***SyysSissit ke-to vko 15***

Uutta pinoa taas kehiin ja puoli välissä viikkoa taas ollaan. Kyllä ne viikot sitten vain menee nopeesti.



Nti täyttää meillä huomenna 5v ja en vieläkään tiedä mitä makeaa tekisin. Kinkkupiirakkaa teen suolaseksi, mutta en sitten tiedä, että onko se ihan kiva, jos pöydäs on kahta piirakkaa. Suklaapiirakkaa olen siis miettinyt. Se kun on meidän kaikkien herkkua.



Mutta, nyt on mentävä puuro syömään, on varmasti jo pikkusen jähtynyt, kun oli niin pahuksen kuumaa. Nti katselee muumia ja herra vetää vielä sikeitä. Tunnin päästä pitäisi olla kerholla... Kiire taitaa taas tulla tänäkin aamuna...



Palailen myöhemmin...

vm78 Minun mielestäni ei haittaa vaikka on kahta piirakkaa pöydässä, mutta jos itseäsi häiritsee niin helpolla ja halvalla saat tehtyä uunipellillisen vaikka kinkkupitsaa. On vähän erilaista sitten kuin piirakka.



Allergioista ja korvatulehduksista on ollut paljon puhetta! Allergioita ei ole ollut meillä, mutta kovatulehduskierre tuli tutuksi kolmosen kanssa. ½-vuotiaana alkoi ekat tulehdukset ja niitä mahtui puoleen vuoteen peräti 8 kappaletta! No putkitukseen päästiin mielestäni ihan helposti mutta putkien jälkeen alkoi keuhkoputkentulehdukset. Niitäkin läpikäytiin 3 pahaa,josta viimeisellä kerralla käytiin yöllä TAYS:ssa happea hengittämässä kun pojalta meinas henki loppua. Se oli jotenkin pelottavaa. Astmaksi diagnosoitiin silloin ja nyt lähes 3½ vuoden lääkekäytön jälkeen meidän poju todettiin terveeksi ja lääkkeen sai lopettaa. :)



Sonjalla on ollut nyt 2 korvatulehdusta ja lääkäri sanoi, että neljännen jälkeen pääsee automaattisesti putkitusjonoon kun veljellä on ollut sama ongelma. Sekin riippuu ihan lääkäristä mielestäni ja siitä kuinka vaativia vanhemmat itse ovat. Mitään ei saa jos ei osaa vaatia. Siltä välillä tuntuu.



On meinaan joutunut taisteleen noista lääkärijutuista ja kelan kanssa lasten hoitotuesta useammin kuin kerran. Meidän poika 9v. kehitysvammainen ja tyttö 7v. ylivilkas kastelevat vieläkin öisin. Kokeiltu on minirin kastelulääke sekä hälytinpatjat ja on kokeiltu sitäkin, että 2 tuntia ennen nukkuun menoa ei juoda enää kuin tippa jos janottaa...on herätetty yöllä aikoinaan, mutta enään ei jaksa. Pitää vaan uskoa ja toivoa,että se kastelu joskus loppuu. Esikoinen nykyään pärjää aika hyvin kun vain 2 yönä viikossa tulee vahinko, mutta 7-vuotiaallamme vahinkoja tulee vielä peräti 5 kertaa viikossa. Ongelma tämäkin, mutta kaikkeen on tottunut.



Nyt lopettelen...hauskaa keväistä keskiviikkoa kaikille!

Onpas melkoinen aamu meillä jo takana... Jenni heräsi klo 5:30 äkäisenä kuin ampiainen. Ei ollut mikään hyvin, vaikka kuumekin on jo laskenut ja peppukin tällä hetkellä kunnossa. Pieniä hetkiä viihtyi lattialla, muuten oli ihan sylivauva. Pienetkin vastoinkäymiset aiheutti tolkuttoman raivarin... Vihdoin klo 9 uupui nukkumaan ja nukkuu edelleen. Vauvatanssiin olisi pitänyt jo lähteä, mutta jätän suosiolla väliin ja annan tytön nukkua niin kauan kuin nukuttaa. Mikä on kiukun syy, sitä on taas vaikea tietää... Kewalle tsemppiä! Koita jaksaa pienten kiukuttelijoiden kanssa.



Jaahas... Nyt pieni ampiainen on herännyt... Täytyy mennä...

Onpas ollut taas hulinaa täällä päin! Eilen käytiin adoran kanssa siellä helsingissä lääkärissä ja aloitettiin maitoaltistus. Eilen ei vielä mitään oireita tullut (tyttö kun oireilee suolella ja pulauttelemalla) niin kotona sitä nyt jatketaan niin kauan kuin oireita tulee. Aamulla oli kyllä kakka jo selvästi löysempää:/ Muuten tuo lääkärikäynti oli ihana, adora jaksoi hienosti pitkän päivän ja saimmekin paljon ohjeita ja kaksi eri lääkettä kokeiluun, jospa alkaisi helopttaa tuohon refluksiin! Adoralle tuli tänään ensimmäinen kunnon kolhu, patti otsassa! olin leipomassa keittiössä ja otin hänet sinne mukaan puuhailemaan ja selkäni kun käänsin oli hän nousemassa ylös uunia vasten! Polvilleen oli jo itsensä siihen vetänyt ja sitten kaatui ja löi päänsä uunin kulmaan, ihan kauhea huuto ja patti nousu hetkessä. Nyt näitä alkaa siis tulla. Koko ajan yrittää nousta ylös ihan kaikkea vasten ja kun ei vielä yhtään järkeä päässä, voi apua mikä kiire tuolla pikkuisella on!!



