Mitä kaipaat ajasta ennen lapsia?

Että mä oikein vihaan välillä tätä perhe-elämää.

2. sitä ettei tarvinnut kokata jos ei huvittanut

3. helppoja lähtöjä -kengät jalkaan ja ovesta ulos

4. ja vielä sitä nukkumista.....

Vierailija:

tää eka lapsi valvotti 2,5v. Sitten kun viime syksynä vihdoin saatiin kaikki allergiat ja astma kuriin ruokavaliolla ja lääkityksellä (ja lapsi alkoi nukkumaan), niin enkös tullut uudestaan raskaaksi yhdestä kerrasta ilman ehkäisyä. Nyt jo alkaa maha vaikeuttamaan nukkumista ja paljosta vetoa että toinenkin on huono nukkuja ekat pari vuotta.

Turha itkeä olevansa paksuna ja valittaa elämän rankkuutta jos ei edes tajua ehkäistä.

Olin itse vastaamassa nro 16:lle ihan päinvastoin... Eli: Jos sua yhtään lohduttaa, niin tuskin joudutte valvomaan toisen lapsen kanssa niin paljon. Nyt kun tiedätte ruokavalion auttavan, niin selvitelkää jo heti alussa kaikki mahdollinen, jotta saatte nukkua. Mekin valvottiin turhaan pari ekaa vuotta esikoisen kanssa, kun reppana taisi heräillä masukipruihinsa :( Sitten tajusimme epäillä allergiaa, ja johan alkoi yöt parantua. Toisen lapsen kohdalla olimme oppineet läksymme ja heti alussa menimme allergialääkärille, jonka neuvoja sitten noudatimme (ja nukuimme hyvin!). Ja tämä kolmas lapsi on nukkunut alusta asti muuten vain hyvin, eikä hän ole millekään allerginen :) Että näinkin voi käydä, tsemppiä!

Mutta mitään noista en kaipaa niin paljon, että olisin valmis palaamaan ajassa takaisin ja perumaan lapsihaaveet. On nuo vaan niin ihania ja rakkaita molemmat :) Tilalle saa tuhatkertaisesti sen, mistä joutuu luopumaan!

Unta, viikonloppuaamuja, elokuviin tai ravintolaan menoa, ystävien tapaamista, sitä että sai tehdä rauhassa ostoksia, todellakin ihan kaikkea. Olen tajunnut ettei olisi ikinä pitänyt erehtyä tekemään lapsia. En sitäpaitsi taida edes oikeasti rakastaa lastani. Jos saisin kellon käännettyä taaksepäin niin luopuisin kyllä lapsesta heti. Valitettavasti.

eli en kai mitään.

neljännen tekisin jos mies suostuis.

Sitä, että saa levätä ja nukkua kun on väsynyt (tietty työ rajoittaa). Sitä ettei tarvitse herätä yöllä kesken makeimpien unien siihen, kun kipeä lapsi parkuu korvan juuressa.

T: flunssapotilas

vapaa menemään ja tulemaan ja tekemään töitä ja harrastamaan sillon kun tarttee/haluaa/huvittaa.

ja sai valita sosiaaliset kontaktinsa.

ja koulun jälkeen sai mennä minne halus eikä tarvinut ajatella että pitää hakea poika ensinmäisenä tarhasta.



Ja ei ollut pelkoa että tarhasta soitetaan kesken koulupäivän että pojalla on ripulia, täitä jne... tuu hakemaan se kotiin.



Tai ku sä yrität tehdä koulutöitä niin niitä sai tehdä rauhassa eikä koskaan keskeytetty että " äiti mä haluun leipää."



Mut kyl mä silti oon kiitollinen pojasta, mut välillä on käynyt mielessä että tää yks lapsi saa riittää.

Ennen kaikkea, rauhallista lehdenlukua viikonloppuisin

2. sellaisia pysähtyneitä hetkiä että vaan miettii mitä nyt tekisi. Olisko vaan vai tekiskö jotain.................

Yksinhuoltajana saa vain haaveilla öisestä kävelylenkistä tai pitsasta, esim.

Toinen mitä kaipaan on se, että sai sairastaa rauhassa. Nyt joutuu migreenissä tai oksennustaudissakin huolehtimaan toisestakin.

tää eka lapsi valvotti 2,5v. Sitten kun viime syksynä vihdoin saatiin kaikki allergiat ja astma kuriin ruokavaliolla ja lääkityksellä (ja lapsi alkoi nukkumaan), niin enkös tullut uudestaan raskaaksi yhdestä kerrasta ilman ehkäisyä. Nyt jo alkaa maha vaikeuttamaan nukkumista ja paljosta vetoa että toinenkin on huono nukkuja ekat pari vuotta.

Siis normaalin työssäkäymisen puitteissa.

sitten kauppaan, ruoanlaittoa, pyykinpesua yms. Joka päivä sama kuvio. Ennen lapsia jäin usein töiden jälkeen kaupungille " hömpöttämään" , kavereita tapaamaan ja ulos syömään.



No, aikansa kutakin. Kyllä tämäkin elämänvaihe on mukava, mutta joskus ois ihanaa tehdä jotain ex tempore, niin kuin moni muukin tässä ketjussa todennut.

Lähtemistä niin, että laittoi vaan kengät ja takin päälle ja astui ovesta ulos. Kukaan ei kitissyt, takonut nyrkeillä lattiaa, ei etsitty hukassa olevia hanskoja, kyykitty hiki otsalla laittamassa pienille vaatteita päälle.