Toukokuun hoidot!
uudet sivutkin on vihdoin saatu pystyyn. joko ne nyt toimisivat.
Hopefully, mehän mennään aika samassa aikataulussa, ja molemmilla on aikas paljon rakkuloita kasvamassa. toivotaan vaan että selviämme näistä rakkulamäärästä kunnialla. kerropa sitten taas ultrakuulumisia. mullahan oli ekassa ultrassa rakkuloita yhteensä kunnioitettavat 29 kpl (1 kpl 13mm, 4kpl 10-11mm, 19 kpl 8-9mm, ja 5 kpl 6mm).
Tupelle onnittelut hienosta saaliista. nyt vaan peukkuja että jakautuvat nätisti.
miten Pittisen piinailut sujuu? onko oireita suuntaan tai toiseen?
ja MaisaX oli jo punktiossa, jos oikein muistan. miten sujui? millaisen lääkityksen sait? itseäni punktio jännittää aika lailla.
mites muilla?
omat tunnelmat on vähän ristiriitaiset. vatsa on jo aika arka, ei paljoa tee mieli ottaa juoksuaskeleita, saati hyppiä. tänään oli toinen ultra ja nyt niitä rakkuloita oli näkyvissä jo 39 kpl, herttinen sentään. suuri osa oli pieniä, 6-9mm. jotain kymmenkunta oli sellaisia, jotka ehtivät todennäköisesti mukaan. johtofolli oli jo kuitenkin 18mm. hyvin epätasaisesti ovat siis kasvaneet. lääkäri totesi näin välillä käyvän etenkin lyhyellä kaavalla. mutta mun suurin huolenaihe on hyperi, nuo lukumäärät kauhistuttaa. onkos kellään kokemuksia vastaavasta tilanteesta. punktio on maanantaina, tehdään kuulemma IVF/ICSI yhdistelmä kun simppojen rakenteessa on ollut sanomista.
nyt yritän keskittyä töihin. kaikille lempeitä kevättuulia, plussaisia sellaisia.
muppis
kp10
Kommentit (88)
Moro!
Been there, done that! 13 rakkulaa löytyi punktioitavaksi ja niistä saldona 11 solua. Saapa nähdä mikä on loppusaldo. itse toimenpide meni onneksi helpommin kuin olin pelännyt, sattui kyllä, eivätkä kipulääkkeet vieneet edes sitä terävää pistoskipua kuten hoitaja oli minulle "lupaillut", mutta homma oli joka tapauksessa ohi ennen kuin ehdin pahemmin panikoitua. Jälkitokkurasta selvittyä olo on jo lähes normaali mitä nyt vatsa pömpöttää edelleen. Kaunakohan menee, että se palautuu? Ajattelin mennä jo huomenna töihin, kun kerran vointi on ok, noloa vaan, kun luulevat minun olevan raskaana...
Pähkis, toivottavasti hyperiolosi jo helpottaa!
Hopefully, mulle on kanssa tullut lugeista kivat teiniaknet.
Helena, tsemppiä piinailuun!
MaisaX, hitsi, olen pahoillani sun puolesta. :( Kiva, että löydät silti positiivistakin elämästä ja toi teidän lomareissu kuulostaa tosi ihanalta! Vastauksena ystävyyssuhdekysymykseesi multa meni esikoisen lapsettomuuskriisin aikaan välit poikki moneen lasta odottavaan tai "lapselliseen" ystävään. Syy oli epäilemättä oma, mulla oli niin paha olo, etten pystynyt heidän seurassaan olemaan ollenkaan oma itseni, kun mietin vaan meidän elämien epäoikeudenmukaisia eroavaisuuksia. Tyhmää, tiedän, mutta parempaan en ikävä kyllä sillä hetkellä pystynyt. Itseni saaman ammattiavun ja etenkin lapsensaannin myötä osa noista suhteista korjautui, mutta osa ei. Joka tapauksessa yritän olla tuntosarvet megapystyssä kaikkien lapsettomien ystävieni kanssa etten tölvisi heitä mitenlään päin, kun tiedän, millaista se on.
