Kun lapsi jää itkemään kerhoon...

Meillä kävi samalla tavalla. Takana muutto uudelle paikkakunnalle, pari muuttoa paikkakunnalla eli aika paljon uutta pienelle. Tyttö aloitti kunnan kerhossa hyvin, kävi juuri reilun kk:n ajan ok, sitten alkoi tökkiä. Oli saanut itkuraivarit jostain syystä kerhossa, ja sen jälkeen ei suostunut menemään kerhoon. Itki ja itki ja itki, veti aivan hysteeriseksi jos koitimme viedä sinne.



Kävin itsekin muutaman kerran mukana pikkusiskon kanssa siellä, silloin sujui kaikki ok. Mutta lopetettiin kerho kuitenkin, lapsi alkoi jo itkeä nähtyään kerho-ohjaajan kaupassa.



Enpä tiedä olisko pitänyt lasta vielä karaista, jättää itkemään jne. Mutta kotihoidossa kun ollaan ja tahdotaan nauttia tästä elämästä, niin eipä aleta pakottamaan johonkin mikä on niin kovin vastenmielistä. Eri asia jos olisi vaikka päiväkodin aloitus kysessä, ns. pakko mennä hoitoon. Mutta mukavaksi tarkoitettu harrastus, en sinne väkisin vie, pakottamalla. Ensi syksynä kokeillaan taas luultavasti, nyt jo puhuu välillä iloisesti kerhoon menosta. Tiedä sitten kuin käy.



Jokainen tietenkin tekee miten itsestä parhaimmalta tuntuu. Me käymme seurakunnan kerhossa kerran viikossa, siellä siis aikuinen mukana. Hyvin menee, lapsi on reipas ja omatoiminen.

Tosin itkemään ei koskaan ole jäänyt.

Ehdotan, että annat lapsen jäädä kotiin niinä päivinä kun lapsi ei todellakaan halua mennä kerhoon ja painotat lapselle,ettei se ole pakollista.

Ja yleensä kumminkin on sitten kerhossa ihan nätisti (siis leikkii muitten kanssa eikä itke). Tosin sitten kun menen hakemaan niin lapsi sanoo, että kerhossa ei ollut kivaa.

Mietinkin sitä, että kun kerho ei ole mitenkään pakollista niin onko sitä järkeä jatkaa.

ap

Kerran olin itse mukana, tuli stoppi. Olisko joku juttu että äidistä vaikeampi irtaantua? Että jos äiti jää kotiin kun lähdetään jonkun toisen kanssa kerhoon (isän, mummin), tietää että äiti on siellä kotona, odottamassa kerhosta kotiin. Jos äiti taas vie kerhoon, ei ole samanlaista turvallisuuden tunnetta, plus vaikempi äidille sanoa heippa?



Näin meillä tuntui menevän.

ne ohjaajat heti sanoi että tottakai voin tulla sinne mukaan, ja suosittelivatkin sitä. Olin siellä mukana ehkä 3 kertaa niin sitten lapsi jo suostuikin sinne jäämään.

meillä neljä-vee poika ei halua muskariin. muskari olisi perjantaisin kun minulla ja pojalla ei muuta ohjelmaa, niin se sopisi hyvin meille. muskaria ajattelin, kun poika tykkää kuunnella musiikkia. laittaa musiikin soimaan ja istuu tuolille kuuntelemaan. pienempänä tanssi musiikin tahtiin. nyt innostunut soittamaan isänsä kanssa ' bändissä' vaikkapa kitaraa, tosin pojan osalta se nyt on vain rämpytystä. mutta musiikki siis hänelle mieluista, niin ajattelin, että muskari voisi olla kiva juttu. kerran kävimmekin katsomassa, mutta myöhemmin poika on sanonut, ettei halua mennä sinne. meillä on muina päivinä muuta ohjelmaa, lapsella ikäistään seuraa ja osaa olla myös hoidossa kodin ulkopuolella, joten ei toi muskari tai muukaan ohjelma välttämätöntä ole. mut koska poika ei kuitenkaan ole erityisen taitava olemaan muitten lasten kanssa, niin ei se ehkä huonoakaan tekisi. taidan taas jossain vaiheessa tiedustella, josko vaikka syksyllä haluaisi muskarissa tai vastaavassa käydä.



M

- Pitäkää taukoa kerhosta ja aloittakaa kerho uudestaan syksyllä. Valmistele kerhon aloitusta keskustelemalla lapsen kanssa kerhon tuomista ystävistä ja mukavista leikeistä.

- Jos jatkatte kerhossa nyt, niin jää itse paikalle.

- Löydä kerhosta sopiva rohkeampi ystävä lapselle, jonka seuraan lapsi jää leikkimään silloin, kun poistut itse paikalta.

- Kutsu kehokaveri myös teille kotiin leikkimään.