*********** TOUKOTOIVEET ************

[b]CHRISTINA:[/b] Vitsit toi viimeinen lause sai mut naurahtamaan :D vaikka olenkin lasten toimesta heränny jo aamu 4 aikaan enkä ole kovin nauravalla tuulella :D

Musta on luonnollista jos synnytystä jännittää.

Mulla itsellä on synnytykset menneet aina hyvin, enkä sen takia pelkää. Esikoista ponnistin 10 min, kuopusta 7min. lapset olleet pieniä jne. Joten juuri sen takia en pelkää. Se on jännä, Kuopusta kun synnytin ilman kipulääkitystä niin muistan kun sanoin miehelle ponnistaessani että "muistuta minua tästä hetkestä kun näitä haluan joskus lisää!!!" Eli ei herkkua ollut, MUTTA silti päivää myöhemmin oli kyllä kaikki muistot kivuista pois :-) Omituista. Joten ei, älä pelkää, en ainakaan minä ala paasaamaan miten euforista synnytys on ;-) vaikka pidänkin sitä hienona kokemuksena joka kannattaa kokea. Mutta ei se tuskatonta ole :-)



MUTTA, mulle odotusaika onkin aina helvettiä, ja pelkään sitä koska SIITÄ mulla on huonoja kokemuksia.

Esikoisen odotus päättyi käynnistykseen raskausmyrkytyksen vuoksi (lääkkeillä paineet oli 170/110 ja maksa-arvot paskat), kuopuksen halkio bongattiin rakenneultrassa, niin jo tämän raskauden alussa ARVASIN että jotain kamalaa tapahtuu.. ja kuinka kävi. Raskautta mietittiin TOSI pitkään ennen kun uskalsin yrittää :-/ Tämän vuoksi itse odotusaika taas on itselle jatkuvaa helvettiä, koska tiedän, että kaikki menee aina ihan viturallaa (anteeksi rumakielenkäyttö) ja sitä elopainoa saattaa pamahtaa tälläkin kertaa 30-40kg:a (34kg:a niihin viime raskauden huippumittoihin matkaa) ja jokainen neuvolakäynti, niin hassulta kuin kuullostaakin, on mulle totaalista helvettiä.

Tietysti tämä tilanne nyt tekee sen taas.

Mutta ei, minusta ei ole hölmöä pelätä asioita, joista on huonoja kokemuksia, vaikka ei omalla, mutta tuttujen kohdalla. Sellaisia asioita on seurannut silloin sen verran läheltä, että niihin samaistuu, ja ymmärtää, että mitä tahansa voi tapahtua.

Minä kärsin myös lääkäri-, piikki- ja tautikammoista, eli minulle jo valkotakkisen ihmisen kanssa samaan huoneeseen meno on stressaavaa, koska olen ihan varma että

A) minua piikitetään,

B) Minulla on kuolemantauti, tai

C) nauravat mut ulos sieltä.

Enkös kuulostakkin hauskalta persoonalta :D ?



no mut ny syämää.

Aamulla klo 4 muksut herättäny..ZZzZzzZzZ



T:Neiti&SitkeeSissi 16+4

Christina, laitahan nyt viestiä koska tulette katsomaan hoitopöytää, joka innokkaana odottaa noutajaansa :o)



Voin hyvin kuvitella, että työ, mitä teet, pistää miettimään tarkasti raskauteen ja etenkin synnytykseen liittyviä asioita. Enkä todellakaan minä lähde tuomitsemaan, koska itsekin mietin varmasti vielä pitkään synnytystapaa nimenomaan esikoisen synnytyksen kiiresektion vuoksi. Meillähän vauvan syke aika-ajoin laski, jonka vuoksi lopulta sektioon päädyttiin, kun synnytyksen eteneminen oli lähes pysähtynyt.



Haluaisin niin kovasti kokea normaalin alatiesynnytyksen, mutta kun en tiedä pystynkö siihen. Etuja ja haittoja kun punnitsee, niin molemmissa synnytystavoissa on ne hyvät ja huonot puolensa. Alatiesynnytys on luonnollisesti kivuliaampi, mutta toipuminen nopeaa kun taas sektiossa toipumisaika on pidempi ja pari ensimmäistä vuorokautta hyvinkin kivuliaita. Toisaalta, mita nopeammin nouset ylös kävelemään (joka on ihan painajaismaista parilla ensimmäisellä kerralla), sen nopeammin lähdet toipumaan.



