Loukkaantuisitko tällaisesta sukulaisen tempauksesta?

Onko sokin firma?

Palkkaako tämä sukulainen siis itse henkilökohtaisesti ne kesätyöntekijät vai joku hänen alaisensa? Jos ei itse edes vilkaisekkaan niitä hakemuksia vaan suorittaa vain haastattelut jotka joku muu on järjestänyt (esim. sihteeri). Onko teillä sama sukunimi?



Jos on kerta läheinen sukulainen niin miksette jutelleet hänelle asiasta suoraan??? Ei kai suhteilla saatavaa työtä haeta hakemusta lähettämällä muuta kuin korkeintaan muodollisuuden vuoksi.

mutta toisaalta sukulaisten suosimiseen on jokaisella oma linjansa. Toki siinäkin pitää huolehtia niin päin, ettei mene käänteiseksi = parasta hakijaa ei oteta, koska on sukulainen

Itse en nuorena päässyt kesätyöhön, johon valinnan suoritti erittäin hyvä perhetuttu. Tästä sain kuulla mahdollisimman nöyryyttävällä tavalla, soittaessani myöhemmin ko. paikkaan kysyäkseni, onko nimeni valittujen listalla. Henkilö, joka minua oli haastatellut, ei ollut itse millään tapaa ilmaissut, etten pääsisi töihin. Hän selitti kuitenkin isälleni, että olin kertonut " liian henkilökohtaisia asioita" työhaastattelussa.



Niin. Kyseinen, minulle lapsuudesta saakka tuttu henkilö järjesti " työhaastattelun" KOTONAAN ja keskustelu säilyi läpi linjan tuttavallisena. En kerta kaikkiaan tullut ajatelleeksi, että minun olisi näennäisen kotoisasta tilanteesta huolimatta ilmeisesti pitänyt pukea ylleni " työnhakijan" rooli. Asiallinen tietenkin olin, kuten aina. Kyse oli nimenomaan ikäiselleni nuorelle tyypillisestä ulkotyöstä, johon soveltumista kenenkään, kaikkein vähiten minut tuntevan haastattelijan, ei olisi tarvinnut epäillä.



Oli kova isku, etten saanut työtä (minä myös jäin koko kesäksi toimettomaksi, sillä työpaikka oli esitetty minulle " varmana" ). Koskaan en enää ko. paikkaan hakenut, eivätkä välini haastattelijaan ole sen koommin olleet luontevat. Ehkä vahingoniloisena voi kuitenkin todeta, että tuon tilanteen jälkeen olen saanut JOKAISEN hakemani työn. Olen myös nyt, 10 vuotta tapahtuneen jälkeen, huomattavasti korkeammin koulutettu kuin silloinen haastattelijani tai mm. hänen omat poikansa, jotka työskentelivät isänsä palkkaamina kaikki nuoruutensa kesät.



Sori, oli pakko päästää höyryjä, kun aihe liippasi läheltä. Nuorilla ihmisillä tänä päivänä ei käytännössä juuri ole muita vaihtoehtoja kuin " suhteilla" hankitut työt. Mikäli työpaikka menee " selittämättä" ohi, loukkaantuisin. " Näpäyttäminen" ei missään tapauksessa ole hedelmällinen kasvatusmenetelmä, se nostattaa vain kaunaa. Eri asia olisi, jos lukiolainen jää paitsi työpaikasta, johon on valittu korkeakouluopiskelijoita. Se olisi ymmärrettävää.

Mun lukiolaistyttö ei ole saanut kesätyöpaikkaa. Hän kirjoitti kevättalvella monta kesätyöhakemusta ja kävi ne henkilökohtaisesti viemässä. Ihan mikä tahansa työ olisi kelvannut, mutta ei ole tärpännyt. Meillä ei ole sukulaisia, jotka voisivat tytön palkata. Tytön kaverit ovat saaneet kesätöitä, nimenomaan sukulaiset ovat ottaneet heidät töihin.

