Täti suuttui, kun ei saanut kutsua häihin

viis siitä keitä minun minun minun ja mieheni päivällä loukataan

liikaa. Isäni vaimo veti herneet nenään pitkäksi aikaa, kun ei saanut kutsua. tiesi hyvin, ettei siellä ollut kuin äitimme, mutta silti kävi hänen sieluun. Toisten nyt vaan täytyy loukkaantua joka hemmetin asiasta, ja ottaa itseensä. Se on aina niin, että jos kutsut yhden, pitää kutsua myös tuo ja tuo. Rajaaminen on tunnetusti älyttömän vaikeaa just siksi, kun joku loukkaantuu aina. Siks me vedettiin näinkin selkä raja, mutta sekään ei riittäny. Ei juhlittu mitenkään, ainoastaan käytiin siellä maistraatissa ja siitä kotiin niinkun mitään ei olis tapahtunu. Että mistään juhlasta kukaan ei jäänyt paitsi.

Ainutlaatuinen. Ei se ole äidin tai mummon ansiota tms. Silloin vain kaksi ihmistä lupautuu toisilleen. Hirveä ajatus että joku voi edes siitä loukkaantua, miten joku haluaa oman elämänsä tärkeimmän päivän viettää. Toisen ehdoillako se pitäisi järjestää, jonkun tädin päättämänä... No huh huh.

aplle!! Todellakin, teidän päivänne, teette niinkuin haluatte, kyllä se täti siitä tokenee ;D



Tästä vielä enemmän voitte muut vetää herneitä nenäänne; meidän häissämme oli itsemme ja poikamme lisäksi vain kaasoni perheineen (eli tyttärensä ja miehensä) ja bestman vaimoineen! Hekään eivät tienneet etukäteen minne joutuvat! Kirkko vihkimisen jälkeen mentiin syömään ravintolaan..



Halusimme sinetöidä liittomme, meidän perheemme, kirkossa. Se oli MEILLE tärkeä tapahtuma, mutta lisäksi halusimme todistajiksi läheiset ihmiset. Ja voi voi, välillä ne omat vanhemmat eivät olekkaan niitä lähimpiä. Ystäväni kanssa olemme jakaneet elämämme tärkeimmät tapahtumat ja hetket aina ja näin sai myös jatkua. Jos vanhempamme olisi kutsuttu, olisi taas ollut aivan eri fiilikset, se ME olisi jäänyt sieltä kokonaan pois, kun vanhemmat olisivat taas ylpeilleet ja kilpailleet jne..



Seuraavana päivänä kutsuttiin kyllä heidätkin syömään ja kerrottiin ja juhlat järjestetään joskus kun on paljon rahaa ;D Mutta aivan ihana tuo meidän tilaisuus oli <3

kommentoi 34 tekstiin.. juuri tuollaista meillä siis olisi ollut jos meidän vanhemmat olis kutsuttu; ei meidän juttu ollenkaan, vaan heidän ansiostaan heidän poikansa on niin sitä ja tätä ja sama toiseen suuntaan, plaah =D

Ei se mikään mieluisa päivä minulle olisi, jos tietäisin että se aiheuttaa pahaa mieltä niissä jotka välittävät minusta.

Mä en kutsuis yhtään sukulaista omiin häihini. Ystävät, vanhemmat ja sisarukset sensijaan saisi kutsun. Yksinkertaisesti siitä syystä, että sukulaisten kanssa olen tekemisissä hyvin vähän, vaikka hyvissä väleissä ollaankin.



Mä en ymmärrä miksi häitä pitää pakkoviettää sukulaisten kanssa, jos ne ei ole läheisiä?

Vierailija:

No, ihmisiä on erilaisia, mutta minä pitäisin itseäni ihan hirveänä ihmisenä jos minun ehdoillani järjestetty päivä tarkoittaisi sitä että samalla loukataan lukuisia ihmisiä.

Ei se mikään mieluisa päivä minulle olisi, jos tietäisin että se aiheuttaa pahaa mieltä niissä jotka välittävät minusta.

Kanna vaan rauhassa koko maailman murheet hartioillasi. Minä nautin mieluummin omasta elämästäni siinä suhteessa, että omat tärkeät asiat hoidan itse niinkuin sen parhaaksi näen.

Ja loukataan? Mitä helvettiä, mitä loukkaamista se on jos ei oo esim. varaa koko saatanan sukua syöttää? Syödään itse sitä kaurapuuroa maailman tappiin, kunhan suvun akat pääsee häihin tappelemaan tai itkeskelemään, ja muistelemaan kun meidän se ja se oli vasta vaipoissa ja nyt jo löysi miehen? Pitäkää tunkkinne.

minulla todellakaan olisi hyvä mieli, jos minun onnellisin päiväni menisi pilalle sillä, että tulee sillä loukattua muita ihmisiä.

Mutta ehkä jos sinulla on tuollaiset välit saatanan sukuusi niin kukaan heistä ei välittäisikään juhliisi osallistua.

uni, jonka kanssa oltu tekemisissä viimeks lapsena, kutsu mut häihinsä. En mennyt kylläkään.

Kutsustahan voi aina kieltäytyä, ei se velvoita mihinkään.

Lisäksi sukuni on tunnettu siitä, että joku vetää aina herneet nenään tälläisissä juhlatilaisuuksissa. Siispä olisin tehnyt asian kummin päin vaan, niin joku olisi aina suuttunut. Pidin vain tätiäni niin fiksuna ihmisenä, että ymmärtää tämän tilanteen.



Hän on ollut eniten yhteydessä minuun ihan niinkin yksinkertaisesta syystä, että muut tätini asuvat kauempana. Tästä syystä olen ollut mm. hoidossa heillä usein.



