***SyysSissit ke-to vko 15***

täytyy koputtaa puuta, viime yönä herättiin vain 2 kertaa....voi melkein sanoa et 1 - 1,5h välein on heräilty tammikuusta asti ja varsinkin se 5 vko oli rankkaa kun kukaan tuttu lapsiperhe ei ymmärrettävästi halunnut tulla kylään ettei tartu heihin ja kökittiin vaan neljän seinän sisällä......no, jospa se tästä lähtis ylöspäin.



meilläkin lääkäri sano et 3-4v kohdalla rupeaa helpottamaan, mutta sinne on tällä hetkellä kovin pitkä aika kun itellä on vielä niin paljon nukkumatonta unta ja ikinä en oo osannu päivällä nukkua. Onneksi neiti saa siis parina päivänä olla päiväkodissa aamupäivän et saan hetken edes huilata....



Muuten, aamulla kun heräsin oli LUNTA maassa täällä länsirannikolla, juurikaan ei ollu koko talvena, et pitikö sit nyt sataa kun kesää odotetaan.....

Maa on sitten valkoinen. Toisaalta ihan kivaa, kun muuten on ollut jo hetken aikaa koko piha sellasen kuralillukan vallassa...



Kiva kuulla maitohamsterista. Ikävää, että teillä on ollut lääkäreiden kanssa kaikenlaista vääntöä. Onneksi kuitenkin yksi otti asiaan kantaa... Helppoa teillä ei missään nimessä ole ollut, mutta onneksi lapset kasvaa ja sairaudet useasti helpottuu iän mukana. Tämä tuskin kauheesti tuo auringonsäteitä... Jaksamista teille!! Onneksi miehesi on rinnalla...



Rakkausvauvalla oli ollut hurja tapaus Aadan tutustuessa leipään. Onneksi kuitenkin kaikki hyvin. Ite olen miettinyt myös tuota leipää, mutta nyt en anna, kuin sitä porkkanaa, vaikka siitäkin kyllä paloja saa irti 4 hampaallaan, ja vahtia saa, mutta toistaiseksi Eetu on vain raastanut sitä hampaillaan... :D



5-vuotta sitten, Olin tähän aikaa äpolilla. Ja illalla 18.22 syntyi sitten tuo meidän mimmi :D Ihania muistoja niin kuin jokainen tietää. Ihan tulee kyllä suru puseroon, että onko tuo jo noin iso... Tänään pitäisi ruveta siidaamaan ja leipomaan. Yhtään ei huvittaisi, mutta muukaan ei oikein nyt auta.



Eetu hakee konttausta. Eli taitaa meidän herra kontata. Nti ei kontannut, mutta ei kyllä ollut sitten edes näitä " oireita" mitä herralla on. Konttausasento löytyy ja sitten siinä heijataan. Muuten liikutaan niin, että käsillä vedetään ja pylly on pystyssä...johdot ovat parhaita ja niitähän löytyy ainakin telkkarin takaa ja iskän pleikkarin viekusta... Ei kyllä yhtään voi jättää enään vahtimatta. Ainoastaan eteisessä on " vahtimatta" , meillä näkee eteiseen keittiöstä ja olkkarista, että jos katon telkkua, niin herra saa olla rauhassa eteisessä, jos sinne ite menee. Huomenna olisi 6kk neuvola vaikka herra täyttikin toissa päivänä 7kk.



Minä kehittelen, että menisin töihin kesällä. Tosin tekisin vain 3 tuntia päivässä aamuisin, mutta tulisi jotain muutakin ajateltavaa... Mummu ja muari on luvanneet vahtia sitten näitä meidän kullanmuruja aina vuoro aamuin. Tosin mummu on töissä 3 aamuna viikossa, että hän vahtii sitten vain 2 aamuna, mutta kuitenkin. Kyllä niin piristyin, kun oikein rupesin työasioita miettimään. Alustavasti olisin vain kesä ja heinäkuun ja elokuun olisin sitten kotona. Syyskuun 1. päivä menenkin sitten töihin... Pikkusen kyllä sormet syyhyää...



Mitähän muuta piti laittaa...en nyt oikein kyllä muista. Jotain piti kommentoidakkin.



