Lue keskustelun säännöt.
Yksi syy miksi suoraan sanottuna halveksin abortteja
02.12.2008 |
on se että mummoni jäi sodan aikana 6 lapsen yksinhuoltajaksi ja selviytyi siitä. Suomessa ei nykyään kukaan lapsi joudu syntymään sellaisiin olosuhteisiin, joten turha puolustella aborttia sillä ettei muka pystyisi lasta elättämään.
Kommentit (29)
Ja voihan lapsen antaa vaikka adoptioon tai vaikka jollekin tutulle kasvatettavaksi jos ei kerran itse halua lastaan kasvattaa...
Ihmettelen, että puuttuuko empatiakyky vai eikö ole aivokapasiteettia asioiden syvälliseen pohdiskeluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska jokaisella on oikeus syntyä toivottuna.
ihmisen parhaaksi syntyä hyljättynä ja joutua adoptioon? Mielestäni ei.
on se että mummoni jäi sodan aikana 6 lapsen yksinhuoltajaksi ja selviytyi siitä. Suomessa ei nykyään kukaan lapsi joudu syntymään sellaisiin olosuhteisiin, joten turha puolustella aborttia sillä ettei muka pystyisi lasta elättämään.
mieluummin abortti kuin ei-toivottu ja laiminlyöty huostaanotettu lapsi.
Mutta olen silti sitä mieltä, että Suomessa abortin saa vähän liian helposti sellainenkin ihminen, jolla perusasiat on kunnossa: työ, asunto, toimeentulo. Tiedän 3 naista, jotka ovat tehneet abortin paniikissa ilman tarkkaa harkintaa, ja sitten ollaan vuoden päästä raskaana, kun abortin jälkeen on katumus ja vauvakuume iskenyt. Sosiaalinen peruste tuntuu olevan liian leveä käsite laissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on se että mummoni jäi sodan aikana 6 lapsen yksinhuoltajaksi ja selviytyi siitä. Suomessa ei nykyään kukaan lapsi joudu syntymään sellaisiin olosuhteisiin, joten turha puolustella aborttia sillä ettei muka pystyisi lasta elättämään.
Ihan muut syyt oli. Lähinnä se että en halunnut siihen elämäntilanteeseen yhtään lasta enempää, enkä mitään vahinkolasta muutenkaan.
Minulle on tehty elämän varrella 2 aborttia. Ensimmäisellä kerralla (reilut 20 v. sitten) petti ehkäisypillerit. Ja en todellakaan halunnut lapsia, vaikka elämän perusasiat oli kunnossa. Olisi ollut silloin kauheaa saada lapsi jota en olisi halunnut.
Meni 10 vuotta, tein sterilisaation ja se petti. Tulin raskaaksi heti. Enkä silloinkaan todellakaan halunnut lasta. Tein abortin, vaikka elämän perusasiat olivat kunnossa.
Mutta sitten tapasin elämäni miehen ja alkoi tulla vauvakuume, ensimmäistä kertaa elämässä, hiukan alle 40-kymppisenä.
Kävimme lapsettomuushoidot ja tulin raskaaksi ensimmäisestä kerrasta. Tämä lapsi on nyt 2 v 4kk ja todella toivottu ja haluttu !
Olen kyllä tyytyväinen elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isäni on syntynyt vähäjärkisen nuoren naisen seksuaalisen hyväksikäytön tuloksena. Mummoni ei ollut missään nimessä kykenevä lasta hoitamaan, mutta onneksi hänen iäkäs äitinsä oli vielä siinä vaiheessa. Olisin hyväksynyt abortin tuossa tilanteessa.
Onneksi sitä ei tapahtunut, sillä sittenhän minäkään en olisi olemassa :)
entä jos lapsen isä ei halua lasta, onhan lapsenhankinta isääkin koskeva asia. Eikö lapsella olisi oikeus syntyä toivottuna?