Täällä on luvattu iltapäiväksi sadetta, meillä onkin kotipäivä tänään. Kohta tulee adoran kummi kylään ja iltapäivällä entinen työkaverini hänen lapsensa kanssa. Sen takia jaksoinkin jo piirakan väsätä:)



Risellalla ikäviä vaivoja lapsilla, varmasti rankkaa herätä myös vanhempien lasten kanssa, kun itsestä tuntuu välillä rankalta herätä tämän yhdenkin lapsen kanssa. Voimia sinulle!!



Mutta nyt pitää mennä laittamaan koti kuntoon että kehtaa ottaa vieraita vastaan! Mukavaa keskiviikkoa kaikille:)



ladorada ja adora 6kk 2vko

Niitä siis...



Kewalla ja Kirahviinalla on ollut rankkaa vauvan ja taaperon kanssa. Molemmilla yhtäaikaa päällä uusia kehitysvaiheita. Vauvalla ensimmäinen eroahdistus kausi aluillaan ja esikoisella alkavan (tai jo olemassa olevan) uhmaiän kokeilut ja rajojen hakeminen. Haastavia aikoja vanhemmalle, kumpikin hakee aikaa ja huomiota juuri siltä kaikkein läheisemmalta, äidiltä. Isomman kanssa täytyy jo nyt asettaa rajoja ja olla johdonmukainen, pienimmän kanssa taas yrittää toimia rauhallisesti ja pyrkiä tarjoamaan sitä syliä niin paljon kuin mahdollista. Aina poistuessasi lapsen näköpiiristä on hyvä kertoa, että äiti käy vaikka vessassa ja palaa kohta, sitä kautta vauva pikku hiljaa oppii kokemastaan, eroamaan ja taas hetken päästä tapaamaan uudestaan. Selkeä päivärytmi ja rutiinit nyt viimeistään on tosi tärkeitä. Hirvittävän tärkeää olisi myös oman jaksamisen takia, että joku lapsille tuttu hoitaja voisi välillä tulla auttamaan ja antamaan myös äidille omaa aikaa. Välillä on vain pakko hengähtää, jotta taas jaksaisi. Onko Kewa sinulla mahdollista siellä Pekingissä saada kotiapua? Tyttö, joka kävisi ensin tutustumassa lapsiin ja sitten joku kerta olisi lasten kanssa muutaman tunnin, jotta voisit käydä vaikka yksin kaupassa. Miten Kirahviinalla? Sitten kun hoitaja mahdollisesti tulee, kannattaa ottaa rauhassa yhteistä aikaa (20min) ennen kuin poistuu omille asioilleen, jotta lapset ehtivät rauhassa tottua ajatukseen, että äiti on hetken pois ja mummu/lastenhoitaja on sen aikaa täällä kunnes äiti taas kotona. Nämä varmasti ihan tuttuja asioita kaikille, eikä tarkoitus ole neuvoa, mutta itsekin oikein aloin miettimään mitä tuossa tilanteessa olisi hyvä kokeilla. Realiteetit ja toteuttaminen on kuitenkin asia erikseen, vaikka kuinka tietäisi miten toimia. nimimerkillä kokemusta on :)! Tosi paljon toivotan teille molemmille ja myös muille samassa tilanteessa oleville kärsivällisyyttä ja voimia. Hyvä, että täällä palstalla voi ja saa päästää höyryjä ulos.



Kaikille sairastaville, flunssasille ja korvakierteisille yms. toivotan pikaista paranemista. Tsempitykset koko perheelle!



Umalle onnittelut paritalokaupoista. Oma tupa, oma lupa :)! Uskon, että kovasti jo mietit miten kotia laitat ja sisustat. Kiva se oma piha ja kirsikkapuu...

Typykkäkin kohta Nokialla uudessa kodissaan...?



Colis, valloittava kuva Lukasta fanitutti suussa! Juu, haastetta varmasti Ilveksestä joku päivä saadaan pohjoisen pojille, tosin ei enää tällä kaudella ;).



Nyt mua komennetaan...palaan taas...ja kommnetoin loppu jutskat...



Haikarapolska ja Olivia

En yhtään ymmärrä mihin aikani menee, mitään ei tunnu saavan aikaiseksi mutta silti vaan teitäkään en ole ehtinyt " moikkaamaan" .

Asunnon eka esittely oli ja saldo yksi poika vanhempiensa kanssa katsomassa. Välittäjä mokasi jotenkin ja ilmoitus ei ehtinyt Etuoveen joten se ehkä hiljensi näyttöä. Ensi pyhänä sitten uusi yritys.