Ai niin. Mun kelan paperitkin sitten käsiteltiin oikein urakalla... Jos en olisi alkanut kyselemään, niin en saisi rahaa, kun jään hoitovapaalle. Hain neidistä hoitolisää, kun hän on kerran alle kouluikänen ja kotona, kun olen vanhenmpainvapaalla. En sitä kuitenkaan sitten saanut, kun siinä otetaan huomioon myös vanhempainraha isännän tulojen lisäksi. Täytin sitten myös Eetusta kotihoidontuki hakemuksen ja vein sen samaan aikaa ja mulle vielä sanottiin, että menee samoilla isännän palkkatodistuksilla... Mulle tuli postissa maanantaina kotihoidontukikaavakkeet. Rupesin sitten onneksi kyselemään, että onhan mun hakemus kuitenkin tallella, että mulle tuli tällaset ja olen sen jo aikasemmin jättänyt... Olivat käsitelleet ne molemmat hakemukset samalla ja mitään mulle ei ollut myönnetty!?!! Eli hoitovapaa olisi alkanut ja minä olisin ihmetellyt, että miksei tule kelalta mitään päätöstä eikä rahaa... Kyllä pikkusen sielä annattelin!!! Lupasi sitä sitten selvittää... Soitti mulle sitten eilen aamulla, että oli soittanut päätöksentekijälle ja se oli tehnyt sen meidän mimmin päätlksen niin " reippaasti" , että ei ollut huomannut, että siinä olikin ollut kaksi eri hakemusta ?!? Uskomatonta, mutta totta! Olkaahan siis naiset tarkkana...



Mutta nyt keittään kahvia. Aamupala on kyllä syöty, mutta aamukahvia vielä en ole juonut...



Päivän jatkoja kaikille.



vm ja Eetu 0809 sekä isosisko 100403

Viime yö meni pitkästä aikaa suhteellisen hyvin. Mieskin aamulla totesi, että onko hän nukkunut koko yön heräämättä Olivian showailuihin. Tällä kertaa neiti nukkui ihan tuonne aamuyön tunneille ennen kuin keksi alkaa treenaamaan ja kalkattamaan, heh. Nostin viereen, pistin tissin suuhun ja niin taas oli rauha maassa :). Olo on myös mammalla tänä aamuna ihan toinen, kumman virkeä :).



Maitohamsteri, uskomattoman raskas taival teillä on ollut noiden sairauksien kanssa. Todella kurjaa, että apua tuohon tilanteeseenkin olette saaneet vasta kun tilanne on ollut jo huono. Raivostuttavaa! Tuollaiset tapaukset saa mun niskakarvat aina pystyyn ja halun nousta barrikadeille lasten ja perheiden puolesta. Postiivista on se, että parisuhteenne voi hyvin ja olette miehen kanssa jopa lähentyneet. Vaikeuksissa usein tuota rakkautta todella punnitaan ja teillä sitä on. Hyvä niin. Itse astma, allergia ja korvakierteisenä vauvana ja lapsena olen viettänyt joitakin aikoja lapsena sairaalassa, mutta sitten alle kouluikäisenä jo tilanne äitini kertoman mukaan helpottanut ja suht terveenä olen eleillyt sen jälkeen. Siitepölyaikana (esim nyt jo) ja infektiota poteassani joudun astmapiippua edelleen käyttämään, mutta pärjään sitten muuna aikana pitkään ilmankin. Tiedän, että nyt kun elätte just parhaillaan tuota rankkaa elämänvaihetta, niin tuo, että joskus tilanne helpottaa ei paljon lohduta, mutta edes tietoisuus siitä, että jossakin tunnelin päässä on valoa voisi antaa hieman toivoa. Sitä tarvitaan aina.



Yleensä nuo allergiat (ruoka-aine allergiat) helpottavat iän myötä. Valitettavasti eläinallergiat, siitepöly-allergiat taitavat olla ikuisia (minäkin olen kovin eläinrakas ja mielellään esim. koiran kotiin ottaisin...).