Tilhi
alias "Ylihuomenna toiv. siirtoon"
Tuota edellistä siirtopäivän skitsoamista lukuunottamata olen ollut hetken ajan ihmeen tyyni ja rauhallinen. Joitakin päiviä sitten jopa luottavainen siihen, että kyllä näillä rupualkioillakin raskaus aikaiseksi saadaan. Kun niiiin moni on tullut raskaaksi heikommillakin eväillä... Justiinsa juu... Nyt en enää uskalla ajatella niin. On ihan hirmuisen ristiriitainen olo: toisaalta koittaa olla positiivinen ja luottaa siihen, että asiat järjestyvät, toisaalta varoo toivomasta liikoja.
Ihan kuin toivomatta säästyisi siltä pettymykseltä , mikä on edessä,
kun huomaan, että hoito meni kuin menikin pipariksi. Pettymykseltä säästyminen ei taida olla edes mahdollista? Pessimismi valtaa mielen herkästi. Ei mulla kuitenkaan käy samanmoinen tuuri, kuin niillä monilla muilla. Mulla kun tuntuu olevan tällainen käänteinen midaksen kosketus: kaikki mihin kosken kuolee tai muuttuu p****ksi.
Olen tänäänkin mitannut ruumiinlämpöä useampaan kertaan, koittanut
muka saada osviittaa, olisiko alkio(t) mahdollisesti kiinnittyneet.
Välillä saan mittarin nousemaan 37 asteen yli (työpaikan mittarilla...), välillä se on rapiat 36 astetta. Naurakaa pois vaan, hävettää tämä ääliömäisyys
itseänikin. Ja naurakaa vielä lisääkin: kävin vartavasten ostamassa 59 euron hintaisen kuumemittarin ihan tätä sekoilua varten... Ja tämä riivatun kallis mittari näyttää sitä alhaisempaa lämpöä. Liekö tuohon lämmön mittaamiseen juuri luottamistakaan? Onko kellään kokemuksia? Kun aloin odottaa esikoista, en huomannut mitään tavanomaisuudesta poikkeavaa vilun tunnetta tms. Rinnat vain olivat ihan sairaan kipeät. Koko raskausajan. Joulukuussa PASin jälkeen taas ei rinnoissa tuntunut mitään, mutta paleli ja lämmöt oli selvästi koholla ihan siihen saakka, kun homma meni kirjaimellisesti reisille. Edellisiltana laski lämmöt normaaleiksi ja aamulla mosahtikin sitten kaksoset vessanpyttyyn... Ja nyt ei sitten kumpaakaan edellisistä. Piinallista. Tänään ostin kaupasta jo kasan terveyssiteitä ja tamponeja. Valmiiksi, menkkojen alkamistahan tässä taas odotellaan. Ensi viikon maanantaina saan mennä labraan veritestiin, sittenpä ei tarvitse enää arpoa, onko kiinnittyneet vai ei. Sitten voi alkaa skitsoilla jotain muuta...
Pää sekoamassa oleva Silmu, pp 6 tai 7
ps. Lasketteko te muuten tuon piinailun alkavan siirtopäivästä vai sitä seuraavasta?
Heh, Silmu, toi sun "käänteinen Midaksen kosketus" on aika loistava termi. ;p
Oma napa osio: 11 solusta jakautui 7, joista yhtä 3-soluista lukuun ottamatta kaverit olivat 4-soluisia, mutta kaikki 3-luokkaa. Yritin kysellä noista luokituksista vähän tarkemmin, kun niistä on ollut täälläkin juttua, mutta se on kuulemma aika tavallista ja tärkeämpää, että jakaantuvat oikeassa aikataulussa. Just, tulipas taas tyhjentävä selitys. ;)
Muutenkin tuntuu, että tuolla klinikalla lääkärillä on aina hirmu vauhti päällä, eikä sitä kiinnosta mikään muu edes omaan erikoisalaansa kuuluva, kuin vaan saada päättämänsä hoidot suunnitellusti tehtyä. Noh, menenpä sitten erikseen toiselle yksityiselle gynelle otattamaan papakokeet, vonkaamaan uutta lähetettä laparoskopiaan yms. Ihan niinkuin ei olisi tarpeeksi tullut oltua ketarat levällään viime viikkoina, huoh. Niin ja aikamoinen lovi on tullut tästä operaatiosta lompakkoonkin kaivettua, vielä pitäis varautua verikokeeseen ja ostamaan itselle jotain kiva, jos tulee niin sanotusti turpaan...
