Ei pitäisi ikinä googlata opiskelukavereita!

T. kotiin jämähtänyt fm

Olen itsekin FM ja jämähdin kotiin niin lujasti, että olen nyt pph. Ei ollut kauhean kivaa lukea, kuinka kaverit ovat mukana ties missä projekteissa ja seminaareissa.



ap, yhäkin itku kurkussa

Olen minäkin ollut pph itse asiassa, nyt mukana komiteoissa, lautakunnissa ja sun muissa.

mutta olen jumissa tuppukylässä, jossa ei filosofian maistereita tarvita kuin opettajiksi, ja siihen minusta ei ääniongelmien takia ole. Ja toisekseen odotamme adoption kautta perheenlisäystä, joten mitään erityisen suurta elämänmuutosta ei tämän ennaltamäärittelemättömän odotusajan aikana voi tehdä - eikä tietenkään sen jälkeenkään, kun elämä pitää rauhoittaa.



Joten eipä se auta kuin hyväksyä, että minun elämäni meni näin. :(



ap

niin ne täytyisi olla sellaisia, joihin olet 101% tyytyväinen. Ajattele mitkä mahdollisuudet sinulla on muokata elämääsi sellaiseksi kuin haluat. Tämä on yksi ja ainut elämäsi, jos tuntuu, että olet jämähtämässä sellaiseen tilanteeseen, josta et tykkää, niin vielä voit perua. Toiselle sinun elämäsi voisi olla heidän suurin unelmansa. Et voi elää kenenkään muun mieliksi kuin itsesi.

mutta. Joskus elämä vain vie niin vaikeitten valintojen eteen, että teki mitä hyvänsä, ei pysty kaikin ajoin olemaan valintojensa takana. Minä olen valinnut perheen, ja nyt se edellyttää minulta asumista täällä ja elämän rauhoittamista. Mutta silti sattuu, kun miettii, mitä muuta olisi voinut saada.



Onneksi nämä ovat vain hetkittäisiä tilanteita ja pääsääntöisesti olen suunnilleen tyytyväinen elämääni.



ap

minkä ihmeen takia adoptoitte, jos et edes halua olla kotona. Adoptioprosessinhan voi katkaista ja voit ruveta tekemään uraa, jos se on niin arvokasta, että sen takia itkettää.

Kukaan muu ei voi päättää sinun puolestasi. Itse sinun on päätettävä kummasta on suurempaa iloa sinulle. Varmasti ristiriitaisia tunteita on kaikilla elämän suurissa murroskohdissa. Lapseton, uraan rankasti panostanut ihminen elää toisenlaisen elämän kuin lapsia saanut, töistä vähemmin nauttiva ihminen.



Kuitenkin korostan sitä valinnanvapautta. Koskaan älä ainakaan lapsellesi sano, että sinun takiasi luovuin tästä ja tästä. Ei, vaan sinä olet luopunut jostain ITSESI takia saadaksesi jotain muuta.

... Itsensä vertaaminen muihin ei kuitenkaan auta mitään, ei varsinkaan jos itsetunto ei syystä tai toisesta ole kauhean korkealla.



Mieti, miten arvotat elämääsi! Saattaahan sinulla olla (adoptio-)odotuksesta johtuvaa " raskaus" herkkyyttä, joka ilmenee tällä erää tyytymättömyytenä nykyiseen (odottavaan) tilanteeseesi. Käyt läpi suurta muutosta odottaessasi lasta (vaikkei hän olisi ensimmäisenne).



Älä huoli: kyllä se itsetunto taas kohoaa ja tyytyväisyys omaan elämään.



Been there done that!

Ei se sinun arvoasi vähennä ettet ole näkyvä ja asemasi googllella löydettävissä. Olet varmasti arvokas ja korvaamaton monille ihmisille tällä hetkellä ja myös tulevaisuudessa.



Joskus tapasin tyylikkään ja alallaan menestyneen (kasvatustiede, töissä yliopistolla). Hänellä oli jäänyt opinnot aikanaan kesken. Oli ollut töissä pph:na ja mm. kirjastossa. Myöhemmin, lasten ollessa isompia emansipoitunut uudelleen ja oli tosi motivoitunut ja innostunut. Saanut hyvän paikan yliopistolta.