Varsinaista pelkoa minulla ei kuitenkaan ole, ennemminkin epävarmuus omasta kykeneväisyydestä epäilyttää. En haluaisi saman kuvion uusiutuvan, vaikka terve tyttö hyvillä Agpar-pisteillä (9-10) syntyikin.



Sinulla kuitenkin entisenä kilpaurheilijana on hyvä peruskunto, joten edellytykset normaaliin ja hyvään alatiesynnytykseen ovat hyvät. Luonnollisesti myös nopeaan sektiosta toipumisen. Sektiossa kuitenkin on aina komplikaatioriskit olemassa. Itselläni oli runsas verenvuoto, jonka tyrehdyttämiseen meni aikansa. Olin itse niin uuvuksissa siinä vaiheessa, että yritin vain pysyä tajuissani ja ihailla vastasyntynyttä tytärtäni. Sain vasta jälkikäteen kuulla että tilanne oli ollut vakava.



Toivon että saat pelkopolilta apua. Pitääkin muistaa neuvolassa ottaa oma tilanne esiin. synnytystapa-arviointiin pääsy on ilmeisen selvää, mutta toivoisin saavani tukea siihen, että miten itse voin valmistautua.



Neiti, kyllä täytyy sanoa että kovia olette kokeneet, eikä tätä tietä teille helpoksi ole näemmä tarkoitettu. Kyllä ihmettelen miten olet romahtamatta jaksanut, nostan hattua.



Marvik -hyvä kantaja mutta huono synnyttäjä-

Huomaatteko, miten ahkerasti olen ruuanlaittopuuhissa?



[b]MARVIK,[/b] me voitais tehdä niin, että hoida sä odottaminen minunkin puolesta, ni mä voisin sitten synnyttää sun puolesta? :D olisko kätevää vaihdella :D



On totta, että mulla on ollu hiukan huonoa tuuria (toisaalta, molemmat lapset on terveitä nupistaan kaikesta huolimatta, että toisaalta kai hyvää tuuria) ja monella on todella paljon huonompaa tuuriakin.

Meillä nyt suvussa on jo lapsia menetetty, vauvoja, on yksi nuorena puukotettu (selvisi ihmeen kaupalla kylläkin), on tulipalossa menty, hukuttu, aivokalvontulehdus vienyt nuorena, ja sydänkohtausta, eli suvussa kyllä vahvasti kaikkee kummallista tapahtunut, joten enää en ylläty mistään :-P. Voihan sitä jäädä vaikka auton alle kun hakee postin. Joten minä taidan olla suvussa se onnekkain :-D kun olen hengissä X-D. Tietty itsellä on sitten filosofiana elää täysillä joka päivä.

En ole sellasta romahtavaa tyyppiä, luojan kiitos. Elätän toiveita jos sellaista on. Tiekkö, joskus on se huonokin kausi oltava, kuitenkin itsellä perusasiat tosi kunnossa ja tasapainossa. Joskus sitten toivottavasti se "lottovoitto" osuu omalle kohdalle, jossain asiassa.

Pidän itseäni loppuviimeksi aika hyväosaisena ihmisenä, koska on ystäviä, töitä (jos haluaisin mennä, mutta olen nyt kotona lasten kanssa miehen työn vuoksi) ja hyvä avioliitto, 2 lasta jo...Kotikin on, joskin se on vielä monen monta vuotta pankin, mutta hei, jollain sekin oli hankittava, eikä ilman lainaa juuri mitään saa tehtyä.



Se on niin hyvä, että miehellä on sellainen työ kun on, vaikka se on rankkaa välillä, niin yhteistä aikaa on sitten hänen vapaillaan, ja ei pääse synkistelemään tässäkään tilanteessa kun on lapset ja koti hoidettavana. Ei ehdi murehtia pienessä nupissaan niin paljoa asioita.