Koulusta tuli ilmoitus että opiskeluille pitää anoa jatko-aikaa, sekin lappu pitäisi täyttää vaikka jatko-aika ihan sitten itsestäänselvyys onkin. Koulutöitä olen yrittänyt taas aloitella mutta aika huonolla onnella sillä meidän neiti ei pahemmin päivällä nuku. Muutaman puolen tunnin pätkän varassa jaksaa koko päivän kiekua. Eilinen saldo 3*30 min ja kerran 20 min. Nyt nukahti joten toivotaan edes tunnin tirsoja. Iltaunille käy kahdeksan maissa ja heräsi syömään viime yönä ekan kerran puolita öin ja toisen kerran neljältä. Aamu meillä koittaa heti kuuden maissa. Nyt on syönyt päivällä mielestäni tosi hyvin, lounaaksi lihasosepurkin, päivälliseksi kasvissosepurkin ja illalla puuroa hyvän kupillisen. Tai eilen veti kyllä mango-jogurttisosetta purkin, löytyi siis jotain makeaakin mikä meidän nirppanokalle käy :)

Eroahdistus ilmeisesti vaivaa ja haluaisi liimautua äitiin. Vitsailin miehelle että haetaan eristysnauhaa ja teipataan minuun kun kädet ja selkä puutuvat kun tuota koko ajan raahaa mukana.



Piti kyselemäni että mites te muut sissien äidit olette ajatelleet hoitaa imetyksen lopettamista? Siis ne joiden lapset eivät käytä tuttia eikä tuttipulloa. Pitäisihän sitä nestettä jotenkin saada menemään sitten kun se aika koittaa. En ole kyllä lopetusta ajatellut ennenkuin kesällä, elokuussa on pakko mennä töihin ja siihen mennessä se lysti pitää lopettaa. Noh, voin olla etuajassa kun voihan tyttö siihen mennessä juoda paremmin nokkiksesta mutta nyt se lähinnä menee kyllä pelleilyksi ja lutraamiseksi.



Sormet tosiaan syyhyää jo uuteen kotiin. Päivähoitotilanne siellä on hankala ja sain eilen vastausviestin päiväkodin johtajalta että kaikille lapsille ei ole vielä sijoituspaikkaa syksyksi löytynyt eli eivät vielä tiedä mihin meidän tytöt syksyllä joutuvat. Pahalta näyttää mutta ensi kuun puolessa välissä kuulemma pitäisi tietoa tulla. Hirvittää tuota pientä jättää johonkin päiväkotiin jos isosisko ei ole samassa ryhmässä tai edes samassa päiväkodissa. Sitten perhepäivähoitaja olisi parempi vaihtoehto mutta siellä kuulemma voidaan lapset sijoittaa vaikka kaupungin toisella laidalla olevaan päiväkotiin jos muualle ei mahdu. Kääk! Pitäkäähän peukkuja että meidän pikkusissi ja isosisko saavat kivat paikat jostain läheltä.



Pienokaiset ovat sairastelleet, tsemppiä kaikille pikkupipeille ja heidän hoitajilleen. Ja jotkut sissit jo kovasti punkeavat pystyyn. Meilläkin esikoinen seisoi jo loistavasti 7 kk iässä mutta tämä neiti ei kyllä tule sitä tekemään. Nyt vasta peruuttaa jonkun verran tai pyörii mahan ympäri. Ei ymmärrä nostaa peppua vaan ikäänkuin punnertaa, kämmenet ja varpaankärjet maassa- tosi hassun näköistä. Eilen oppi pyörittämään päätä ei ei:n merkiksi. Isosiskon kanssa pöhkäsivät ihan hirveästi moista ja nauroivat ihan katketakseen. Hauskaa kun selvästi alkavat jo seurustella keskenään, tästä se lähtee.

Voi vinde, nyt tuo tuossa jo taas venyttelee eli varmaan herää pian. Nyt äkkiä kahvin keittoon ja edes hetkeksi koulutöiden pariin.

Mukavaa vaikkakin harmaata keskiviikkoa!

t: Typykkä ja Hilja neiti 2909

Apinaemo, kiva kun teit löytöjä meidän kirpparilta. En sitten saanut aikaiseksi lähteä vaikka mies olikin kotona. Tuota tavaraa kun on siunaantunut jo muutenkin. Sain jätettyä väliin myös 3+1 päivät ja Hullut päivät eli olen varmasti tosi sairas :)

Olivia päättikin vielä hetken nukkua :D. Meillä nuo päikkärit ovat nyt 7kk iässä selvästi vähentyneet. Ensimmäiset päikkärit noin reilu tunnin pituiset ja iltapäivällä noin tunnin mittaset, joten hereillä siis neiti on päiväsaikaan jo pitkiä aikoja. Nukkumaan menee edelleen silloin klo 20, yöt on aika katkonaisia. Viime yönäkin taas istui pinniksessä useaan eri otteeseen ja viimein aamuyöstä nostin meidän väliin taas, kun ei neiti yksinkertaisesti suostunut ottamaan tuttia ja rauhoittunut nukkumaan. Väliin kun pääsi söi tissiä ja nukahti saman tien. Aamulla klo 6 alkoi iloinen kalkatus. Huomaan nyt, että univelkaa on pikkuhiljaa kertynyt aika tavalla, mutta en osaa nukkua päikkäreitä enää....kumma juttu.



