Onko teitä itseänne kehuttu lapsena?

sanottu, että rakastavat minua.

Muistan joskus jopa kysyneeni, että tykkäävätkö minusta...

tulee itsekeskeinen. just joo..itse kehun lapsiani tosi paljon.

hyvistä koulunumeroista tai muista vastaavista suorituksista saatettiin sanoa jotain positiivista. Ihmisenä minua ei kuitenkaan kehuttu / kannustettu. Jotenkin se vaivaa vieläkin.



vm -78

Olen nykyään hyvän itsetunnon omaava ihminen joka uskoo osaavansa vaikka joku mollaisikin. En kuitenkaan mielestäni ole mitenkään epärealistinen osaamisieno suhteen. Optimisti kuitenkin. Eli kehukaa lapsianne, itselleni on ainakin tehnyt vahvan itsetunnon.

Itsetunto on sen seurauksena mitä on.

Aika lailla jatkuvalla syötöllä. :) Äitini on syntynyt -53 ja isovanhempani 20-luvulla. Itse olen syntynyt -76.



Olen jatkanut tätä kehumislinjaa omien lasten kanssa. En käsitä ajatusta että jos lasta kehuu niin hän jotenkin ylpistyy. Eihän siitä ole kyse vaan lapsen hyvän itsetunnon ja -luottamuksen kehittämisestä. Silloin ei tietenkään kehu ole paikalla jos ei ole oikeasti kehuttavaa mutta kyllä pienistäkin jutuista löytyy kehumiselle syytä.

Haukuttu saatanan huoraksi, josta ei tule koskaan mitään niin kauan kuin muistan. Myös pelkkä nolla ja saatanan paskapää olivat vanhempieni lempikutsumanimiä musta. Kuvistunnilla tekemäni piirustukset ja käsityöt revitiin ja rikottiin "pelkkänä paskana "heti kun kotiovesta sisälle astuin. Itse kehun lapsiani paljon ja joka asiasta, josta on aihetta.

mutta olen silti aina tiennyt olevani rakastettu ja hyväksytty. Itse kehun lapsiani sanomalla ääneen.

Eikä sanottu että rakastaisivat... En myöskään koskaan tiennyt mitä pitivät ulkonäöstäni. Vasta aikuisiällä olen oikeasti saanut tietää että olenkin hyvännäköinen! Siksi kerron omallekin tyttärelleni että hän on todella kaunis:)

kovinkaan montaa kertaa, että olisi kehuttu. Äitini kanssa vastoittain puhuin asiasta ja hän kertoi, ettei osannut kehua. Hänen äitinsä ei kehunut ikinä,päinvastoin. valitettavasti jatkui samalla lailla sitten minun kanssani, hakkuja ja vähättelyä sain usein osakseni. Ja huono itsetunto on edelleen...

Itse kannustan ja kehun lastani lähes koko ajan ja suureen ääneen:) En halua lapselleni samaa kun itselle , mummonkin olen käskenyt kehua ja kehuuhan tuo. Hyvä että nyt on hoksannut.