Miten kauan teillä on muuten ollut alavatsa turvoksissa punktion jälkeen? olo on helpompi nyt kuin ennen toimenpidettä, mutta ei kyllä vielä mitenkään normaali. Onko tää päivien vai viikkojen juttu?
Nyt meen nyt ottamaan juhlan kunniaksi lasin punaviiniä ja yritän tottua ajatukseen, että seuraavina viikkoina pitänee jo vähän varoa elintapojaan, vaikka tietoisesti en toki aiokaan uhrata ajatustakaan sille ihmeelliselle mahdollisuudelle, että olisin raskaana (joo, tiedätte varmaan kuinka tollaiset päätökset olla ajattelematta jotain käytännössä toimii, mutta aina saa yrittää).
Hurjasta tsemppiä ja onnea loppukiriin kaikille vielä mukana sinnitteville!
En oikein osaa käyttää tätä uutta juttua. Mutta punktio tehtiin viime perjantaina ja vain 2 munasolua saatiin. Tämä siis viimeinen hoito julkisella puolella. Onneksi kummatkin jakaantuivat ja maanantaina siirrettiin kummatkin. toinen oli huippualkio ja toinen oli hyvä alkio. Haikea olo mutta toivon parasta. Testata saa 9.6. Piinaillaan.
Silmu kyseli piinapäivien laskennasta...meidän klinikalla siirtopäivä on pp0 ja raskaustestipäivä on pp14.
Tällä hetkellä on melkoisen epätodellinen olo...klinikalta soitettiin nimittäin muutama tunti sitten veritestin tulokset, ja minulla oli HCG 310! Olen siis saanut elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestituloksen. Uutista täytyy nyt sulatella rauhassa...ultra on vasta juhannusviikolla. Minusta ei edelleenkään tunnu miltään muulta, kuin että menkat alkaa hetkellä millä hyvänsä. Vatsa on turvoksissa, kuten usein ennen menkkoja, rinnat ovat arat ja alaselässä tuntuu kipua. Jos kyseessä ei olisi ollut ensimmäinen IVF, niin en mistään oikeesti tietäisi olevani raskaana. Nyt vaan toivon sydämeni pohjasta, että kaverilla on juhannusviikolla kaikki hyvin ja hän pysyy matkassa mukana loppuun asti.
Tulkaahan muutkin piinailijat kertomaan tuloksia! Olisi kiva jännittää tulevaa jonkun toisen samassa vaiheessa olevan kanssa :)
Terkuin, Hopefully
ensimmäinen plussa tähän muuten niin epäonniseen pinoon. *hali*
toivottavasti pysyy nyt matkassa loppuun asti. pidetään siitä peukut pystyssä.
täällä ei mitään oireita mihinkään suuntaan. hyperi on helpottanu, rinnat arat lääkkeistä. no ensviikolla näkee.
-p- pp6
Ihanaa kuulla, että jollain onnistuu - se antaa toivoa meille muillekin!
Kai teet aamulla kotitestin vain siitä ilosta, että näkee siinä halvatun tikussa kerrankin plussan? ;)
Onnea ja rauhallisen luottavaisia ajatuksia matkaan teille!
Tilhi
pp 1
Hopefully, hienoa kuulla että myös plussaaminen on mahdolista. Lämpimät onnittelut!
Itselläni eka IVF ei tuottanut toivottua tulosta, testasin pp13 negan, lopetin luget siihen ja vuoto alkoi eilen. Ei ole paljoa naurattanut. Seuraava hoito, PAS, olisi edessä syksyllä, suunnittelukäynti elokuun alussa. Yritän nyt kesäksi unohtaa kaikki hoitoihin liittyvät jutut ja nauttia kesästä, ainakin yksi mukava festarireissu olisi tiedossa.
Tsemppiä vielä kaikille piinailijoille, napatkaa nyt niitä plussia sieltä, todennäköisyys ainakin tässä pinossa on jo teidän puolella:)
Muppis
Ihania uutisia, onnea!!! Mietin tuossa hetki sitten nimimerkkiäsi. Idän viisaat opettavat nimittäin, että ihminen on sitä, mitä ajattelee olevansa. Ja sitä kohti elämä kuljettaa, mitä ajattelemme olevamme. Itsekin koitan olla enemmänkin lapsitoiveinen, kuin lapseton. Tuo lapsettomuus on sanana minusta ihan hirveä, kuin elinkautinen vankeustuomio. Sinä olet ollut toiveikas, ja nyt toiveesi on toteutumassa.
