Miten elämä muuttuu, jos lapsia on 3?

eli käytännössä töistä poissa viikko.

Silloinhan " normaali" lapsiluku oli 2 lasta, ei yhtään enempää. Ihme hihhulifriikeiksi epäiltiin, jos jossain perheessä lapsia oli kolme tai enemmän. Muistelkaapa vähän omaa lapsuuttanne ja tuntemianne perheitä (paitsi jos olette asuneet jollain pohjoispohjanmaalaisella lesta-alueella) niin se 2 oli todellakin standardiluku. Ei 70-luku mitään kivikautta ollut muutenkaan pyykkilautoineen ja ulkohuusseineen.

Vierailija:

lapsista olet saanut apureita?

Eli nyt kun nuorinkin on viisivuotias, niin saan heiltä apua silloin tällöin. Jos he pyytävät maitoa, voin sanoa, että ottakaa itse. Meillä on lasipöydät, niin he osaavat jo aika hyvin pestä ne pöydät. Mitään en pakota tekemään, mutta kun innokkaasti tulevat mukaan, niin tarjoan heille hommia, mitä saavat tehdä.

eli se että keskimmäinen jää esikoisen ja kuopuksen välissä " varjoon" . Tunnistan tän ikävä kyllä ja kaikkeni teen että keskimmäinen ei jäisi vähemmälle. Saman tietävät myös monet muut tuntemani kolmen lapsen äidit.

että omaa aikaa ei ainakaan näin neljän pikkuisen kanssa oikeasti ole juuri ollenkaan. paitsi kun nukkuvat. ja harrastaminen on sitä että toinen voi jäädä lasten kanssa puoli tuskissaan, koska pienten lasten hoito nyt vaan on raskasta.. mutta ihania ne ovat kaikki ja rakkaita! mutta siis naurettavaa on ajatella ettikö lapsiluku vaikuttaisi omiin menoihin! :D

70-luvulla syntyivät Suomen pienimmät ikäluokat. Nykyäänhän isot perheet ovat oikein buumi, esim. kolmilapsisia perheitä on koko ajan enemmän.

Vierailija:

lapsiluvut ovat perheessä pienentyneet esim. 1970-luvusta. Miten äidit silloin jaksoivat ja pärjäsivät esim. 3 lapsen kanssa kun ei ollut astianpesukoneita ja äitiyslomatkin olivat vain muutaman kuukauden tai puoli vuotta?

Nykyään toisaalta koneista on enemmän apua ja on mahdollisuus olla hoitovapaalla, jolloin on helpompi mennä töihin kun lapset ovat vähän isompia.

Eipä ole meillä ainakaan vaikuttanut lapsiluku omiin menoihin, lapsia on nyt siis 3.

t. 17

Vierailija:

että omaa aikaa ei ainakaan näin neljän pikkuisen kanssa oikeasti ole juuri ollenkaan. paitsi kun nukkuvat. ja harrastaminen on sitä että toinen voi jäädä lasten kanssa puoli tuskissaan, koska pienten lasten hoito nyt vaan on raskasta.. mutta ihania ne ovat kaikki ja rakkaita! mutta siis naurettavaa on ajatella ettikö lapsiluku vaikuttaisi omiin menoihin! :D

en ole kahden lapsen kanssa ehtinyt käydä harrastuksissa enkä omissa menoissa, joten en usko, että kolmen kanssa elämä muuttuu. Meillä vaikuttaa miehen työnteko. Tietysti olisin aloittanut jumppaharrastuksen, mutta kun tulin raskaaksi en raskaana ollessa aloittanut, joten odottelen, että kolmas on syntynyt ja katson missä vaiheessa aloitan harrastuksen.

että keskimmäiset lapset olivat jossain onnellisuustutkimuksessa esikoisia ja kuopuksia tasapainoisempia ja onnelisempia aikuisiällä. Eli ehkä se vähäisempi huomio ei aina olekaan hyvä juttu. Ehkä ihminen on tarkoitettukin kasvamaan isommassa perheessä ja jakamaan vanhempien huomion.

