Toukokuun hoidot!
uudet sivutkin on vihdoin saatu pystyyn. joko ne nyt toimisivat.
Hopefully, mehän mennään aika samassa aikataulussa, ja molemmilla on aikas paljon rakkuloita kasvamassa. toivotaan vaan että selviämme näistä rakkulamäärästä kunnialla. kerropa sitten taas ultrakuulumisia. mullahan oli ekassa ultrassa rakkuloita yhteensä kunnioitettavat 29 kpl (1 kpl 13mm, 4kpl 10-11mm, 19 kpl 8-9mm, ja 5 kpl 6mm).
Tupelle onnittelut hienosta saaliista. nyt vaan peukkuja että jakautuvat nätisti.
miten Pittisen piinailut sujuu? onko oireita suuntaan tai toiseen?
ja MaisaX oli jo punktiossa, jos oikein muistan. miten sujui? millaisen lääkityksen sait? itseäni punktio jännittää aika lailla.
mites muilla?
omat tunnelmat on vähän ristiriitaiset. vatsa on jo aika arka, ei paljoa tee mieli ottaa juoksuaskeleita, saati hyppiä. tänään oli toinen ultra ja nyt niitä rakkuloita oli näkyvissä jo 39 kpl, herttinen sentään. suuri osa oli pieniä, 6-9mm. jotain kymmenkunta oli sellaisia, jotka ehtivät todennäköisesti mukaan. johtofolli oli jo kuitenkin 18mm. hyvin epätasaisesti ovat siis kasvaneet. lääkäri totesi näin välillä käyvän etenkin lyhyellä kaavalla. mutta mun suurin huolenaihe on hyperi, nuo lukumäärät kauhistuttaa. onkos kellään kokemuksia vastaavasta tilanteesta. punktio on maanantaina, tehdään kuulemma IVF/ICSI yhdistelmä kun simppojen rakenteessa on ollut sanomista.
nyt yritän keskittyä töihin. kaikille lempeitä kevättuulia, plussaisia sellaisia.
muppis
kp10
Kommentit (88)
Pittikselle halaus, tosi kurja juttu. :(
Osalla on jo piinailut pitkällä ja muillakin tuntuu olevan masu täynnä munarakkuloita.
Itselle kuuluu sen verran että tänään oli eka piikkien aloituksen jälkeinen ultra (1-ultra?) ja vain kaksi yhtään isompaa follikkelia näkyvissä, pieniä kuitenkin jonkin verran. Siitä huolimatta lääkäri halusi jatkaa samalla Puregon-annoksella. Punktio menee nyt joka tapauksessa sinne ensi viikolle, luultavasti ma, ti tai ke. Tän viikon perjantaina ultrataan ja tsekataan tilanne. Itse epäilen jo tuleeko noin vähillä folleilla koko hommasta yhtään mitään, varsinkin kun ketjussa muilla tuntuu olevan hurjia saaliita, mutta ei kai tässä voi (taaskaan) tehdä muuta kuin uskoa ja toivoa, että asiat etenee, vaikkei itsestä aina siltä tuntuiskaan.
Kiinnostaisi muuten pukata sen verran gallupia, että kuinka monta päivää kukin on joutunut (eikun siis _päässyt_...) sumuttamaan (Synarela tai vastaava) ja/tai piikittämään (Puregon ja tai vastaava), jos hoito on tuollaisiin lääkkeisiin perustunut? Itsellä tällä hetkellä sumujen 18. päivä ja piikkien 7. päivä, eikä siis tarkkaa loppua vielä näy.
Taitaa olla niin, ettei viikonlopuksi uskalla suunnitella kummoistakaan tekemistä, jos alkaa masu turvota punktion alla? Mökille muuten kyllä tekisi mieli, mutta ei ehkä kannata lyödä mitään lukkoon ennen perjantaita, kun ei tiedä pystyykö sinne oikeasti lähtemään kanniskelemaan vesiä, puita etc.
Jaahas, sitten nukkumaan. Hyvää yötä!
eilen alkoi tuhruvuoto ja jatkuu. Turhaannuin ja tein aamulla testin (pp13) ja negahan sieltä tuli....