No nyt on keskusteltu tädin kanssa puhelimitse (suvaitsi vihdoin vastata) ja ehkä jokunen ajatus hänenkin päähänsä saatu ujutettua. En missään nimessä sano, että hyväksyisi ratkaisumme, mutta ehkäpä me saamme välimme vielä lämpenemään.



Kiitokset kun sain avautua



ap

No miten siinä tapauksessa, miten nykyaikaisessa urbaanissa kulttuurissa on hyvin usein, että ystävät ovat läheisimpiä ja rakkaampia kuin sukulaiset? Itse voin rehellisesti myöntää, että en pidä kuin ihan vain parista sukuni jäsenestä. Mä oon yksinkertaisesti vaan tosi erilainen kuin kaikki ne ihmiset, joille olen veren kautta sukua. Sitten esimerkiksi mun paras ystävä on mulle niin rakas, että oon ilmoittanut jo ajat sitten mun perheelle, että jos kuolen niin haluan hänet laskemaan arkulleni kukkansa heti vanhempieni ja sisarusten jälkeen. Ja sitä paitsi, kyllä mun mielestä sisarukset on vielä läheisimpiä kuin isovanhemmat.

Ja vielä lopuksi, häät on HÄÄPARIN juhla. He saavat kutsua sinne vaikka lähipubin spurgut, jos niin haluavat ja siihen ei pitäis kellään olla mitään sanomista. Se jolla on, on se jolla ei ole tapoja.

Vierailija:

arvojärjestys menee: vanhemmat, isovanhemmat ja vasta sitten sisarukset. Ei kyllä mitään tapoja jos jättää isovanhemmat kutsumatta ja sitten kuitenkin kutsuu hyviä ystäviä.

Huh huh!

ja sitten kutsuvat kaikki lähipubin spurgut ja jättävät mummot ja äidit kutsumatta niin eipä sitten myöhemmin tarvitse miettiä, miksi mummot ja äidit ovat ottaneet itseensä.

tulevat loukkaamaan ihmisiä, jotka rajataan meille kelpaavien ihmisten listalta pois, asiaa voisi kyllä minun mielestäni miettiä hieman uudestaan, jos tarkoitus on jatkossakin olla hyvissä väleissä näiden ihmisten kanssa.



Jos hääjuhlan järjestämisen pointti ja päämäärä on satuttaa mahdollisimman monia ihmisiä ja se tekee hääparin onnelliseksi, niin sittenhän asia on täysin toinen.

Johonkin se raja on vaan vedettävä, jos haluaa pienet häät. Jo pelkät ystävät olisivat tehneet häistä isot, puhumattakaan sukulaisista. Tai molemmista. Meilläkin loukkaantui mieheni täti ja yksi ystävistäni. Täti ei ole mitenkään muita tätejä tai setiä läheisempi. Ja ystävillenikin järjestin erikseen pippalot.



Onkohan olemassa häitä, joiden vuoksi kukaan ei loukkaannu...

Vierailija:

hyvissä väleissä näiden ihmisten kanssa.

Tottakai, onhan se niinkin. Mutta entäs sitten, jos pari haluaa mennä naimisiin ja juhlia sitä mutta rahallisesti on yksinkertaisesti mahdotonta kutsua sinne paljon ihmisiä? Eli silloin ei siis saa mennä naimisiin ollenkaan vaan pitää säästää 20 vuotta, että on varaa juuri sellaisiin häihin, että JOKAINEN sukulainen on onnellinen? Esim mun tyyliin eikä tapoihin eikä haluihin ei kuulu isot kirkkohäät, vaan siviilivihkiminen ulkoilmassa ja sen jälkeen viihtyisä illallinen eteläeurooppalaiseen tapaan. Paikalla vaan omat lapsuudenperheet ja parhaat ystävät. Eli mun pitäis järjestää isot häät MUN OMANA hääpäivänä vaikkei se ole YHTÄÄN niinkun minä ja mieheni halutaan, VAAN sen takia että joku täti, josta en edes pidä, olisi tyytyväinen? Sitä paitsi, mun mielestä ihmisten pitäis olla onnellisia sen hääparin puolesta, ja jos ne on todella niin rakastavia ja välittäviä, hyväksyä se et se on sen parin juhla, eikä tarkoitus ole syöttää ja juottaa jotain 200 ihmistä, jos ei niin halua tehdä!

Jos hääjuhlan järjestämisen pointti ja päämäärä on satuttaa mahdollisimman monia ihmisiä ja se tekee hääparin onnelliseksi, niin sittenhän asia on täysin toinen.

Entäs jos niiden sukulaisten pointti on satuttaa hääparia? Arvostella kaikkea ja vielä syöstä perikatoon?

koska on mahdotonta rajata sitä porukkaa viiteentoista koska meillä on niin paljon enemmän rakkaita ihmisiä jotka olisimme halunneet häihimme niin kutsuimme vain vanhemmat ja sisarukset.



Tuollaisen selityksen ymmärtää yleensä jokainen, mutta jos antaa ymmärtää, että kutsuimme vain läheisimmät ja rakkaimmat, ja te ette ole tarpeeksi rakkaita että välittäisimme siitä miltä teistä tuntuu niin tulee loukkaamaan niitäkin joiden tarkoitus ei ole koskaan ollut satuttaa ja arvostella teitä.

Häät ovat ensisijaisesti aina hääparin juhla, eivät ensisijaisesti vieraiden juhla. Hääpäivä on pariskunnan elämän tärkeimpiä päiviä, joten ehdottomasti kuuluu ja PITÄÄ ajatella itseään, omia toiveitaan ja halujaan. Vieraita varten voi sitten aina järjestää vaikka toiset juhlat.