Nyt kun päästiin näin syvällisiin aiheisiin niin on ihan pakko kysyä,

[b]Onko kukaan uskovainen? tai mikä on suhtautumisenne kirkkoon?[/b]

(ja nyt sitten kukaan todella uskovainen ei ala tuomitsemaan minua....)

Minä en kuulu kirkkoon, enkä itse usko mihinkään.

Päätös kirkosta eroamiseen tuli viime viikolla, lapset luonnollisesti on kastettu ja mies kuuluu kirkkoon. Kirkkohäät oli 07 elokuussa meillä.

Lapsille kerron kyllä enkeleistä yms, koska minusta se on ihailtavaa, se lapsen usko. Haluan, että itse sitten kun ikää saavat lisää, ja oppivat lisää asioita, niin muodostavat omat mielipiteensä. Nyt toivon, että se on heille helppo, ja ns "mukava" asia taivaineen ja enkeleineen.

Itse olen omalla tavallani ehkä kärsinyt tästä, etten usko, sillä jo 3lk:lla mielipiteeni oli tämä, enkä nukkunut kovinkaan hyvin, koska kuoleman ajatus on minulle lopullinen, enkä pysty sitä kovinkaan hyvin edelleenkään käsittelemään, koska tosiaan uskon jääväni sinne mullan alle :-P.

Mutta en siis kuulu kirkkoon, enkä edes usko kuin siihen että sattuman kaupalla täällä mennään eteenpäin.



Mut joo, jos jo nyt sitä ruokaa.

Niin ja kesken lukemisen nukahtaneet voivat herätä X-P

T:Neiti-JaadaJaada-taas

Maanantaina jo kirjoittelin, mutta sivut jämähtivät ja eilen olivatkin taas käyttökelvottomat pitkän aikaa....



eli Hei Hei kaikille vaan tasapuolisesti. Neiti ja pikku sissi ovat mielessä ja mukavaa kuulla että siellä vielä jaksetaan sinnitellä. Olette aika upeita tyyppejä kumpikin!!!!



Tosi hyvä hei, että uskallatte täällä puhua peloistanne!! Siksihän nämä palstat ovat niin hyviä. Täälläkin on varmasti monta lukijaa joilla samankaltaisia ajatuksia ja se että huomaa muitakin olevan samassa tilanteessa on ensiarvoisen arvokasta. Eikö!! Sitäpaitsi meidän Toukokuisten porukka tuntuu olevan täynnä melkoisen mahtavia naisia, ettei kukaan varmasti rupea kivittämään tai liikoja tuomitsemaan.



Itse en pelkopolilla ole ollut, mutta kuullut siitä paljon hyvää. Siellä on ilmeisen osaava henkilökunta joiden kanssa voi tosi asiallisesti käydä pelkojaan läpi ja innostua synnyttämisestä alateitse tai sitten saada ihanan rauhan sektiosynnyttämiseen. Itse kauhistelen sektiota. Esikoinen ei meinannut kääntyä ja olin ihan kauhuissani sektiomahdollisuudesta. Minä tarvitsisin pelkopolia niin päin :)



Omaan massuun ei ihmeitä vaikka ihme siellä onkin. Vielä on kaksi ja puoli viikkoa ultraan. Ajattelin että se on melko pitkällä kun viikkoja tuolloin sitten jo reilu 20. Taisi jollain muullakin olla sama juttu. Lupasin esikoiselle 4 v että kun saahaan (toivottavasti) tietää kumpi tulee niin hän saa itse valita jonkun ihana bodyn pikkuiselle joululahjaksi!



TUNNEPUOLESTA: Mä olen raskauksien puolivälissä käynyt aina hurjan tunnemyräkän läpi liittyen johonkin henkilökohtaiseen asiaan. Kuten vaikeaan äitisuhteeseen tms. Nyt on taas sama juttu. MITEN MUILLA? Onko tarpeen käydä asioita läpi?? Tuntuu jotenkin että kroppa haluaa hoitaa hoitamattomat asiat alta ennen vauvan syntymää. Ihan hyvä, mutta vähän on aina raskas vaihe tämä. Nyt olen onneksi pystynyt ottamaan aika rauhallisesti ja vain käymään läpi ja ajattelemaan asioita ja jotenkin heittämään ne ns. "herran haltuun" Jotain on kai tapahtunut hyvääkin tuolla pääkopassa vuosien aikana.



