Minun elämäni tärkein saavutus on AKATEEMISUUS, lapset ovat vasta toiseksi suurin saavutukseni

väikkärin teko haaveista suurin nyt!Lapset ihania ja rakkaita mutta eivät " saavutus" , niinkuin ei mieskään:-)



äitinä ei lisäksi koskaan voi sanoa " onnistuneensa" , jokainen mokailee omalla tavallaan ja mitä vaan voi tapahtua kun taas tutkinto on ja pysyy.

Vierailija:

Äiti on ihan yhtä tusinaäiti kuin muutkin äidit, mutta akateemisia eivät kaikki olekaan!

Kas kun asian voi kääntää niinkin, että lasten synnyttäminen ei olekaan sama asia kuin äitiys. Äitiys on PAAAALJON laajempi asia, koko elämänmittainen haaste, vastuu ja urakka. Siinä joku ruppainen tutkinto jää kakkoseksi haastavuudessaan.

jos pitäisi valita jompi kumpi, lapset tai tutkinto niin kyllä ainakin mä ottaisin ne lapset kuitenkin. Vaikka koulutus tärkeää onkin.

En toki vähättele tutkintoani, vaan olen siitä todella ylpeä, mutta jos olisin joutunut valitsemaan akateemisen tutkinnon ja lasten väliltä, niin olisin epäröimättä valinnut lapset.

valitsisi perheen ennemmin kuin työn loppupeleissä.



Ymmärrän kyllä että ap tuntee olevansa ylpeämpi konkreettisesta saavutuksesta kuin tästä loputtomasta rämpimisestä äitiyden ihanassa ja kamalassa suossa...

Ymmärrän hyvin kakkosen pointin, että väikkäristä tms. on helpompi olla varauksettoman ylpeä kuin äitiydestä. Tietysti lapsistaan on ylpeä, mutta he tekevätkin omia saavutuksiaan.

Mulla pullistuu silmät ulos päästä kun luin ap:n ja kakkosen tekstin. Olette joko niitä porvoon yliopiston akateemisia tai sitten t-o-d-e-l-l-a erilaisia ihmisiä kuin useimmat tuntemani.

En pidä kummoisena _saavutuksena_ sitä, että olen äiti, opiskeluitani ja tutkintojani kyllä, sillä ne olen työlläni saavuttanut. Se on sitten toinen juttu, jos voin parinkymmenen vuoden päästä sanoa, että olen kasvattanut neljä poikaa kunnollisiksi ja tasapainoisiksi aikuisiksi, jotka osaavat pitää huolta itsestään ja muista. Se olisi suuri saavutus, mutta vielä aika kaukana, vaikkakin toki toivottavasti edessä.

Kyllä mun suurin haaste elämässä on äitiys ja 2 lapsen kasvatus. Työelämän haasteista en voi puhua edes samana päivänä! Vaikka olen saanut kiitosta myös urastani...

Lapsistani tuleva positiivinen palaute on ihan ainutlaatuista.

ei mun opiskelut tai työt. Lapsia saa hankittua tuosta vaan, mutta opintojen ja työn eteen joutuu tekemäänkin jotain.

Sen turvin viihdyn paitsi itseni kanssa ja elämässäni, olen myös hyvä äiti, vaimo ja ystävä. Eikä se ole kiinni koulutuksesta eikä muistakaan vähemmän oleellisista asioista.

akateemisuus on saavutus, mutta äitiys on minulle silti tärkeämpää.

Kyllähän jokainen osaa pyöräyttää vaikka viisi lasta, mutta kuka tahansa ei osaakkaan olla akateeminen!

äiteet, jotka suitsutatte akateemisuuden autuutta. Minä olen jo yli neljänkymmenen ja akateeminen tutkinto minullakin, mutta jos minulta kysytään, on tärkein saavutukseni kuitenkin äitiys ja lapseni. Kouluttautua voi aina, mutta äitinä oleminen on taitolaji ja todellakin paljon vaativampaa kuin jokin maisterintutkinto! Ja lapsia ei hankita, ne saadaan, jos saadaan.

Minusta on surullista, jos ei ole löytänyt paikkaansa sukupolvien ketjussa ja ymmärtänyt omaan raskasta ja vastuullista rooliaan lasten kasvattajana. Itsekin olen akateeminen ja mielekkäässä työssä, mutta heittäisin kaiken romukoppaan, jos pitäisi valita lapset tai työ. Ainutlaatuisia ja tärkeitä lasten ensimmäisiä vuosia ei koskaan saa takaisin ja ne vaikuttavat lapsen koko loppuelämään. Töitä tulee ja menee. Hyvälle työntekijälle löytyy aina töitä.

Kyllä sen varaan voi rakentaa aika paljon, jos se on hyvä.

Tulee toimeen sillä mitä tekee, on tyytyväinen ja tuntee olonsa turvatuksi. Se, jos jokin, on saavutus.

niin, että se lapsen hankkiminen vaatisi mitään erityistä vaivaa. Sitten voi ihmetellä jos ekasta kierrosta ei napsahda, että onko jossain vika. Koulutuksen eteen joutuu tekemään töitäkin. Lapset pyörii taas tuossa jaloissa ihan itsekseenkin.

että sinulla on arvojärjestys noin perseellään.

En todellakaan ole mitenkään lapsirakas eikä koskaan haaveissani ole ollut olla äiti.

21