Kuinka tarkkoja rutiineja noudatatte pienten lasten kanssa?

ja kai me aika tarkkoja rutiineja noudatetaan. Helpompi niin, tietää millon lapsen ruoka-aika, koska ei pienenä osannut ilmaista halujaan. Meillä siis syödään suunnilleen puolen tunnin tarkkuudella 5 kertaa päivässä, nukkumaan ja herätään kanssa joku puolen tunnin heitolla. Lapsi siis ihan itse on rytmissä, itkee nälkää ajallaan ja nukahtaa ajallaan, sekä herää.



Päiväkotiin viedään epäsäännöllisesti kouluni takia, joten siinä ei ole rytmiä. Enemmän se minua rassaa kun pitää aina miettiä millon ja millä. Eipä se kyllä ole mielestäni lasta haitannut. Ei myöskään ole meillä mitään ulkoulurutiinia, mennään ulos kun huvittaa tai ei mennä jos ei huvita.



Uskon että ainakin nukahtaminen on palkjon helpompaa jos lapsi tietää milloin se tapahtuu. Myös ruokailu on mielestäni hyvä olla säännöllistä koska ainakin mitä olen kuullut, rutiinittomassa perheessä lapsi on ollut tosi huonosyöntinen..En sitten tiedä onko merkistystä, mutta ainakin tulevaisuuden kannalta mielestäni hyvä että lapsi oppii syömään säännöllisesti.

on syöty kun on nälkä ja nukuttu kun nukuttaa



vähitellen lapselle muodostui tietty rytmi, mutta ei koskaan ollut sellaista että muutoksista olisi tullut kauhea katastrofi

Muilla jutuilla ei ole merkitystä; joskus ulkoillaan aamulla, joskus illalla. Joskus kolmasti päivässä, joskus ei ollenkaan. Päiväunia nukkuu silloin kun väsyttää, 2-3 kertaa päivässä epäsäännöllisesti. Ruokaa saa 3 tunnin välein ja joka päivä luetaan jotain, mutta siinäpä ne rutiinit olikin...

niin kohtuullisen tarkkaan pidettiin tietystä rytmistä kiinni. Musta elämä oli paljon helpompaa niin kun tiesi, milloin lapsella on nälkä ja milloin lapsi nukkuu. Ei nyt minuutin tarkkuudella menty, mutta tunnin tarkkuudella kuitenkin.



Meidän lapsemme on aina ollut hyväuninen ja tyytyväinen, tiedä sitten mikä kaikki siihen on vaikuttanut, mutta tuskin rytmistä ainakaan mitään haittaa on ollut. Eikä rytmitys ole estänyt meitä elämästä, olemme varmaan keskivertoa enemmän liikkuneet ja matkustelleet, mutta ehkä juuri tuon rytmin ansiosta lapsemme ei ole paikan vaihdoksista ollut moksiskaan. Eli missä vain on oltu, niin on tehty asiat samaan aikaan ja samalla lailla kuin kotona.



Nyt lapsi on kohta kolme vuotta ja mennään enempi fiilispohjalta. Päiväunet nukutaan, jos siltä tuntuu ja jätetään väliin, jos ei ole tarvetta. Ruokaa syödään, kun joku ennättää laittamaan jne. Iltapala on tai ei ole, jos iltaruoasta on liian vähän aikaa jne... Ja hyvin toimii tämäkin.

ei ole juurikaan noudatettu mitään rytmiä. (Esikoinen on nyt 2.5v ja poika 2.5 kk , joten pojasta vielä ei ole vielä paljoa " kokemusta" . )

Heräämiset, syömiset, päiväunet (silloin kun tyttö vielä niitä nukkui) ja illalla nukkumaan menemiset voivat meillä vaihdella meillä useilla tunneilla (hieman " toiminnosta" riippuen). Päivät " otetaan vastaan sellaisena kuin ne tulevat" , ilman ennalta laadittua aikatulua.

Meillä eletään varsin leppoisasti ja harvoin kärsitään kiukuttelevasta lapsesta. Tottakai päivistä voi muodostua toistensa kaltaisia jos ihan kotosalla ollaan.

Matkat ym. erikoistilanteet ovat sujuneet ongelmitta. Ei todellakaan ole " piru irti" niin kuin tuossa lehden jutussa julistettiin!

Tuo vauva-lehden juttu vaan laittoi oikein ärsyttämään. Ja ihmettelemään mitä kummallisia ongelmia orjallinen rytmi tuo tullessaan!

T. ap

Jotenkin tuntui että kaikkien pitäisi sulloutua samaan muottiin ja tämä asenne on nähtävissä muuallakin; kotipalvelun työntekijä alkoi oikein neuvomaan kuinka meidän pitää herättää vauva kahdeksalta (nukkuu n. yhdeksään, joskus jopa kymmeneen), jotta " ehtisimme puistoon samaan aikaan muiden vanhempien ja lasten kanssa" . Siis täh?? :O Jotain on mielestäni pielessä, jos joku perheeseen sopimaton rutiini pitää ottaa käyttöön vain siksi että " muutkin niin tekevät" ..!



