallisella alueella kuin nyt (asutaan vuokralla). Mitään Etu-Töölön lukaalia emme ole etsimässä, mutta emme myöskään halua mihinkään kaikista nuhjuisimpaan betonikuutioon johonkin kaupungin laidalle.

Minkälainen tai kokoinen asunto on sitten välttämätön? Eivätköhän turhat ylimääräiset tavarat vie enemmän tilaa kuin aluksi pienet ja vähitellen varttuneemmat lapset? Meilläkin lapset ovat vielä alle kouluikäisiä ja hyvin mahdutaan 70 neliöön, jotka maksoivatkin pari vuotta sitten huomattavasti alle tuon 200 000!

Pohdin siis noita asioita siitä näkökulmasta, että kun ottaa huomioon kuinka tiukilla osa lapsiperheistä on muutenkin, niin parantaako se muka elämänlaatua että Kela asettaa enimmäisneliöt asumiselle? Mitä tekee ihmisen mielenterveydelle sellainen, että joutuu luopumaan koko ajan jostain tärkeästä (jollekin oma tila, toiselle harrastus) kun pitää vaan asua ahtaammin ja ahtaammin??

ostimme "halpoja" ensiasuntoja,korot olivat 13% ja enemmänkin...myös palkat olivat jotain ihan muuta,mitä tänä päivänä. T:nelikymppinen

Osti aikanaan pienen kaksion ja viime talvena kun myytiin se, saatiin sillä rahalla iso kolmio - ilman välirahaa.

että se niistä "kalliista" asuntolainoista...

ostimme "halpoja" ensiasuntoja,korot olivat 13% ja enemmänkin...myös palkat olivat jotain ihan muuta,mitä tänä päivänä. T:nelikymppinen

Kyllä tiedän mitä asunnot helsingissä maksaa asumme täällä myös itsekkin 2002 valmistuneessa talossa.



2002 ostimme kaksion silloin lainaa 80000 euroa 2006 ostimme kolmion 80 neliötä ja taas lainamme oli 80 000 euroa.

Nyt asumme edelleen tässä kolmiossa neljä henkeä eikä todellakaan ole aikomusta näillä hinnoilla ostaa isompaa.



Emmekä ole mitään onnekkaita nelikymppisiä vaan varovaisia pikkuhiljaa eteneviä kolmekymppisiä.

joita olin tehnyt 16-vuotiaasta



ok, se ei ollut paljon pääomaa, yhteensä 22 000 mk, mutta sillä pääsi kiinni pieneen yksiöön ja loput velkaa ja velkaa maksettiin opintolainalla. Vuosi oli 1992 ja asuntojen hinnat matalalla.



Moni ikätovereistani ei kuitenkaan uskaltanut tehdä samoin ja moni minua vanhempi menetti kaiken omaisuutensa järjettömien talousjärjestelyidensä vuoksi, esim. takaajina.



Ei kyse ole pelkästään iästä, vaan rohkeudesta ja riskinotosta. Turha syyttää muka eri ikäpolvia kun tiedetään, että talouden syklit kestävät sen 7 vuotta.

ja laskeskella tulee kokonaisuudessaan edullisemmaksi ostaa ensiasunnoksi jo se pitkäaikainen asunto.

Ihan mielenkiintoista olisi nähdä tuon 19:n laskelmat, sillä mitä minä olen noita laskenut, niin ehdottomasti ei kannata mennä noin vaan vaihtaa aina vähin erin kalliimpaan. Muistaakseni vaihdosta tuli noin 70t säästöä, kun joskus laskin.



Ja mitä tuohon tulee, että miksi ihmiset eivät osta noita alle 200t kämppiä, niin se on just niin, että ihan kamalilla alueillahan ne ovat ja ihan kamalia taloja. Itsellä on kokemusta monistakin tämmöisistä kamalan näköisistä ja kamalilla alueilla olevista asunnoista ja voin kyllä sanoa, että ne statukset ovat vain ihmisten korvien välissä ja totuus tarua ihmeellisempää. Me itse asutaan melkeinpä Espoon slummissa ja ei voi kyllä mitään moittia. Rauhallinen talo, kaikki palvelut lähellä, hyvät koulusysteemit, päivähoitoasiat, terveydenhuolto, neuvola jne. Monet tämmöiset vanhat rupualueet ovat jo rauhoittuneet ja monet vähän paremmat alueet vasta tulossa murrosikäänsä. Ihan kaikista köyhimmillä alueilla on tietty omat ongelmansa, mutta niin on muuten ihan kaikista rikkaimmillakin alueilla. Molemmissa jotkut lapset ovat kovin heitteille jätettyjä.



Mä ainakin löytäisin monta varteenotettavaa perheasuntoa alle 200t, luultavasti jopa alle 160t. Osaan on tulossa toki ajan kanssa remontteja, mutta jos vertaa, että esim. meidänkin asuntoon on varmaan tulossa 40-60t edestä remontteja, niin vanhempani asuvat vastaavassa uudemmassa talossa ja heidän asunto on varmaan 100t kalliimpi, joten kyllä tässä vanhemmassa asunnossa asuminen jää silti kannattavaksi vaikka remontteja tulisikin. Lisäksi meillä on koko ajan vähemmän lainaa.

ei halua asua kuin "paremmalla" alueella, eikä halua ikkunoita metsään päin, niin silloin joutuu ostamaan kalliin asunnon.



Me ostimme parivuotta sitten rähjäisen ison neliön talosta, johon suunniteltiin remontteja, saatiin halvalla kokonaisuudessaankin ja hyvältä alueelta. Remontoitiin mieleiseksi itse ja yhtiölainakin oli arvioitua pienempi. Näin saimme hyvältä alueelta 100 neliön asunnon alle 200 000 hintaan