Colis, piti vielä mainita, että vihdoin alkuviikosta luin Vauva-lehden ja siinäpä suloinen Luksutin mamman kanssa poseerasi :)! Hyvä juttu kaiken kaikkiaan ja antoi varmasti monelle eväitä ja voimia tehdä päätöksiä.



Risellalla ja perheellä on ollut rankkoja aikoja lasten kanssa. Kehitysvammaisuutta ja ylivilkkaisuutta samassa perheessä on haastavaa ja varmasti ajoittain myös raskasta. Hyvin kuitenkin tunnut olevan asioiden kanssa sinut ja olet rohjennut vielä lisääkin lapsia tekemään. Lapset meitä vanhempia kasvattavat myös ja nuokin kokemukset varmasti ovat tehneet sinusta vahvan ja kypsän ihmisen. Asiat saavat varmasti ihan uuden perspektiivin.

Onko Sonjan sokeriarvot kohdillaan ja siinä asiassa kaikki ok?



Miten muuten Peikkoäetin, Coliksen, Unikon jne elämäntapa-remontti edistyy? Itse olen jäänyt tasantovaiheeseen eli -5kg on ja pysyy. Maanantaina tosin taas aloin kiristämään vyötä niin sanoakseni ;)....



Joskus kommentoin vielä tuota Peikkoäetin kommentia tuossa taannoin, kun mainitsit noista lasten ikäeroista kuinka ne tuo myös omia haasteit vanhemmille ja perheelle yleensäkin. Olet aivan oikeassa. Mutta siitä myöhemmin lisää.



Nyt tää menee ja keittää kaffet...



Haikarapolskis taas...

Tukka putkella niin sanotusti ;) Heti kun pikkasenkin tervehtyy on muka ohjelmaa joka tunnille. No sisko tarvitsi lasten kaitsijaa aamupäiväksi ja siellä meni siis suurin osa päivästä. Kotona taas odotti kasa hoitamattomia juttuja, pyykkien kautta ruuanlaittoon jne.



Tehtiin vielä sämpylöitä, joita naapuri lasten kanssa maisteltiin.



Haikarapolska - Hyvin tutulta kuulostaa teidän yökikkailut ;) Aika samaan rataan menee siis meilläkin. Tosin nyt muutamana yönä on nukkunut taas normaaliin tapaan, 21-6/7 kerran syöden.



Jaahas, neiti puhisee siihen malliin syöttötuolissa että mammaa viedään taas.



Palaillaan. Dumle ja Menni 6kk

Haikarapolska...lapsista. Kyllähän se aluksi oli tosi iso ja katkera pala nieltäväksi kun tajusin, että esikoisella on kehitysvamma. Aloin epäileen jotain kehitysviivettä kun poika oli 2v. eikä osannut sanoa sanaakaan. Neuvolassa vaan hokivat, että kyllä ehtii myöhemminkin. Olin raivoissani koska ymmärsin jotain olevan pielessä ja tuntui siltä, että minua vähäteltiin. (joo, joo...se on nuori äiti ja hysterisoi kun eka lapsi ja plaa plaa. Olin silloin 20v. kun esikoinen syntyi.) No 2½-vuotis neuvolassa sitten heräs neuvolatäti ja lääkärikin kun pojan sanavarastoon kuului vajaa 10 sanaa. Siitä alkoi 2½ vuoden toimintaterapiat, puheterapiat ja TAYS:n tutkimukset psykologeineen. Käytiin myös kaikenmaailman aivojen magneettikuvaukset ja aivojen impulssimittaukset. Rankkoja juttuja, mutta hoitajat TAYS:ssa olivat aina tosi ihania ja niitä aikoja muistelen vain siten, että tulipahan sekin koettua. Ja samaan syssyyn syntyi tyttäremme. Häntä sitten alettiinkin " tutkimaan" jo taaperosta alkaen mikä oli ihan ok, sillä se ylivilkkaushan sieltä sitten jossain vaiheessa löydettiin ja kuten joskus aiemmin kirjotin niin tytöllä jatketaan TAYS:ssa tutkimuksia nyt keväällä dysfasia epäilyn vuoksi.



En tosiaan ole aina ollut sinut asian kanssa. Ja monet itkut olen itkenyt lasten vuoksi. Onhan se välillä hemmetin raskasta ajatella tulevaisuutta ja sitä miten nuo lapset maailmassa pärjää. Minusta on tullut sellanen leijonaemo joka puolustaa muksujaan kynsin hampain ja edellisessä kodissamme jouduin niitä hampaita välillä väläytteleen kun talon aikuiset töllöttivät lapsiani suu auki ja sipisivät kuinka kamalan huonosti kasvatettuja he olivat kun olivat niin villejä jne. Nyt uudessa kodissamme olen tehnyt heti naapureille selväksi, että lapsilla on ylivilkkautta ja ovat villejä. Hyvin tuntuu täällä ihmiset asian ottavan. Ja olen sanonut, että meiän muksuja saa ja pitääkin komentaa jos en itse huomaa heidän pihalla hölmöilevän.

