HS: Luokanopettajan työ on aiempaa uuvuttavampaa

että kunnat säästävät. Epäpätevät ovat halvempia.

sen teidän, että tuttavapiirissäni olevat miesopettajat ovat hakeutuneet kaikki vähitellen paremmin palkattuihin töihin.

Mutta sillä harva kunta voi säästää, koska virka on täytettävä pätevällä, jos sellainen sattuu virkaa ( tai sijaisuutta ) hakemaan. Kunnat toki säästävät luokkakoossa ja opettajien palkkaamisessa. Oma kuntani esimerkiksi määritti, että paikalliset palkanlisät voi saada vain jos osallistuu erilaisiin kehittämisprojekteihin ( jotka oli nimetty ja paikkoja oli kolme ). Mistään muusta työn kuormittavuudesta ei makseta palkanlisiä ( ei esim. integroiduista erityislapsista tai muista kehittämishankkeista koululaitoksen sisällä ). Rehtoreille oli annettu ohjeeksi kiittää alaisiaan hyvästä työstä kun nämä tuskailevat neljän integroidun oppilaan kanssa luokka-arkea potien huonoa omatuntoa puolittain tehdystä työstä, koska avustajia ei saa ( kunta näes säästää ). Kuka tässä voittaa?

Pitkät lomat ja " lyhyet" työpäivät. Kuvitellaan olevansa hyvällä palkalla muutama tiima päivässä työssä. Sitten vaihdetaan alaa kun todellisuus ei vastaakaan kuvitelmia. Ja nykyajan ongelma on se, että lapsille ei saa kotonakaan pitää kuria. Siksi hyppivät nenille joka paikassa aikuisille.

Vierailija:

Pitkät lomat ja " lyhyet" työpäivät. Kuvitellaan olevansa hyvällä palkalla muutama tiima päivässä työssä. Sitten vaihdetaan alaa kun todellisuus ei vastaakaan kuvitelmia. Ja nykyajan ongelma on se, että lapsille ei saa kotonakaan pitää kuria. Siksi hyppivät nenille joka paikassa aikuisille.

Itse asiassa hyvin suuri osa opettajaksi useimmiten joko palavasti halutaan tai aineyhdistelmien kautta ajaudutaan. Melko harva lähtee tällaiselle alalle laskelmoiden - ne laskelmoijat ovat yleensä niitä, jotka hakeutuvat kaupallisille aloille takomaan rahaa.

Opettajan työhön lähdetään usein suorastaan idealistisella kutsumuksella; näin ainakin itse tein. Koulumaailmassa vastaan lyö todellisuus: vaikka haluaisi tehdä äärimmäisen merkitykselliseksi kokemansa työn mahdollisimman hyvin, siihen ei olekaan välttämättä mahdollisuuksia! Se tekee kuulkaa henkisesti todella pahaa työhönsä ja oppilaisiinsa antaumuksellisesti suhtautuvalle opettajalle.

Kun yhä suurempi osa työajasta menee muuhun kuin opettamiseen tai opetuksen suunnitteluun, työnkuva muuttuu varsin erilaiseksi kuin se haaveissa ollut toimenkuva. Itse esim. yläkoulun luokanvalvojan tehtävissä huomasin päivieni täyttyvän ongelmatapausten selvittelyllä, erilaisilla kokouksilla, palavereilla ja muilla erityispäivillä, joilla ei yleensä ollut konkreettista suhdetta arjen työhön. Oppilaat jäivät usein " sivurooliin" , vaikka olisin halunnut keskittyä nimenomaan siihen perushommaan, opettamiseen ja oppilaiden kohtaamiseen. Projektiluontoisuus on tullut vahvasti jopa peruskouluihin, suorittaminen, tehokkuus ja kiire ovat normeja.

Oppitunneistakin hyvin suuri osa menee nykyään työrauhan ylläpitämiseen ja konfliktien ratkomiseen. Erityistarpeita omaavia nuoria alkaa olla niin paljon, ja opettajaan suhtaudutaan usein epäkunnioittavasti. Työ käy raskaaksi, kun olemassaoloaan täytyy päivittäin perustella oppilaille ja usein myös vanhemmille. Opettajan työtä tehdään kuitenkin sekä persoonalla että ammattitaidolla, ja niiden jatkuva kyseenalaistaminen monelta taholta syö itsetuntoa vaikuttaen siten työssä jaksamiseen. Menneinä vuosikymmeninä opettajien usein raskas työ kompensoitui itseoikeutetulla kunnioituksella ja ansaitulla arvostuksella; nykyään opettaja on monelle sylkykuppi, jota syyllistetään nuorten ongelmista - niistä, jotka lähes poikkeuksetta ovat seurausta kodin ja perheen oloista, ja joita opettaja parhaansa mukaan, usein sydän syrjällään ja henkilökohtaisella ambitiolla yrittää helpottaa ja huomioida.

Rakastan työtäni ja oppilaitani, mutten silti voi olla varma, jaksanko tällä uralla eläkeikään saakka. Kuvitelmissani, joskus kauan sitten, opettajan tehtävänä oli olla opettaja ja tietynlainen esikuva kasvavalle nuorelle. Todellisuudessa olen huomannut, että minun tulisi olla myös sosiaalityöntekijä, terapeutti, psykologi, psykiatri, lähihoitaja, poliisi ja kriisityöntekijä. Eikä asioita saisi päästä liian lähelle itseään, sillä nykynuorten arki on usein uskomattoman raadollista. :(

Vierailija:

Itse asiassa hyvin suuri osa opettajaksi useimmiten joko palavasti halutaan tai aineyhdistelmien kautta ajaudutaan.