Nyt taas työn touhuun. Sähköposti piipittää!



Terkuin, Callaway ja pikkuinen 17+6

MYSKYLLE jaksamista ihottuman kanssa! Mullakin on nyt tosi kuiva iho, mutta taitaa se aina talvisin muutenkin olla.. Kiva olikin susta kuulla pitkästä aikaa!! Yritähän jaksaa vielä pari viikkoa ultraa odottaa! :)



MARVIK, toivottavasti teillä on nukutustaistot olleet nyt vähän helpompia! Meillä on pari iltaa mennyt kohtuullisen hyvin, mutta yöt ovat olleetkin taas huutoahuutoahuutoa. Itse olen miettinyt pääni puhki alatiesynnytyksen ja sektio välillä.. Jotenkin en osaa (uskalla) edes ajatella että tällä kerralla pääsisin synnyttämään alateitse, vaan nyt jo yritän tsempata itseäni sektioon. Meillä sektioon syynä oli perätila, vauvan huono kunto ja vähäinen lapsivesi, joka aiheutti sykkeen laskuja jo pientenkin supistusten aikana. Tietysti on erittäin epätodennäköistä että nuo kaikki uusiutuisivat tässäkin raskaudessa, mutta perätila on ainakin leikanneen lääkärin mukaan aika varma juttu kohtuni muodosta johtuen. :( Perätilalapsen synnyttäminen alateitse tuntuu ehkä sektiotakin ahdistavammalta, etenkin kun tuttavapiirissä on lapsi, joka joutui pahaan hapenpuutteeseen perätilasynnytyksessä ja vammautui sen vuoksi todella pahasti. :(



CHRISTINA, ymmärrän siis kyllä pelkosi! Toivottavasti pelkopolilla asiat edes vähän helpottuisivat! Meillä poika jäi ihan pieneksi hetkeksi ilman happea ja häntä vähän elvyteltiin syntymän jälkeen, mutta kaikki näyttäisi olevan silti kunnossa. Poika kävi muutaman kerran aivoultrassa, jossa seurattiin ettei hapenpuutos jättänyt mitään merkkejä aivoihin, eli ainakin Tayssissa jälkiseuranta oli erinomaista. Meillä tämä johtui todennäköisesti ns. kylmästä sektiosta, vauva siis leikattiin ulos ennen kuin synnytys ehti käynnistymään itsestään, eivätkä keuhkot siten ehtineet valmistautua syntymiseen ollenkaan. Toivon että löydätte pelkopolilla hyvän ratkaisun, jotta et koko raskausaikaa joudu asiaa yksin pohtimaan ja pelkäämään. <3



NEIDIN suvussa onkin tapahtunut kaikenlaista! :O Ei siis ihmekkään, että teidän Sissikin on varsinainen sinnittelijä! Minä kuulun kirkkoon, vaikka toisaalta olen monta kertaa suunnitellut siitä eroavani, en siis erityisen uskovainen ole.



CALLAWAY, ihanasti olet luvannut antaa esikoisen valita joululahjabodyn vauvalle. <3 Taitaa 4-vuotiaskin olla innoissaan! :) Mulla ei ainakaan edellisessä raskaudessa tullut tunnemyräkkää puolivälissä (ainakaan en muista!), saa nähdä kuinka nyt käy! ;) Mä muuten olisin myös tarvinnut pelkopolia käänteisesti, hmm, ehkäpä sitä olisikin perätilaodottajille tarjottu, jos olisin tajunnut kysyä. Olin nimittäin ihan mielettömän ahdistunut kun synnytystapavaihtoehdot olivat tosiaan perätilasynnytys tai sektio ja lääkärit vaan jankkasivat, että joko olet päättänyt ja mun päässä vaan humisi ja kumisi ja teki mieli mennä johonkin piiloon. Sitten kun vauvan tila olikin jo niin huono, että päätettiin leikata heti, niin olin tavallaan jopa helpottunut siitä, että mun ei tarvinnutkaan tehdä päätöstä. Nyt sektion kokeneena pelkään sitä aiempaa enemmän, enkä kyllä tiedä, kuinka tämän pääkopan vielä tässä käy..



