Miksi se on kotiäideille niin kova paikka, jos joillakin menee lapset jo tosi pieninä päiväkotiin?

Itsestäni se olisi vain tuntunut todella pahalta, ja ihan vallitsevan lastenpsykologisen tietämyksen mukaan ideaalitilanne se ei ole (tietysti edelyttäen että kotiolot ja vanhempien mielenterveys reilassa). En siltikään ketään ole täällä tai muualla parjannut, mutta tämä on ilmeisesti niin herkkä aihe (?) että välillä ihan asiallisetkin mielipiteet tulkitaan äärimmäisellä tavalla.



Enemmän soisi, että löydettäisiin muitakin ratkaisuja kuin äärimmäiset: vauva 10 kk iässä täyspäivähoitoon päiväkotiin tai äiti kotiin iäisyyksiksi.