Päiväkodin aloitus 1-vuotiaana. Onko KENELLÄKÄÄN mennyt hyvin? Jotain positiivista pitäis kuulla...

Pienethän on itse asiassa sopeutuvaisempia, kun eivät muusta tiedä. Meillä ei ollut hoitoon jäämisessä ongelmia, vasta vähän isompana tuli niitä erohuutoja.



Olisko sulla mahdollisuus lyhennettyyn viikkoon/työpäivään?

Ei ollut mitään ongelmaa, mutta onnellinen olin kun hän sai jäädä kotihoitoon 2,5-vuotiaana.

todennäköisesti mies pystyis tehdä nelipäiväistä työviikkoa... ja sit sillä on tietty kuukauden kesäloma ensimmäisen tarhakuukauden jälkeen...

AP

Poika oli 13 kuukautta mennessään ryhmäperhepäiväkotiin. Oikein hyvin meni kaikki alusta asti. Ei sopeutumisvaikeuksia.

Voisitteko pitää lapsenne päivät lyhyenä niin, että toinen aikuisista menee myöhemmin töihin ja vie lapsen ja toinen vastaaasti sitten pääsee aikaisemmin ja hakee lapsen? Minusta päivän pituudella on suuri merkitys - yhdeksän tunnin päivä vielä tavallaan ehkä menisi siellä hoitopaikan päässä mutta se jättää pelottavan vähän aikaa kotiin arkipäivisin. Nelipäiväinen viikko on myös tosi hieno asia - jälleen ajateltuna niin että kolme kotonaolopäivää+neljä hoitopäivää tuntuu aivan toiselta kuin 2+5.

Päin vastoin kuin AV:lla, niin oikeissa päiväkodeissa valtaosalla pienistäkin sujuu hoidonaloitus ihan hyvin. Jopa ne 9 kk vanhat pärjäävät yleensä ihan kivasti, eikä heitä päiväkodissa kiduteta, vaikka AV:lla muuta väitetäänkin. Pienenäkin hoitoon tulleista myös kasvaa ihan mukavia ja tasapainoisia lapsia ja eskareissa ei kyllä huomaa mitään eroa sen suhteen, minkä ikäisinä ovat tulleet hoitoon. Taustat sen sijaan vaikuttavat paljon ja fiksuilla vanhemmilla on usein fiksummat lapset, vaikka usein juuri heidän lapsensa tulevat hoitoon melko nuorina.

Meillä aloitti 10kk iässä ja oli heti alusta alkaen noin 9h / pv. Ihan kivasti on mennyt alusta alkaen.

En näe mitään estettä miksei sen ikäinen voisi mennä tarhaan.

hoitoon mahdollisimman pieninä.

Ei ihme, etten ole kovin päiväkodin henkilökuntaa koskaan arvostanutkaan.

töihin melko nopeasti. Heillä on työ, josta pitävät ja josta eivät halua olla pitkään pois. Ansiotasokin on korkeampi, joten pudotus kotihoidontuelle olisi myös rajumpi. Tietenkin paljon on fiksuja ihmisiä myös pidempään lapsensa kotona hoitavissa, mutta keskimäärin koulutettu ja fiksu äiti viipyy lyhyemmän aikaa perhevapailla. Tämä ei myöskään ole pelkkää mutua, vaan ihan tilastojen tukemaa faktaa. Fiksuus sitten taas periytyy niin geeneissä kuin ennen muuta sosiaalisesti. Vaikka lapset ovat päiväkodissa, niin käytös heijastelee hyvin paljon kodin kasvatustapoja ja tekemisiä.

8

Vierailija:

hoitoon mahdollisimman pieninä.

Ei ihme, etten ole kovin päiväkodin henkilökuntaa koskaan arvostanutkaan.

Isoveli 4 v on aina ollut herkempi, ja vieläkin saattaa joskus itkeä äidin perään päiväkotiin jäädessään. Pikkusisko aloitti samassa päiväkodissa 1-vuotiaana, ja KERTAAKAAN ei ole jäänyt itkien saati itkenyt hoitopäivän aikana ikävää. Lapset ovat niin erilaisia luonteeltaan, meillä pienempi on selvästi kuin luotu päiväkotihoidossa olemiseen, isompi tarvitsisi vielä äitiä.