Ääh, musta ei nyt irtoa mitään muuta kuin alavireisiä ajatuksia, joten parempi kai, että siirryn sohvalle lepäämään. Reilun tunnin päästä täytyykin lähteä muskariin pojan kanssa, ensi viikolla onkin sitten jo joulujuhla. :)



Miimi, 18+3

Miimi: Tuli tuosta teidän postilaatikkovenkuilusta mieleen, että olen miettinyt osaavatko pienet lapset varoa masussa kasvavaa vauvaa, jos heille kertoo, että ei saa pomppia ja hyppiä masun päällä yms.?? Ymmärtävätkö he vai unohtuuko välillä leikin tiimellyksessä. Itse olen jotenkin aina todella varuillani vieraillessani mieheni siskon luona, jolla on 3 alle kouluikäistä lasta. Jotenkin he aina onnistuvat muksimaan minua niin, että olen alkanut jo pelätä siellä vierailua. Aina tulee jotain tälliä mahaan, vaikka heille olen aina kerrannut että masussa kasvaa vauva. Niin ja hienoja potkuja teillä:)



AngaT: Kiva kuulla, että sielläkin kaikki hyvin. Muistan kun sulla oli alussa tosi rajua se pahoinvointi ja niitä vuotojakin silloin pohdittiin. Sinne kans onnea potkuista :)



Uuniz: Meillä ei ole joulu vielä rantautunut kotiin. Katsotaan sitten ensi vuonna aletaanko jo sitten kutsua isovanhempia tännepäin. Mennään jouluksi minun vanhemmilleni ja sieltä Tapaniksi mieheni mummolaan syömään kunnon sukuateriaa. Jännittää sekin jo kovasti. Mieheni sukulaiset ovat sellainen yhteisö, että ovat kaikki varmasti käsineen paitani alla tunnustelemassa vauvaa. Huh huh. Mieheni suku viettää muutenkin aina ihanaa joulua. He kokoontuvat suvun tilalle maalle, syövät yhdessä, käyvät savusaunassa ja avannossa. Juuri sellainen ihana joulu kuin kaikissa telkku mainoksissa aina...



Marvik: Olen töissä teatterissa. (En todellakaan näyttelijänä). Meillä on yksi kovimmista sesonkiajoista juuri meneillään. Pikkujouluaika on aina tällaista. Aina sitä luulee jo tottuneensa, mutta kyllä se tuppaa silti lujille ottamaan. Välillä kun on niin hel**tin väsynyt, tulee mietittyä hakisiko sairaslomaa ihan vain vedoten pokkana raskauteen, mutta sitten aina jotenkin selviää. No jouluna sitten levätään.



Linnanneito: Suosittelen lämpimästi tukisukkahousuja. Itse teen seisomatyötä, enkä pärjäisi ilman niitä. Tulee samalla ehkäistyä suonikohjutkin :)



Myrsky: Toivottavasti ihottumasi syy selviää ja saat jotain lääkettä siihen. Inhottavaa tuollainen jatkuva kutina.



Christina: Minusta on ainakin hienoa, että menet rohkeasti pelkopolille. Ja niin kuin joku jo sanoikin, en usko että kukaan sinua täällä alkaa kivittämään. Jokaisella meillä on omat heikkoutemme ja pelkomme, eikä muilla pitäisi olla niihin paljon nokankoputtamista. Tsemppiä!



Neiti: Sissi on kyllä tosiaan aika sitkeä ja hyvä niin. Uskosta kyselit. Itse kuulun kirkkoon, samoin mies. Haluan kastaa lapseni, samoin haluan kirkkohäät sitten joskus tulevaisuudessa. En silti koe itseäni niinkään uskovaiseksi. Olen kuitenkin ev.lut. seurakuntaan kuuluva ja sen tiedostan. En ole koskaan ollut varma mihin uskon, mutta en silti näe syytä erota kirkosta. Jotenkin se on kuitenkin jollain lailla turvallista kuulua kirkkoon. En tiedä, todella vaikea kysymys..