....voi p.....
muille hirmuisesti plussatuulia, minä en valitettavasti (taaskaan) päässyt plussajunan kyytiin.
Täytyy nauttia tosta yhdestä ihanasta pienokaisesta joka nukkuu vielä...
kyllä tämä elämä on sitten NIIIN väärin! tässä ei lohtusanat varmaan auta, mutta halit kuitenkin. jäikö teillä kuinkamonta pakkaseen?
Silmulla tänään punktio :)
huisinpaljon tsemppiä ja kerrohan sit kuulumiset kun kotiudut.
ON: eilen pistin irrotuspiikin ja nyt on maha niin kipeä että kävely sattuu. nyt annos tupla viimekertaseen ja kyl on kivut sitäluokkaa et oksat pois. liia hyvin tässä menikin kun ei sen kummempia kipuja viimekertaseen nähden.
onko muilla piikki aiheuttanut kipuja???
p
9 jäi pakkaseen. Kyllä se tästä. Pakko taas jaksaa yrittää vaikka välillä tuntuu ettei kannata....Kun soitin klinikalle niin täti sanoi että testasin liian aikasten ja jos vuoto ei kovin runsaannu ni uusi testi tehdä vielä perjantaina...en usko että testin tulos enää muuttuu.... :-p
Tupelle isot pahoittelut, onneksi porukkaa on pakkasessa, häntä vaan pystyyn, heti kun se tuntuu mahdolliselta, tiedän että ei ehkä ihan vielä. ja onhan siellä vielä se pikkariikkinen toive että testasit liian aikaseen. pidetään vielä peukkuja!
Pähkis, kyllä mullakin on Pregnylistä jäänyt pistoskohta tosi kipeäksi, ja etenkin tupla-annoksesta. joten no hätä. ja lisäksi se voi kuulemma tehdä olon muutenkin vähän tukalammaksi ja pinkeämmäksi. ja vielä kerran tsemppiä huomiseen punktioon!
muppis
Ensimmäiseksi...älyttömän isot pahoittelut ja ISO hali Tupelle! Pää pystyy ja kohti uusia siirtoja, jos tuo testi ei nyt enää muutu positiiviseksi! Onnkesi teillä on 9 pakkasukkoa, joten uuteen IVF:ään ei tarvitse vielä pitkään aikaan ryhtyä.
Toiseksi...vastaukseni Tilhen gallupiin...eli sumuttelin yhteensä 27 päivää, joista 15 ensimmäistä laitoin 4 sumua päivässä ja loput 12 päivää laitoin vain 2 sumua päivässä. Piikittelin Puregonia yhteensä 11 päivää (annos oli 100 IUI koko ajan). Minulla on PCO ja munasolujen määrän pysymiseksi kohtuullisena piikittelin noin pienellä annoksella.
Kolmanneksi Pähkikselle...minulla tuli koko alavatsa ihan älyttömän kipeeksi Pregnyl pistoksen jälkeen. Pistoskohta oli jopa kosketusarka, josta epäilin epäonnistuneeni jotenkin pistämisessä. Klinikalta kuitenkin vahvistivat, että tuo kipuilu on täysin normaalia.
Neljänneksi omia fiiliksiä...eli pp5 on menossa ja olo on lähinnä epätoivoinen ja pessimistinen. Oireita ei ole mihinkään suuntaan, ei tosin kaiketi pitäisikään tässä vaiheessa olla...Olen tosi kärsimätön odottaja ja en malttaisi mitenkään odottaa ensi viikkoon, jotta saisi tehdä testin!
Tsemppiä kaikille toivottaa Hopefully
Ihan ekaksi Tupelle, ikävää kuulla, että negaa napsahti. Ihanaa kuitenkin, että iloitset esikoisestasi. Mulla kun ei sitä iloa juuri ole, päinvastoin...
