Olen niin stressaanutnut opettajan työstäni että oksettaa :(

T. kollega



ps. oletko peruskoulussa- ala- vai yläaste?



Itse toimin toisella asteella. Olen ihan tyytyväinen työhöni ja työoloihini.

nykyajan tietotulva mahdotonta hallita yksin

Vierailija:

Mene lääkäriin ja hae saitsua toukokuun puoleenväliin asti

Ja siis rasittaa tollanen vitun ruikutus! Ryhdy yrittäjäksi niin tiedät mitä on stressi.. Lomien pitämisen mahdollisuuksista puhumattakaan.. Perkele.

Joo, jokainen meistä tykkää varmasti kahden ja puolen kuukauden PALKATTOMASTA " LOMASTA" rankan ja uuvuttavan työvuoden päätteeksi! Ap kun kirjoitti olevansa kesän palkatta. Tämä on tilanne monilla sijaisilla, myös pätevillä sellaisilla.

Opettaja joutuu nykyään perustelemaan olemassaoloaan jatkuvasti. Sekä oppilaille että oppilaiden vanhemmille. Vika on AINA opettajassa, ei enää oppilaissa tai kodin kyvyssä kasvattaa. Tahti yläkoulun puolella on huima. Kunnioituksen sijaan oppilaat, jopa älykkäät sellaiset, testaavat opettajaa jatkuvasti, haluavat saada kiinni virheistä päästäkseen niskan päälle. Kotonahan opetetaan ennenkaikkea (kaikkeen kohdistuvaa) kriittisyyttä (valitettavasti se usein tarkoittaa samaa kuin " henkinen väkivalta on ok, kun se kohdistuu kyseenalaistettavaan auktoriteettiin" ).

Juuri tämä ruikuttamiseen viittaava yrittäjä edustaa sitä ihmistyyppiä, joiden ansiosta opettajan työ alkaa olla aika helvetillistä.

Terveisin,

pitkään yläkoulun sijaisopena työskennellyt, joka kyllä ymmärtää, mistä ap puhuu

Tunteesi ovat enemmän kuin tutut minullekin! Vuosi vuodelta kuitenkin oikeasti helpottaa, ei tarvi tehdä tunteja niin paljon, oppilaiden röyhkeyden osaa ottaa välinpitämättömämmin ja oma tietämättömyyskin vähenee vähitellen:-)Aina on kuitenkin joku tosi suloinen ryhmä joiden kanssa yhteistyöstä todella nauttii.

aineenope

Joku oli sitä mieltä, ettei nyt ainakaan reksiltä tukea heru. Ohhoh? Itse olen työskennellyt nyt kymmenisen vuotta eri kouluissa, ja suurimmassa osassa rehtorilta on saanut kovastikin tukea ja apua vaikeissa tilanteissa. Olen joltain tunnilta joskus lähtenyt hakemaan rehtorin paikalle, minkä jälkeen tilanne rauhoittui kummasti.



Joidenkin on ehkä vaikea ymmärtää, millaista nykypäivänä koulussa on. Varsinkin, jos ei opeta ihan eliittikoulussa. Valitettavasti lasten ja nuorten perhetilanteet ovat mitä ovat, mikä heijastuu suoraan koulunkäyntiin. Alkoholi, huumeet ja pikkurikokset ovat monille jo ihan arkipäivää. Jopa alakoulussa on ollut oppilaita, joille poliisin puuttuminen kaikenlaisiin asioihin on jo niin tuttua, ettei ainakaan opettajan piipitystä jakseta paljon noteerata. Jos omat lapset ovat normaaleja, se ei tarkoita, että kaikki olisivat samanlaisia! Samat säännöt eivät vain päde! Joskus vain on niin, että nuori ei välitä yhtään mistään, ei pelkää mitään rangaistusta eikä mikään eikä kenenkään väliintulo tehoa. Suomessa on paljon rikollisuutta, eivätkä nämä suinkaan ryhdy rikollisiksi vasta koulusta päästyään...



Loppujen lopuksi kaikki on kiinni rahasta. Mitä pienemmät ryhmät, enemmän erityisopettajia ja avustajia, sen paremmin asiat sujuvat.



Alan vaihto ei välttämättä auta, mutta KOULUN vaihto voi auttaa kummasti. Puhu kuitenkin koulusi muille opettajille ja rehtorille tilanteesta, kysy, mitä voit tehdä.