--> po. Itse asiassa opettajaksi useimmiten joko palavasti halutaan tai aineyhdistelmien kautta ajaudutaan.

Mulla oli ekalla ollessani luokassa 29 oppilasta. Sitten yläasteella oli 40 oppilasta. Ihan sopivalta tuntui ja oli paljon valinnanvaraa kavereissa.



Jos luokassa on 20 oppilasta, joista vain 30 % tyttöjä, niin kaverivalinnanvara on huono ja joku jää helpommin syrjityksi.

Itse en ole haukkunut vielä yhtään opettajaa vaikka aihetta kyllä olisi ollut yhtä pätevää opea kohti. Kiusasi todistettavasti lapsia.

Valittanut olen kyllä opelle esim luokan koosta, luokan oppilasaineksesta, kiusaamisesta, koulukyydeistä... Ei asiooihin tule muutosta jos ope ei vie asiaa eteen päi omissa kokouksissaan esim koulukiusaaminen, luokkakoko(helpompi sanoa että vanhemmatkin ihmettelevät, moittivat

Vierailija:

Mulla oli ekalla ollessani luokassa 29 oppilasta. Sitten yläasteella oli 40 oppilasta. Ihan sopivalta tuntui ja oli paljon valinnanvaraa kavereissa.

Jos luokassa on 20 oppilasta, joista vain 30 % tyttöjä, niin kaverivalinnanvara on huono ja joku jää helpommin syrjityksi.

Vierailija:

Mulla oli ekalla ollessani luokassa 29 oppilasta. Sitten yläasteella oli 40 oppilasta. Ihan sopivalta tuntui ja oli paljon valinnanvaraa kavereissa.

Jos luokassa on 20 oppilasta, joista vain 30 % tyttöjä, niin kaverivalinnanvara on huono ja joku jää helpommin syrjityksi.

Vierailija:

Mulla oli ekalla ollessani luokassa 29 oppilasta. Sitten yläasteella oli 40 oppilasta. Ihan sopivalta tuntui ja oli paljon valinnanvaraa kavereissa.

Jos luokassa on 20 oppilasta, joista vain 30 % tyttöjä, niin kaverivalinnanvara on huono ja joku jää helpommin syrjityksi.

Olen itsekin yläkoulun opettaja. Pärjään kyllä oppilaideni kanssa varsin mukavasti verrattuna moniin muihin kollegoihin. Olen tietyssä mielessä tiukka enkä kestä yhtään törkeää käytöstä itseäni kohtaan. Eipä sitä kyllä esiinnykään, sillä oppilaat pitävät minua kuitenkin mukavana ja oikeudenmukaisena. Työrauhan kanssa on kyllä joillain luokilla todellisia ongelmia, sillä joidenkin oppilaiden suita on mahdotonta saada kiinni edes hetkeksi. Perinteiset uhkailu, kiristys ja lahjonta toimivat aina välillä. Onneksi minulla on myös aivan ihania luokkia, joiden oppilaat ovat lahjakkaita ja motivoituneita.

Vierailija:

Mulla oli ekalla ollessani luokassa 29 oppilasta. Sitten yläasteella oli 40 oppilasta. Ihan sopivalta tuntui ja oli paljon valinnanvaraa kavereissa.

Jos luokassa on 20 oppilasta, joista vain 30 % tyttöjä, niin kaverivalinnanvara on huono ja joku jää helpommin syrjityksi.

Kyllä minä koulussa olin ensi sijassa oppimassa. Kaverisuhteet ovat myös tärkeitä. Alaluokilla oppiminen sujui täysin hyvin, vaikka luokassa oli yksi hölö häirikkö ja varas.



Yläasteella tosiaan oppilasaines oli valikoitua kylläkin, mutta silti olen sitä mieltä, että tuommoinen 40 oppilaan ryhmä kyllä toimii aivan hyvin. Kouluun täytyy vaan saada lisää kuria ja auktoriteettia. Koulusta on tehty liian mukavaa elämystehtailua. Pitää palata vanhaan " tylsyyteen" .

oppilasta aktivoivat menetelmät ja siirryttäisiin takaisin entiseen malliin. Silloin kurikin pysyi paljon paremmin. Opettaja lähinnä puhuu ja luokka kuuntelee. Selkeä ja hyvä vanhan ajan tapa.



Onko oppilaita aktivoiva malli tehnyt koulusta narrin.

Perinteiseen opettajajohtoiseen opiskeluun ollaan siirtymässä yhä enemmän.

hän pudottautuu kateederilta oppilaiden toimintaa hieman ohjaavaksi valmentajaksi.

toiminta on opettajalähtöistä ja yksisuuntaista?

Nykyinen meno on liian sekavaa. Selkeyttä pitää saada lasten elämään. Koulu on yhtä kaaosta.

Onhan toki olemassa muitakin oppimismenetelmiä, mutta olettaisin juuri tuon perinteisen tavan olevan paras. Silloin ainakin rauha luokassa säilyi paljon paremmin.



Rauhattomuutta ruokkii juuri tuo jatkuva tekemällä oppiminen. Se on täysin turhaa ajan hukkaa. (Itse juuri valmistuin teknillisestä yliopistosta. Siellä jossain aineessa oli tuota tekemällä oppimista. Siinä vaan meni aikaa hukkaan. Olisi vaan annettu vastaus valmiina. Ei olisi jokaista tehtävää tarvinnut itse laskea. Tentti on sitten sitä itse tekemisen näyttämistä varten.)