Hauskasti lyhennetty toi ON, joten nyt siihen osuuteen:
Menin klinikalle tuntia ennen punktiota saamaan esilääkkeet. Hyvin kolisivat, edelleenkin olen ihan pameissani, väsyttää vietävästi. Otin jo parin tunnin tirsat ja mahdan tehdä saman uusiksi, jahka saan kuulumiset kerrotuksi. Sain kohdunkaulan puudutuksen, mikä ei kyllä auttanut ollenkaan. Olin tosi kipeä. Hoitaja pyyhki tuskan hikeä otsaltani ja lääkäri kysyi moneen kertaan, kestänkö vai lopetetaanko. En jaksanut silmiäni auki pitää saatika vastailla, nyökkäsin vain, että antaa mennä vaan. Saalis oli meille huikea: 23 munasolua saatiin, aikaisemmin on saatu jotain kymmentä tai vähempikin. Saa sitten nähdä, montako kypsää tuossa joukossa on on. Lääkärin häivyttyä tulivat sitten tunteet ja kaikki vanhat synnytystraumat, itkin ja palelin kolmen lämpöpeitteen alla horkassa. Pitkään meni, että jaksoin nousta ja kävellä heräämöön selvittelemään päätäni. Pelätyltä vuodolta säästyttiin ainakin toimenpiteessä, toivottasti jatkossakin. Jotain positiivistakin. Mua pidettiin heräämössä kolmatta tuntia, koska mulla ei ollut sitä saattajaa. Kaikkinensa reissu kesti melkein neljä tuntia. Kotona ei tarvinnut juuri miettiä, mille alkaisi... Unta kuulaan vaan.
Ja nyt menen jatkamaan sitä nukkumista, palaillaan.
Onpa taas ollut hankalaa päästä foorumille läpi viikonlopun aikana. Nyt on pp11 ja hyvin todennäköisesti on käymässä ihan samalla tavalla kuin Tupelle. Tuntuvia menkkakipuja ja alaselkäsärkyä on jo viidettä päivää ja tänään pienen pientä tuhrua, joten odotan, että menkat alkaa ihan hetkellä millä hyvänsä. Tietysti harmittaa, mutta meille oli jo puoli voittoa se, että munikset tosiaan hedelmöittyi ja jotaan jäi pakkaseenkin. Nyt vaan sitten täytyy suunnitella kesälomaa ja ajatella passia sitten loman jälkeen. Kyllä tästäkin pinosta täytyy plussia tulla, joten jätetään teille muille tilastollisesti suurempi todennäköisyys onnistua :)
Jaksamista Silmulle, kun joudut melkein yksin hoitoja käymään läpi. Toivottavasti saatte hyvän alkiosaaliin! Tsemppiä muilekin, seurailen teidän etenemistä ja ilmoittelen vielä itsestäni kunhan lopullisen tuomion saan...
Voi harmi, Tupe, ikävä kuulla uutisesi. :(
Silmulla puolestaan on ollut fyys & psyyk rankka punktio, tuosta toipuminen vie varmasti aikansa. Toisaala munissaalis vaikutti tosi hyvältä, toivotaan, että niistä löytyy nyt teidän tuleva pienokainen! Saanko kysyä, millä rv:llä teidän eka keskenmeno oli?
Itsellä tuntuu, että mielialat on alkaneet viime päivinä ajella vuoristoradalla. Elämässä on monia muitakin stressiaiheita esim. töihin, työpaikan vaihtoon ja asumineen liittyen (meillä on kotona kiva home-epäily), ja välillä itken ihan burnout-fiiliksissä enkä jaksaisi evääkään liikuttaa. Sitten taas samana iltana saattaakin mieli muuttua ja lähes laulattaa. Tällaista ailahtelua, siis noin nopeita muutoksia, ei kyllä ole nähty sitten oman teini-iän ja siitä siis varmaan 20 vuotta! ;o Toisaalta mulle sumuista siinä vikoina päivinä ennen piikkien alkua tulleet vaihdevuosioireet kuten hikoilu ja unihäiriöt on onneksi helpottaneet eikä fyysisellä puolella juuri tunnu olevan oireita noista hormoneista, onneksi.
Ei muuta kuin pusketaan eteenpäin, harmaat kivet on tehty mentäviksi läpi!
T: Tilhi
Eipä kestänyt iloita hyvästä munasolusaaliista. 23sta kypsiä oli 13. 13sta vain kolme hedelmöittyi. Hirmuinen järkytys oli, kun sairaalasta soittivat, että näin on nyt asiat. Olen satavarma, että huomiseen mennessä nuokin kolme onnetonta heittävät veivinsä tai ovat tumapoikkeavia. Tai tapahtuu jotain sellaista, että koko yritys menee vessasta alas.