Hurja tuo Aadan tapaus, Rakkausvauva. Mulla vähän samantyyppinen kokemus keskimmäisen kanssa, joten en anna sormiruokaa enää. Vaikka kuinka on ammattilainen ja tietää mitä tuossa tilanteessa pitää tehdä, niin kyllä se säikäyttää ja työllä saa pidettyä itsensä kurissa, että ei panikkiin joutuisi. Pienenpieni leivänmuru voi tosiaan väärään paikkaan joutuessaan saada aikaan ikäviä asioita. Hyvin toimit tilanteessa. Olen itsekin nyt yrittänyt kaikille kotona painottaa, että mitään pieniä jutskia ei saa jättää lattioille, kun olivia välittömästi pinsetti otteellaan poimii ne suuhunsa. Viikonloppuna äitini löysi nuppineulan keittiön pöydän alta, jota kohti olivia päättäväisesti liikkui. Pari päivää aiemmin ommeltiin esikoisen esiintymispukua valmiiksi. Että näin, olkaamme tarkkoja.



Piiullakin käydään murkun kanssa vääntöä erinäisistä asioista. Meilläkin teini testailee alvariinsa rajojaan ja vaikka meillä on erittäin hyvät, avoimet ja luottamukselliset välit esikoisen kanssa, kalvaa pelko sydämessä milloin eka kerran sitten tapahtuu jotakin epämiellyttävää. Onneksi hän treenaa viisi kertaa viikossa ja harrastus on tosi tärkeä osa elämää niin ehkä se pitää sen verran kiireisenä, että ei ihan vielä lähde hölmöilemään. Nuorempi teini on vielä sellanen kotihiiri ja äidin ja iskän mussukka, että huolta huomisesta ei toistaiseksi ole, vaikka puberteetti onkin jo päällä. Oliviaa kumpikin palvoo ja rakastaa yli kaiken ja kyllä heistä apuakin on. Tosin teinien ehdoilla :).



Jaahas, palailen kohta taas...

Pölyt jo pyyhitty.. Illalla show jatkuu.. Ja kenties huomenna. Tuon remontin takia pölyä tulee valtavasti.. Mutta en valita, kiva kun tulee uutta pintaa.. Tää on kai ikuisuus projekti!! =)

Juu, siis eilen illalla tuli kertakaikkisen väsähtänyt ja loppu olo. Vanhin tyttäremme pysyy sovituissa ajoissa jne ja mielestäni meillä on kaikkien lasten kanssa avoimet välit ja asiasta kuin asiasta voidaan puhua. Mutta tämä meidän 12 v. on kovin sitkeä pitämään juuri sen oman päänsä.. Heti kun vapauksia antaa lisää, meinaa lähteä narut käsistä.. No, se siitä. Kaikki kuitenkin hyvin ja ihania ovat jokainen. Normaali kehitysvaihehan tämäkin on.. =)



Jaahas.. Äiteen kukka sai taas kyytiä.. Välillä ei tahdo nuo Mikon omat lelut millään kiinnostaa.. Suosiolla jo siirsin lehdet sohvapöydän välistä pois.. Ja yhden lipastonlaatikon teipillä kiinni.. Kun jaksoi ne joka sekunti levittää..



Mutta kai se pitäisi valmistautua syömään lähtöön. Työporukan kera palaveri ja ruokailua.. Ei enää niin kauaa, kun töihin paluu edessä..



Piiu ja Miko

Mikosta tulee luultavasti imurikauppias.. Aina kun kaivan imurin esiin, se tuo loistavan hymyn Mikon naamalle.. Hassua!! =)