Olen itsekin aloitteleva aineenopettaja, paraikaa sairaslomalla (minullakin tuo kesätyttömyys edessä, jihuu...). Ei tuota työtä voi ymmärtää, jos sitä ei itse tee. Uskon, että yrittäjän työ on raskasta, mutta niin on opettajankin työ. Se on niin sataprosenttista touhua. Onnekseni olen itse töissä hyvin rauhallisessa koulussa, jossa opettajien kesken on hyvä yhteishenki. Eli noita haistattelijoita ei ole kovin monta ja käytöshäiriöihin kykenee puuttumaan heti ja tehokkaasti. Olen tässä muutamassa kuukaudessa huomannut, että ainut mikä hankalaan luokkaan tehoaa, on selkeät säännöt ja niistä kiinni pitäminen. Levottomaan luokkaan mulla tehoaa:

-ensin selvitetään säännöt eli mitä saa ja mitä ei saa tehdä

-sitten selvitetään mitä seuraa, jos sääntöjä ei noudata

-pidetään huoli, että seuraamukset tulee

Kun luokassa on ongelmia, keskustelen ongelmista luokanvalvojan ja muiden opettajien kanssa. Viestiä menee oppilaiden kotiin, vanhempia kutsutaan keskustelemaan, lähetetään kuraattorin pakeille jne. Tähän asti on toiminut hyvin. Olen antanut jäki-istuntoja, jos niillä olen uhkaillut. Yleensä ne tehoavat vähän aikaa ja jälkän pelossa loput pysyy kuosissaan. Pitää etsiä se " päätekijä" luokasta ja ensin varoittaa, sitten puhutella tunnin jälkeen, sitten ottaa yhteys luokanvalvojaan, sitten kotiin, sitten antaa jälkkää. Mutta kuten sanoin, meillä on hyvin rauhallinen koulu moneen muuhun verrattuna (olen ollut toisenlaisissakin paikoissa lyhyitä aikoja).

Ymmärrän myös tuon työmääräsi, ap. Sama on minulla. Ja siksi olen nyt sairaslomalla. Sairasloman syy ei ole suoraan sressi / uupumus, vaan ihan selkeä fyysinen oire, eli flunssan jälkitauti. Mutta tiedän, että sairastuin stressin takia, koska en elämässäni juurikaan ole tähän mennessä sairastellut.

Minäkin luovin tietämisen ja tietämättömyyden rajamailla usein. Olen kyllä suoraan välillä sanonut, jos en tiedä. Jotkut oppilaat eivät voi sietää sitä, että opettaja ei tiedä. Olen siinä vaiheessa kertonut, että opettajan rooli ei ole nykyään olla kaikkitietävä tietoautomaatti, vaan tehtävänämme on ohjata oppilas etsimään tietoa itse, koska ei tulevaisuudessakaan heidän perässään kulje joka paikkaan joku vastausautomaatti. Jos en jostain asiasta tiedä tarpeeksi itse, laitan oppilaat hakemaan tietoa (annan selkeän tiedonhakutehtävän) ja sitten oppilaat esittelevät luokalle vaikka pareittain mitä ovat saaneet selville.

Tsemppiä AP! Samassa veneessä ollaan. Mutta ensi vuosi on meille helpompi :-)

Vierailija:

Mene lääkäriin ja hae saitsua toukokuun puoleenväliin asti

Ja siis rasittaa tollanen vitun ruikutus! Ryhdy yrittäjäksi niin tiedät mitä on stressi.. Lomien pitämisen mahdollisuuksista puhumattakaan.. Perkele.

Liian lyhyet lomat?

Haluatko vaihtaa alaa? Kaupan kassalla vastassa vuorotyö ja kiukkuiset asiakkat, siivoustyössä on parasta tottua laadun arviointiin, sairaanhoitaajaana kiireeseen... Mikä olisi sopivin homma paineistuvalle?

Käytä työhön vähemmän aikaa, tee muita juttuja, jotka kiinnostaa. Yritä nauttia elämästä, niin nautit työstäkin.

Itse stressasin työstä, vaihdoin työpaikkaa, ja elämänlaatu koheni.



t. sairaanhoitaja, joka ei vaihtanut alaa mutta työpaikkaa kyllä

älä anna työn viedä illoista ja viikonlopuista yhtään.

Teen töitä noin tuplaten mitä " pitäisi" . Uudet aineet -- valmistelu nielee tolkuttomasti aikaa. Kokeiden korjaus vie viimeksi yli 10 tuntia viikonlopustani. En muista koska olisi viimeksi ollut " stressitön" viikonloppu, ettei olisi valmisteluja tms. tehtävänä.



Ai niin, onhan pian kesäloma -- silloin olen työtön ja palkaton. Ehdin hyvin valmistella ensi syksyn kursseja...

Lomat stressaa koska silloin ei tule palkkaa.

Vaikeat luokat stressaa, oppilaat pyörii mielessä koko illan.