Vierailija:

eli se että keskimmäinen jää esikoisen ja kuopuksen välissä " varjoon" . Tunnistan tän ikävä kyllä ja kaikkeni teen että keskimmäinen ei jäisi vähemmälle. Saman tietävät myös monet muut tuntemani kolmen lapsen äidit.

Meillä lapset 8 ja 6 ja kolmatta harkitaan. Onhan noista vanhemmista jo paljon apua. Ja itse ehkä osaisi ottaa asiat vauvan kanssa jo rennommin.

on vain kaksi lasta ja olen aina miettinyt miten kolmas muuttaisi tätä palapeliä. Enemmän varmasti hommia, mutta tuskin perusasiat muuttuisivat, jos lapsi olisi suht terve ja normaali.





Ja jossain joku sanoi, että KERRO KAIKKI KOLMELLA ; ) esim. flunssan takia viikko pois töistä. Voi kuule, meillä kaksi lasta jatkuvaan sairaita, kun tarha vasta aloitettu. Nyt on menossa kolmas viikko kotona!!!

Vauva-aika oli kolmannen kanssa helppoa, eikä mikään paljon muuttunut. vauva kulki mukana isompien harrastuksissa ja pikkusisko oli ihana.

Nyt alkaa olla ilmassa muita merkkejä. Juokseva 1-vuotias ei viihdykkään mukana autossa, harrastuksissa yms. hänelle kasvaa oma tahto ja kohta hänkin haluaa omia asioita. Luulen, että silloin arki vasta meillä muuttuu...

Elämä ei ole hirveästi muuttunut siitä kun lapsia oli vain kaksi. Isommat leikkivät keskenään ja välillä kuopuksen kanssa. Kuopus oli aivan tavallinen vauva. Valvotti öisin ja tissitteli kovasti, mutta hyvin jaksoin, oikeastaan paremmin kuin esikoisen vauva-aikana.



Kuopuksen vauva-aikana esikoisella oli eskariuhmaa, mikä vei voimia. Mutta nyt kun kuopus on 1,5-vuotias ikiliikkuja on vanhemmat lapset tasaisempia. Työmäärä on siis melko vakio :-)



Vaatteet kiertää, samoin kuin lelut. Autoon mahtuu hyvin kolme istuinta eli auto ei mennyt vaihtoon. Kotitöitä on jonkin verran enemmän, muttei liikaa. Samalla peseytyy se kolmaskin collegeasu kuin ne kaksikin. Ainoa asia, missä oikeastaan todella huomaa, että lapsia on enemmän, on ruoan määrä. Enää ei riitä yksi paketti tuotetta x, vaan on ostettava kaksi. Maitoa menee ihan tolkuttomat määrät jne. Vappupalloja yms pitää ostaa harvoin, niin ei ne nyt niin paljoa taloutta horjuta.



Yhteenvetona voisin sanoa, että kolme lasta on tosi hyvä määrä. Kaikille riittää aikaa, vaikka välillä tunnenkin riittämättömyyttä. Itsellekin jää hyvin aikaa, kun lasten isä on ihan yhtä hyvä vanhempi kuin minäkin.

Meillä on kolme lasta, 5, 3 ja vajaa 1-vuotiaat ja kyllä minä käyn vähintään kaksi kertaa viikossa harrastamassa, isä kyllä pärjää lasten kanssa pari tuntia, eikä siinä ole edes mitään ihmeellistä. Isäkin käy harrastamassa. Meillä on myös isovanhemmat jotka mielellään hoitavat lapsia, niin että saamme käydä kahdestaan syömässä, elokuvissa jne. Ei meidän elämä ole todellakaan niin hirveää kuin välillä kuulostaa että kolmelapsisessa perheessä pitäisi olla. Kotityöt eivät lopu tekemällä, siihen yhdyn, mutta ihan normaalia elämää eletään ja onhan minulla nytkin aikaa olla täällä palstalla -kaikki kolme leikkivät keskenään tuolla. Ei meillä ole sellaisia tappelupukareita, jotka olisi koko ajan toisissaan kiinni vaan nätisti leikkivät ja jos riitelevät niin yleensä itse selvittävät. Ehkä sitten sattunut hyvä tuuri monessa asiassa...