Kurja yö TAAS takana,Eilinen oli mielessä vielä kun menin nukkumaan ja sitten tuli pelko siitä että ravistelinko Aadaa liikaa (=aivovaurio)vaikka tiedän että olisi oikeasti tukehtunut jossen olisi " heilutellut" pää alaspäin ja hakannut selkää,sillä se oli oikeasti lähellä!Vieläkin nyt tulee tippa silmään;(johtunee suuremmaksi osin myös siitä että meidän vauva vain EI NUKU!!Herää nykyään ekan kerran 23.30 ja sitten alkaa kitinä (johon ei reakoida,paitsi mun sydän alkaa hakkamaan ja piristyn totaallisesti)välillä saattaa sitten hetkeksi nukahtaa kunnes alkaa taas ja kun kitinä yltyy huudoski annetaan tuttia suuhun ja tassuttelua.Sitten takas sänkyyn ja uni ei sitten enään tule paitsi lääkkeen kanssa,joka muuten nykyään vain rauhoittaa ja antaa unen hetkeksi kunnes taas herään huutoon.Ennen sitä oli ihan pökerrykissä ja veltto kun oli lääkkeen ottanut nyt olo on kuin ei olisi mitään ottanutkaan ja taas vaikeaa nukkua.Mies alkaa olemaan kanssa kypsä noihin öihin kun on pääsääntöisesti Aadan öisin hoitanut eikä siis ole pitkään aikaan nukkunut hänkään;(Nyt alkaa olee mitta oikeesti täunnä sillä kyllä pitää yli puolivuotiaan pystyä nukkumaan yöt kun päivällä saa kuitenkin useasti ruokaa ja juomaa joten nälkä ei voi olla!Kyllä Aadakinpidemmän pätkän nukkuu jos saa maitoa mutta ei kyllä oikeesti sitä tarvitse kun joskus harvoin menee viiteen asti ilman mitään,ikävä kyllä niin harvoin vaan.

Sitten tuli mieleen että kun Piiu kirjoitti että aika menee vauvan kanssa kaikki niin kyllä sitä syyllisyyttä podetaan täälläkin.Isommat tytöt on kainalossa päivittäin jne..mutta niin vähän tulee heidän kanssa oikeasti oltua;(Kun on koko ajan väsy ja hampaat irvessä yrittää selvitä päivästä en vain yksinkertaisesti jaksa enään esim.pelata mitään,käydä uimassa tms..kurja mutsi olen!



Käyn hakemassa nyt kahvia ja jatkan kohta taas...

Kirahviina.Onpa todella outoa että tehdään lastensuojelu ilmoitus jos pyytää kotipalvelusta apua kodinhoitoon!Minäkin soitin viime viikolla neuvolaan ja sanoin että musta tuntuu etten jaksa jos mies pääsee pian leikkaukseen ja tämän jälkeen ei siis pariin kuukauteen pysty tekemään mitään kotihommia ja jos Aada ei vielä silloinkaan nuku niin en välttämättä selviä arjesta:Hoitaa vauva,koti,käydä julkisilla viemässä isommat tytöt harrastuksiin,käydä kaupassa,hoitaa miestä...Mulle annettiin kotipalvelun nro mihin voin sitten soittaa.Tehtiinköhän mustakin nyt lastensuojeluilmoitus?!



Infektio astma.Puhkesi meidän Sonjalla kun Sonja oli muistaakseni 4kk.Oli ollut tosi räkäinen ihan pikkunyytistä saakka.Isosiskon kanssa kävin tuolloin avoimessapäiväkodissa ja JOKA kerta kun siellä käytiin sai Sonja parka nuhan josta seurasi vinkuvaa hengitystä joten lopulta oltiin ihan kotona vaan kun virukset tuli silloisen leikkipuiston pihaltakin!Ensimmäinen lääkärireissu oli kamala.Lähdettiin tosi pikana mehiläiseen (kun oli onneksi vakuutus)ja sieltä sitten lähete jorviin johon piti heti jäädä yöksi.Siellä spiralla hengitettiin ventolinea ja mitattiin happipitoisuutta.Silloin vielä kun imetin sain jäädä vauvan kanssa infekttio osaston lattialle nukkumaan.Myöhemmin olisivat pasiittaneet mut kotiin kun en enään imettänyt mutta en tietenkään jättänyt koskaan vauvaani yksin!!!Monet yöt siis on jorvissa vietetty ja lopulta saatiin spiralaite kotiin jolla sitten lääkettä hengiteltiin aamuin illoin ja nuhakausina myös päivällä.Muistaakseni vielä kun Sonja oli 3v niin sitä laitetta käytettiin ja muistan kun kerran sanoin Sonjalle että onpa kurjaa kun olet koko ajan pipi niin sonja sanoi että miten niin.eli oli ihan osaelämää se laite eikä ajatellut sitä niin.Jos on kovin räkäinen ja ja hieman isompi lapsi kyseessä on hyvä keino puhaltaa pillillä kuplia vesimukiin,pienemmän kanssa auttaa vesileikit ja toki uimiset ja muut veden kanssa puljaamiset myöhemmälläkin iällä.Meillä on sonjaa paljon pienenä kylvetty ja kesäisin pihalla uima-allas.Muistaakseni Sonja oli 4v kun vaiva meni ohi eikä päiväkodissakaan tarviinut enään inhalaattoria.Tämän jälkeen on muutaman kerran lapinmökillä kun on ollut kova pakkanen ja ulkoiltu on ottanut henkeen,niinkuin mullakin kun minäkin kärsin hengen ahdistuksesta kovalla pakkasella ja kun olen kissojen tai koirien seurassa.Me jouduimme välttämään kun Sonja oli pieni aina sellaisia paikkoja jossa on nuhaa tms..liikkeellä,muuten lääkkeiden ansiosta on Sonja saanut aina viettää ihan normaali elämää.Tiedän että on raskasta kun on tuollainen vaiva mutta tosiaan kun sen noin pienenä saa on lääkäreiden mukaan hyvinkin mahdollista että siitä pääsee vanhemmiten eroon.Toivon jaksamista teille!!