Kiitos kaikille onnitteluista! Onnea tässä totisesti tarvitaan, jotta tämä projekti saataisiin vietyä onnellisesti loppuun asti.
Silmulle...valitsin nimimerkkini juuri siitä syytä, kuin arvelitkin :) Olen halunnut koko tämä lapsettomuus ajan uskoa onnistumiseen ja toivoa parasta. Jos en itse usko onnistumiseen, niin kuka sitten? Uskoa ja toivoa on tosissaan monesti kuluneen 2.5 vuoden aikana koeteltu, mutta juuri nyt näkyy pienen pieni valo tunnelin päässä :) Ainakin tämä elämäni ensimmäinen IVF ja tuoresiirrosta saatu plussa palauttaa uskon ja antaa toivoa tuleviin hoitoihin, jos tämä projekti ei koskaan loppuun asti pääsisikään.
Aurinkoista viikonloppua kaikille :)
Terkuin, Hopefully
Toivotaan, että kesä tosiaan lataa akkuja ja syksyllä jaksaa taas uudella innolla jatkaa hoitoja. PIdän peukkuja, että sitten tärppää!
ON: Vitsi musta tuntuu (taas), että tää projekti - siis yksi vaivainen IFF-kierros - kestää iäisyyden.... Jos joku sanois, että tätä on nyt puuhattu puoli vuotta, allekirjoittaisia täysillä. Vaikka oikeesti ei kai tässä ole mennyt kuin vajaa kaksi kuukautta tai jotain. Hoh. Vielä pitäisi jaksaa asennella lugeja 3 krt/pv ja piinailla kokonaiset 10 päivää... Yllättävän raskasta musta miettiä koko ajan noita eri lääkkeitä kellon kanssa, ja laskin että kaikkinen sumuineen, piikkeineen ja lugeineen lääkkeitä "nautitaan" n. 120 kertaa per pitkä kaava. Miten kukaan voi tulla sanomaan, että unohda koko juttu ja ole miettimättä asiaa, kun tää itsensä hoitaminen ja klinikalla ramppaaminen on vastannut puolipäivätyötä...
Miten pien siirron jälkeen olette alkanee urheilla tms? Lääkäri varoitteli minua pomppimisesta ja kiertoliikkeistä vielä siirtokäynnillä, ettei munasarjat lähde kiertymään. Vielä ehkä on vähän turpea olo munasarjojen tienoolla, joten pitänee ottaa isiisti, mutta kai heti sitten saa, kun olo tuntuu normaalilta?
No joo, tämä menee jatkamaan piinailua aurinkoisessa kesäsäässä...
Tilhi
pp 4
Minulla on ankea olo. Ei minkäänlaisia raskausoireiksi tulkittavia tuntemuksia. Huomenna on veritestiin meno. Ajatuskin kyöläyttää. Kuinkahan korkealta tässä taas pudotaan? Joko tässä pitää alkaa surra loppuelämän mittaista lapsettomuutta?
Silmu pp10
Olen kade, musta tää epävarmuus on ärsyttäintä. Mielummin tietäis heti ollakko vaiko eikö olla...
Pidetään joka tapauksessa sulle peukkuja huomiselle, kaikki on edelleen mahdollista! Saatko vastaukset samana päivänä va myöhemmin?
Tilhi
No kun mulla on tätä taustaa sen verran, niin kai ne säälistä ottaa HCGn heti, kun se vaan on mahdollista. Ei tartte sitten yhtään enempäänsä piinailla, räpeltää Lugen kanssa ja pistellä hepariinia, jos tulos on nolla...