Nauti tästä ajasta. Ammatillisia haasteita on sinulla vielä takuulla edessä. Usko pois!

en tietenkään aio lapsille kailottaa, että heidän takiaan en ole saanut tehdä sitä ja tätä ja tuota. En missään nimessä. Nämä ovat niitä tunteita, jotka ryöpsähtävät pintaan vain silloin, kun talo on hiljainen (pikkuväki nukkuu tai on jostain syystä poissa kotoa).



Eipä näitä tosiaan tule lasten aikana edes mietittyä, silloin ajattelee aivan muuta - jos edes ehtii mitään ajatella. Yritinkin jo tuossa lohdutella itseäni, että eipä noilla kaikenlaista ehtineillä kavereilla ole kenelläkään perhettä, että toisaalta minulla on asiat paremmin kuin heillä. Toisaalta.



ap

paljasti taannoin kadehtivansa minua, koska mulla on lapsia. Hän ei ole vielä päässyt siihen vaiheeseen, että voisi ajatella perheenlisäystä. Ikää on kuitenkin jo yli kolmenkymmenen. Ja samaan aikaan mä olen tuntenut alemmuutta, koska en ole yhtä pitkälle opiskellut ja akateemisia meriittejä keräillyt.

Täällä varmaan jokainen aaveemamma elää unelmaelämäänsä. Juu juu. Ja jos ei elämä olekaan täydellistä, siitä saa syyttää vain itseään. Mä lähden nyt nukkumaan.

Naapurin Seijaa? Jumalaa? Omia vanhempia? Omia yläasteen maikkoja?



Kai jokainen aikuinen ymmärtää, että jokainen on oman onnensa seppä. Ja että raha, koulutus jne. ovat vain pintaa. Onni tulee siitä, että on vapaa.

Nyt taidan lähteä nukkumaan!



ap

Tosin vähän eri syystä. En ole fm eikä muutenkaan ole hienoa koulutusta tai työpaikkaa. Aina hävettää kun tulee puheeksi oma koulutus tai oma ammatti. Muut on päässy elämässään pitkälle, ite teen edelleen hanttihommia. Tai tein, nyt oon äitiyslomalla.



Nautin kyllä elämästäni ja mulla on hyvintienaava mies, joten puitteet on kunnossa - on omakotitalo ja hieno auto pihassa. Silti kärsin tai tunnen alemmuuden tunnetta, kun itse en ole mitään. Palkkani on surkea enkä voi tosiaan ylpeillä työpaikallani.



Toki olen onnellinen ihanasta miehestä ja ihanaakin ihanammasta vauvastani, mutta olisi kivaa tuntea onnea ja ylpeyttä myös työelämässä.

Nyt on tämän elämänvaiheen aika. Jotain mitä ehkä myöhemmin muistelet haikeana. Olisiko ihanne elää päivä uraa, päivä perhettä varten? Ehkä, mutta elämä ei mene niin. Saat jotain, menetät jotain, kausittain. Ja ajattele miten merkittävää työtä itseasiassa nyt teet. Työlläsi on suora vaikutus yksittäisten ihmisten elämään. Koko elämään, kun kyse on lapsuudesta. Kyllä minä ainakin arvostan työtäsi, samoin rehellisyyttäsi mikä on näin suorana erittäin harvinaista.

Vierailija:

Naapurin Seijaa? Jumalaa? Omia vanhempia? Omia yläasteen maikkoja?

Kai jokainen aikuinen ymmärtää, että jokainen on oman onnensa seppä. Ja että raha, koulutus jne. ovat vain pintaa. Onni tulee siitä, että on vapaa.

ei voi valita. Mutta asenteen voi. Stephen Hawking olisi voinut tehdä itsemurhan saatuaan diagnoosin sairaudestaan, mutta hän on jatkanut uraansa omien voimavarojensa mukaan nauttien elämästään.



Kuten John Lennon sanoi aikoinaan: " Elämä on se, mitä sinulle tapahtuu, kun olet kiireisenä tekemässä muita suunnitelmia" .

Ihmisen elämä voi olla hyvinkin monisävyistä. Tunteita, tunnelmia ja asioita laidasta laitaan.