Voiko uskottomuuden oikeasti kuitata olankohautuksella? OV
Olen huolissani ystävästä jonka mies petti häntä ja miehellä oli siis ihan suhde pari kuukautta. Ystävä mielestäni on epärehellinen itselleen, kun sanoo, että asia on unohdettu ja heillä menee nyt tosi hyvin. Siis pettämisasian ilmitulosta on kaksi viikkoa! Voi kunpa toivoisin, että ystävä on oikeassa, mutta on hyvin vaikea uskoa, että noin suuri asia olisi hetkessä unohdettu. Kuulemma mies on oppinut virheestään ja osaavat nyt kohdella toisiaan paremmin... Pitäisikö asia kuitenkin ihan oikeasti käsitellä? Vai onko se mahdollista tuossa ajassa?
Kommentit (20)
tai että emo tappaa elinkelvottoman lapsensa? Jos hyväksyt moniavioisuuden koska se on ihmisen biologiassa, niin hyväksyt sitten loogisesti nämäkin.
Luultavasti asia tulee myöhemmin aiheelliseksi käsitellä.
Minusta vaan tuntuu uskomattomalta, että tuollaisesta pääsee heti yli. Hyvä jos näin on ja olen väärässä. ap
kotona hyvä isä ja mies. terveisin 2
tuli kerrottua vähän liikaa ja vähän liian henkilökohtaista. Sitten yrittää vähätellä asiaa.
ylikin pettää joskus. Käy vaan sääli teitä, jotka heitätte hyvänkin suhteen roskikseen pettämisen takia. Jos edes yrittäisi ajatella asiaa toiselta kannalta, elämä voisi muuttua helpommaksi. terveisin 2
Luuletko että se noin puolet ihmisistä on näitä suvaitsevaisia, ymmärtäväisiä ja biologiaa kunnioittavia ihmisiä, jotka eivät kannata yksiavioisuutta? Totuus on se, että varmaan prosentti ihmisistä suo pettämisen sekä itselleen ETTÄ kumppanilleen. Loput 99 % tietävät kyllä, että pettämin en on meidän kulttuurissa väärin, ja että se loukkaisi itseäkin kumppanin tekemänä. Sitten vaan hairahdutaan. Kyllähän meistä suuri osa valehtelee tai huutaa lapsille, mutta tiedämme, että se on väärin ja pyrimme välttämään sitä, eiks niin?
Onko sinulla jokin ongelma sen suhteen? Jos sinä et riitä miehellesi, niin se on teidän elämäänne. Moni nainen riittää miehelleen. Toki saat hyväksyä pettämisen, mikäs siinä, mutta typerää tuputtaa sitä muille, kun uskollisia suhteita kuitenkin on se puolet tai ainakin lähes puolet!
kulttuurimme normia. Mutta ihmettelen, että jos kerran tiedetään, että näitä " hairahduksia" tapahtuu vähän kaikille, niin miksi niistä pitää nostaa niin hirveä haloo. Kaikille tulee turhaan paha mieli. Tällainen ihmisen rajoittaminen juuri tekee sen, että suhteet menevät pieleen, kun sinänsä viaton seksinhimo liittyy monen mielessä puolison loukkaamiseen.
Pitäisikö myös lapsille huutaminen hyväksyä yleisesti ja päättää että ei nyt rajoiteta sitä sitten mitenkään, koska kumminkin melkein kaikki tekee sitä joskus ja koska se näyttää vaan olevan aikuiselle niin vaikeaa olla karjumatta sille lapselle??
Ei se, että jokin tapa on helpompi kuin toinen, tarkoita sitä, että sitä kannattaisi suosia.
Se on paitsi biologiaa, myös psykologiaa ja kulttuurimme normi. Miten sen pahan mielen voisi pyyhkiä? Sen sijaan ihminen voi ihan hyvin olla pettämättä, jos niin päättää ja haluaa.
Luuletteko, että kaikki ne " hairahtuneet" ovat ilkeitä ja pahoja ihmisiä, jotka haluavat pahaa puolisoilleen? Yrittäkää edes nähdä tätä asiaa toisesta näkökulmasta, niin elämänne helpottuu. Lapsille karjuminen tms on ihan eri asia. Kukaan ei voi ajatella, että on ihan ok, kun minulle karjutaan, mutta sen sijaan pieni vapaamielinen järjenkäyttö voi vapauttaa turhasta mustasukkaisuudesta. Vieraissa käynti on paha juttu vain siksi, että meillä on seksuaalikielteinen kulttuuri. Itsessään siinä ei ole mitään pahaa, toisin kuin vaikka lapsille karjumisessa. Jos teidän miehet ei käy vieraissa niin ainakin ne fantasioi siitä, tai muuten niissä on jotain vikaa. Yksi nainen ei riitä normaalille miehelle. terv 2
Ja muuten suomalaisista miehistä JA naisista pettää sama määrä, 50 %. Se, että sinä petät ja sinua petetään, ei merkkaa tilastoissa mitään. Ihminen voi olla pettämättä, kun päättää ja haluaa tarpeeksi eikä ota liikaa riskejä (tyyliin hankkiudu jatkuvasti kahden kesken ihmisen kanssa, johon tuntee vetoa). Ihan samalla lailla kuin se voi päättää olla huutamatta lapselleen. Joskus tulee mokattua, mutta sitten tunnetaan tervettä tunnetta, huonoa omatuntoa, ja yritetään lujemmin.
itse asiassa niin kauan kuin ajattelin vähän tuohon tapaan kuin sinä. Sitten satutin toista ihmistä vähän liikaa ja rupesin ottamaan vastuuta tekemisistäni. Tuli lapsia ja tarve ottaa ne huomioon omissa ratkaisuissaan. Kummasti olen pysynyt uskollisena mm. sen ajatuksen voimin, miten paljon tuskaa aiheuttaisin miehelle ja lapsille, jos nyt lähtisin tuon ja tuon matkaan.
sun kanssa puhua asiasta kun tuut tänne kuitenkin levitteleen.
Puolet ihmisistä on uskollisia. Etkö tajua sitä ollenkaan. Eivät kaikki halua pettää, vaikka sinun miehesi haluaakin muita. Mikset myönnä tätä faktaa? Väität ihan satuja. Seksifantasiat taas on ihan eri asia kuin uskottomuus. Eivät fantasioivat ihmiset haaveile pettämisestä, minä aikanaan.
Minun on helppo uskoa, että sinun miehesi haluaa panna muita. En vain käsitä, mikset tajua, että on paljon miehiä, jotka haluavat olla uskollisia eivtäkä joudu taistelemaan houkutuksia vastaan?
Voi tietysti olla, että olet naistyyppiä, joka on elämässään ollut vain tietynlaisten miesten kanssa, eikä siksi käsitä, että miehiä on monenlaisia.
Kakkonen ei ole tullut ajatelleeksi mitä kaikkia tauteja miehesi nappailee mukaansa reissuiltaan? Eikö ällötä vehje joka on käynyt muualla, jossain lortossa?
1) ystäväsi ei ole tajunnut asian vakavuutta
2) asia ei ole hänelle yhtä vakava kuin sinulle olisi
3) hän miettii asiaa ehkä paljonkin, mutta ei halua sinulle sitä tilittää