Mitä tekis, kun elämä tuntuu ihan paskalta eikä valoa näy missään?

Minusta masentuminen on myös ihan normaali elämään kuuluva tunne, ap:n tapauksessa se selkeästi yrittää kertoa hänelle että on aika pyrkiä elämässä eteenpäin.

osa näistä viesteistä on täyttä paskaa. Depressiossa ei ole kyse asenteesta tai ehkä sen verran, että uskaltaa hakea apua.

Alakulo/huono fiilis on jotain aivan muuta kuin masennusta. Masennus on kuin syöpä ja tarvitsee tehokasta ja pitkäaikaista apua.

Voimia sinulle ap ja jos todella uskallat hakea apua ja heittäytyä paranemisen tielle, sinulla on toivoa:)

muuttamaan sitä toivomaasi suuntaan. Joku muuko sitä sun elämää ohjailee ja järjestää ja on vastuussa sen paskamaisuudesta?

Ensiapuna saa pari käyntiä sinne. Jos jo pari kertaa juttelu ulkopuoliselle auttaisi eteen päin ja saisit elämään uutta näkökulmaa.

MINÄ ITSE.



Tiedostan sen liiankin hyvin. Tiedän, että jos haluaisin, voisin muuttaa elämäni. Tää kaikki paska on vain lamaannuttanut mut enkä enää näe, mitä voisin tehdä. Olen yrittänyt muuttaa elämääni pieni askel kerrallaan, mutta ei onnistu.



ap

Kenen kanssa siellä puhutaan?

Siihen liittyy voimakkaat syyllisyydentunteet ja toivottomuuden tunne.

Onko elämäsi ollut joskus valoisampaa? onko toivottomuus alkanut lapsen saamisen jälkeen?

Itse viruin 5 vuotta pahan depression kourissa. En itse ymmärtänyt tilaani ja kuvittelin vain, että olen itse syypää ja syyllinen kaikkeen Maailman pahaan! Onneksi sain apua viime hetkellä, sillä en olisi enää jaksanut hetkeäkään.

itse käyn kunnan psyk.polilla säännöllisesti. Minun depressioni oli niin paha (psykoottinen lopulta), että olin myös sairaalassa ja päiväsairaalassa. Tällä hetkellä olen töissä ja käyn psyk.sairaanhoitajan luona säännöllisesti.

mennä sinne terkkariin käymään. ne auttaa. synnytyksen jälkeisen masennuksen kokeneena tiedän. olo oli aivan kamala enkä osannut iloita mistään (edes ihanasta vauvastani) ja oli itsemurha-ajatuksia, univaikeuksia yms. Nyt olen 11kk käyttänyt masennuslääkkeitä ja nyt olen juuri lopettamassa käyttöä kun olo on parempi kuin koskaan!!!

Kaikilla on tollasia ahistuksen ja voimattomuuden tunteita välillä, joskus vain hetken kestoisia, toisinaan menee jonkin aikaa, ennenkuin sieltä noustaan. Se on ihan luonnollista. Sykleittäin ylös ja alas. Molempia ääripäitä tarvitaan elämänkokemuksen kartuttamiseksi.



Masisjaksojen jälkeen osaa sitten taas arvostaa hyviä aikoja.



Voimia!

Tarttis vaan jotenkin päästä pois tästä fiiliksestä. Tää netissä roikkuminen ei kyllä paranna mielialaa ollenkaa, en vain jotenkin pääse irti.



ap

Varaisin ajan psykologille..!!!

Urheile. Mene kuntosalille tai uimahalliin, sauno ja rentoudu. Lopeta kitinä ja ruikutus. Aseta elämällesi tavoitteita ja saavuta ne.

Rukoile, pyydä Jeesusta poistamaan taakkasi. Hän haluaa kantaa sinun taakkasi. Hän haluaa auttaa sinua selvittämään ongelmat. Jätä kaikki huolesi Jeesuksen eteen. Avaa sydämesi Jeesukselle jolla on tarjolla rajaton rakkaus ja huolenpito. Heittäydy Hänen käsivarsilleen, Hän on Raamatussa luvannut pitää Sinusta huolen.

Urheile. Mene kuntosalille tai uimahalliin, sauno ja rentoudu. Lopeta kitinä ja ruikutus. Aseta elämällesi tavoitteita ja saavuta ne.

Olen entisessä elämässäni juossut useita puolimaratoneja. Silloin olin tyytyväinen itseeni, energinen ja optimistinen.

Se on vain niin vaikeeta enää saada niskasta kiinni, kun on niin syvällä pimeässä suossa. No ehkä huomenna.

ap

Voisko syynä olla se ettet rakasta ja arvosta itseäsi? Mä olen sitä mieltä että jos ei arvosta itseään, ei se millään niskasta kiinni ottamisella ja ruikutuksen lopettamisella parane, vaan sillä että saa jonkun psykologin kanssa selvittää millaiset kokemukset ovat omanarvontunteen vieneet.

Toinen todella hölmö ajatus on se, että masikset tulee ja menee- joo onhan erilaisia päiviä, mutta kyllä ihminen voi oikeesti myös voida huonosti ja tarvita apua, aikaa ja luvan voida huonosti.

jo ihan aivojen kemiallinen tila, epätasapaino, joka ei lähde ilman kunnon hoitoa: lääkitys, terapia, valohoito yms. Syvä masennus ei ole mikään normaali tila ja jos on, niin usein hoitamattomana johtaa itsetuhoon! Itse olen kokenut syvän masennuksen sairaalahoitoineen ja voin sanoa, että ilman kunnon apua, olisin kuollut.

sanottais että lopeta kitinä ja ryhdistäydy. Masennuksesta ei välttämättä ihan vaan nyt ryhdistäytymällä eroon pääse kun joku toinen niin sanoo.

... kas nyt näkyy valoa, jouluvaloa.



Suhteuta elämäsi muiden elämiin, todellisuuteen. Tee lista asioista jotka ovat hyvin, mitkä erittäin hyvin, millä ei ole väliä, ja mikä on huonosti.



Oletko terve. Saatko nukkua. Onko sinulla perhe, lapsia. Onko työtä. Onko harrastuksia. Onko asunto. Onko sukulaisia, ystäviä, tuttavia, lemmikkieläimiä.

Onko sinulla unelmia, mukavia muistoja, omaperäisiä ajatuksia.

Onko sinulla vapaata aikaa, kirjoja, lenkkarit, telkkari, tietokone.

Pidätkö musiikista, taiteesta, kirjallisuudesta, teatterista, ihmisistä, huumorista, eläimistä, lapsista, vanhuksista, sumuisista aamuista, lätäköistä, sateesta, kostean viileästä ilmasta.



Voit muuttaa omaa asennetta. Positiivarilla ei elämä maistu paskalta. JOkainen sekunti on peruuttamaton.

osa näistä viesteistä on täyttä paskaa. Depressiossa ei ole kyse asenteesta tai ehkä sen verran, että uskaltaa hakea apua.

Alakulo/huono fiilis on jotain aivan muuta kuin masennusta. Masennus on kuin syöpä ja tarvitsee tehokasta ja pitkäaikaista apua.

Voimia sinulle ap ja jos todella uskallat hakea apua ja heittäytyä paranemisen tielle, sinulla on toivoa:)