Lue keskustelun säännöt.
macho-pojat vs. poika
01.12.2008 |
Miten puuttua, vaiko puuttuako lainkaan, tilanteeseen jossa kaksi korostuneen "miehisesti"(?!) käyttäytyvää ekaluokkalaista nälvii lähes päivittäin luokkakaveriaan (poikaa), joka ei ole erityisen tyttömäinen, mutta jolla on myös tyttöjä kavereina ja saattaa käyttää "tyttövärisiä" vaatteita, jolloin häntä ei voi ottaa näiden poikien leikkiin!
Poikani leikit ovat ihan tavallisia lasten leikkejä; majanrakennusta, rakentelua, roolileikkiä jossa ollaan esim. karhuja, seikkailuleikkejä tyyliin merihätä. Ei mitään barbie-juttuja vaikkapa, jolloin kiusaamisen voisi paremmin ymmärtää, vaikken sitä silloinkaan kyllä hyväksyisi.
Tilanne vaikuttaa siltä, että lievälle kiusaamiselle keksitään syytä joka tapauksessa, mutta aina tämä tytöt/pojat-asetelma tuntuu kiusaamisesta nousevan esiin. Ihan perusperheistä nämä nälvijät ovat, eli ei voi perustella silläkään monesti kuullulla väitteellä, että yksinhuoltajaäitien pojissa tuo maskuliinisuus ylikorostuisi isän poissaolon vuoksi (siis kun ei ole sitä miehistä samastumiskohdetta, niin vedetään rooli överiksi). Ja lieköhän tuo noin yleistettävissäkään!
Väitetäänhän tietenkin myös, että em. käyttäytyminen on ihan normaalia kasvuun liittyvää juttua, mutta miten perustella se seitsenvuotiaalle, joka itse ei näe mitään omituista tyttöpuolisissa kavereissa, ja joka aivan aidosti ihmettelee, miksi nuo toiset pojat ovat noin ikäviä.
Sikäli ei järkyttävää ongelmaa, että poika itse sanoo leikkivänsä mieluiten niiden kanssa, jotka tykkäävät leikkiä hänen kansaan (ei siis varsinaisesti hingu näiden macho-poikien kaveriksi), mutta itse hän on ottanut tämän nälvimisasian puheeksi kanssani ja ihmettelee, miksi ne pojat ovat sellaisia.
Siis: koulussa tämä ohitetaan normaalina kehitysvaiheena (argh. tyttöbasilleja!), mutta sanoako siis omalle pojalle, että olet sitten erilainen poika, vai mitä? Ja onko hän nyt sitten niin kauhean erilainen? Mielestäni pikemminkin normaali.
Kommentit (2)
Meillä on sama tilanne. Jostakin syystä opettaja/rehtori ja muut koulun aikuiset eivät tunnusta, että kyse on ryhmäilmiöstä. Meidän poikaamme syyllistetään ja häntä pidetään erilaisena. Mopo on karannut jo käsistä, olemme sukset ristissä koulun kanssa. Olemme päätääneet vaihtaa koulua (jos poikamme enää huolitaan mihinkään lähikouluun) tai jopa muutaa pois nykyisestä kotikaupungistamme, vaikka se aiheuttaisi perheellemme taloudellisia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei!
Oma lapseni oli kolme ensimmäistä luokkaa luokalla, jossa vallitsi kummalllinen kulttuuri poikien kesken. Lapseni eristettiin pikkuhiljaa muiden poikien leikeistä tai välillä joku oli kaveri mutta kiusaamistahan se loppujen lopuksi oli.
Opettaja oli helisemässä poikien kanssa ja koulu ei puuttunut rehtoritasolla asioihin millään tavalla. Itse vanhempina ihmettelimme ja yritimme vahvistaa poikaamme ottamaan osaa poikien leikkeihin.
Vihdoin tajusimme, että nyt kyllä luokassa mättää ja pahasti!! Koulun ja kuraattorin epäilyksistä huolimatta uskalsimme tehdä vanhempina radikaalin ratkaisun ja vaihtaa koulua!!! Lapsemme on hyvä koulussa ja todella hyvä tyyppi. Nyt hän jatkaa uudessa koulussa ja voi todella hyvin uudessa luokkayhteisössä. Kaikki otetaan leikkiin ja poikien kesken vahvistuu positiiviset , oikeidenmukaiset jutut!
KIusaaminen on RYHMÄILMIÖ!! Aikuiuset voivat puuttua siihen olemalla asiassa nolla linjalla! Kaikki mikä lapsesta tuntuu kiusaamiselta ON kiusaamista! Jos opettaja tai rehtori sitä epäilee VAIHTAKAA KOULUA!! Tiedustelkaa luokasta etukäteen, ei kannata jäädä murehtimaan tilannetta. Aikuinenkaan ei jää sairaaseen työyhteisöön missä vallitsee kiusaamisen kulttuuri. Lapsi ei osaa itse tehdä ratkaisua koulunvaihdosta, sen tekee omat huolehtivat vanhemmat.