Mieheni sitten ilmoitti alkavansa

taidat jo itsekin arvata mikä :(

ja minkäs miehesi sille voi jos päätät ehkäistä syntyvyyttä

Miehellä suvussa noita vanhoillisia. On viettänyt paljon aikaa serkkunsa luona viime aikoina. Kertonut olevansa jotenkin ahdistunut. Nyt sitten tuli myöhään kotiin ja kertoi tehneensä päätöksen. Siihen on kypsyttänyt keskustelut serkun kanssa. Mies on tullut synnintuntoon ja ymmärtää nyt kuulemma mikä on elävä usko.

itse tunnen useita pareja, joista toinen on vl ja toinen ei.

Miten mies tulee hyväksymään ehkäisyasiat? Miten lapset kasvatetaan? ap

Aivan suotta pelkäät sellaista,ap.

Mulle vl ihmiset ovat nimenomaan sanoneet, että sellaiseksi synnytään. Minä en esimerkiksi voisi alkaa vl uskoon, koska en ole sellaiseksi syntynyt??

JA HAH!

mies ei todellakaan aina päätä! asiat keskustellaan ja sovitaan yhdessä.

se muutu miuksikään

täyttä soopaa! ja taatusti eivät ole vl:t sulle tuollaista puhuneet!

Ja kahdelta eri taholta.



13

Vanhoillislestadiolaisuus on yksi kolmesta 1900-luvun vaihteen lestadiolaisuuden hajaannuksessa toisistaan eriytyneistä suunnista. Liikkeestä on ollut useita hajaannuksia tämänkin jälkeen. Liike on voimakkaan yhteisöllinen ja sillä on joitakin opillisia erityiskorostuksia luterilaisuudesta. Tunnetuimmat vanhoillislestadiolasuuden piirteet ovat syntien julistaminen anteeksi sanoin " Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä" sekä torjuva suhtautuminen televisio-ohjelmiin, alkoholiin, teatteriin, ehkäisyyn ja homoseksuaaliseen käyttäytymiseen.



Liikettä on kritisoitu patriarkaalisuudesta, liian runsaasta anteeksiannosta, liiallisesta yhteisöllisyydestä ja siitä, että heidän käsityksensä mukaan vain heidän uskollaan pelastuu.

Sainkin aika kumman käsityksen koko uskosta tuon jälkeen. Mutta näin meille sanottiin jopa lukiossa aikanaan(uskonnon opettaja-ei ollut itse vl), eli ihan itse en asiaa keksinyt.



HYVÄ, jos näin ei ole.



13

Vanhoillislestadiolaisten näkemykset arvoista ovat hyvin perinteisiä. He näkevät Raamatun varoittamana syntinä muun muassa syntyvyyden säännöstelyn, esiaviollisen seksin sekä alkoholin käytön. Sopimattomina pidettyjä asioita yhteisön keskuudessa ovat mm. hiusten värjääminen, korvakorujen ja meikin käyttö ¿ ulkonäköä ei haluta epäjumalaksi ¿ sekä niin sanotun maailmallisen eli alkukantaisia viettejä ruokkivan ja uskonelämää heikentävän musiikin ¿ käytännössä kaiken populaarimusiikin ¿ kuuntelu. Myös elokuviin ja Internetiin suhtaudutaan varauksin. Internetin hyötyinä korostetaan tiedon etsintää, viestintää ja yleisten asioiden hoitamista. Sen uskonelämää turmelevasta sisällöstä kuitenkin varoitetaan. Vanhoillislestadiolaisuudessa korostetaan, että sisältö ratkaisee onko teos sopiva katsottavaksi tai luettavaksi. Vanhoillislestadiolaiset pitävät usein myös esimerkiksi gospel-musiikkia sekä suutelemista ennen avioliittoa sopimattomana.



Vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan uskonpuhdistuksen periaatteiden mukaisesti, että ihminen tulee vanhurskaaksi yksin armosta, uskon kautta, Kristuksen tähden. (" Sola fide, sola gratia" ).



Syntinä pidettyjä asioita ovat muun muassa Jumalan kieltäminen luojana, abortti, lapsirajoitus, televisio, alkoholi, iskelmämusiikki ja pornografia. Jumalan katsotaan tarkoittaneen seksuaalisuuden avioliittoon. Samaa sukupuolta olevien seksuaalinen yhteiselämä tuomitaan, koska Jumala ei ole niin tarkoittanut. Taipumuksia ei kuitenkaan pidetä syntinä. Seksuaalisuutta ei saa toteuttaa väärässä muodossa. Nuorten seurustelussa ei sallita halailua eikä hyväilyä, koska Jumala ei ole niin tarkoittanut. Itsetyydytystä, eläimeen sekaantumista ja sukurutsausta pidetään Raamattuun vedoten epänormaaleina. Himojen heräämistä huonon kirjallisuuden, television, sopimattoman vaatetuksen tai muun sellaisen välityksellä pyritään karttamaan. SRK:n mukaan " elävässä uskossa" ei kuitenkaan ole kysymys elämäntavasta, vaan " vanhurskas elää uskosta" .



Koulussa lestadiolaiset lapset voivat joutua kokemaan syrjintää valintojensa takia. Yhteiskunnan moniarvoistuminen näkyy kuitenkin myönteisempänä suhteutumisena liikkeen jäseniin. Esimerkiksi kouluissa vanhoillislestadiolaiset eivät enää törmää yhtä usein ennakkoluuloihin kuin 1980-luvulla.