Ystävämme eivät suhtaudu meihin mitenkään eri tavalla nyt kuin silloin kun lapsia oli vain yksi.

Pitkät automatkat helvettiä.

Vai onko se vain miesten oikeus rasittua niin kovin oman jälkikasvunsa hoidosta, että äidin täytyy jättää harrastuksensakin?

Onneksi ei meillä.

T: Kolmen äiti.

Vierailija:

että omaa aikaa ei ainakaan näin neljän pikkuisen kanssa oikeasti ole juuri ollenkaan. paitsi kun nukkuvat. ja harrastaminen on sitä että toinen voi jäädä lasten kanssa puoli tuskissaan, koska pienten lasten hoito nyt vaan on raskasta.. mutta ihania ne ovat kaikki ja rakkaita! mutta siis naurettavaa on ajatella ettikö lapsiluku vaikuttaisi omiin menoihin! :D

kenkiä eteisessä, pyykkiä, isommat ruokasatsit, autossa vähän ahtaampaa, kukaan ei ota kolmea hoitoon, matkustelu kalliimpaa, enemmän kuskattavaa harrastuksiin, enemmän muistettavaa kun alkavat olla koululaisia...



Ennen kaikkea enemmän ILOA ja RAKKAUTTA.



Päivääkään en kadu.



t. kolmen äiti (joka ei kyllä yhtään haaveile neljännestä)

että ennenkuin joku ehtii sanomaan että käytämme isovanhempia ilmaisina lapsenvahteina niin meillä todellakin mummot sanovat että lasten pitäisi tulla useammin hoitoon (näin sanoi toinen kun pienin vierasti häntä) ja toinen taas sanoi viimeksi keskimmäistä kotiintuodessa että olisi voinut pitää paljon pitempäänkin, niin kiltti ja reipas tyttö on ettei mitään ongelmia. Ja todellakin äitini uskaltaisi sanoa jos ei haluaisi lapsia sinne. Lapset siis välillä ovat kaikki kolme hoidossa, välillä yksi hoidossa ja välillä kaksi. En todellakaan myöskään koe ettei meitä " huolittaisi" enää kylään. Paremminkin niin että johonkin yksiöön ei tällä porukalla mahdu, en myöskään kylässä jaksa kieltää lapsia koskemasta jatkuvasti siihen ja tuohon ja siksi lapsettomien luona vierailut ovat vähentyneet. Mutta paljon enemmän meitä kutsutaan, mitä loppujen lopuksi käymme missään. Matkustelemme myös koko porukalla, niin ulkomailla kuin Suomessa.

- ystäväperheiden/sukulaisten luona kyläily, ihan samalla lailla kutsuja satelee kuin ennenkin

- äidin oma aika, samalla lailla ovin lähteä lenkille, kavereiden kanssa kahville tms. mies ei ole mikään umpijuntti, joka ei pärjäisi lastensa kanssa

- hoitoapu, meillä ainoastaan oma äitini on sellainen, että hän ei jaksa/halua hoitaa alle 2-vuotiaita. Mutta siitä eteenpäin kyllä hoitaa useampia kerralla. ELi me saadaan aina halutessamme lapset hoitoon.



Meillä myös lapsille tulee kotityövelvotteita sitten kun alkavat saada omaa rahaakin. Alkaen tietysti pikkuhommista, eli esim. 2-3krt/vko tiskikoneen tyhjennys tms. En taida olla mitään kovin uhrautuvaista kotiäitityyppiä muutenkaan, tykkään käydä töissä ja haluan, että kotona kukaan ei näänny työtaakkojensa alle, edes minä itse.