Vierailija:

Itse en nuorena päässyt kesätyöhön, johon valinnan suoritti erittäin hyvä perhetuttu. Tästä sain kuulla mahdollisimman nöyryyttävällä tavalla, soittaessani myöhemmin ko. paikkaan kysyäkseni, onko nimeni valittujen listalla. Henkilö, joka minua oli haastatellut, ei ollut itse millään tapaa ilmaissut, etten pääsisi töihin. Hän selitti kuitenkin isälleni, että olin kertonut " liian henkilökohtaisia asioita" työhaastattelussa.

Niin. Kyseinen, minulle lapsuudesta saakka tuttu henkilö järjesti " työhaastattelun" KOTONAAN ja keskustelu säilyi läpi linjan tuttavallisena. En kerta kaikkiaan tullut ajatelleeksi, että minun olisi näennäisen kotoisasta tilanteesta huolimatta ilmeisesti pitänyt pukea ylleni " työnhakijan" rooli. Asiallinen tietenkin olin, kuten aina. Kyse oli nimenomaan ikäiselleni nuorelle tyypillisestä ulkotyöstä, johon soveltumista kenenkään, kaikkein vähiten minut tuntevan haastattelijan, ei olisi tarvinnut epäillä.

Oli kova isku, etten saanut työtä (minä myös jäin koko kesäksi toimettomaksi, sillä työpaikka oli esitetty minulle " varmana" ). Koskaan en enää ko. paikkaan hakenut, eivätkä välini haastattelijaan ole sen koommin olleet luontevat. Ehkä vahingoniloisena voi kuitenkin todeta, että tuon tilanteen jälkeen olen saanut JOKAISEN hakemani työn. Olen myös nyt, 10 vuotta tapahtuneen jälkeen, huomattavasti korkeammin koulutettu kuin silloinen haastattelijani tai mm. hänen omat poikansa, jotka työskentelivät isänsä palkkaamina kaikki nuoruutensa kesät.

Sori, oli pakko päästää höyryjä, kun aihe liippasi läheltä. Nuorilla ihmisillä tänä päivänä ei käytännössä juuri ole muita vaihtoehtoja kuin " suhteilla" hankitut työt. Mikäli työpaikka menee " selittämättä" ohi, loukkaantuisin. " Näpäyttäminen" ei missään tapauksessa ole hedelmällinen kasvatusmenetelmä, se nostattaa vain kaunaa. Eri asia olisi, jos lukiolainen jää paitsi työpaikasta, johon on valittu korkeakouluopiskelijoita. Se olisi ymmärrettävää.

Olisit tyytyväinen, että lapsesi joutuu näyttämään kyntensä ja tekemään ihan oikeasti jotain paikkansa ja palkkansa eteen!

Minusta on törkeää, jos joku jätetään valitsematta vain siksi, että on sukulainen. Tyttöhän voisi olla vaikka kaikkein pätevin hakija.

En loukkaantuisi vaan hälärit alkaisi soimaan. Loppupeleissä voi olla parempi ettei päässytkään sinne töihin.

Eli jos työpaikkoja on vaikka 10 tarjolla ja niitä hakee 20 ihmistä, joista 10 on aiemmin ollut ko. paikassa töissä ja olleet hyvä työntekijöitä---> heidät valitaan.



Ehkä sukulaisella on ollut myös se ajatus, että ei halua " liian tuttua" työntekijäksi. Siinä on montakin puolta:



-Muut voivat olla sillä asenteella että ap:n lapsi on pomon suosikki jne.



-Ehkä kesätyö ko. paikassa on kettumaista ja palkaa huono, ap:n sukulainen lähentelee kesätyöläisiä tmv. jota hän ei halua suvun tietävän. (=Työntekijät haukkuvat pomoaan jne. )



-Ehkä ap:n lapsi ei syystä tai toisesta sovi työhön?



