onko joku joka voi rehellisesti sanoa että ei halunnut hoitoapua kun vauva oli synytynyt missään

Meillekin tarjottiin apua useasti, mutta en millään raaskinut antaa vauvaa hoitoon. Lapsen isäkin oli aika epävarma vauvan kanssa aluksi joten minä hoidin lapsen alussa lähes kokonaan. Eikä tuntunut rankalta.

Lapsi oli ekaa kertaa kylässä mummon luona ilman vanhempia n. 2 tuntia 8kk:n iässä.

Nyt tyttö on 2v 4kk ja _pääsee_ mummon luo yökylään noin kerran kahdessa kuukaudessa (omasta halustaan).

Miehen kans saatiin hommat hyvin hoidettua.

Isovanhemmista oli kivaa seuraa tietenkin kun käytiin, mutta en heitä apuun tarvinnut. Ovat kyllä lapsille tärkeitä ja heillä on lämmin suhde keskenään.

4xäiti

Mutta koska oli koliikkivauva ja huusi yöt/päivät niin kodinhoitoon olisin tarvinnut apua. Mutta silloin oli sotkuista, kun ei muuta voinut

Mutta käytiin usein kyläilemässä isovanhemmilla ja siellä saivat kyllä hoitaa vauvaa ja minä juttelin aikuisten juttuja, luin lehtiä tai torkuin. Mutta olin kuitenkin paikalla kun nälkä iski.

Olisi ollut ihan kamalaa jos niinä ihanina, herkkinä alkuaikoina meille olisi tuppautunut joku sukulainen.

mutta jonkun tuppautuminen meille oli liian painajaismainen ajatus kun oli väsynyt ja saamaton vauvan alkuaikoina.

Mies toki hoiti vauvaa, mutta ketään ulkopuolista en olisi edes kaivannut höösäämään.



Minua suoraan sanottuna hämmästyttää ajatusmaailma, että ensin ehdoin tahdoin hankitaan se vauva ja sitten käyttäydytään kuin kaikki kumminkaimat olisi yhtäkkiä jotain velkaa, eli kaikkien pitäisi tarjoutua hoitajiksi missä ja milloin vaan.

pahemmin kaipaan muuta kuin pk:n hoitoapua päivisin kun olen töissä. On tietenkin ollut hoidossa, kun mulla on ollut jotain sellaisia esim. ylityömenoja joihin ei voi lasta ottaa mukaan. Nyt on oikeastaan tullut tarve lapsen puolelta, eli hän joskus pyytää päästä esim. mummolaan hoitoon. Jotkut vaan ovat kypsiä äideiksi ja nauttivat äitiydestään. En voisi kuvitelle, että lähtisin lomalle ilman lastani. Lapsi on perheeni ja perheen kanssahan ne lomat vietetään. Vauvana hoidin häntä itse.

en vaan saanut hoitoapua mistään



- niinpä sukulaiset 400 km:n päästä riensivät pendolinolla auttamaan koliikkivauvani hoidossa pyynnöstäni

Mutta mulla onkin olleet suht helpot vauvat, imetys on sujunut, vauvat ovat kasvaneet ja eikä minkäänlaisesta masennuksesta ole ollut tietoakaan.



Esikoinen ja keskimmäinen ovat olleet pikkusisarusten vauva-aikoina päiväkodissa, joten sikäli olen päässyt vähän helpommalla kuin jos olisivat olleet koko ajan kotona. Mutta vauvanhoitoon en ole apua tarvinnut.

kodinhoitajaa. Lapseni syntyi talvella, ja hän oli huolissaan miten pärjään asioiden hoitamisessa jne. kun pientä vauvaa ei tietty voi kuljettaa mukana.

Hyvin pärjättiin ilman neuvolan apua, toki arvostin tätä. Onneksi sentään oli muutamian ystäviä joista oli korvaamaton apu.

Nautin lapsestani täysillä.

myös isovanhempienkin kanssa :-)

En ole onnen huuruissa, siitä ei ole kyse. Olen väsynyt, vauva valvottaa edelleen, esikoinen kiristää hermoa ja joskus tekisi mieli kadota jonnekin.



Mutta ei, en ole pyytänyt ketään hoitamaan. Ja miksikö? Siksi, koska en rehellisesti sanoen usko että kukaan lähipiirissäni osaisi hoitaa vauvaani (2kk) riittävän hyvin. Toisekseen imetän, joten se olisi aika hankalaakin.



