Mielestäni kaikilla lapsilla on oikeus tulla hoidetuksi kotona 3v asti.

no huhhuh, kyllä sivistys on monessa maassa hyvin kaukana..

toki olen sitä mieltä, että pitää harkita tarkkaan hankkiiko lapsia. jos hankkii, vastuu on suuri.

Vierailija:

Niistä viattomista vauvoista joita pahoinpidellään rankasti, luita poikki, ravistelua, kallovammoja, sisäisiä verenvuotoja. Ja näissä on kyllä tekijänä ihan äiti taikka isä. Onpa tosi onnellinen lapsuus tai ainakin sen alku enkä usko että kauheasti muuttuu kun lapsi kasvaa ja tulee haastavmmaksi.

Vierailija:

siinä missä toinen valitsee lapselle onnellisen lapsuuden, toinen valitsee itsekkäästi

ihan turha selitellä muuta

että perhe kyllä pärjää sen 3v, vaikka sitten sossun tuella. jos on niin hölmö että ottaa isot asuntolainat jo ennen lapsen syntymää, niin turha valittaa sitten että " PAKKO" laittaa lapsi hoitoon. Suomessa jokaikinen pärjää sen 3v lapsen kanssa kotona jos vain haluaa, eikä ehdoin tahdoin ota tuolle ajalle kauheita lainoja.

3-vuotiaskin on vielä PIENI olemaan 8 -9 tuntia hoidossa joka arkipäivä!! Se on hänelle TYÖTÄ!

En tuollaista haluaisi omille lapsilleni, vasta 3v aloitetaan tutustuminen päiväkotiin ensin osa-aikaisesti, onneksi on mahdollisuus tehdä niin.





ap

Olis tää mamma tässä vaiheessa (lapsi nyt 1,5v) varmaan " lataamossa" , jos oisin kotiin jääny nyhjäämään. Ja ei, en voinut varautua tulevaan mitenkään, synnytyksen jälkeinen masennus tuli kyllä ihan tilaamatta.

takia kaikilla ei todellakaan ole mahdollisuutta olla kotona noin kauaa - asui sitten vuokralla tai omistus. Eikä sossusta todellakaan tipu rahaa kaikille. Esim. me emme saisi koskaan sossusta mitään sen takia, että mieheni omistaa kuolinpesästä kolmanneksen, jota ei kuitenkaan voi sinänsä hyödyntää mitenkään.

pienten lasten vanhemmilla, sossun tuilla eläessä. Rahaa ei ole kuin eineksiin, ainaiseen kituutukseen, huumekokeiluja jossain vaiheessa kun teini haluaa etäisyyttä siihen kaljaa lipittävään äitiin siellä tunkkaisessa kaksiossa.



Justiinsa. Ihan vapaasti valitse tuollainen elämä, ja anna muiden elää omaa elämäänsä.

Vierailija:

että perhe kyllä pärjää sen 3v, vaikka sitten sossun tuella.

Vierailija:

Olis tää mamma tässä vaiheessa (lapsi nyt 1,5v) varmaan " lataamossa" , jos oisin kotiin jääny nyhjäämään. Ja ei, en voinut varautua tulevaan mitenkään, synnytyksen jälkeinen masennus tuli kyllä ihan tilaamatta.

Itsellä 2 lasta 1.5v ikäerolla, molemmat " hankalia" tapauksia, kuopuksella koliikkia, korvakierrettä, sydänvikaa ym ym, nyt vajaa 2v ikään asti en ole yhtään täyttä yötä nukkunut heräämättä,itse syön rauhoittavia ja beetasalpajia sekä relaxantteja. rankka on ollut, mutta sitä suuremmalla syyllä lapseni tarvitsevat minua kotona!!

ja samalla nappailet rauhoittavia?

tai pahoinpitelemään lapsiaan jotta kestäisi lapsiarjen?

olla kotona vuosikausia " sossun tuella" . Yhteiskunta pyörii sillä, että suurin osa ei halua elää sossun tuella, vaan elättää itse itsensä ja elättää siinä sivussa nekin, jotka haluavat elää yhteiskunnan tuilla.

Joissain tapauksessa elämä on niin sille lapselle kivempaa kuin kotona ollessa...

Vierailija:

tai pahoinpitelemään lapsiaan jotta kestäisi lapsiarjen?

Nappaillaan rauhoittavia ja elellään sossun tuella. Hmmm. Miten minusta tuntuu, että työssäkäyvä, itsensä ja perheensä elättävä lääkkeetön äiti ja isä on kumminkin lapselle se parempi vaihtoehto? Jos lapsen kanssa kotona oleminen on niin rankkaa, että pitää rauhoittavia popsia, niin mene töihin ja laita lapsi hoitoon. Tai jos pitää sossun luukulle, mennä niin sama juttu. Ei mitään järkeä tuossa touhussa.

Eihän ole mitään muita tukia kuin ne erittäin surkeat summat, joita KELA perheelle antaa ja verottaja verottaa sitäkin vähää.

ei asu missään itä-helsingin lähiössä vaan tampereella viihtyisässä uudehkossa vuokra-asunnossa, emmekä saa edes asumistukea tai mitään muutakaan, vaikka mies pienituloinen ja minä kotihoidontuella. Silti olen ehdottomasti sitä mieltä että lasten paikka alle 3v on kotona, ei hoidossa. Ja olen 25v, kahden alle 3.5v lapsen äiti.

Lapset eivät jää paitsi mistään, tarkoitan siis sitä että heillä on aina puhtaat ja hyvät vaatteet, ruoka pöydässä jne, vaikka välillä rahasta tekeekin tiukkaa. Aina lemme kuitenkin pärjänneet. Töihin menen itse kun kuopus on sen 3v vähintään, ja omistusasunnon hankkimista mietimme sitten kun tulomme ovat vakaat ja kumpikin töissä. Lapset ovat pieniä vain hetken, en itse halua menettää noita tärkeimpiä kehitysvaiheita heidän elämästään!

Jos tämä on mielestänne jotenkin väärin niin kehottaisin kyllä vilkaisemaan peiliin ja rehellisesti miettimään mikä on LAPSELLE parasta!



ap