Kuinka paljon paskaa pitää yhden akan kontolle laittaa? En jaksa enää käsittää tätä itsekään! Ei riitä kuollut esikoinen, ei keskenmenneet kaksoset. Nyt vielä alkaa tökkiä hoidotkin, ettei edes siirtämään päästä yhtään mitään, saatika pakkaseen tallettamaan ketään. Missä on kohtuus? Ei ainakaan täällä! Ahdistaa enemmän, kuin voi sanoilla sanoa! Alappa taas koko helvetin rumba alusta syksyllä, mahtavaa! Olen varma, että mies toteaa vain: ' Mitä minä sanoin, olis kannattanut antaa koko homman olla.' Miten minä vielä tästäkin nöyryytyksestä jaksan nousta?
Pettynyt ja itkuinen Silmu
Eka raskaus ei ollut keskenmeno, vaan kohtukuolema. Esikoistyttäremme syntyi kuolleena rv 40+5.
Että tällaista kohtuutta täällä...
Saat toki kysyä, eri asia on, kestätkö kuulla vastausta...
Eka raskaus ei mennyt kesken, vaan vauva syntyi kuolleena rv 40+5.
Että tällaista kohtuutta meille on annettu. Kai se pitäisi jo vähemmälläkin uskoa, ettei mua ole tarkoitettu ainakaan kenenkään elävän äidiksi.
En väitä, että voisin tietää, miltä susta tuntuu, mutta uskon, että kohtukuolema ja vieläpä noin täysiaikaisena on yksi naisen elämän ja miksei parisuhteen/perheenkin pahimpia kokemuksia...
Itse ekaa lasta yrittäessämme olin lapsettomuuskriisissäni sen verran syvällä, että ammattiapukin oli jo tarpeen. Samaan aikaan lähipiiristä kuoli useampia pikkulapsia. Silloin mietin paljon, onko pahinta, jos ei koskaan tule edes raskaaksi, jos tulee raskaaksi mutta lapsi kuolee mahdollisesti loppumetreillä niin ettei kuitenkaan saa jo rakastamaansa lastaan nähdä koskaan elossa vai että saa lapsen, joka sitten kuolee nuorena ihan äkkiarvaamatta. Ei noita varmasti voi eikä saakaan verrata, jokainen suru ja kipu on omansa ja ainutlaatuisensa, mutta itsestä tuntui, että mielummin pitäisi lastaan sylissä edes tunnin kuin kokisi kohtukuoleman. Kuolleen lapsen synnyttämien on varmasti kamala kokemus - kaikki se härdelli tietän koko ajan liian hyvin, ettei onnellista loppua ole. Huh. Ja sinulla on sitten vielä monta erilaista koettelemusta kerta toisensa jälkeen.
Luulenpa, ettei mitkään sanat lohduta kun on pohjalla, mutta virtuaalikuuntelija täältä kyllä löytyy, jos haluat tuntoja purkaa.
*Rutistus*
Tilhi
ensiksi rutistus silmulle!
rankkaa teillä on ollut an suorastaan kammottavaa lukea mitä olete käynyt läpi. kyllä tämä elämä on todella epäreilua. en missään nimessä pysty vertaamaan teidän menetyksiä omiimme (meillä yksi km), joten en myöskään voi väittää tietäväni miltä sinusta tuntuu. täällä onneksi kaikki ovat tavalla tai toisella samassatilanteessa joten edes vähän kokemuksia myötäelämiseen löytyy.
tänään sinulla jännäpäivä! pääsittekö siirtoon??
Maisax, älä vielä luovuta. toivoa on niin kauan kun vuoto ei tule. :)
ON:
eilen oli punktio ja teki todella kipeetä. hyvät oli kipulääkkeet, mutta ei riittävät. eilen sit nukuin koko päivän. saaliiksi 16 kypsää josta tänään oli 12 hedelmöittyneenä hengissä. määrä varmasti tuosta vielä tippuu, mutta toistaiseksi ollaan vielä mukana. huomenna sit siirto.
