Miksi ihmiset hylkii minua ja pilkkaa?

Heitä nyt se itsesäälissä rypeminen helvettiin ja ala uskoa itseesi niin huomaat että muutkin alkavat sinua arvostaa. Kuka arvostaa ihmistä joka ei edes itse pidä itseään arvokkaana?

Kyllä rumakin ihminen pärjää, kun vaan menee juttuihin mukaan. Älä nöyristele, vaan anna ihmisille vastinetta. Ei tarvitse olla ilkeä, eikä epäkohtelias, mutta jämäkkä. Tee itsestäsi niin kaunis, kuin voit. Pidä huolta itsestäsi ja meikkaa ne pahimmat uurteet piiloon. Käy vaikka meikkikurssilla, jossa opastetaan, mitä tehdä.

Rumia ihmisiä ei olekaan... sen sijaan on paljon ihmisiä, joilla on syystä tai toisesta väärä kampaus, väärät silmälasit, väärät vaatteet ja kaikki nämä voidaan korjata, joskin rahaa tarvitaan jonkin verran.



Itsetunto on kuitenkin paras kaunistus.



En usko, että läheskään kaikki ihmiset suhtautuvat sinuun noin kielteisesti kun tunnut uskovan.

ja käy hyvällä kampaajalla, kosmetologilla ja pukeutumisneuvojalla. Kerro ongelmastasi, ja pyydä vinkkejä!

Ihmisten tuijottavan. Todellakaan ei ole mukavaa elämää. Teinit on kamalia, just naurunremakkaa ja supattelua saa kuulla. Joo, mutta minkäs teet. Tämmöinen elämänkoulu.

Yksi kertoo, miten häntä pilkataan ulkonäkönsä takia ja tirskutaan, niin mitä hän saa vastaukseksi? Ohjeita, miten muuttaa itseään ja ulkonäköään niin, että muut aikuiset (AIKUISET?!?) ihmiset eivät haukkuisi häntä estoitta päin naamaa?????? Ja tämä on mielestänne se itsetunnon ydin, jota ap: lta peräänkuulutatte?

Et siis meikkaa muita, vaan itseäsi varten. Kun tunnet, että ammattilainen on tehnyt parhaansa eteesi, ja näytät niin hyvätlkä kuin mahdollista, niin pitäisi vaikuttaa olemukseesi.

...vanheneminenhan vaan auttaa asiaa! Katsos kun rumat ja vähän kauniimmatkin rupsahtaa, niin vanhemmiten kaikki on vähän rupsahtaneita ja ikäänkuin samalla viivalla. Vanhemmiten noi ulkonäköpaineet toivottavasti helpottavat.

Tosin olen myös samaa mieltä kuin edellä kirjoittaneet, nyt teet kosmetiikkafirman mainoslauseen sanoin: "parasta siitä mitä sinulla on" ja alat myös arvostaa itseäsi!

mutta jos kerta kyse ulkoisista asioista, jotka korjattavissa, niin miksi ei tekisi asian eteen jotain? Kun voi itse hyvin ja tuntee itsensä hyväksi, niin myös ulosanti on varmempaa ja pärjää ihmisten parissa.

kauniilla naisillakaan helppoa. Ämmät on niin kateellisia ja selkäänpuukottajia riittää aina. Mä en ainakaan pilkkaa ketään ulkonäön perusteella, ei tulisi mieleenikään olla niin typerä.

Asia ei korjaannu päättämällä, että nytpäs olen rohkea ja reipas ja muutan itsetuntoni hyväksi. Ei itsetunto voi hetkessä muuttua, kun se on lytätty. Ei ole oma vikasi, että asiat ovat noin menneet. Voit kyllä vaikuttaa asioihin.



Ap:n tunteita eivät voi varmaan ymmärtää ne, jotka eivät ole ihmisten pilkkaa ulkonäkönsä vuoksi kokeneet.



Minulla takana oli koulukiusaamista, juuri nauramista, pilkkaa, ulkonäön osoittelua, ja häpesin itseäni, ja häpeä näkyi ja kierteestä ei ollut helppo päästä pois. Vanhempani eivät välittäneet minun eikä sisarusten vaatteista lainkaan, vaan päällä oli mitä sattuu, ja kun ylipainoakin oli, ei paljon mutta niin että kirpparilta ostetut epäsopivat vaatteet sitä korostivat.