Esikoinen on 4 v eikä ole koskaan ollut yötä pois meidän luota. Ei ole ollut tarvetta, aina jompi kumpi aikuisista kotona.



Eli aloitukseesi voin sanoa, että en halua enkä anna.

Ja nuorimmainen taisi itseasiassa olla ekan kerran hoidossa hetken vasta yli puolivuotiaana. Mulle ne ekat kuukaudet meni ihan vaaleanpunaisessa vauvasumussa, enkä tuntenut mitään tarvetta saada vauvaa pois läheltäni. Vasta siinä neljän kuukauden maissa olen kaivannut omaa tilaa ja aikaa molemmilta.

Vihoviimeinen asia mitä siihen olisi kaivannut, olisi joku vieras hösäämässä. Olen antisosiaalinen kyllä muutenkin enkä jaksa vieraita.

Haluan jakaa vauva-ajan myös oman äitini ja mieheni vanhempien kanssa... Mulle mun omat isovanhemmat olivat aina ÄÄRETTÖMÄN tärkeitä ihan loppuun saakka... Toimin isoisäni omaishoitajana hänen kuolemaansa saakka, ja hän asui meidän luonamme (omakotitalon omassa yksiössä tosin).



Mikseivät isovanhemmat ja muut tärkeät ihmiset saisi osallistua vauvan hoitoon, jos kerran haluavat?!? Itse saan kuitenkin nauttia lapsistani yllin kyllin!

Mutta kun toinen vauva syntyi, oli ihanaa kun mummi hoiti esikoista. Mutta silloinkaan en siis vauvaa halunnut jättää minnekään hoitoon emmekä kaivanneet kotona mitään apua.

En edes tajua, mihin sitä hoitoapua vauvan kanssa tarvitaan. Itse en ole koskaan oikeasti halunnut mitään apua, ei ole tullut mieleenkään koko ajatus. No, anoppi teki kaikkiin ristiäisiin (5 kpl) voileipäkakut. Siinä meidän avut vauva-aikoina, mutta muuta en tarvinnut, odottanut enkä edes halunnut.

Siihen asti en pyytänyt minkään laista hoitoapua, en edes omaan kotiin.



Meillä sujui kummankin lapsen kanssa tuo vauva-aika todella hyvin, eli oli normaalit helpot vauvat, ja itsekin olin kunnossa, joten sain nauttia rehellisesti täysin sydämin lasten hoidosto ja heidän kanssaan olosta.



Hääpäivää lähdimme sitten viettämään, kun esikoinen oli tosiaan sen 13kk, ja olimme yhden yön hotellissa.



Samaten kuopuksen kanssa, lähdimme taas hääpäivän viettoon, ja lapset meni isovanhemmille yökylään.





Hyviä nukkujiakin ovat olleet, joten emme ole sillä tavoin tarvinneet kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa, vaan klo:20:00 lähtien joka ilta on meillä kahden keskistä aikaa niin kauan kuin vain jaksamme valvoa. :)





Nyt kun lapset vanhempia (6v ja 4v), niin nyt olemme pyytäneet heitä useammin hoitoon, noin joka toinen kuukausi. Siis yökylään.

Päivähoidossa he ovat isovanhemmilla jopa parikin päivää viikossa nykyään (isovanhemmat asuu tosiaan puolen kilometrin päässä).

Monesta syystä: Ensinnäkin imetys, en jaksanut pumppailla maitoa ja korviketta en halunnut antaa kun maitoa tuli. Toisekseen juuri tuo jonka joku mainitsi, ettei lähipiiristä löydy ihmistä joka olisi ihan pientä osannut hoitaa/jonka hoitoon olisin halunnut.

En niinkään voi sanoa että olisin nauttinut vauvanhoidosta, mutta en vaan kaivannut apua, pärjäsin oikein hyvin. Okei, joku olisi saanut tulla imuroimaan ja moppamaan lattiat mutta vapaaehtoisia ei ilmoittautunut.



Kauhukuva oli se kun anoppi ilmoitti että hän voi tulla meille asumaan moneksi viikoksi vauvan synnyttyä! Jeesus että olisi pää räjähtänyt jos olisi hösläävä anoppi ollut koko ajan läsnä kun yritettiin tutustua vauvaan.