onko joku joka voi rehellisesti sanoa että ei halunnut hoitoapua kun vauva oli synytynyt missään
muodossa (paitsi iskän kanssa tietty)? siis niin että esim kahteen kuukauteen ei kokenut tavitsevansa apua vaan nautti täysillä vauvasta ja sen hoitamisesta? tuntuu välillä nimittäin että naiset jo kun ovat raskaana suunnittelee koska viedään mummolaan että pääsee sinne tai tänne. Onko enää naisia jotka aidosti nauttii olla vauvan kanssa eikä huoli hoitajaa? Minä voin rehellisesti allekirjoittaa tämän lauseen. Oikeesti. Vaikka oli neljäs lapsi (tai ehkä just sen takia) en halunnut antaa häntä mummolle edes tunniksi, puhumattakaan yökylään. Me vain nautittiin, mies tietysti osallistui. Tyttö oli sit " hoidossa" kun oli 14kk 3 tuntia kun oltiin jouluostoksilla ja yön kun oli 18kk kun oltiin häissä.
En minäkään tarvinnut hoitoapua, sillä molemmat lapseni olivat/ovat äärimmäisen helppoja! Nukkuneet yönsä hyvin ja muutenkin vauvasta alkaen olleet tyytyväisiä lapsia :).
Tarkoitukseni edellisellä vastauksella oli siis vain todeta, että mulle on tärkeää, että isovanhemmat saavat olla lastenlastensa kanssa mahdollisimman paljon. ONneksi äitini ja mieheni vanhemmat haluavat myöskin osallistua lastenlastensa elämään :).
Olikohan 9