Onkohan muita, joilla ei ole ketään ketä pyytä lastenvahdiksi synnytyksen ajaksi?

...kuin synnyttää itsekseen.

muutamaa kaveria varalla ja hälytysvalmiudessa.

Kyllä moni haluaa siinä tilanteessa auttaa!

Ja saa sitten vastapalveluksia.

Tulin sairasteluni lomassa ihan vaan kurkkaamaan tänne, normaalisti olisi työpaikalla tähän aikaan...mutta pakko laittaa meidän kokemus tähän...että näinkin voi käydä...



Asumme kaupungin kupeessa ja meillä oli hyvissä ajoin kyselty useampi vaihtoehto neljän lapsemme seuraksi viidennen synnytyksen koittaessa...oli naapureita parikin, sinkkukaveri ja toinenkin, entinen työkaveri...

Synnytys käynnistyi aamuviideltä ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta ja oli pe-la -välinen yö parhaaseen kesäloma-aikaan. Toiveikkaana aloimme kysellä lupautuneita, jotta saisimme jonkun tänne kotiin nukkuvien lasten turvaksi.

Yksi oli reissussa, toinen oli sulkenut yöksi puhelimen (sinkku varmaan ;)) jne jne eli KUKAAN LUPAUTUNEISTA EI OLLUT TAVOITETTAVISSA/ PÄÄSSYT OIKEASTI HUONOJEN YHTEENSATTUMIEN VUOKSI TULEMAAN!!



Kokemuksesta tiesin, että aikaa ei enää ollut jäädä asiaa miettimään enkä olisi itse kyennyt ajamaan autoa ja niinpä lähdimme mieheni kanssa varttitunnin matkan päähän sairaalaan. Kaikki neljä lastamme jäivät kotiin nukkumaan (huom! vanhin oli 6v). Mietimme matkalla, että soittaisimme sitten varmaan parinkymmenen kilsan päässä asuvalle veljelleni ja pyytäisimme häntä hakemaan sairaalasta avaimet ja menemään lastemme luokse...



Tilanne eteni niin vauhdilla, että vielä salilla ehdin miettiä hetken asiaa ja sitten vauva syntyikin. Synnytyksen kestoksi merkittiin 1h 28 min alkaen kotoa aamuviidestä.



Mies meni puolen tunnin kuluttua vauvan syntymästä takaisin kotiin ja onneksi kaikki lapset nukkuivat edelleen!! Huh!



Eli: mies pääsi mukaan synnytykseen ja lasten hoitokin järjestyi omalaatuisella tavalla. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

En silti suosittele muille!! ;)

niin epäsosiaalinen, ettei saa jotain lastenhoitorinkiä aikaan. Tietysti, jos on niin kamalat lapset, ettei kukaa halua ottaa.



Mulla on kahdessa paikassa, jossa olen asunut, syntynyt jo ekoina päivinä naapuruston kanssa sellainen suhde, että ollaan tarjouduttu ottamaan hoitoon lapsia, jos tarve tai ihan muutenkin vain. Musta on aina kiva, että lapsilla käy kavereita ihan muuten vain leikkimässä. Synnytin kuukauden muuttomme jälkeen ja jo oli kolme naapuria tarjonnut paikan esikoiselle synnytyksen ajaksi. veimme kylläkin sitten isälleni. Kun tästä lasken, niin meillä on ainakin 10 paikkaa, johon lapsen voi viedä hoitoon tosta vain (tosin osa sukulaisia, jotka asuvat lähellä.



Olen myös ihan puistossa kailottanut suureen ääneen, kuka olisi kiinnostunut " hoitovaihdosta" eli lapset esim. yhden päivän (vaikka 9-15) hoidossa toisella ja sitten toisen lapsi meillä, jotta äiti voi mennä vaikka elokuviin. Tarjokkaita oli heti useampi, ja meillä on ollut aina ko. systeemi jonkun kanssa. Kannattaa avata se sanainen arkkunsa ihan reippaasti mammakerhoissa yms.... JOku voi olla yhtä säälittävässä tilanteessa kuin sinä.