4

Aamulla herätään ja aamupala, kotihommia, ulkoilua.

Lounas päiväunet ja välipala.

Leikkiä sisällä tai ulkoilua hyvällä ilmalla ja päivällinen.

Sitten jo rauhallisia leikkejä, lastenohjelmia, iltarutiinit ja iltapala.

Nukkumaan viimeistää 20,00 ja uni tulee.

Kyllä todella pienten kanssa on oltava perusrytmi, aina voi jostain joustaa mutta ruoka-ajat on oltava.

Näkee paljon kaupungilla nuoria äitejä ja lapset rääkyy väsyneenä ja nälissään. Monesti ruoka-aikaan kun lounastauolla itse ja iltaisin kauppoissa.

Vauvalle jo opetetaan rytmi niin elämä on helppoa ja lapset onnellisia, eikä kuten täällä ' uhmaikä' kaiken ikäisillä.

meidän esikoinen on hirveä kontrollifriikki, ja vasta kun teimme perheelle päiväjärjestyksen ja aloimme sitä noudattaa, alkoi esikoinen rentoutua arkeen! Hän haluaa hyvin tarkasti tietää, mitä tulee tapahtumaan, ja nauttii kun pystyy näyttämään osaamistaan tietämällä niinsanotusti mikä pala päivästä kuuluu minne :) Ja korostan, että tämä ei ole seuraus rutiinista vaan nimenomaan syy siihen, en minä muistaisi syödäkään päivällä ellei tyttöjä olisi. Ja kuopus on ihan eri maata, vaikka on aina elänyt tässä rutiiniarjessa, häntä ei paljon tulevat tapahtumat kiinnosta.

...

Jokunen aika sitten opastettiin antamaan lapselle pieni välipala jos lounaan ja aamiaisen väli venyy, siinä yhdeksän aikaan! Siis mitäh? Miksi aina oletetaan että taaperot heräävät klo 6 ?! Meillä nukutaan yleensä 10-11 asti, joskus jopa pidempäänkin jos illalla on valvottu!

Mutta siis pointtini on että lapsi voi olla aivan tyytyväinen ja rauhallinen, vaikkei noudateta oikeastaan minkäänlaista rytmiä! Kylässä tai kaupassa ei kiukutella vaikka siellä oltaisiin " päiväuniaikaan" (siis jos kotona oltaisiin niin nukkuisi) eikä maailma kaadu jos reissussa ruokailu viivästyy.



Jutussa opastetaan " älä horju tuumaakaan" ja seuraavassa lauseessa voivotellaan että aina sitten tulee jotain mikä rikkoo rutiinit ja sitten vaan täytyy " purra hammasta" kun piru on irti! Eikö olisi viisaampaa opettaa että kaikki ei AINA mene saman kaavan mukaan? Vaikka kotioloissa asiat yleensä saman kaavan mukaan rullaakin.

T. ap

Ruoka-aikaan on syöty ja uniaikaan nukuttu - tosin näistäkin on esim reissussa joustettu sujuvasti. Matkoilla ruoka on saattanut hätätilassa olla vaikka pala patonkia ja yöunet on aloitettu kreikkalaisen ravintolan terassilla rattaissa:) Pottaa ja omaa tyynyä ei koskaan kuljetettu mukana, reikävessa oli hupaisa kokemus 2v:llekin.



Eniten nauratti 2 kaveriperheen tavat vuosia sitten: kun he olivat meillä illallisella niin lapset kävi meillä suihkussa ja hampaiden pesulla ja laitettiin yöpuvut päälle kesken juhlien ennenkuin lähtivät kotimatkalle. Meillä tenavat pantiin nukkumaan vaikka toppapuvussa jos ei saatu enää riisuttua, pesuista viis - ehti sitä aamullakin!



Hyvin nuo meidän 4 lasta on selvinneet, kaikki menestyviä niin koulussa kuin töissäänkin. Sopeutuvia ja joustavia omassa elämässään edelleenkin.

ja se avain kaikkeen. Herätään ja mennään nukkumaan aina samaan aikaan ja syödään ja ulkoillaan aina samaan aikaan. Totta kai joskus voi tulla poikkeuksia, mutta pääsääntöisesti pidän rutiineista kiinni.



Viikonloppuisin voidaan poiketa niistä, jos mennään kyläilemään tm. mutta nukkumaanmenoaika on aina ehdoton.



Meillä lapsi todell helppohoitoinen ja nukkuu hyvin jne. Ennen rutiineja elämä oli kaaoksellisempaa ja jouduttiin viemään 8kk iässä sairaalaan rytmitykseen. Siellä sain ohjeet ja rutiinit toimivat meillä ja luo lapsellekin turvaa.