-p-
Koettelemuksien päivä on ollut tämäkin, normaali tilanne siis... En saanut viime yönä juurikaan nukutuksi, keppuroin ja mietin vain, mikähän katastrofi lienee aamulla edessä. Kauhulla odotin koko aamun soittoa sairaalasta. Sitä ei tullut. Ajattelin, etteivät pirut soita, kun eivät raski puhelimessa kertoa, ettei mitään siirretäävää ole. Etten vain romahda...
No, ei kun sairaalall sitten vain ajelemaan. Yökkäytti ja ahdisti. Käytävällä tuli punktiossa ollut hoitaja vastaan ja pyysi mut heräämön puolelle. Ei siis hyviä uutisia tiedossa, eihän sitä passaa käytävällä antaa säälipussia itkettää. Kolmesta hedelmöittyneestä vain kaksi oli kutakuinkin siirtokelpoisia. KAKSI! Helvetinmoinen rumba ollut pari kuukautta päällä ja kaksi ruppanaa sain aikaiseksi. Jälleen kerran kysyn, missä se kohtuus on?! Toinen alkio oli 4-soluinen, toinen vain 3-soluinen ja molemmat nontoppeja 3-luokkaa. Eli ei yhtään mitään. En tajua, miksi niitä edes alettiin siirtää.
Siirto oli myöskin ihan oma lukunsa. Ensinnäkin lääkäri, kenen piti tulla, ei tullutkaan, vaan toinen äijä. Huuhkaja. Ja tunnin myöhässä. Odota siinä heräämössä sitten, kun hoitaja oikein lietsoo tätä surkeutta ja kaivelee kyyneleitä. Lopulta sitten makaamaan jalat telineisiin ja lääkäri tulee. Ei tervehdi, ei kättele, ei edes silmiin katso vaan putkimiehen ottein iskee rööriin kiinni kuin sika limppuun. Kysyi hoitajalta, että onko tällä ollut aikaisemmat siirrot kivuliaita? Vastasin, ettei ole ollut, mutta eiköhän sekin tällä kertaa järjesty, että kipua saadaan. Ja oikeassa olin. Mulla oli paikat niin turvoksissa punktion jäljiltä, että lääkäri pyysi pihtejä avuksi. Siinä vaiheessa multa pääsi, että ei helvetissä! Lääkäri vastaa, ettei tässä mitään. Vai ei mitään? Koittais itse, miltä tuntuu, kun pihdit iskevät kiveksiin... Minkäs teet? Hoitaja painaa täpötäyden rakon päältä ja lääkäri tarraa piikeillä kohdunnapukasta kiinni ja vetää sen suoraksi. Ristus, että sattui. Sinne se sekundapariskunta sitten saatiin ja edelleen tiputtelee pihtien tekemistä rei'istä verta. Ja lääkäri häipyy paikalta sanaa sanomatta.
Tosi mahtavasti meni kokonaisuudessa tämä hoitokierros. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Kuinkahan paljon pitää yhtä naista nöyryyttää, että saadaan raskaus aikaseksi/ päätökseen? Tuntuu, kuin mut olis raiskattu kahteen kertaan kolmen päivän sisällä.
Mitäänhän tästä ei tule, sen tietää jo nyt. Eipähän tartte piinailla. Kiitti ja kuitti, toivottavasti teilla onnistuu paremmin, kuin mulla.
eli siirto takana ja piinailu alkaa :)
8 meni pakkaseen. saalis oli meille huikea. yht 9 joista 8 oli priimoja.
silmu!!! miten jakselet? miten määrittelivät alkion tason kolmoseksi?? meille sanovat et 4 soluinen on paras tässävaiheessa!!
p
Kurjaa, että Silmun siirtokin oli kivulias. Ja välillä kyllä ihmettelee noita lääkäreitä, etenkin julkisella puolella, eikö niillä ole alkeellisintakaan ymmärrystä siitä, että potilaat on nimien ja numeroiden lisäksi myös ihmisiä, joilla on tunteet?
Mitäs muille kuuluu? Helena, olitko jo punktiossa? Entäs piinailijat, oletteko päässeet testaamaan?