Tulipahan taas paasattua. Tämä on vaan niitä aiheita, joista jaksaisin puhua tuntitolkulla. :)



Sonjasta. Viimekerralla verikokeen tulokset oli ennallaan eli ei ole kohonnut diabetes riski. Seuraava kerta taas ennen juhannusta kesäkuussa.



Risella (taitaa perunat olla kypsiä jo)

Kyllä sitä on oppinut ottaan asiat iisimmin. Mm. sen, että kun muiden muksut oppivat lukemaan ja tekemään isojen lasten juttuja niin muistan mm. sen kuinka sanoinkuvaamatonta ylpeyttä tunsin siitä kun esikoispoika oppi 7-vuotiaana laittamaan vetoketjun itse takistaan kiinni. Tai siitä, että Nyt 7-vuotias tyttömme osaa viittoa sormiaakkosten avulla ja on oppinut lukemaan lyhyitä yksittäisiä sanoja.



Lyhyesti siis...sitä oppii arvostaan niitä pienenpieniä asioita, jotka on ns. normaalilapsen elämässä ihan tavllista arkea. Myös siinä olen kasvanut mielestäni ihmisenä, että osaan aidosti iloita kun jonkun toisen lapsi oppii jotain uutta enkä enää ajattele katkerana, että miksei meilläkin opita.

Tulin hakemaan vähän piristystä unenpuutteesta kohisevaan päähäni. Täältä löytyy aina hyvää seuraa! :) Kiitos vain Haikarapolska ajatuksistasi, sanoit että et halua neuvoa mutta ei mua haittaa vaikka olisit neuvonutkin. :) Juuri noin meillä yritetään toimia kuten sanoit. Ja aivan korvaamaton apu meidän perheelle on mun siskoista, jotka asuu samassa kaupungissa, sekä miehen vanhemmista, jotka asuu naapuripitäjässä. En todellakaan tiedä missä jamassa olisin ilman kaikkia noita ihmisiä. Onneksi en ole turhan tarkka meidän perheen reviireistä, niin on helppo ottaa apua vastaan enkä loukkaannu vaikka anoppi puhuu Onnista heidän vauvanaan. Suotakoon se heille, kun he suovat meille vapaaöitä silloin tällöin, ja ovat pojilleni ihanat isovanhemmat. Mun omat vanhemmat asuu sen verran kaukana, että konkreettista apua arkeen eivät voi antaa, mutta äiti on ihana tukihenkilö puhelimessa. :) Esikoisen kummitäti tulee huomenna jo aamulla aikaisin hoitamaan poikia, että mä saan ensin nukkua pitkään ja sitten karata siskon luokse harrastamaan käsitöitä ja jaarittelemaan. Muutenkin on suunniteltu, että tämä esikoisen kummitäti tulee tässä keväällä jonkinlaista korvausta vastaan pari kertaa viikossa avuksi kun hänellä on taukoa opiskeluista ja töitä vain viikonloppuisin. Tässä sitä huomaa kuinka älyttömän hyvin meillä on asiat, kun on läheisiä ihmisiä joilta saa apua. En ymmärrä, miten pärjäisin, jos olisin yksin jossain kaukana niin kuin Kewa sinä olet. Toisaalta ihminenhän pärjää kun on pakko, ja onneksi tuo teidän tilanne on väliaikainen.



Mulla joku alakulo nostaa päätään ja väsymys painaa enemmän kuin vähään aikaan, vaikka unitilanne ei ole entistä pahemmaksi mennyt. Tiedä sitten mikä on. Ensi viikolla mulla on kontrollikäynti lääkärillä siitä synnytysmasennuksesta. Saa nähdä, mitä hän tuumaa kun kuulee neuvolan terveiset kotiavun suhteen. Mun lääkäri piti tärkeänä että saisin konkreettista kotiapua lastenhoitoon ja nukkumisen mahdollistamiseksi, ja käski pyytää sitä neuvolasta. No, neuvolassa sanottiin, että ainoa mahdollisuus kodinhoitajan saamiseksi on, että he tekisivät meistä lastensuojeluilmoituksen. Voitteko kuvitella! Kuitenkin terkkari korosti sitä, että mitään huolta lapsista ei tässä ole eikä kukaan pelkää että hoitaisin heitä huonosti. Hulluksi on maailma mennyt. No, lastensuojelun asiakkaiksi me emme aio ryhtyä, joten hoidamme yksityisesti ja oman tukiverkon avulla asiamme.