-Saattaa myös olla niin, että ap:n sukulaiselle on kaikki kummin-kaiman-serkut hakeneet töihin. Jos vaikka viisi sukulaisnuorta hakee työtä, ja heistä esim. kaksi laiskoja tmv. eikä sukulainen halua heitä palkata, on ehkä helpompi olla palkkaamatta ketään sukulaista, kun selitellä Irma-tädille miksi hänen Jouko poikaa ei palkattu vaikka Risto-Sedän Anni tyttö sai töitä...

Onneksi olen pienestä ja köyhästä suvusta, ei tartte miettiä moisia. Varmaan vähän samantapainen ongelma on niillä yrittäjillä, joiden sukulaiset ja tuttavat olettavat automaattisesti saavansa alennusta ostaessaan sukulaisen /tuttavan liikkeestä. Nii, mistähän yrittäjä rahansa saa ja mikähän on yrittäjän oma valta yrityksessään? Onko valta sukulaisilla vai yrittäjällä itsellään?



Eikö yrittäjiksi ryhdytä, jotta voidaan olla itse omia pomoja? Miksi pitäisi suosia juuri sukulaisia? Onhan varmasti tuttavillakin sopivan ikäisiä lapsia. Hmmm.... Pelkkiä sukulaisten ja tuttavien lapsia kesätöihin?



Paljonko ko. sukulaisyrittäjä sai niitä kesätyöhakemuksia? Meinaatteko ihan tosissaan, että joku käy vaikkapa yli kaksisataa hakemusta huolellisesti läpi? Eiköhän siinä käytetä jotain " raakkaamismenetelmää" ja sitten osa käydään paremmin läpi?



Kyllä mä olisin suoraan kysynyt töitä, jos kerran tuttu on. En mä lähettelis hakemuksia tutun yritykseen, jos haluisin jonon ohi. Ei sieltä hakemustulvasta oo helppo erottua.



Ja tosiaan, jotku jo mainitsikin, että kuka ne hakemukset kävi läpi? Itse yrittäjä vai joku muu?



Ihan oikeesti, energia kannattaa nyt suunnata johonkin muuhun. Ihmisen itsemääräämisoikeudesta loukkaantuminen on turhaa energian hukkaa.

Eli mitä sukua on?

tai sitten ei ollut edes valitsemassa työntekijöitä.

kyseessä on siis todellakin lähisukulainen, jonka kanssa on suoraan puhuttu siitä, että lapsemme tarvitsee kesätöitä ja aikoo hakea heille töihin. Sukulainen ei suoraan valitse itse kesätyöntekijöitä, mutta voi tietenkin ottaa töihin kenet tahansa koska tahansa, kun on kerran pomo. Ymmärrän kyllä, että ei sinne ketään laiskottelemaan oteta vain sukulaisuussuhteen perusteella, mutta toki tuntui todella kurjalta, että lapsemme ei saanut edes mahdollisuutta. Hän haki viime kesänäkin tosi moneen paikkaan, mutta ei päässyt minnekään, koska kaikkiin otettiin vain sukulaisia. Hän oli kuitenkin nyt ainoa sukulainen, joka tähän firmaan haki, sen tiedän. ap

sen olisinkin ymmärtänyt, jos olisi pitänyt olla jotain taitoja, mutta tämä työn voi tehdä kuka tahansa. ap

että lapsesi saa työpaikan varmasti, koska kyseessä sukulaisen firma.



Ehkä hän ei pidä lapsestasi (vaikka sukujuhlissa hymyileekin hänelle nätisti=on kohtelias).



Ja jos lapsesi oikeasti on tunnollinen ja ahkera -eikä kyse ole vain äidin vaaleanpunaisten lasien läpi näkyvästä kuvasta- niin sekin voi olla huono asia.

Tunnen ihmisen, joka on hyvin tunnollinen ja pikkutarkka. Ominaisuudet sopivat varmaan kirjanpitäjälle;) mutta aikanaan kesätöissä (ja muussakin elämässä) hänellä oli ongelmia, koska monessa työssä pitää joustaa. Ollaakseen hyvä työntekijä ei voi siteerata ja toimia tismalleen " ohjekirjan" mukaan, vaan joskus pitää toimia vähän eri tavalla että asiakas saa parasta palvelua.

