Voiko vanhemmat kieltää lapsen tutkimisen? Elto oli huomaavinaan lapsessa jotain lukivaikeusjuttuja

Tuttavakin ensin oli samaa mieltä kuin ap, varsinkin kun oma äiti oli eläkkellä oleva ala-asteen ope ja piti tyttärentytärtään varsin välkkynä.



Lopulta kuitenkin vei tytön tutkimuksiin, joissa selvisi että tytön korvat olivat niin täynnä vaikkua, ettei kuullut mitä ope puhui kuin istui iso kokoisena takarivissä.



Joskus voi olla niin pienestä kiinni.

Emme koe, että lapsella on ongelmia. Olemme sitä mieltä, että turhat tutkimukset vain leimaavat lapsen. Lisäksi lapsi " ei tarvitse apua" , koska mitään ongelmia ei ole!



ap

[/quote]

että ei pidä sokeasti luottaa keneen tahansa ja luovuttaa vanhemmuutta pois.



Se se vasta pelottavaa on!

Vierailija:

ei uusi lastensuojelulaki velvoita mihkään tutkimuksiin...

se velvoittaa tekemään LASTENSUOJELUN TARPEEN SELVITYKSEN sitten kun tulee ls-ilmoitus!

Eli ekana niiden pitäisi tehdä päiväkodista ilmoitus.. Lieneekö niin vakavasta asiasta kyse, että tekisivät?? Ja jos ilmoitus tulee, selvitetään sitten, vaarantuuko lapsen kasvu- ja kehitysolosuhteet..

Että näin. Ymmärrän kyllä toisaalta ettei ap halua tutkimuksiin.. Turhaa hössäystä lapselle, jos kaikki hyvin. On niitä OIKEITAKIN onkelmii.

t. lastensuojelun työntekijä ja äiti

Tiedät varmaan senkin, että jo epäilys VELVOITTAA tekemään ilmoituksen. Ja mähän sanoin, että JOS on aihetta perusteineen jne... Eli jos se on niin, että " ei vakavasta asiasta kyse" niin totta, tuskin tekevät. Mutta vähän vaikea näin netin kautta mennä lupaamaan, että " turhaa hössäystä lapselle, on niitä oikeitakin ongelmia" kun et tilanteesta mitään tiedä... En usko, että ykskään lastensuojelun työntekijä kirjoittaisi näin.

Vanhemmat ei oikeesti huomaa kaikkea. Meillä 5v poika käy puheterapiassa s-vian takia.

Puheterapeutti oli tehnyt jotakin testejä lapsen kanssa niin sanoi että on ikäisiään edellä kielellisessä kehityksessä. en todellakkaan oo ite edes ajatellut mitään sellasta. Poika menee nyt normaalisti eskariin syksyllä.

Tää meidän tapaus oli vähän toisinpäin.

Lisäksi mua kiinnostaisi mikä ja mitä on se " leimaaminen" . Miten se ilmenee, missä ja kenen taholta? Ja voisin kyllä ihan kuvitella, että jos sellaista tosiaan on niin helpoin keino se olisi välttää menemällä niihin tutkimuksiin jos kerran mitään " vikaa" ei ole. Se taas että keplottelee ja seisoo takajaloillaan kaikkia vastaan herättää kyllä kieltämättä kysymyksiä ja epäilyjäkin. Ajatelkaa nyt jooko joskus edes. Se, että lapsenne on kerran käynyt puheterapeutin arviolla kulkee hänen mukanaan aina ja näkyy joka paikassa leimaten hänet, ja siis koko teidän perheenne, joksikin, miksi lie. Eikä yhtään ole vainoharhaista? Just joo.

Se että menee vääränsuuntaisella lähetteellä tutkimuksiin, voi vaikuttaa tuloksiin.



Siksi on erityisen tärkeää, että se lähete on pätevä, sen tiedot ovat oikein.



Oma lapseni käy muuten sekä psykologilla että puheterapeutilla, mutta ensimmäisen terapeutin vaihdoin, korjautin lausunnon, enkä suostunut siihen terapiamuotoon, jota ekana oltiin suosittelemassa.



Ja silti homma etenee edelleen hyvässä hengessä. On kyse lapsesta ja lapsen tulevaisuudesta, joten turhan nöyrä, tyhmä ja sinisilmäinen ei kannata olla. Vanhempi kuitenkin tuntee sen lapsensa parhaiten.

Kenen silmissä pelkäät leimautumista ? Pk:n henkilökunta on tietoinen lapsesi mahdollisesta häiriöstä, joten lapsi on heidän silmissään jo tavallaan " leimaantunut" .



Meidän ryhmässä on lapsi, jonka ongelmat vanhemmat ovat tähän asti kieltäneet. Leimaantumista ovat hekin pelänneet eivätkä ole suostuneet tutkimuksiin. Lapsen käyttäytyminen on sen verran huolestuttavaa, että tosiasiassa lapsi on jo kaikkien silmissä (henkilökunnan ja muiden lasten) leimaantunut vaikkei diagnoosia ole tehty. Nyt vanhemmatkin ovat myöntäneet ettei kaikki ole kohdallaan ja tutkimuksiin ovat menossa. ehkäpä leimaantuminen ei olisi ollut näin voimakasta, jos asiaan olisi puututtu ajoissa ja lapsi olisi saanut tarvitsemaansa hoitoa jo aiemmin.