Mies on hemmotellut mua urakalla viime aikoina, mikä on ihanaa. Tai no, mun mielestä hemmottelua on jo se, kun mies vie esikoisen illalla ulos kuten eilen. Eilen pyysin miestä hieromaan mun kipeää selkää, ja sanoin ettei tarvitse kauan hieroa kun kello on niin paljon, mutta niinpä tuo vain jaksoi hieroa oikein pidemmän kaavan mukaan. Harmittaa, kun en itse jaksa mitään ihmeellistä tehdä miehen eteen. Mutta ehkä senkin aika tulee vielä.



Mä oon taas ajatellu Umaa selkävaivoineen. Hattua nostan että jaksat noinkin hyvin Veslin kanssa ja rattaita roudaten. Mulla tuppaa tulemaan kramppeja alaselkään, nytkin on ollut melkein viikon. Särkylääkkeet ei tehoa, joten pitää vain yrittää olla liikkeellä ja rentoutua ja pysyä lämpimänä. Mitään Onnia painavampaa on vaikea nostaa, joten esikoisen pyllynpesu on tuskaa ja ulkoilu hankalaa. Siis ei ulkoilu muuten, mutta tänäänkin esikoinen sai puistosta lähtiessä sellaisen raivarin että hänet oli pakko kantaa kotiin. Matka ei ollut pitkä, mutta maa oli liukas ja Onni-parka huusi vaunuissaan ja esikoinen rimpuili kuravaatteissaan mun sylissä. Joten nyt oon taas eilistä kipeämpi. Huomaan että lahjontaa tulee käytettyä kasvatusmetodina silloin kun oma fysiikka rajoittaa. Esikoinen tekee melkein mitä tahansa jos luvassa on muutama muro tai kymmenen minuuttia peppi pitkätossua.



Voi itku mitä valitusta tästä taas tuli. Vaikka ei kaikki suinkaan oo pelkkää surkeutta. Kahvitkin sain äsken juoda kaikessa rauhassa, kun molemmat pojat nukkuu. Tein muuten mahtavia löytöjä prismasta. Onnille löysin söpön fleece-haalarin vitosella, juuri sopivan kevyt varuste näille keleille. Ja esikoiselle ostin kymmenen kestovaippaa. Prismasta varmaan ollaan poistamassa myllymuksujen taskuvaipat, kun kaikki oli -50%. Se on iso ale, normaalisti yksi vaippa maksaa 16,10e. Ja vielä toimivat kuin unelma! Ovat paljon parempia kuin ne, mitä esikoinen on tähän asti saanut käyttää. Ja odottavat sitten Onnia, kun tulee kokoa vähän lisää.



No niin. Nyt reipastuin sen verran, että otankin heti lakanat vaihtoon meidän sängystä. Ai, Onni heräsi ulkona. Pitää mennä.

...ja jo huomenna! Päädyttiin tähän ratkaisuun juteltuamme korvalääkärin kanssa. Juteltiin myös pitkään anestesialääkärin kanssa, kun halusin kuulla hänen suustaan voiko näin pientä nukuttaa. Mitään estettä ei ole (ei ole mitään koko- ja ikärajoituksia, paitsi jos on keskonen), joten huomenna pitäisi sitten meidän jäbällä olla tuubit korvissa. Ja toivottavasti pelittää!!! Korvalääkäri oli sitä mieltä, että 4 ab-kuuria 2kk:n sisään on paljon ja voimme toki odottaa, jos tämä kuuri tehoaisi, mutta jos ei, niin sitten olis jo viides kuuri jne. Siis voihan se olla, että putket ei auta tulehduksiin, mutta ainakin meidän kahdella vanhemmalla on auttanut.



Jeps, pitää lähteä viemään kakkonen tanssitunnille. Tämä päivä onkin taas ollut yhtä eestaas menemistä, mutta eipähän ole aika käynyt pitkäksi (jos muutenkaan, heh).



Tulen raportoimaan huomenna,

-Ultsi + Lukas-

Nimittäin tällaista mietin, että paljonko teidän vauvat juo korviketta vuorokaudessa? Riippuu varmaan vielä kiinteiden määrästä, mutta kuitenkin.

Onko se jotenkin vähän, jos meillä menee noin 5dl? Myöhemmin se on varmasti tarpeeksi, mutta nyt kiinteiden määrä on vielä pieni... Puolesta yhteen desiin menee kerralla kiinteitä ja aterioita on neljä.

Kai sitä pitää vain luottaa siihen että poika ilmoittaa kyllä jos on nälkä. Mietityttää vain aina sen takia kun tuo Onnin kasvu ei päätä huimaa.

Kiitos jos joku viitsii laskeskella oman vauvansa ruokamääriä, ketä teitä nyt on, Colis, Piiu?

