Miten elämä muuttuu, jos lapsia on 3?

eli meillä neljä alle kouluikäistä joista nuorin 5kk ja eipä tässä mikään ole muuttunut oikeastaan ja jos onkin niin vaan hyvään suuntaan :) Meillä myös mies osaa hoitaa lapsia ja käynkin 1-2xvko harrastamassa ja myös mies käy. Hoitoon saadaan niin monta kuin halutaan mutta hirveesti ei itse haluta alle 2v yökylään laittaa. lapsista on aina seuraa toisilleen ja pitäähän talossa olla elämää. pyykkiä riittää ja kaupasta kannetaan järjettömät määrät etenkin maitoa kotiin mutta mitäs sitten kun autolla kuljetaan. autoa ei olisi ollut pakko vaihtaa kun kolmas syntyi mutta neljännen syntyessä vaihdettiin sen enempiä miettimättä. niin kauan kun kotona on säännöt ja niitä noudatetaan niin homma rullaa kuin unelma :)

Paitsi että automatkat olivat hankalampia kun vauva ei viihtynyt autossa.



Sen sijaan ehkä haastavuuden alkaa huomata vasta silloin kun alkaa kuskata kaikki kolme hoitoon/eskariin/kouluun. Kaikille kolmelle on laitettava tavarat valmiiksi illalla/aamulla. Heidät on saatava valmiiksi aamulla jne. Lapsilla alkaa olla iltaisin läksyjä, joista on huolehdittava.



Pyykin määrä on ehdottomasti kasvanut todella paljon, ehkä johtuen siitä että meillä kolmonen sotkee mahdottomasti! Myös yleinen sekasorto ja riitely on lisääntynyt. Enää ei kinastele kaksi, vaan kolme keskenään tai kaksistaan tai miten vaan:)



Paljon aikaa vie myös lasten kuskaamiset eri paikkoihin ja kaiken organisointi: harrastuksiin, kavereille yms.



Enkä voisi väittää etteikö rahaakaan menisi lisää. Kaikkea kun ei voi periäkään. Meidän vanhin on poika eikä häneltä ainakaan jää pikkuveljelle perittäviä housuja, kenkiä, haalareita tai ulkoiluhousuja...



Ruokaa menee ainakin paljon tällaisella poppoolla.



Vipinää riittää, mutta kivaa on:)).

niin omista harrastamisista sanoisin että meillä kolmas on kyllä vaikuttanut siihen, ettemme miehen kanssa juurikaan enää lähde yksiksemme harrastamaan mitään. Mutta tämäkin on riippuvaista lasten iästä ja mitä priorisoi.



Meillä priorisoidaan YHTEISTÄ aikaa ehkä enemmän kuin monissa perheissä. MEillä on sen verran epäsäännölliset työajatkin, että jos kerran saamme olla yhdessä jonkin keskiviikkoillan niin emme kumpikaan miehen kanssa sitten lykkää jotain harrastusta sille illalle.



Lisäksi jokaisen lapsen kanssa haluaisi välilllä viettää ihan aikaa kaksistaankin ja se on haastavaa kolmen kanssa. ETtä jos sitä haluaa tehdä, niin sanoisin että jonkin säännöllisen harrastuksen ottaminen on aikaavievää.



Mun omaa aikaa on se, että usein lähden lenkille tai pyöräilemään kun lapset ovat jo menossa nukkumaan ja mies jää sitten heitä nukuttamaan.



Ja onhan toki kolmen lapsen nukuttaminen haastavampaa kuin esim. kahden.

Että kyllä meillä on aikaa jokaiselle lapselle erikseen, meillä esimerkiksi minä en katso televisiota. Ehkä voisi laskea että sen ajan kun olen jumpassa kahdesti viikossa niin sen ajan voisi moni käyttää jonkun sarjan seuraamiseen. Ettei se nyt ihan niinkään mene että jos harrastaa niin lapsille ei ole aikaa. Ja ei meillä mene kolmen nukuttamiseen sen enempää aikaa, kaikki jäävät sänkyyn ja nukahtavat itsekseen, ilman huutoa, ilman riitelyä. Tarvitseeko nyt ihan väkisin vääntää asia niin että kolmen lapsen perheessä olisi oltava jotenkin ylivoimaisen vaikeaa ja raskasta jos niin ei koe olevan? Tottakai on asioita jotka sujuisivat ilman lapsia helpommin mutta ei tämä nyt sentään mitä kärsimyspolkua ole.

Omaa aikaa on, kotitöiden määrä ei ole muuta kuin pyykin osalta lisääntynyt. Astioita tietysti tarvitaan paljon, ja tila olisi kivaa..



Kylään kutsutaan jonkin verran, ei mitenkään hirveästi, mutta kuitenkin. Touhua ja hulinaa riittää, mutta kaksilapsista perhettä en enää osaisi edes kuvitella.