MINÄ en ainakaan ymmärrä että NAAPUREITA pitää

vaivata. Meillä ainakin on ihan kamalat naapurit. EI TULISI

MIELEENKÄÄN antaa lapsiani heille EI EI EI =(



Itse olen sosiaalinen ihminen. Meilläkään ei ole ketään

jota pyytää apuun. Yhteiskunta ei auta. Rahalla saa,

mutta mistä rahaa kun on kotiäitinä ja mies opiskelee?



Elämä ei ole kaikille niin helppoa. Toiseksi itse olen varovainen

antaessani lapsia hoitoon (joskus MLL:n käytössä). Haluan

tuntea/tiedää/luottaa hoitajaan.



Toiset antaa lapsensa ensimmäiselle vastaan tulijalle

joka huolii hoitoon. Ei hyvä.



Aina ei ole kiinni siitä miten on ystävyyssuhteensa hoitanut

että saako hoitoapua.



Kaikki eivät ole halukkaita ottamaan vastuuta toisten lapsista

eivätkä halua toimia ilmaisena/maksullisena lastenhoitajana.



Hoh...hoijaa... enkä asu missää perähikiällä.............

toisten lapsia" . Eikö teistä ole kiva, että lapsella käy kavereita leikkimässä. Mulla 3.5 -vuotias, jolla käy yövieraitakin ihan muuten vain. Eihän ton ikäsiä tarvi enää varsinaisesti hoitaa. Kunhan laittaa ruoan ja pedin. Ja ruoka tulisi laitettua muutenkin. Lapsistakin tulee epäsosiaalisia kun vanhemmatkin ovat noin omituisia.

Sulla on varmaan yksi lapsi. Tarhahoidossa ja viikonloput

isovanhemmilla. Kun " hoidat" itse niin kutsut sille kaverin

kotiin ja taas joku muu " viihdyttää" ....



Näitähän riittää....

valmiudessa kuukautta odottamassa, koska vauva syntyy.



Minä olen myös samanlainen uusavuton. Tuttuni ovat töissä ja isovanhempani eivät pystyneet tulemaan hoitamaan, koska asuvat niin kaukana.

Minulla oli sovittuna pari tuttua tyttöä kesäloman aikana, että tulevat jos tulee lähtö. Ja oli muitakin tuttuja, jotka sanoivat, että lapset voi tuoda heille jos synnytys alkaa viikonloppuna.



Synnytys meni yliaikaiseksi ja nää tytöt meni kouluun. Synnyts alkoi maanantaina päivällä kun tutut oli töissä. Yritin soittaa eräälle hoitovapaalle olevalle äidille, mutta hän ei pystynyt tulemaan kun lapsi oli oksennustaudissa. Kas, naapuritkin oli töissä.



Joten soitin miehen töistä kotiin katsomaan lapsia ja itse taksilla synnyttämään.



Joskus ihmettelen, miten kaikilla on joutilaita ihmisiä tuttupiirissä niin paljon olemaan valmiina ympäri vuorokauden monta viikkoa.

Mutta kyllä meillä muutaman kerran viikossa on muitakin lapsia. Minä nautin, lapset nauttivat. Ei siitä vaivaa ole. Ruokaa todellakin tulee tehtyä omille ja muille, ei iso vaiva. Lapsilla on mukavaa, kun on leikkikavereita, ei iso vaiva.

Mä ainakin mielellään aina autan sukulaisten, ystävien ja tuttavien lapsia. Minusta toisten ihmisten auttaminen on tärkeää, ei elämä pyöri hyvin jos ei joskus voisi auttaa muita ihmisiä.