Meidän tyttö juo korviketta n yhden litran päivässä. Kiinteitä syö kolme-neljä kertaa päivässä n purkillisen sosetta kerralla. Joisi varmaan enemmänkin jos vaan pulloon pistäisin, kun kaikki aina menee mitä tarjoan, mutta tuo määrä pitäisi kyllä riittää ja varsinkin nyt kun joudumme juottaa tuota super kallista korviketta vielä omaan piikkiin, on pakko laittaa vähemmän pulloon että ei menisi hukkaan tuota ainetta. Mutta luulen kyllä että teidän vauva juo/syö juuri sen verran mitä tarvitsee!

eipä oo ollu pahemmin voimia istahtaa koneelle ja kirjottaa, mut nyt aattelin raapustaa muutaman rivin.....



meillä oli tod. näk. jotain koliikin tapaista huutelua marraskuu-joulukuu, käytiin n. 10 krt vyöhyketarapiassa, mutta eipä paljoo auttanu....



tammikuun toka viikolla alkoi poitsulla hengenahdistus ja saatiinkin ventolinea, sit alko lima liikkumaan ja poitsu oli itkemättä oikeastaan vain pystyasennossa ja tietty pahinta oli yöt....ja sitä helvettiä kesti 5 vko jonka aikana käytiin parillakin lastenlääkärillä ja ventoline annoksia vaan nostettiin.....lopuksi oli itku herkässä kun en saanut kun tunnin pätkiä nukuttua ja nekin lopuksi nukahtamislääkkeen avulla. Olin vielä itsekkin kipeä, 2 antibioottikuuria, mutta ei päivääkään aikaa sairastaa kun lähimmät sukulaiset 350 km päässä.....no, kuudennen tuska viikon alkaessa kohdalle osui hyvä lastenlääkäri joka kirjoitti lähetteen saman tien osastolle jossa ihmeteltiin pojan huonokuntoisuutta, mutta onneksi oli näyttää kenellä oli käyty ja mitä oli sanottu, olin jopa itse pyytänyt lupaa imeä poikani tyhjäksi, koulutus ja taidot olisivat riittäneet, mutta eivät aiemmin pitäneet tarpeellisena.....sairaalassa meni sit putket tukkoon parilla eka kertaa kun imivät.....että sellasta, olin vaan hysteerinen ja väsynyt äiti kun olin apua hakenut.



Infektioastmaa epäillään ja astmalääkkeet päälle ja sairaalasta lähdettyä saatiin norovirus läksoiäislahjaksi!!!!!!!!!!!!! Pakkasin muksut mukaan ja mentiin mun äidin luo, siellä oli kunnolla lunta ja pakkasta, eikä taudit niin pahasti jyllänny. Oltiin siellä kuukausi, josta 1,5 ekaa viikkoo vaan makasin ja yritin saada voimia edes hieman takaisin, olin siinä vaiheessa todella rikki ja meilläpäin ei ole mahdollisuutta saada kodinhoitajaa tms auttamaan....



Tultyiin sit kotiin ja käytiin yhdessä tuttavaperheessä jossa äidillä oli nuhaa( en tiennyt etukäteen) ja kas, taas oltiin pääsiäisenä päivystyksessä, no, siitä selvittiin, alkoi taas rohista ja lääkettä lisättiin, ja kas, meni viikko ja jätkä sai mahataudin!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!



Ei oo paljoo naurattanu. Pääsin välillä jo eroon nukahtamislääkkeistä, mut nyt taas muutamana iltana on täytyny ottaa, mutta kyllä taas tästä. Onneksi on ollu välillä vähän parempia päiviä, muuten ei pää kestäis ja jotenkin kaikki tää paska on lähentäny meitä miehen kanssa tosi paljon, joten kai näin oli tarkotus.



Palkkasin siivoojan ja sain anottua 3v tytölle 2 pvä/vko 8-12 lähi päiväkotiin, saa hän edes välillä järkevää toimintaa ja minä edes hetken huilata kun poitsu tuppaa nukahtramaan aamulla 9.00





Tulevanma maanantaina mennään sairaalaan keskustelemaan jatkosta.....saahan nähä....

anteeksi valitus, mutta teki hyvää purkaa mieltä

Kyllä teillä on ollut huonoa onnea ja huonoa hoitoa yhdelle perheelle nyt ihan riittävästi. Toivottavasti nyt kun diagnoosi on selvillä elämä helpottaisi! Kovasti tsemppiä sulle ja perheellesi. Kiva kuulla kaiken keskellä, että olette miehesi kanssa tukena toisillenne!



apinaemo

Kyllä tämä omat haasteensa tuo, kun on talossa vauva, sekä murkkuikäisiä. Enkä nyt todellakaan halua vähätellä sitä, etteikö se olisi haastavaa, kun on monta pientä talossa, sekin koettu kolmen kanssa. =) Noista tytöistä on valtavan paljon apua mm. Mikon hoidossa, mutta taitaa olla kevättä rinnassa nuorilla neideilläkin, siis tässä tapauksessa lähinnä yhdellä.. Kaverit ja ystäväpiiri tahtoo vetää liikaakin puoleensa. Sovituista kotiin tuloajoista ei sitten tahdota pitää kiinni..

