Jos loukkaantuu toisten mielipiteistä ei ole sinut omien valintojensa kanssa

toisaalta voi loukkaantua sen kommentoijan huonon maun puolesta ja sen puolesta että itsellä on kavereita joilla on niin kypsymätön elämänkokemus, että menee kipakasti kommentoimaan asioita, jotka ei hänelle kuulu.



Ystävän tyhmyys satuttaa ja voi pahimmillaan kariuttaa ystävyyden, paljastuessaa, että ystävä ei olekaan ystävä eikä esim. elä samanlaisessa arvomaailmassa.

Asioista voi olla eri mieltä, mutta jos mielipiteensä esittää kovin hyökkäävästi, toisen mielipidettä väheksyen ja omaansa ainoana oikeana totuutena toitottaen, niin en hämmästele yhtään jos toinen loukkaantuu.

Itse olen kristitty, eikä minua loukkaa yhtään, että muilla ihmisillä on erilaisia vakaumuksia ja elämänkatsomuksia. Mutta pidän todella huonokäytöksisenä idioottina ihmistä, joka rupeaa toisen uskonnollista vakaumusta haukkumaan tai arvostelemaan.



Toisaalta en usko, että loukkaantuisin suorastakaan haukkumisesta, koska silloin ajattelisin, että haukkuja on henkisesti sairas, ja avun tarpeessa. Loukkaantua voi vain sellaisen ihmisen arvostelusta, jota arvostaa.

kyllä sitä voi loukkaantua, vaikka miten olisi sinut valintojensa kanssa, jos toinen kovin tökerösti arvostelee. Varmaan ei moni hiiltymättä kuuntelisi jos joku kovasti arvostelisi tapaa kasvattaa lapsia tai vaikkapa avioliittoa. Kenelläkään ei mielestäni ole oikeutta olla totuuden torvi, joka toitottelee yksipuolisia "totuuksia" toisten tunteista piittaamatta. Sen sijaan ne, jotka eivät kestä AISIALLISTA keskustelua valinnoistaan vaan hermostuvat heti, ovat yleensä epävarmoja siitä, tuliko tehtyä oikein.

Jos kyseessä ei ole kuitenkaan ole joku aivan typerä, lapsellinen ja idioottimainen kommentti jota ei edes 5-vuotias voisi tyhmyyksissään mennä päästämään suustaan.

jos itse olen punatukkainen, ja joku esittää mielipiteenään että punatukkaisuus kertoo kevytkenkäisyydestä ja alhaisestä äo:sta, niin luultavasti kyllä loukkaannun.



tai jos asun paritalossa, ja joku latelee pokkana että vain idiootit asuvat paritalossa niin loukkaannun.



sen sijaan en loukkaannu jos joku sanoo ettei itse halua punaista tukkaa tai että tykkää asua rivitalossa.

toisaalta voi loukkaantua sen kommentoijan huonon maun puolesta ja sen puolesta että itsellä on kavereita joilla on niin kypsymätön elämänkokemus, että menee kipakasti kommentoimaan asioita, jotka ei hänelle kuulu.

Ystävän tyhmyys satuttaa ja voi pahimmillaan kariuttaa ystävyyden, paljastuessaa, että ystävä ei olekaan ystävä eikä esim. elä samanlaisessa arvomaailmassa.

Olen ihan samaa mieltä,Joskus on vaan parenpi jättää omat kommentit sanomatta.. Eli joskus on parenpi pitää "mölyt mahassa"

kunhan molemmat kunnioittavat toista osapuolta. Loukkaavien argumenttien heittohan väittelyssä tarkoittaa, että sinulla ei ole mitään todellisia faktoja väitteidesi tueksi.



Mutta voihan olla, että kaikki eivät kestä edes reilua keskustelua. Mutta silloin voi tosiaan kyse olla omassa epävarmuudessa.

kerron arvostavani armeijan käymistä tosi paljon ja sen että meillä itsenäisyyspäivä on vuoden suurin juhlapäivä, niin kyllä kaverini luokkaantuminen kertoo siitä että ehkäpä sitä ei ollakaan täysin varmoja omista mielipiteistä.



Tai jos ystävä kokee kaikki eriävät mielipiteet uhkaksi, niin se kyllä paljastaa että ei itsekään ole täysin vakuuttunut valintojensa oikeellisuudesta.



Esim jos muslimikäännynnäinen ystäväni loukkaantuu siitä että minun mielestäni myös kristityillä vanhemmilla tulee olla oikeus saada lapselleen oman vakaumuksensa mukaista ruokaa, koska myös muslimilapset saavat, niin tulee kyllä se ajatus mieleen että onkohan ystäväni sittenkään miettinyt tuota islamin uskon valintaansa ihan loppuun asti, kun kokee kaikki aiheeseen liittyvän keskustelun uhkaksi

Esim jos muslimikäännynnäinen ystäväni loukkaantuu siitä että minun mielestäni myös kristityillä vanhemmilla tulee olla oikeus saada lapselleen oman vakaumuksensa mukaista ruokaa, koska myös muslimilapset saavat, niin tulee kyllä se ajatus mieleen että onkohan ystäväni sittenkään miettinyt tuota islamin uskon valintaansa ihan loppuun asti, kun kokee kaikki aiheeseen liittyvän keskustelun uhkaksi

Ja vinkkinä, JT:t eivät ole kristittyjä.



Mutta kyllä tökeröstä kommentoinnista saa loukkaantua. Ja samoin jatkuvasta kritiikistä samasta asiasta. Mielipiteensä saa sanoa, jos sen kokee tarpeelliseksi, mutta se, että sama ihminen vuodesta toiseen jaksaa paapattaa minulle siitä, miten lapset pitää hoitaa kotona 5-vuotiaiksi on yksinkertaisesti typerä.

niin ei oikein anna sellaista vaikutelmaa että olisi täysin sinut omien valintojensa kanssa, olipa kyse mistä aiheesta tahansa

pidetään päiväkodin ruokalistalla vaikka lasten joukossa sattuisikin olemaan muutama, jotka eivät sianlihaa syystä tai toisesta syö. Kyllä valtakulttuurin mukaan eletään tässä maassa eikä niiden muutaman poikkeuksen mukaan

Mutta en sanoisi, että aina eriävästä mielipiteestä suuttuminen tarkoittaisi, ettei ole varma omasta valinnastaan.

Esimerkiksi, kun sain tietää olevani raskaana ja mieheni jätti minut, päätin kuitenkin pitää lapsen, kaverini sanoi, etten minun pitäisi pitää sitä ja että abortti olisi paras vaihtoehto. Suutuin, kovasti suutuinkin, ja vain ja ainoastaan siksi, että päätös oli ollut jo muutenkin vaikea (kasvattaa lapsi yksin) ja sitten kaveri tulee kertomaan, että pilaan elämäni ja että hän voi vaikka itse tuupata minut portaista, että pääsisin raskaudesta eroon ja voisin jatkaa elämääni.



Joskus sopisi miettiä, mitä sitä suustaan päästää ja ennenkaikkea MITEN.

ja onkin ihan ok suuttua.

Mutta jos kaveri X suuttuu sellaisesta mielipiteestä joka vain eroaa omastaan, mutta sillä mielipiteellä ei mitenkään yritetä käännyttää kaveri X:ää omalle puolelleen, niin se on jo vähän outoa.

sekin on totta, että jos ihminen haluaa toisen käännyttää olemaan kanssaan samaa mieltä, niin monesti lähestyminenkin voi asiaan olla napakan agressiivinen. Mutta todellakin jos itse on varma, niin toisten "höyryämiset" eivät loukkaa tai harmita.