Ja turhaa kadehtia, ei se kuolleen synnyttäminen niin hääviä ole.
joo nyt menos pp10 ja menkkamaisia tuntemuksia eli toivo täs on jo menny. viimeks ku plussasin niin tiesin sen jo ennen testiä, mut nyt tiedän et ei mitään yritystä. vituttaa suorastaan tämä tämmönen elämä. missä on kohtuus. jo viis vuotta tätä paskaa. vielä enemmän ketuttaa toisten ihana onni kun ilmottavat että heille tulee loppuvuodesta vauva, niin tasan ei käy onnen lahjat. välil tekis mieli sanoo ittensä irti täälläsestä elämästä, mut minkäs teet!! (oisko pikkusen terapian tarpeessa??)
no siin nyt vähän purkua.
veritesti ke, vaik tietää jo tuloksen :(
silmu kävitkö testissä???
p
HCG oli vain 2, joten eipä tästä sen valmiimpaa tullut, taaskaan. Minä kiitän ja kumarran ja häivyn tästä pinosta takaisin tuonne kummajaisten joukkoon suremaan menetyksiäni. Voikaa hyvin, paljon rakkautta ja ilonaiheita elämäänne.
Silmulta
sen jo tiesin.
no syksyllä pas. nyt nautitaan kesästä ja unohdetaan hoidot hetkeksi.
parempaa onnea muille!
p :)
Tää pino on kyllä ollut harvinaisen huono-onninen, ei voi muuta kuin toivoa, että ensi kerralla on parempi säkä!
Itsellä on menossa pp8 eikä oireita, mitä nyt mahaa turvottaa kuin olisi 5. kuulla, mutta se taitaa olla kaiken tän mässyttämisen jälkeen aika väistämätöntä.
Mä poistun nyt tästä pinosta kokonaan ja siirryn elokuun PAS-jonoon. Tuhru siis alkoi pp 11, menkkamaista kipua oli jos sitä ennen. Testasin negan pp 14. Osasin odottaa noiden oireiden perusteella negaa, mutta halusin varmuuden viikonlopun menojen vuoksi. Viikonloppuna oli ohjelmaa hyvien ystävien kanssa ja kieltämättä oli fiilikset vähissä, kun yksi ystävä kertoi odottavansa taas lasta, joka tulee syntymään tammikuussa. Hän tietää meidän vuosien yrityksestä, muttei hoitojen vaiheista. Tuntui aika raskaalta kuunnella sitä hehkutusta tai juttuja, jotka lakkaamatta pyörii alle vuoden ikäisessä esikoisessa.
Täytyykin kysyä teiltä muilta, miten teillä on ystävyyssuhteet säilyneet lapsettomuuden myötä? Mulla on käynyt parin kaverin kanssa heikosti ja tuntuu, että tästä tulee jatkoa. Muuten menee ihan ok, mutta kun ystävä, jota yhdistää saman alan opiskelu, ammatti ja harrastukset, unohtaa ympäröivän maailman ja siirtyy täysin mamma-maailmaan, tunnen itseni vaan niin ulkopuoliseksi. Sitten juttuihin alkaa tulla uudet mamma-kaverit ja yhteiset kaverit tahtoo jäädä. Osa kavereista on säilynyt hyvin, mutta jotenkin musta alkaa tuntua, että meidän ikäluokassa on menossa niin voimakas vauvabuumi, että me jäädään ikäänkuin ulos niistä lapsiperhekuvioista ja sitten sitä tuntee itsensä ihan kummajaiseksi niiden joukossa.
Takaisin asiaan... Tänään pp 17 alkoi siis vuoto ja on niin kipeät menkat, että ihan ku ois seivästetty tuosta alavatsasta selkään. Samoin inssien jälkeen menkat on olleet aina ihan hirveät. Vaikka nega olikin odotettavissa, niin olisihan se plussa silti ollut ihana saada. Piinailu meni suht nopeesti kun oli kaikkia muita mukavia asioita menossa. Onneks nyt on kesäloma tulossa ja saa kohdistaa ajatukset sinne. Varattiin lomamatka Etelä-Eurooppaan heti loman alkuun ja nyt voi alkaa suunnittelemaan sitä (lähdemme omatoimimatkalle). Mies se jaksaa aina niin tsempata, se vei mut lauantaina syömään pitkän kaavan kautta ja juhlimaan ihana yhdessäoloa negasta huolimatta. Onhan tässäkin olomuodossa omat hyvät puolensa, mutta oishan se lapsi jossain välissä mukava saada. Loman jälkeen sitten elokuussa kokeillaan PASia, onneks jäi siirrettävää ettei tarvi punktiota heti uudelleen. Tsemppiä teille muille piinailuun ja toivotaan, ettei teidän tarvitse liittyä seuraani kesätauon jälkeen!