Hallitseeko oksennuspelko kenenkään muun elämää?

Mutta sen verran paha on, etten voi kirjoittaa sitä sanaa tai sanoa ääneen, koska pelkään, että sitten se tauti tulee meille! Ja silloin kun tauti on meillä, mies joutuu lähes yksin hoitamaan sairaat lapset ja mä pysyttelen " eristyksissä" toisessa huoneessa.

Siis lähinnä mua hirvitti se, että kun mä haistoinkin oksennuksen jossain aloin itsekki yökkimään. Pelkäsin ihan hitosti, että miten mä selviin lasten kanssa, mutta kummasti sitä pystyy niiden oksennukset siivoomaan ei tunnu missään. Pystyy huolehtimaan vaikka itekkin oksentais kaarella.



Tottakai vatsatauti on edelleen mörkö jota en todellakaan halua siksi meillä on maitohappobakteerit tosi pop.

Siis tuo ääneen sanominen. Ja sitten mulla on pakonomainen tarve tietää missä on parhaillaan ko. tautia, kuinka kauan se kenelläkin on kestänyt, kuinka monesti oksentanut jne.

Miten tähän voisi saada apua?



Niin, ja meillä se tilanne, että lapsi (3v.) ei ole vielä koskaan tautia sairastanut. Joka yö herään pienimpiinkin ääniin ja pelkään niiden olevan lapsen oksennusääniä. Pelkään tämän takia öitä ja nukahtamista. Inhoan yöaikaa.



ap

nimeltaan ja mulla kausiluonteista, liittyy stressiin ja muihin epavarmuustekioihin. En itse pelkaa oksentavani mutta sita etta joku muu oksentaa lahella enka paase heti pois tilanteesta. Eli lentokoneessa ja muissa suljetuissa tilanteissa ahdistaa emetofobia.



Jos joku on parantunut tasta niin neuvaja saa antaa!

Ahdistuneisuushäiriöiksi kutsutaan psykiatrisia häiriöitä, joissa keskeisiä oireita ovat ahdistuneisuus, jännittyneisyys ja pelko. Niitä pidetään melko lievinä sairauksina, ja ne tarvitsevat vain harvoin sairaalahoitoa. Ahdistuneisuushäiriöissä ihmisen todellisuudentaju useimmiten säilyy, toisin kuin psykooseissa, jotka ovat vakavampia mielenterveyden ongelmia. Ahdistuneisuushäiriöt tulee erottaa normaalista kaikkien elämään kuuluvasta ahdistuksesta. Ahdistuneisuushäiriöllä tarkoitetaan pitkäkestoista, tilanteeseen nähden liiallista ja selvästi normaalia elämää haittaavaa ahdistusta.

Minua ko. fobia haittaa vaan jos itse kärsin oksennustaudista tai raskauspahoinvoinnista.

Viime keväänä sairastettu noro-virus oli kyllä aika hyvää terapiaa. Siinä oksennusta ei pysty estämään kuten tavallisessa, helpommassa vatsataudissa :p

Mitä on kognitiivinen psykoterapia?



Kognitiivisessa psykoterapiassa tutkitaan hyvinvointia rajoittavia, epätarkoituksenmukaisia ajatustapoja ja niiden yhteyksiä ongelmallisiin kokemuksiin, tunteisiin ja toimintatapoihin. Näiden ajattelutottumusten tunnistamisen ja muuttamisen ohella kognitiivisessa psykoterapiassa kehitetään ongelmanratkaisutaitoja ja selviytymiskeinoja. Usein psykoterapiatyöskentely on hyvin käytännönläheistä - uusia suhtautumis- ja toimintatapoja kokeillaan jokapäiväisessä arkielämässä terapiaistuntojen välillä.

Olin ennen äitiyslomaa 4 vuotta töissä päiväkodissa ja INHOSIN aikaa kun mahatautia oli liikkeellä. Aina kun kuulen, että jossain on liikkeellä niin pelko iskee. Nyt kun oma lapsi on 7kk pelko on hieman lieventynyt, olen ruvennut ajattelemaan, että se tulee jos tulee. Mutta silti kun kuulen, että jossain perheessä on tautia ja he ovat käyneet juuri meillä, jähmetyn kauhusta... Itse en ole tautia sairastanut aikoihin, viimeksi ala-asteella (15 vuotta sitten). Mies on sairastanut ja muutkin läheiset mutta minä olen aina säilynyt.

Aina kun on pahaolo tai maha muuten vaan sekaisin, en pysty nukkumaan kun pelkään oksentavani. Samaisesta syystä yökyläilyt ovat todella harvassa. Meille saa kyllä tulla mutta minä inhoan nukkua muualla kuin kotona.

Tähän liittyy myös ahdistuskohtauksia ja ahtaanpaikan kammoa. Esim. lentokone/juna on aivan kamala paikka...

Mutta yllättävää kuinka " hyvin" tämän asian kanssa oppii elämään...

Juuri tuollaista, että yökaudet valvoin ja mietin, että oksettaakohan mua vai ei. Oksennuspelosta pääsin sitten yllättäen eroon - oksentamalla. Tuli sitten jossain vaiheessa maisteltua alkoholia sen verran paljon, että kaikki tuli ylös. Muistan sen hirveän olon ennen oksentamista ja sen, miten paljon olo parani siitä yrjöämisestä. Siihen loppui pelkoni, vaikka ei se oksentaminen mitenkään mukavaa siltikään ole. Säkin tarvitsisit varmaan vaan vähän lisää kokemusta ;)

Ja erityisesti humalaisten ihmisten oksentaminen on mulle kauhistus. En voi matkustaa yöbusseilla, kun pelkään, että joku yrjöää siellä. Muutenkin olen aivan hysteerinen, jos joku jossain samassa paikassa kännissä näyttää huonovointiselta (vaikka käytän alkoholia itsekin). En ikinä ole suostunut kavereidien kännikuskiksi sen jälkeen, kun yks kaveri oksensi kerran mun kyydissä. Tosin niin, että ehdin pysäyttää auton ja ehti avata oven, mutta silti. En enää suostunut ottamaan tyyppiä kyytiin sen jälkeen, vaan jätin kävelemään. Onneks oltiin lähellä sen kotia.



Itse vältän oksentamista ihan viimeiseen hätään asti.



Mistähän mulle on tämmönen kauhu kehittynyt..?

Käynti psykiatrilla auttaa

Mä en kyllä pidä omaani niin vakavana/elämää häiritsevänä, että hakisin apua tähän kammoon. :)



Se, joka kammoaa humalaisia oksentelevia ihmisiä.

Jotenkin asiat menevät mittasuhteisiinsa.

Jokunen viikko sitten täällä palstalla joku kertoi miehestään, joka saa seksuaalista nautintoa, kun vaimo oksentaa tms. sairasta.



Tällaiset ovat vaikeita asioita, terapia auttaisi monella, jos kovasti häiritsee normaalielämää.

Kaikkiaan 6 oksennustautia, 5 niistä itsekin sairastanut. Jä tämä 3 kuukauden sisällä. Voitte arvata, että tuli jo tokan taudin kohdalla kammo, ja koko ajan vaan pahenee. Koko ajan tarkkailen, et onko tämä nyt taas sitä tautia, ja kun joku on kipeänä niin itse koko ajan pelkään, että nyt alan itse oksentamaan...