Nyt täytynee lopetella sillä vaikka tää kannettava olis miten päin sylissä ottaa tämä naputtelu kovasti niskaan ja koko selkään.Menen tästä venyttelemään...

Kirahviinallakin ollut selkäkipuja. Mä olen aikalailla tottunut jo tähän kipuun, kun sitä on joka päivä. Enkä hirveesti viitsi valitella kun omalla isällä on kuitenkin 100 kertaa enemmän kipuja. Hän loukkaantui pahasti minun ollessani pieni tyttö. Noin 17 vuoden aikana hänet on mm. leikattu noin 50 kertaa... Mahassa ihon alla hänellä on " tietokone" joka antaa sähköä jalkojen kipuun. Mutta koskaan isäni ei ole valittanu mistään tai voivotellut kohtaloaan. Edelleen hän joka päivä touhuaa kuin kuka tahansa, haravoi, siivoaa jne. Vaikka ilma keppiä ei paljoa pysty kävelemään ja pitemmillä matkoilla hän tarvitsee sähköpyörätuolia. Sitkeempää ja elämänmyönteisempää ihmistä en tiedäkkään.



Maitohamsterille oikein paljon halauksia ja voimia. Kovia olette kokeneet. Toivottavasti nyt alkais asiat luistamaan. ja hyvä että olet vihdoin saanut hieman apua.



Rakkausvauvalla oli hieman samanlainen tilanne kuin meillä eilen Veslin kanssa. Illalla ihmettelin kun poika maiskutteli innoissaan jotain. Ja sit välillä kakoi. Otin pojan syliin ja hänellähän oli menossa kurkkuun teepussin-paperikääre. Kauhia hätä tuli, kun en meinannut saada sitän millään pois. Mies nappasi Veslin syliin ja mä aloin ronklaamaan. ja sainhan sen onneks pois ennekuin ehti nieluun saakka. meillä kun tuo kissa leikkii noilla teepusseilla ja olemme yrittäneet siivota niitä pois mut jostain oli nyt yhen löytänyt. Tänään sitten siivottiinkin kunnolla asunto ja koitin ehtiä kaiken mahollisen pienen pois mikä vois juuttua kurkkuun ym. Kissa nyt menetti muutaman lelun mut ei voi mitään.



Mä en yhtään tykkää kun satoi taas nuin paljon lunta. Olis vaan pysynyt tiet kuivina ja ois ollu sen 10 astetta lämmintä. Odotan jo niin kovasti kesää!!!



Ja apua. Mies taas lähtee ylihuomena! En oo paljoa kerennyt nyt ajatella asiaa, kun ollut niin paljon tekemistä. lauantaiaamuna taitaa juna-asemalla tulla iso itku. Onneks ystäväni on tulossa päiväksi poikansa kanssa meille, niin saan heti muuta ajateltavaa. Ensimmäiset päivät ja eka viikko kun ovat pahimpia. Ens viikolle olenkin järjestänyt joka päivälle jotain tekemistä. ja maanataina alkais sit taas laihutuskuuri. Koitan olla kovana nyt seuraavan 7 viikkoa!!!