Omaa napaa: tämä tyttö pääsee punktioon huomenna. Perjantain ultrassa oli n. 12 rakkulaa, joista osa sen verran pieniä että tuskin ehtivät mukaan, mutta näillä nyt kuitenkin mennään. Teidän muiden kokemuksia lukeneena jännittää tietysti vähän, millainen operaatio on luvassa sekä mitä saalista noin vähillä munilla voi tulla... Mutta huomenna ollaan viisaampia!
Tilhi
niin on hiljaista täällä ollut!
mitäs immeisille kuuluu??
maisax joko testasit??
hopefully testi lähenee?? mikä on olo?
silmu: joko olet toipunu??
tilhille paljon tsemppiä punktioon :)
ON:
täällä aletaan voimaan paremmin. pe iski tod näk hyperin joku muoto. maha oli kun ilmapallo ja KIPEE!! oli huono olo ja ajoittain vähän huimas. en kuitenkaan kokenu et ne olis ollu niin pahoja et en menny sairaalaan. ilmotin siirronyhteydessä mahan olevan kipee, mut eivät reagoineet. nyt olo alkaa olla jo parempi, ajoittain kuitenkin kipee.
eikö hyperi estäkin alkion kiinnittymistä?? no ite alan olla sitämieltä et ei tää onnistu ku olo on ollu niin kamala, mut onhan täs aikaa.
p pp3
Älä menetä Pähkis toivoa, ei hyperi estä alkion kiinnittymistä, mutta alkion kiinnittyminen voi pahentaa hyperiä. Mulla oli itselläni tuollaisia samanlaisia oireita 4-5 päivän ajan punktion jälkeen, jolloin soittelin asiasta klinikalle. Kehoittivat juomaan 2-3 litraa vettä päivässä ja seuraamaan tilannetta.
ON:
Olen täydellisen kyllästynyt tähän piinailuun. Kasvojen iho on melkoisen huonossa kunnossa, muutama kamala finni ilmestynyt ilmeisesti Lugesteronin ansiosta. Nyt siis menossa pp11, ja eilen alkoi tuntua alavatsassa melkoisia menkkakipuja. Aamulla tilanne oli vähän rauhottunut ja vuotoa ei vielä näkynyt, mutta odottelen nyt lähinnä menkkojen alkamista, enkä enää toivo positiivista testitulosta. Fiilikset eivät ole kovin hilpeät! Just nyt tuntuu siltä, että on tosi hyvä juttu, että klinikka on kesätauolla heinäkuussa ja PAS siirtyy sen vuoksi elokuulla. En jaksaisi mitenkään heti uudelleen tätä piinailua. Pitäishän se järkikin sanoa, että onnistumisprosentit ovat kuitenkin melkoisen pieniä, mutta aina sitä vaan uskoo ja toivoo, että tämän hoito onnistuisi.
Tsemppiä kaikille!
Terkuin, Hopefully (pp11)
missä kaikki luuraa? johtuuko hiljaisuus palstan jatkuvasta reistailusta? pyyhkeitä ylläpidon suuntaan...
Silmulle tsemppiä huomiseen punktioon, toivottavasti saatte hienon saaliin!
Ja Pähkikselläkin punktio jo lähellä, rakkulamäärä vaikuttaa hyvältä, itselläni tuo 41 rakkulaa todellakin tiesi sitten huonompaa laatua.
Tupella alkaa oleen testipäivä jo lähellä, mikä on olo? joko olet testannut? toivottavasti nappaat sen ekan plussan tähän pinoon.
Oma napa: täällä sitä kärvistellään piinan ekalla puoliskolla, miten voikin mennä päivät näin hitaasti ja miten ihminen voi olla näin ailahteleva. yhteen tuntiin mahtuu tunteita laidasta laitaan. lisäksi mulle iski torstaina, heti siirron jälkeisenä päivänä, vatsatauti, joka meni onneksi nopeasti ohi, melkein kokonaan. lievä aaltoina tuleva kuvotus jäi, ja ripuli. en sentään tulkitse kuvotusta alkuraskauden oireeksi, lähinnä mietin että voisko luget aiheuttaa tuollaista. lisäksi rinnat on tosi pinkeänä, mutta niinhän ne on ollut aina lugeista.
Muppis
pp5 (miten voi olla vasta viides??)