Itselläni asiat korjaantuivat, kun kasvoin aikuiseksi ja pikkuhiljaa jotenkin vain kovalla työllä "opin näyttämään tavalliselta". En osaa tarkasti selittää.. Katsoin itseäni vaivihkaa peileistä ja näyteikkunoista kulkiessani ja kun huomasin huonon ryhdin ja aran ilmeen, yritin nostaa ryhtiäni ja muuttaa ilmettä. Sain viimein omaa rahaa opintotuesta ja työstä ja pystyin ostamaan itselleni vaatteita ja aloin tajuta, mikä sopii ja mikä ei. Ihmiset ihmettelivät, miten olen laihtunut ja kaunistunut, vaikka suuri muutos oli istuvien vaatteiden ja uuden kampauksen hankkiminen. Tietenkin vartalokin muokkaantui aikuistuessa, ja laihduin hieman, mutta ylipaino ei ikinä se suuri ongelma ollut. Ongelmani oli juuri häpeä, joka näkyi, ja sitä ulkonäkö ja vaatteet korostivat.



Sinussa, ap, on paljon hyvää. Miehesi ei ole kanssasi säälistä, et ole sattumalta ja onnen oikusta häntä "saanut"! Onko sinulla ystäviä (anteeksi, en muista aloituksestasi enää kaikkea)? Kunpa saisit ystäviä, joiden avulla itsetuntosi voisi hiljalleen parantua. Tärkeintä olisi, että oppisit arvostamaan itseäsi. Uskon, että on muitakin, jotka arvostavat, vaikka niin monet pilkkaavat. Tosiaan ap:lle on turha sanoa, että itsensä arvostamisen oppii tuosta vain simsalabim, jos itsearvostus on murskattu koulukiusaamisella ja muulla pilkalla, mutta itsensä rakastamiseen voi oppia.



Minä sain yliopistossa opiskellessa paljon kavereita. Löytäisitkö jotain suvaitsevaista paikkaa, jossa sinua arvostettaisiin ja ajateltaisiin ihmisenä, ulkoisesta olemuksesta välittämättä?



Minulla on aina ollut ystäviä, olen aina ollut ujo mutta sosiaalinen siinä mielessä, että pidän ihmisistä ja olen empaattinen. Ihmissuhteet ovat aina auttaneet minua todella paljon.



Ihmiset voivat olla todella julmia, ajattelemattomuuttaankin, jos näkevät jollain tavalla erikoisen näköisen ihmisen. Ajatellaan varmaan, että ei se toljotus haittaa, ja eihän välttämättä katsota pahalla tarkoituksella, mutta jo se tuijottaminen sinänsä (ilman halveksivaa ilmettäkin tms.) masentaa ja antaa kohteelle lisäkuvan siitä, että hän on outo.



Itselläni on näistä katseiden ja teinien pilkan ajoista jo 15 vuotta, mutta halveksittuna olemista ei unohda. Kaikkea hyvää ap:lle!

Luulen että tässä on monta asiaa päällekäin:



- on idiootteja, jotka kohottavat omaa itsetuntoaa muita haukkumalla. Näitä vaan on ja sille ei sinänsä voi mitään.

- sinä olet joutunut näiden silmätikuksi joskus ja sitten suodatat kaiken muidenkin käytöksen negalasejen läpi.

- ulkonäkösi on mitä on, roikkuu ne posket muillakin ja parinvalintakuvioiden ulkopuolella ulkonäöllä ei juuri ole merkitystä tavallisessa elämässä. Poislukien tosi dramaattiset asiat, kuten epämuodostumat ja puuttuvat raajat tms. tai jotkut pintaliitoseurapiirit.

- sinun ongelmasi voi olla ennemminkin käytöksesi. jos ajattelet pahinta koko ajan ja vetäydyt, ihmiset alkavat jättää sinut rauhaan ja saat olla yksin. Monikaan ei jaksa alkaa kannustamaan vierasta ihmistä kovin pitkään, jos tämä ei tule yyhtään vastaan. Itsekästä kyllä, mutta jokaisella on omag ongelmansa ja harva haluaa ottaa muiden ongelmia ratkaistavakseen kovin täyspäiväiseksi.

anteeksi edellinen pitkä jaaritus..



Tiivistettynä, ihmiset eivät ole vaivautuneita seurassasi ulkonäkösi takia vaan sen, miten itse suhtaudut itseesi. Jos olet vaivaantunut, muutkin ovat. Sinä olet arvokas, sinussa on paljon hyvää, olet kokenut kovia, mutta pystyt muuttamaan (toisten ihmisten avulla) elämääsi paremmaksi.

Olen ollut lähes koko ikäni ylipainoinen ja koko peruskoulun ajan minua siitä kiusattiin. Kiusaamista olen kokenut myös aikuisiälläni, johtuen siitä että olen mieluummin ollut outolintu kuin mennyt massan mukana.



Mutta tästä kaikesta olen voimaantunut niin, että minua eivät ihmisten sanomiset hetkauta mihinkään suuntaan. Olen noussut muiden ihmisten yläpuolelle ja välillä voisin sanoa olevani jopa narsisti.

Mutta tämän voimaantumisen ansiosta, minua ei liikauta vähääkään vaikka joku ämmä saattaa esim baarissa kommentoida painoani 126kg, vaan annan tämän rusinan ja luuviulun kyllä kuulla kunniansa, koska kykenen näkemään ihmisten heikot kohdat ja iskemään niihin.