Niin joo käytiin eilen Veslin kans lääkärissä ja mitään allergioita ei löytynyt. Tai no kaurasta ei ollu tullut vielä vastausta. Sitä lääkäri käski välttää ja samoin maitoa. Kun se ei aina näy niissä testeissä, niin kuin puhetta on ollutkin. Selviää sitten paremmin, kun lopetan imetyksen ja alamme antamaan korviketta. Niin ja veslillä on ollut ääni käheenä jo pitkän aikaa (2kk). Kuulemma voi johtua siitä kun puklu nousee ylös ja ärsyttää äänihuulia. Sitä nyt seurataan ja ehkä joskus myöhemmin tähystetään tai jotain, jos ei mene ohi. Toivottavasti ei tartte siihen mennä.



Mutta nyt mentävä.



Uma + vesli 6,5 kk

keinu ollut meillä kyllä tosi mieluisa. Naruista pidetään kiinni kuin isot miehet!

http://www.aijaa.com/v.php?i=1905094.jpg



Matkarattaatkin ovat olleet mieluisat. Harmi vaan kun tuo lumi satoi ja niillä ei ny oikein päse liikkumaan...

http://www.aijaa.com/v.php?i=1905109.jpg

Aurinkoista ja piristävää päivää kaikille Sisseille perheineen!



http://www.aijaa.com/v.php?i=1905874.jpg



Toivoo Olivia ja Haikarapolska

ja kaik meni hyvin :-) Olin kyllä tosi hermona aamulla ja onhan se pienen nukuttaminen aika jännittävää -kyllä tuli tippa linssiin kun lötköpötkö-pojan nostin operaatiopöydälle...itse operaatio kesti 10minuuttia ja olin jotenkin varautunut, että Lukas nukkuu pitkään, mutta jäbä päättikin herätä reilun 5minuutin päästä operaatiosta. Hirvee huuto ja sitä huutoa kesti puoli tuntia! Raukka ihan sekaisin siitä nukutuslääkkeestä ja kaikesta. Onneksi saatiin rauhoittumaan ja nukahti autoon. Nyt on jo kaikki vissiin unohdettu ja äidille&isille annettu anteeksi :-D

Toivotaan, että tuubit pelittää eikä korvakierre jatkuisi. Alan jo pakkaamaan matkalaukkuja, mitä en ennen tätä päivää ole uskaltanut tehdä. Reilun 2vkon päästä lähdetään Kyprokselle (siellä missä oltiin viimekin vuonna)...jipii.



MAITOHAMSTERILLE iso halirutistus! Voin vaan kuvitella, miten rankkaa teillä on ollut viime ajat! Eikä varmaan yhtään auta klishee siitä, että ' on ohimenevää' . Itsekin olen ihan loppu, kun viimeiset 5vkoa on joku aina ollut meillä sairaana ja Lukasta on viety lääkäriin sen seitsemän kertaa (oltiin kerran spiiraakin hengittämässä, kun oli niin tukossa). Univelkaa on hirveästi ja kun pitäis jaksaa olla 4- ja 7-vuotiaankin kanssa, niin aika loppu olen. Ja sen kyllä näkee musta jo ihan päällepäinkin. Ihanaa lukea, että miehesi on tukenut sinua alusta asti -onneksi meilläkin niin, koska muuten en olisi jaksanut.



RAKKAUSVAUVA: hui, mikä episodi ja onneksi selvisitte pelkällä säikähdyksellä. Kyllä varmasti säikähdytti ja ei ihme, että olet asiaa miettinyt vielä tapauksen jälkeenkin! Kovasti jaksamista myös sinne sairastuvalle -hurja sairaskertomus on miehelläsi.



UMALLE onnittelut talokaupoista ja tulevasta avioitumisesta! Ihanaa!



Nyt täytyy mennä, jatkan taas...



-Ultsi + Lukas-