Meillä lapset ovat 4-5 päivää viikossa noin 6-tuntisia päiviä päiväkodissa.

Viihtyi alusta asti hyvin. Nyt 12-vuotias ja ihan täyspäinen. Paljon kavereita, koulukin menee ihan kivasti...... Että ei ainakaan vielä näytä siltä, että varhainen päiväkotiin meno olisi aiheuttanut suuria vaurioita =)

Ensimmäinen aloitti 2-vuotiaana, toinen 10,5 kk: iässä ja kolmas 1 v1 kk ikäisenä.



Vaikein aloitus oli kaksivuotiaalla.

Vanhempi oli 14 kk aloittaessaan ja nuorempi 10 kk. Kummallakaan ei ole ollut pahoja raivareita taikka hysteerisiä itkukohtauksia tarhaan viemisestä. Isompi on protestoinut hieman vanhempana sanallisesti joinakin aamuina. Nuorempi on vielä niin nuori, ettei osaa protestoida. Molemmat ovat iloisia ja sosiaalisia. Tarhaan vietäessä yleensä aamut menevät ihan kivasti, joskus mukaan mahtuu pieniä kiukkuja. Päivät sujuvat oikein mukavasti (tarhatätien mukaan) ja iltapäivisin tulevat aurinkoisina halaamaan haettaessa. Saattavat vähän haluta viipyillä ja lopetella leikit rauhassa. Me olemme mieheni kanssa porrastaneet työvuoromme ja yrittäneet pitää hoitopäivät mahdollisimman lyhyinä. Tyyliin: mies vie aamulla 8.00 ja lähtee töihin, minä haen 15.00 tullessani töistä.

Mikä helpotus vihdoinkin tietää oma karsinansa vanhempana!

Aina ollut sen jälkeen mielellän hoidossa eikä ole haitannut vaikka eri tädit hoitaa, pienestä asti kun siihen tottui.

Vierailija:

hoitoon mahdollisimman pieninä.

Ei ihme, etten ole kovin päiväkodin henkilökuntaa koskaan arvostanutkaan.

Muuten ajatusmaailmasi on oksettava. Hoida itse lapsesi kouluikään asti kiitos.

Ap, usein pienet sopeutuvat tosi hyvin. 4pvä/viikko on jo iso helpotus kaikille.

hoitovapaalla.

Lto

Fiksut, eli älykkäät ihmiset taas ovat yleensä niitä, jotka kouluttautuvat pitkälle ja joilla on ns. ura.



Siitä ei mitenkään seuraa se, että ihmisen fiksuus voitaisiin päätellä siitä minkä ikäisenä hän vie lapsensa hoitoon.

kun on työpaikka odottamassa. Palkkakin on korkeampi. Jos ei ole ammattia, työkokemusta eikä työpaikkaa odottamassa niin se kotiin jääminen on paljon houkuttelevampaa.

Jos on hyvä paikka, useimmilla menee aloitus hyvin iästä riippumatta. Jos on huono paikka, eli hoitajat eivät viitsi tai osaa työtään kunnolla, hankaluudet ovat todennäköisempiä. Siis tarkoitan näitä, joissa juuri kävelemään oppinut seisoo ulkoilun ajan samassa paikassa, kun kukaan ei vilkaisekaan häneen eikä auta häntä mukaan. Tai jos lapsen annetaan itkeä yksin kauan, " itkee se kuitenkin sylissäkin" . Tietenkin temperamenttikin vaikuttaa. Itselläni esikoinen oli arka luonne, ei todellakaan olisi ollut valmis hoitoon yksi- tai edes kaksivuotiaana, enkä siksi mennytkään töihin vielä silloin. Kuopus on rohkeampi luonne ja meni nuorempana hoitoon.

Hyväpalkkainen, akateeminen työpaikka on, mutta lapsen edun takia jäin silloin kotiin.



Ota selvää, millainen hoitopaikkanne on. Useimmat lapset kai menevät hoitoon ihan mielellään? Jos lapsi itkee joka aamu tai ei viihdy, eiköhän se kerro jotain joko hoitopaikasta tai hoitoonmenovalmiudesta tai molemmista. Ja sitten pitäisi tehdä jotain eikä vain ihmetellä, että " nyt on vasta ruvennut viihtymään, vuoden se jaksoikin itkeä." (Yhden tuttuni suusta tuo edellinen.)