Lue keskustelun säännöt.
Miksi pikkuasiat ärsyttää miehessä??
15.04.2008 |
Siis tyyliin miksi se nauraa tolleen omille jutuilleen, jotkut eleet, tällainen ihan älytön (ja järjellä ajatellen mitätön)?!
Oonko ainoa, josta tuntuu tältä? Tilanne vaihtelee, välillä on paljon helpompaa ja saatan katsoa miestä ja ajatella, että voi hitsit tuo on ihana. Ja kun ollaan erossa on ikävä, ei saa kiinni niistä ikävistä asioista... Mutta sitten taas " romahtaa" ja tuntuu että hitto, miten tämän kanssa pärjää. sellaista aaltoliikettä, mutta pelottaa, että tuo ärsytys muuttuu ainoaksi tunteeksi.
Yhdessä ollaan oltu viisi vuotta, yksi lapsi.
Voiko tästä päästä, tai oppia elämään sen kanssa??
Toivoisin sellaista ymmärtävää keskustelua, tuntuu ihan tarpeeksi pahalta ilman ilkeilyä ja sarkastista kommentointiakin..
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yök.
Ja yleisesti sellanen et ei oo mun mielestä tarpeeksi läsnä mulle ja lapsille, siis henkisesti.
Kauheen juntti kuva tulee tästä kuvauksesta! On niitä hyviä puoliakin sentään.
Mut oon mäkin miettinyt, et entä jos se ärsytys rupee olee pinnalla eniten!
Ja se tietty lakki, argh! Ja sätkien kääriminen.
Pitää vaatteensa ja kaikki tavaransa paikoillaan tiptop. Mutta ne paikat!!
Hänen salkkunsa paikka on eteisessä niin, että ensimmäinen näky kun meille tulee on hänen salkkunsa. Kenkien paikka on tuulikaapissa, muun väen kenkien kuuluu olla kaapissa.
Makuuhuoneen nojatuolissa on hänen vaatteensa, siististi viikattuna, tuolissa ei kukaan voi koskaan istua.
Eteisen lipastolla on asetelma, kännykkä, lompakko, hänen avaimensa, hänen rannekellonsa ja pino parkkikolikoita. Asettelee siis kaikki suoraan ja siististi.
Selitys näille paikolle on, että siinä kaikki on valmiina kun hän aamulla kiireesti lähtee. Mutta pitääkö ne olla aina kun hän on kotona, myös viikonloppuisin.
Epäilen, että hänellä on joku neuroosi tai muu vamma päässä.
kun itse koen jotenkin, että tuollaiset käytännön " temput" olis jotenkin helpompi sietää (tai jopa karsia?), mutta miten sellaiset oikeasti persoonaan tai eleisiin liittyvät asiat?
Sillä on tapana aina tietynlaisen jutunkertomisen päätteeksi tehdä sellainen ihme " sihahdus" -ääni, ja vitsit tuntuu että tirpaisen turpaan! Siis sellaisia ehkä vähän nörttimäisiä juttuja,, vähän niinkuin niillä takapulpetin vähän reppanapojilla saattoi olla kouluaikoina. Aargh, miten näistä pääsee, miten oppis antamaan niille vähän pienemmän painoarvon?
Seksielämä kuihtuu sitä mukaa, kun ärsytys lisääntyy. Tulevaisuus hirvittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vois koettaa kertoa aidosti hänelle ne ärsyttävät asiat, ja pyytää häntä kertomaan itsessäsi olevat. Jo tämän jälkeen voi helpottaa
Toinen juttu on se, että kun itselläni on huono päivä, tai olen jossakin asiassa itseeni tyytymätön on miehessä tosi paljon ärsyttävyyksiä. Eli tavallaan toinen on itsemme peili.
Minunkin rakkaalla miehellä on välillä tosi ärsyttävät puheenaiheet ja muitten seuras olen niinku hoh hoi. Mutta eipä se mitään, niin ärsyttävän rakas se on, voin kyllä kertoa hälle niin jo taas helpottaa.
kun se alkaa ns päteä jollain jollekin kaverille tai jollekin, se on vähän noloo...Sen äänensävy on erilainen ja ainakin mä huomaan sen ja tutnuu että muutkin huomaa erilaisen äänen ja että nekin huomaa että se osittain fuulaa...