Miko vie tosiaan hereillä ollessaan koko huomioni, kun on niin kovin utelias ja NOPEA nuori herra.. Ei enää tehdä ihan samaan malliin kotitöitä, kun hänen oleillessaan ihan paikallaan.. Tiedätte varmaan.. =)

Välillä tuntuu, ettei omaa aikaa jää yhtään. On ollut vielä kaikenlaisia lasten harrrastuksiin liittyvää.. Onneksi nyt pääsevät niihin jo kulkemaan pyörällä, mutta pitihän äitin mm. käydä lapsen taidenäyttelyssä, seurojen kokouksia jne. Viikonloppuna juhlitaan yhden lapsen synttäreitä.. Tietää tuokin omat paineensa.. Ensi viikolla jo otan sitä omaa aikaa, lenkkeilyn parissa. Paino alle sen, mitä raskausaikaa ennen, mutta mieli kaipaa liikuntaa ja keho kiinteytystä.

Anteeksi vuodatus.. Lähden saunaan..

Miten sitä nykyään on niin mukamas kiire ettei tänne kerkeä kirjoitella.

Lukasemmassa kuitenki käyn päivittäin..

Kamalasti taas tärkeitä asioita puitu,tää on kyllä hyvä tukiverkosto monelle:)



Korvatulehduksia ja allergioita,voi hitsi Kurjia juttuja.Allergiat varsinkin jotka ovat osa jokapäiväistä elämää.Mutta jos on jollekkin ruoka.aineelle allerginen vauvana niin onko mahdollista että siitä pääsee myöhemmin eroon?

Meillä ei ole perheessä allergiota (miehellä laktoosi)mutta eihän sitä tiedä mitä eteen vielä tulee..



Sormiruuista oli joskus aiemmin puhetta ja tänään päätin laittaa kaikki moiset pannaan sillä sellaisen Säikähduksen sain +muuperhe kun Aadalle annoin kovaa ruisleipää ettei saisi siitä mitään irti kuin imemällä ja ikenen " kutkuttajaksi" niin siitäpä lähti herneen kokoinen pala johon meinasi tukehtua!Minä roikotin raukkaa pää alaspäin ja hakkasin selkään ja parka yski ja kakoi ja oli sinert' v' än punainen ja pakko oli rynnätä pääalaspäin roikkuvan vauvan kanssa ruokapöydästä pois kun siskot jo itkua väänsivät ja itse sain tehdä kaikkeni että pysyin rauhallisena.Sitten tuli se muru ulos ja hetken ihan ok ja meinasin jo alkaa maitoa juottamaan kun kakoi taas ja taas päätä alaspäin ja selkää hakkaamaan ja sitten tuli pieni oksennus ja tosi pieni muru leipää.Koko illan olen nyt istunut Aada sylissä ja itkua pidätellyt ja vannonut että leipää saa sitten kun on hampaita suussa!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Aiemmat lapset on kyllä imeskelleet leipää saman ikäisenä.Aina olen ollut kyllä ehkä vähän ylihuolehtivainen tuon sormiruuan kanssa,Riisimuroja pidän turvallisena ja isoa paksua porkkanaa jos ei ole pelkoa että saa purastua palan kurkkuunsa.Ihan kamala ilta täällä;(



Umalle onnittelut talokaupoista:)piristää varmasti kun on tuollainen isojuttu edessä vaikka mies lähteekin pois muutamiksi viikoiksi.Onneksi todellakin vikaa kertaa.



Colis siellä häitä järkkäilee,ihanaa puuhaa:)



Jaksuja paljon teille keillä pn pieniä lapsia pienellä ikäerolla,vie aikansa mutta sitten kyllä palkitsee ikuisesti että on sisaruksia joiden kanssa leikkiä ym..



Hauskat kannatustutit Lukalla ja Olivialla:)



Dumle:Kauanko Menni oli kipeä?Aada on nyt ollu 2 viikkoa ja nyt rohisee keuhkot ja nenä ajoittain enään tukkoinen.Huomenna lääkäriin.



Mutta nyt lopettelen taasen ja menen miehen viereen..

Olen käynyt nuo astma jutut läpi edellisen lapseni kanssa joten tiedän miltä tuntuu.Yritän ehtiä tulla huomenna " puhumaan" kanssasi siitä.



p.s Tiedätkös että vaikka Sonjalla oli vaikeaa vauvana niin kun täytti 4v ei enään olla tarvittu yhtään kertaa lääkettä!

Maitohamsteri...meilläkin poika nyt 5½v. sairastui infektioastmaan silloin heti korvien putkituksen jälkeen. Tais olla noin 1v.5kk silloin. (mainitsinkin siitä jo aiemmin). Oli välillä niin pahana, että sairaalassa istuttiin useampana yönä happea hengittämässä kun poju vaan haukkoi henkeään. Saatiin sitten lopulta ne flixotidet ja ventolinet ja myöhemmin jouduttiin käyttään jopa seretideä kun flixotide ei auttanut. Aamuin illoin lääkettä annettiin ja kun flunssa iski (yleensä 5-6 kertaa vuodessa) niin silloin annettiin tupla-annos lääkettä...



Mutta iloisesti yllätyttiin kun helmi-maaliskuussa käytiin TAYS:n kontrollissa puhallustesteissä niin poika on parantunut. (vajaa 4 vuotta käytettiin lääkettä säännölisesti)



Risella