Se stressaa etten osaa ainettani (vaikka olen muodollisesti pätevä). Joudun opiskelemaan itse pää savuten ennen oppitunteja ja silti oppilaat saa minut koko ajan kiinni tietämättömyydestä.

Se stressaa että energiaa ei ollenkaan riitä omalle perheelle.

Se stressaa että vaikka kuinka paljon painan töitä yötä myöden niin aina olen liian huonosti valmistautunut ja töitä tekemättä...

se stressaa etten tiedä mihin pyrin opetuksellani.



Riittääkö?



Enkä ole vaihtamassa alaa vaan olen vasta aloittelemassa. Kaipa mikä tahansa muukin stressaisi. Tulee tässä työssä paljon hyviä hetkiäkin. Mutta silti päällimmäisenä tunteena on stressi.



ap

Ei kai se ole häpeä jos jotain ei tiedä. Seuraavaksi kerraksi otat selvää jos jotain jää epäselväksi. Vaaditkohan itseltäsi mahdottomia?

Vierailija:

Lomat stressaa koska silloin ei tule palkkaa.

Vaikeat luokat stressaa, oppilaat pyörii mielessä koko illan.

Se stressaa etten osaa ainettani (vaikka olen muodollisesti pätevä). Joudun opiskelemaan itse pää savuten ennen oppitunteja ja silti oppilaat saa minut koko ajan kiinni tietämättömyydestä.

Se stressaa että energiaa ei ollenkaan riitä omalle perheelle.

Se stressaa että vaikka kuinka paljon painan töitä yötä myöden niin aina olen liian huonosti valmistautunut ja töitä tekemättä...

se stressaa etten tiedä mihin pyrin opetuksellani.

Riittääkö?

Enkä ole vaihtamassa alaa vaan olen vasta aloittelemassa. Kaipa mikä tahansa muukin stressaisi. Tulee tässä työssä paljon hyviä hetkiäkin. Mutta silti päällimmäisenä tunteena on stressi.

ap

Voisiko perimmäinen tarkoitus opetuksella olla valmistaa nuoret elämään? Kiinnostumaan opettamastasi aineesta?

olet?

Otatko työsi loppujen lopuksi liian vakavasti?



Ainakin yöt kannattaa nukkua, eikä valmistella öisin mitään.

Et sinä nukkumatta pitkälle jaksakaan.



Kokeile viikko niin, että et oikeastaan valmistele mitään, ja koetat nukkua yössä vähintään 8-9 tuntia. Ja syödä pitää muistaa myös!

Valmistelematta menet tunneille, ja otat sellaisen tyylin, että keskustellaan. Oppilaat rakastavat keskustella. Ja sillä tavoin oppivat paljin. Sinä muutut kuuntelijaksi, annat nuorten kertoa omista ajatuksistaan, vaihdatte ajatuksia, sinun ei tarvitse olla täydellinen, riittää että kuuntelet niitä nuoria.



Usko pois, tiedän mistä kirjoitan, sillä olen kokenut samoin kuin sinä, ap!

Toimin kyllä juuri niin että sanon ottavani selvää. Mutta kun en pysty opettamaan yhtään mitään ilman että ensin etsin netit ja kirjat läpi tietoja ko. aiheesta... ja siihen kuluu tuhottomasti aikaa!



ap

Meillä oli tällainen ope lukiossa (hän ei ihan ulkoa ja ympäri osannut kaikkea opetettavasta aineesta) mutta häntä arvostettiin 10 kertaa enemmän kuin periaatteessa asiansa osaavaa opettajaa, joka hoiti hommansa puolihuolimattomasti ja oppilaita yleenkatsoen.



Olen muuten itsekin aineenope koulutukseltani, mutta kylläkin yrityselämässä viestintähommissa pääsosin työskennellyt ja siellä burn outin kokenut (jätin ne hommat ja nyt ihmettelen mitä jatkossa). Tiedän miltä tuntuu, kun maanantaiaamuisin oksettaa mennä töihin. En osaa sulle mitään ihmeneuvoja antaa, mutta sympatiani lähetän :)

Koskaan et voi miellyttää jokaista oppilasta tai vanhempaa. Älä suostu sellaiseen peliin, jossa oppilaat yrittävät saada sinua kiinni tietämättömyydestä. Aina joskus sano ikävästi takaisin. Ikääntyminen helpottaa jonkin verran tätä työtä. ' Keskustelemalla' ei kyllä ihan kaikkea voi opettaa.



Terv. kieltenope, samassa jamassa myös ollut

kun voit käyttää jotain tänä vuonna hyväksi havaittua, päivität vain