Jotenkin tuntuu että nämä " ei ehdi enää harrastaa" -jutut on paljon enemmän kiinni viitsimisestä kuin siitä ettei oikeasti ehtisi. En tarkoita kaikkia, mutta jos on normaaliälyinen mies niin kyllä mies kolmen lapsen kanssa hetken pärjää. Ja jos on kolme normaalia (tervettä) lasta niin ei lasten ottaminen joskus iltakylään pitäisi olla täysi mahdottomuus jos on kaksikin hoitanut, (siis esim. isovanhemmat) Ja jos on aikaa surffailla netissä niin olisi aikaa tehdä myös paljon muuta hyödyllistä sillä aikaa. Itselläni ainakin joskus kotityöt kärsii siksi, ei siksi että lapsilta ei jäisi aikaa. Mutta sitähän ei voi moni myöntää.

Enää kukaan ei kutsu kaikka lapsia kylään;) Muutenkin yökyläily kutsuja koko perheelle tiulee hyvin harvoin, kukapa tällaisen lauman ottaisi vastaan. Vieraiksi toki tulevat. Lautasia, laseja ja muita vastaavia saa hankkia lisää.



Mutta kivaa tämä on.

paljon enemmän kotitöitä? Pyykkiä ainakin kertyy lisää.

Kun lapset olivat pieniä, he onnistuivat sotkemaan paikat pahemmin kuin kahden lapsen aikana. En ymmärrä, miten se kolmas teki sellaisen tempauksen. Kaikki tulee kalliimmaksi, koska täytyy ostaa kolmelle lapselle. Eli vappuhatut ja kaikki sellainen on kallista kun täytyy ajatella kolmea lasta yhden sijaan. Sen takia jääkin moni sellainen asia väliin, kun ei voi ostaa kaikille kerralla.

lapsista olet saanut apureita?

Koti kauheassa kunnossa eikä mistään tule mitään jos ei osaa organisoida. Mutta ei se mitään...

Ei ole enää oikeasti aikaa mihinkään. Kaikki aika menee lasten kanssa touhuiluun ja perus kotitöihin. Kotityöt ei lopu ollenkaan! Niitä tulee kamalasti lisää....

Vauva-aikana yöheräilyt ja leikki-iässä sairastelu verottivat mua eniten. Vaatteet yms. eivät tule maksamaan kauheasti, koska on sisarusten vanhoja, mutta kuluja tulee isommasta asunnosta, lääkärikäynneistä, hoitomaksuista yms.



Hoitopaikkojen saaminen kolmelle on työlästä, samoin tilapäisen hoitoavun saaminen. 3 lasta on usein liikaa jollekin teinitytölle tai isovanhemmille.



Positiivista on sisarusten välisen vuorovaikutuksen monipuolistuminen. Ei aina tarvitse tapella sen yhden sisaruksen kanssa.

aikaa pitäisi itsellekin löytyä kun lapset kasvavat?

lapsiluvut ovat perheessä pienentyneet esim. 1970-luvusta. Miten äidit silloin jaksoivat ja pärjäsivät esim. 3 lapsen kanssa kun ei ollut astianpesukoneita ja äitiyslomatkin olivat vain muutaman kuukauden tai puoli vuotta?



Nykyään toisaalta koneista on enemmän apua ja on mahdollisuus olla hoitovapaalla, jolloin on helpompi mennä töihin kun lapset ovat vähän isompia.

Kolmas lapsi on ollut meille helpompi, koska tavarat on jo valmiiksi ja taidot. Nyt me kaikki ihastellaan vauvaa, 5kk.



Lapsiperheen arkea eletään joka tapauksessa. Kotitöitä todellakin on ihan hirveästi. Lapsista ei ole paljoakaan apua, koska ovat pieniä. Meillä käy siivooja kaksi kertaa kuussa. Rahaa ei ole muuhun ylellisyyteen.

on kolmas syntymässä ja mielenkiinnolla luen kommentteja. Eikö kolmen lapsen hoito muutu erilaiseksi viimeistään kun lapset ovat koululaisia?

Tärkeintä oli, että kotona oli siistiä, mutta lapsista ei niin väliä... Olivat ulkona itsekseen ja hoitivat itse itsensä suurin piirtein. Nyt on paljon tietoa saatavissa lapsen kehityksestä ja täytyy käydä vauvamuskarit sun muut, syöttää luomuruokaa ja antaa virikkeitä. Ja miettiä pää puhki laitetaanko lapset päiväkotiin vai hoidetaanko kotona. Minkä ratkaisun tekeekin, se on toisaalta väärä.

Eivätkä he ole muutenkaan olleet missään hoidossa. Mummo on joskus katsonut isompaa vähän aikaa kun on käyty asioilla. Lapset 3v ja 1v.

Kotitöiden määrä ei ole vielä ainakaan muuttunut, ehkä kun pieninkin kasvaa?



Jäin miettimään tuota, kun joku sanoi, että itselle ei jää aikaa harrastaa. Miten tämä on riippuvainen lapsiluvusta?

Meillä on lapsilla myös isä joten minulla on aikaa kyllä harrastaa ihan samalla tavalla kuin yhden tai kahdenkin lapsen kanssa.