Kuitenkin on kasvatettu siihen, että pitää pelata reilusti.



Ja sitten nyrpistellään nenää, kun nuoret valittavat opintotuen pienuutta. Kyllä niillä kesätienesteillä pitää pärjätä!

Yleensä ihmisillä eli elämänalueet, perhe, suku, harrastuskaverit, työkaverit, lapsuudenystävät, kumppanin kaverit ja niin edelleen. Kaikki eivät halua sotkea noita eri porukoita keskenään.



Sukulainen ehkä myös mietti sitä, että SAATTAA käydä niin, että lapsen ÄITI vaikkapa alkaa puhua voisko se meidän Mikko olla ensi viikonlopun vapalla kun ajateltiin mennä serkun häihin, mökille tai muuta vastaavaa.

Siis oikeastikko täällä valitetaan aiheesta että kaikki työnhakijat ovat olleet hakutilanteessa tasavertaisia? Että nuori on saanut työnhakutilanteessa oppia että niin se nyt (silloin kun se oikein menee) sitten " aikuisenakin" toimii, että pätevin saa paikan.



Valitettavasti tässä tilanteessa kuulostaa suurin ongelma olevan siinä että työnhakijan äiti ei osaa suhtautua siihen että hänen kultamussukkansa ei olekaan kyseisen paikkakunnan paras lukiolainen/työnhakija.



Ja jos syitä halutaan spekuloida niin itse olisin varmaan saattanut kyseiselle työnhakijalle laskea miinukseksi asioihin puuttuvan äidin joka ei anna lapsensa itse oppia ja kehittää työkaluja elämää ja työelämää varten.

Vaan oli annettu ymmärtää, että hän saa paikan. Ja sitten myöhemmin kävi ilmi, ettei saanutkaan.



Minulle kerran tehtiin näin. Kyse ei ollut sukulaisuudesta, vaan ihan normaali tuntemattomien välinen kanssakäyminen. Käytännössä luvattiin paikka, ja sitten kun vähän ajan päästä soittelin tehdäkseni työsopimuksen, niin todettiin vain, että ei me tarvitakaan sinua. Ja tuo siinä vaiheessa kevättä, ettei mistään enää voinut saada kesätyötä.



Myöhemmin selvisi kaverilta, mitä oli tapahtunut. Hänelle oli luvattu sieltä töitä, vähän eri hommaa kuin minulle. Mutta sitten jonkun työntekijän lapsi olikin tullut au pair -vuotensa jälkeen takaisin ja tarvinnut töitä, ja siksi tämä kaverini olikin laitettu tekemään sitä, mikä minulle oli luvattu. Ja minut heitettiin toisesta päästä ulos.



Eli tämän takia ketuttaa, jos joku ei sitten suosikaan sukulaisia, kun kaikki muut tekevät niin. Varsinkin tässä ap:n tapauksessa, jossa ketään muuta ei olisi syrjitty.



Jos annetaan ymmärtää, niin sitten myös pidetään se hiljainen lupaus.

Ja alkaisin miettimään, että ovatkohan ne perheen välit tähän sukulaiseen sitten ollenkaan sellaiset kuin oli kuvitellut. Että onkohan jotain kaunaa taustalla. Kuinka läheinen sukulainen mahtaa olla? Soita tyttäresi puolesta tai käske tyttäresi soittaa tälle sukulaisellenne ja kysyä, että miksi ei häntä valittu, perusteluja voi aina kysyä. Ja jos mitään erityisvaatimuksia ei työpaikkaan olisi edes vaadittu niin on turha sanoa, että parhaat valitaan. Ja jos edes haastatteluun ei päässyt niin on outoa. Ei taidakaan olla niin " läheinen" sukulainen teille.