Kummit! Suuri ongelma...

Ja että ette tosissaan odota, että laittaisivat rahaa lapseen.

Tuttavapiiri on kaventunut vuosien saatossa ja ihan läheisiä ei ole. Ne, joita voisi harkita parhaiten, ovat jo etukäteen ilmoittaneet etteivät enää suostu kenenkään kummeiksi, kun on jo niin monta. Ja sitten on liuta niitä, jotka ei kuulu kirkkoon, eli ei voi siksi harkita. No kattoos, kuin käy! Neuvoja vailla siis mekin!

Entä sisarusten ripille päässeet lapset? Eihän kummin toki tarvitse olla samaa ikäluokkaa kuin te vanhemmat ja sellainen 16-vuotias olisi takuulla tosi tohkeissaan tehtävästään.



Mekin värväsimme esikoisen sylikummiksi veljen tyttären, joka oli siihen aikaan 18-vuotias. On ollut aivan ihana kummi tytöllemme.



Mahdotonta ei liene sekään, että pyydätte jotakuta jo nyt lastenne kummina olevaa myös nuorimmalle. Kannattaa kysyessä kertoa pattitilanteestanne ja korostaa, että lahjojen antaminen on sitten tyystin vapaaehtoista (jos se jotakuta emmityttää).

2:lla lapsellamme yht 12 kummia-

ja 1 tuttu suuttui, kun ei päässyt kummiksi

(enempää ei voi valita kuin maximi 6 kummia/ lapsi...)



Ps. tsemppiä ap!!!

mielikuvitus mukaan!!!

Xandris:

Kannattaa kysyessä kertoa pattitilanteestanne ja korostaa, että lahjojen antaminen on sitten tyystin vapaaehtoista (jos se jotakuta emmityttää).

tosin mua ketutti vähän kun kaveri pyysi mua ensin esikoisensa kummiksi, olin todella otettu ja halusin olla loistava kummi, sitten sama kaveri pyysi vielä seuraavankin lapsen kummiksi (koska olin kuulemma niin hyvä kummi) ja mä suostuin tietysti, mitäpä muutakaan saatoin tehdä, mutta en olis halunnut ja sitten meni vähän pilalle se ekakin kummisuhde ja nyt olen suunnilleen puolikummi enää kenellekään, noiden lisäksi mulla onb vielä yksi kummilapsi jonka äidille en voinut mitenkään sanoa ei tietyistä syistä.



ja oltiin siskon kanssa sovittu nuorina jo että ollaan toistemme lapsille kummit sitten, mutta sitten siskoni ei enää pyytänytkään minua kun mulla on jo niin monta kummilasta. Harmittaa.

Muutenhan ilman muuta tuo sisaruksen lapsi olisi aivan upea juttu, oltaisiin varmaan hoksattu pyytääkin kummiksi.

Lastenhoitoapua tms. emme ole koskaan kenenkään lapsen kummeilta saaneet, asuvat aika kaukana kaikki. Kovasti eivät ole kummeiltaan saaneet lahjojakaan, tai riippuu tapauksesta. Tämän en usko siten olevan ongelman, esim. joulun aikaan tasaan itse lahjojen määrän. Joku kummi oli alkuun hyvin kiinnostunut, mutta perheellistyttyään itse on käytännössä unohtanut kummilapsensa. Perheemme puheessa kummit ovat kuitenkin läsnä, lapset tietävät omat kumminsa nimelta tyyliin Matti-kummi ja Maija-kummi.



ap

Vierailija:

tosin mua ketutti vähän kun kaveri pyysi mua ensin esikoisensa kummiksi, olin todella otettu ja halusin olla loistava kummi, sitten sama kaveri pyysi vielä seuraavankin lapsen kummiksi (koska olin kuulemma niin hyvä kummi) ja mä suostuin tietysti, mitäpä muutakaan saatoin tehdä, mutta en olis halunnut ja sitten meni vähän pilalle se ekakin kummisuhde

Minusta on kyllä todella outoa pyytää samaa henkilöä saman perheen toisellekin lapselle kummiksi. Itselle ei tulisi mieleenkään pyytää.

Mutta miksi ihmeessa kummisuhde on mennyt pilalle? Siitä saat syyttää ihan itseäsi. Mahtaa tuotakin äitiä harmittaa, että pyysi sinut vielä toisellekin kummiksi.

Mummohan on mummo aina kaikille lapenlapsilleen muutenkin ja yllensä jo iäkkäämpikin. Kuuluuhan hän yleensä ristiäiskalustoon ilman kummiuttakin.

Riittääkö muuten van kasi " todistajaa" vaikka ne isovanhemmat? Jos ei ole pakko olla, silloinhan nimet voi laittaa vaan papereihin, eikä ongelmaa edes ole.

mutta kummi voi ihan hyvin olla mummo tai pappa. Kaikilla ei sopivia (kirkkoon kuuluvia ja konfirmoituja) läheisiä ole, joista valita kummeja. Silloin, jos lapsi halutaan kastaa, on ihan sopivaa valita kummiksi isovanhempi. Monesti se voi olla ainoa mahdollisuuskin.

Kaksi kirkkoon kuuluvaa ja konfirmoitua kummia on kuitenkin pakko kastettavalle nimetä. Isovanhemmat kelpaavat kummeiksi siinä kuin muutkin.

Isovanhemmat yhden lapsen kummeina ovat hieman kiusallinen ratkaisu.



Tuttuni joutui pyytämään lapsilleen samat kummit, kun ei tuntenut ketään muuta pariskuntaa, joka olisi ollut keskenään naimisissa ja kuulunut kirkkoon. Papille ei avoparit kelvanneet.

meillä kummeina lapsen isomummo ja pappa, koska muita kirkkoon kuuluvia ei yksinkertaisesti löytynyt...Olisin toki voinut pyytää kummiksi erästä " ystävää" joka oikein tuppaamalla olisi tehtävään halunnut, en vaan pidä hanen kasvatustyylistään ym. joten mieluummin näin.