ON: Eilisestä illasta asti tuntunut myllerrystä masussa ja nyt tunnistan ne jo voimakkaampina. Pieniä muljahduksia vasemmalla puolella. Ihanaa möngintää..tui,tui..:)

Minua on alkanut viime päivien aikana vaivaamaan järkyttävät painajaiset. Toissayönä heräsin siihen kun olin unissani ampunut 3 ihmistä ja leikannut mieheni partakoneella koiramme kaljuksi..käsittämätöntä juu, mutta ei siinä kaikki. Viimeyönä heräsin aivan hiessä ja itkuisena, olin nähnyt unta, että kylvetin 1,5 vuotiasta kummityttöäni lavuaarissa ja hän hukkui. Siis järkyttävää. Mistä tämä voi johtua. Koko päivä mennyt taas kerratessa unia. Tuntuu aivan kamalalta. Onko muilla ollut raskauden aikana vastaavaa??



Terv. Rice+pikkune rv 18+3

Kyllä se aika tosiaan rientää.



Joulukuukin jo ja ilma on kuin syksyllä eikä tietoakaan taas talvesta. =(

Eihän sitä osaa odottaa jouluakaan, kun ei tunnu talveltakaan vielä. Tylsää kun näistä talvista on ruvennut tulemaan tällaisia. =P



Neidillä on kyllä uskomaton sissi siellä masussa. Missäs vaiheessa teillä tulee ne punktion tulokset? Toivottavasti edes sieltä tulisi jotain hyvää eikä koko ajan tarvitsisi kuulla noita ikäviä uutisia.



Myrskyllä oli ihottumaa. =(

Toivottavasti se laantuisi pian. Mulla oli esikkoa odottaessa yhdessä vaiheessa yhtäkkinen ihottuma ja rupesin jo miettimään kaikenlaista, mutta sitten hoksasinkin, että luultavasti ihottuma oli saanut alkunsa uusista vaatteista joita en ollut pessyt ennen käyttöä vaan olin ne uutena laittanut suoraan vaan päälle (farkut olin ostanut, mutta jostain syystä ihottumaa tuli kyllä käsiinkin). Kyllä se ihottuma siitä sitten pikku hiljaa rupesikin laantumaan ja ei enää tullut takaisin, kun viimein hävisi pois.



Synnytyksestä ja peloista oli kans ollut paljon puhetta.

Itsekin pelkään enemmän jostain syystä sektiota kuin alatie synnytystä, mutta uskoisin sen johtuvan vain siitä, että se on jotain sellaista uutta ja outoa josta ei ole kokemusta. Muutenkin on kovasti mietityttänyt enemmän tuo tuleva synnytys kuin esikon kohdalla, kun nyt tietää jo enemmän mitä kaikkea voi mennä pieleen ja kun ensimmäinen sujui ihan hyvin, niin voiko toinenkin mennä yhtä hyvin. Noh, aika näyttää. =P



Rice oli miettinyt unia...

Mä oon nähnyt jo useamman viikon ajan unia ihan koko ajan ja joka yö. Näen unta jo tunnin unien aikana (kun aamulla mies herää töihin, herään itsekin siihen kun hän hipsii yläkertaa. nukahdan siinä välillä ja herään sitten kun hän tulee sanomaan heipat lähtiessään töihin) ja se on mun mielestä jo aika hyvin. =D

Painajaisia en muistaakseni ole nähnyt, mutta onhan tuo aika jännä juttu. Esikostakin oli aivan sama juttu ja silloin kun piti vielä aamusta mennä töihin, niin tuntui ettei olis nukkunut välillä lainkaan, kun oli vaan unia nähnyt koko yön. Mulla nuo unen näkemiset ajoittui ensimmäiseen ja toiseen raskauskolmanteen, viimeisellä kolmannella niitä ei enää ollut, ainakaan tuohon tapaan. Saa nähdä milloin ne nyt sitten loppuu. =P



Mä oon täällä kovasti pähkäillyt, että mitenköhän lie noiden rattaiden kanssa...

Esikko täyttää kaksi maaliskuussa ja olisi siten n. 2v2kk kun vauva syntyy, että mahtaisikohan sitä tarvita ihan kaksostenrattaita vielä??

Miten te muut joilla lapsia, jotka vielä rattaita tarvii ootte aatellu?