Vierailija:

Sulla on varmaan yksi lapsi. Tarhahoidossa ja viikonloput

isovanhemmilla. Kun " hoidat" itse niin kutsut sille kaverin

kotiin ja taas joku muu " viihdyttää" ....

Näitähän riittää....

Emme ole uusavuttomia tai erakoita, meillä on rakastavat isovanhemmat ja tolpillaan olevat isoisovanhemmat. Meillä on paljon ystäviä ja tuttavia. Lapsillamme on myös paljon kavereita.



Olimme muuttaneet 500km päähän kaikista sukulaisista ja ystävistä 1v ennen kun nuorimmainen syntyi.

satun käymään töissä. Isovanhempia käymme moikkaamassa silloin tällöin (huono asia?) Yökylässä ukkilassa/mummilassa ehkä kerran kolmessa kuukaudessa. Ja usein viikonloppisin on kaveri leikkimässä (hui kauhistus) tai lapset kaverilla (vielä pahempi).



Ja kyllä ovat sosiaalisia ja hyväkäytöksisiä - ehkäpä siksi hoitopaikkoja onkin riittänyt. En minäkään haluaisi kylään epäsosiaalista lasta, joka ei osaisi leikkiä muiden kanssa ja mahdollisesti huutaisi äidin perään koko ajan.

Ja tämä oli ironiaa.

Vierailija:

Olimme muuttaneet 500km päähän kaikista sukulaisista ja ystävistä 1v ennen kun nuorimmainen syntyi.

Ne joilla ei ole muita auttamassa eli joutuvat olosuhteiden

pakosta hoitamaan omat asiansa itsenäisesti ilman tukiverkostoa

eivät aina jaksa sitten alkaa rakentamaan tälläistä.



Kun lapsia on useampia ja arjen pyörittäminen vie voimat.

Miten ihminen voi viellä kaiken sen keskellä saada tyhjästä

toimivan hoitoverkoston?



Tuskin kukaan vapaa ehtoisesti on elämässään valinnut

sen vaikeamman tien. Helpon tien kulkijan on hyvä porskuttaa

menemään ja vaikea ymmärtää sitä kivisen tien kulkijaa.



Toiselle elämän tie on laveampi - helpompi. Jotkut meistä

joutuvat sitä kivistä tietäkin kulkemaan. Aina ei voi valita.



Itsellemme kävi niin että isovanhemmat kuolivat äkillisesti.

Sisaruksia ei ole. Yht' äkkiä se leveä - helposti kuljettava tie -

olikin kapea ja kivinen.



Tsemppiä alkuperäiselle kirjoittajalla ja lohduksi - et ole ainoa =)

Että siis sinä, aikuinen nainen, tarvitsit " lapsenvahtia" enemmän kuin kotona yöllä yksin olevat pikkulapset?

Hyvin on sullakin prioriteetit.

Vierailija:

Kokemuksesta tiesin, että aikaa ei enää ollut jäädä asiaa miettimään enkä olisi itse kyennyt ajamaan autoa ja niinpä lähdimme mieheni kanssa varttitunnin matkan päähän sairaalaan. Kaikki neljä lastamme jäivät kotiin nukkumaan (huom! vanhin oli 6v).

miehen paras ystävä tuli keskellä yötä, siis aamulla kolmelta meille. Oli sanonut että hädässä auttaa ja ei ollut sillä hetkellä muita joille soittaa. Asumme ulkomailla ja lähin sukulainen on kahdeksan tunnin ajomatkan päässä.

Hänestä tuli aikanaan lapselle kummi ja hän on tärkeä aikuinen hänen elämässään.

jotenkin meidän alueella ei ole semmoista sosiaalisuuden kulttuuria, että jossain puistoissa alettaisiin jutella. Olen muutaman kerran yrittänyt, mutta äidit ovat katsoneet kuin hullua niin enää en viitsi. Kerhoissa käytiin kanssa ja oletin että siellä on joku sisäpiiri tms, mutta kun vähän aikaa juttuja kuuntelin niin ihmiset eivät kaikki tienneet edes toistensa nimiä vaikka vaikuttivat paremmiltakin tutuilta.