Eli ei sinua sieltä pilkkaamisen suosta nosta kukaan muu kuin sinä itse.

Ja toisaalta taas en.



Maailma on julma, ja ne jotka ovat julmimpia, ovat luultavimmin jossain ongelmissa itsensä kanssa. Itselläni ei ole kokemusta "koko kansan" kattavasta ilkeilystä, mutta elin parisuhteessa miehen kanssa, joka päivittäin nauroi ulkonäölleni, keksi jotain ilkeää sanottavaa. Onneksi myöhemmin elämässäni ymmärsin, että oli itse epävarma itsestään ja koetti haukkumisella latistaa minua. Eikä kyse ole siitä, että olisin mikään kaunotarten kaunotar, mutta ei kenenkään tarvitsisi kuulla loukkauksia toiselta/toisilta. Aikuisten ihmisten pitäisi mielestäni osata kunnioittaa muita edes siinä määrin, että pitää mölyt mahassaan...

IDIOOTTEJA: Eipä tulisi itselle mieleenkään tirskua tai kommentoida toisen edes kovinkaan erikoista ulkonäköää. Teinit voi tehdä sitä, mutta ei aikuiset ihmiset.



Onko sinulla mitään objektiivista mielipidettä asiasta? Sinulla on selvästi itsetunto-ongelma ja tulee mieleen, ettei ulkonäöissäsi ole mitään erityisen kamalaa vaan kuvittelet vain näin johtuen aiemmasta pilkasta. Lapset nyt voi pilkata toista vaikka yhden luomen takia, eikä se ole mikään objektiivinen mittari. Tästä varmaan joku vetää herneen nenään, mutta toinen vaihtoehto korjata sekä ulkonäköä ja samalla kohottaa itsetuntoa on plastikkakirurgia. Ehkä kirurgin veitsi voisi korjata jotain ja samalla saisit tsemppiä seurata maailmaa, ja huomata, ettei kukaan tirskukaan sinua. Se kirurgia ei yksin auta, mutta voisi tukea psyykkistä puolta hyvin.

Mutta olen nähnyt naisia, jotka ovat sinut itsensä kanssa, ja ulkonäöstään riippumatta herättävät positiivisen mielikuvan.



Ja sitten on naisia, jotka saattavat olla vaikka kuinka kauniita, mutta koska ovat itseään häpeäviä hiirulaisia, he ovat helppoja uhreja typerille ihmisille, jotka haluavat haukkua muita pönkittääkseen itseään.



On ihan selvä, että et ole niin ruma kuin luulet. Miehesi on sinuun rakastunut, ja uskon, että moni sinut tunteva kuvailisi sinua toisin.



Mutta oma neuvoni olisi, että juttelisit minäkuvastasi jonkun ammattilaisen kanssa, ehkä heillä on neuvoja siihen, miten oppisit näkemään itsesi toisin.

Vyötärö? Sääret? Rupea ensin keskittymään siihen/niihin ja mieti, miten voisit niitä korostaa (tyköistuva pusero/korkokantasaapikkaat?) Sen jälkeen ala keskittyä hymyyn, hymyile aina, vaikka ei siltä yhtään tuntuisi. Se saa aikaan ihmeitä, ensinnäkin sua alkaa lopulta hymyilyttää ihan oikeasti, ja hymy tarttuu myös muihin ihmisiin, jolloin susta aletaan pitämään, kun seurassasi tulee hyvä mieli.

Olisko vaikka "älä välitä" mitään?

Jos ei ole tyytyväinen ulkonäköönsä (niin kuin ap ei ole, oli se sitten objektiivisesti totta eli ei), sille voi tehdä jotain sen sijaan että suree rumuuttaan kotona. Huoliteltu ulkonäkö parantaa itsetuntoa, vaikka se kai sitten onkin "väärin".

Yksi kertoo, miten häntä pilkataan ulkonäkönsä takia ja tirskutaan, niin mitä hän saa vastaukseksi? Ohjeita, miten muuttaa itseään ja ulkonäköään niin, että muut aikuiset (AIKUISET?!?) ihmiset eivät haukkuisi häntä estoitta päin naamaa?????? Ja tämä on mielestänne se itsetunnon ydin, jota ap: lta peräänkuulutatte?

Minua pilkattiin kotona. Nimiteltiin vaikka minkälaisilla nimityksillä. Itsetuntoni on nollassa vaikka kuinka yrittäisin vahvistua. Oma äitini pilkkasi minua paljon. Nauroi ja nimitteli jos vaikka millä nimityksillä. Olin hänelle arvoton. Hän löi minut niin lyttyyn yhdessä muutamien muiden läheisteni kanssa.

viihdyn yksin.enkä enää anna kenenkään satuttaa minua.