Kaikki omat kaverit ovat muualla päin Suomea, työelämässä ja isovanhemmatkin työelämässä vielä. Ei kai kukaan oleta että joku töissäkäyvä kaveri ottaa lomaa sen takia että oma synnytys alkaa?? Tai sitten on muutama kaveriperhe, joilla on esim 10-vuotiaita lapsia ja he ovat ihan suoraan sanoneet että mitään kersoja eivät enää hoida kun omien kanssa jo helpottaa. Ei meillä ole mitään vastapalvelusta heille tarjota.



Meidän tukiverkostomme on tällä hetkellä ollut lastenhoitoa tarjoava yritys, jonka tuntihinta on 15-20e/h, tuosta saa kylläkin sen kotitalousvähennyksen takautuvasti.



Toivon ja uskon että joskus sen verkostomme saamme aikaan.

Hän hoiti lapsia sen aikaa, kun minä kävin synnyttämässä. Olen iloinen, että ei ole sellaista huolta, että mies ei huolehtisi lapsista tässä asiassa, vaan on aina saanut luottaa hänen apuunsa:)

Mutta olen tosi huono tutustumaan. Olen vaan sellainen luonteeltani aina ollut. Kotiäitivuosinani löysin vain kaksi kaveria, joista toinen muutti ulkomaille ja toiseen yhteys kuivui kun molemmat meni töihin.



Nyt jää pian taas kotiin eikä ole yhtään kaveria päivisin.



(On mulla siis vanhoja kavereita, mutta eivät he ole päivisin käytettävissä).

hyvin tämän palstan kotiäitikeskeisyyden.



Meillä ainakin on sellainen tilanne, että molempien vanhemmat asuvat 300 km päässä. Miehen yksi sukulainen asuu naapurissa, mutta on TÖISSÄ.



Napurista tunnemme muutaman lapsiperheen (omakotitaloalue), joissa molemmat vanhemmat ovat TÖISSÄ.



Samoin niiden kolmen muun paikkakunnalta tuntemamme lapsiperheen vanhemmat käyvät TÖISSÄ.



Kaikki edellämainitut varmaan ihan mielellään auttaisivat, sukulaista voisi jopa pyytää keskellä yötä - mutta tilanteessa jossa hänellä on aamulla klo 7.00 töihin meno, ei tämä mielestäni ole vaihtoehto.



Sulkee pois ajankohdat klo 23-16.30 eli jos lapsi syntyy kello 16.30-23 välisenä aikana illalla, ei lastenhoitomurheita ole.



Yksikään kolmesta lapsestamme ei ole syntynyt illalla - kaikki ovat syntyneet keskellä yötä, täysin yllättäen, viikko-kaksi etuajassa ja erittäin nopeasti. Eli saadaksemme jotain kaveriapua olisi jonkun pitänyt päivystää n. neljä viikkoa päivin ja öin sitä hetkeä kun meiltä tulee soitto. Itse en ainakaan kehtaisi tällaista edellyttää.

Kun kaveri synnytti, hän oli jakanut ajan 2-5 tunnin vuoroihin ja sopinut " päivystäjät" jokaiseen aikaan. Minullekin tuli muutama vuoro ja kuinka ollakaan, synnytys käynnistyi juuri " vuorollani" (totta kai molemmin puolinen yhteisymmärrys oli asiassa). Olin tällöin töissä, mutta koska työni on joustavaa esimiestyötä kävin huikkaamassa pomolleni, että olen muutaman tunnin poissa " synnytysvahtina lapselle" ja pomoni (äiti myöskin) oli ihan innoissaan.



Homma meni tosi nätisti. Kaveri oli organisoinut miehensä kanssa asian hienosti.