Seisomalautaa oon aatellu, mutta jos kaupoilla ollaan (niin kuin monesti mennään kaverin kanssa kauppakeskuksiin kahvittelemaan tai muuten ostoksille) niin miten lie onnistuu tuon pelkän seisomalaudan kanssa, jos tuo poika väsähtää kesken matkan.. Yleensä kun ei tuolta päiväunillekaan tahdo oikein ehtiä ajoissa ja muutenkaan en oo varma miten jaksaa seisoskella siinä laudalla. Tai viihtyykökään pitkään...

Meillä on myös koira jota pitäis ulkoiluttaa, mutta toki pidemmät lenkit varmaan vois tehdä sitten ilman tuota esikkoakin.. hmmhh.. tää on nyt ollut kovasti mietinnän alla..



Omaan masuun ei ihmeitä.

Kaveripariskunta kävi kylässä ja heillä la myös toukokuussa, reilut pari viikkoa aiemmin, ja tällä tutulla oli kyllä jo niin reilu maha, että rupesin miettimään, että mihin mun maha on oikein jääny... Onko mulla mahaa lainkaan... =( (mies kyllä tosin vakuutteli aivan muuta)

Kovasti odotan siis, että masu kasvaa. =D

Ja liikkeitä ootan kyllä kans malttamattomana. Esikosta olin varma liikkeistä jo 18+ ja silloin oli kuitenkin etuseinämässä istukkakin. Nythän se on takana. Noh.. ehkäpä ne pikku hiljaa sieltä ilmaantuu.

Muutaman kerran olen ollut tuntevinani, mutta en nyt aivan varmaksi osaa sanoa kuitenkaan...



Juu.. mutta nyt tarttee mennä.

Poika tuolla itkeskelee.



-viivi ja toivo rv15+3

mutta perätila on ainakin leikanneen lääkärin mukaan aika varma juttu kohtuni muodosta johtuen. :(

Miimi, 18+3

Miimi: Alkoi kiinnostamaan, että minkä mallinen sun kohtu oikein on? Mulla nimittäin todettiin ekan synnytyksen jälkeen herttamainen kohtu.... Odotusaikana maha oli iihan toispuoleinen ja selvästi näkyi vauvan "piirteitä" tai siis esim. pyllyn ja pään kohta kahtena "pallona" tai jotain muuta vastaavaa...ja kun vauva oikein vänkäs itseään, niin maha saattoi olla ihan kuin joku "torni" tms... En muista oletko Yahoon listalla, mutta sinne olen laittanut yhden kuvankin...

Jälkitarkatsuksessa siis lopullisesti todettiin tämä ja sanottiin, että seuraavaa raskautta ajatellen ei haittaa mitään, koska ekakin meni 38+4 asti... Sen sanoivat vaan silloin, että kohtu on ahtaampi kuin normaali eli jos vauva loppuvaiheessa olis väärinpäin, niin ei välttämättä mahtuisi enää kääntymään oikein päin...

Nyt, kun kävin viimeksi ultrassa vuotojen takia, niin näytin lääkärille tuon saman kuvan, joka on netissä...lääkäri sanoi, että "muistan, että olet tämän aiemminkin näyttänyt"... ja siitä on kuitenkin aikaa 3,5 vuotta eli ilmeisesti vähän kummallisuus tuo mun raskausmaha oli...

AngaT 18+4

ja nytkin vain pikapikaa VIIVILLE kaksostenrattaista: meillä ekan ja tokan lapsen ikäero on 1v1kk ja meille tuplat oli ihan elinehto! Ei oltais päästy kerta kaikkiaan mihinkään ilman niitä. Esikoinen oli vielä ihan liian pieni seisomaan yhtään pidempiä matkoja laudalla ja tuon ikäisenä nukkui vielä päikkäreitä rattaissa ja se oli monen monta kertaa mulle helpottavaa kun molemmat muksut tuhisivat rattaissa uniaan ja itse sain esim hengähtää hetken jossain kahvilassa ihan_rauhassa:) Asuttiin tuolloin ihan kaupungin keskustassa ja jo ihan turvallisuussyistäkin musta oli parempi että parivuotias oli itsekin rattaissa eikä laudalla keikkumassa. Ja helpotti huomattavasti julksisssakin liikkumista, paitsi vanhohin ratikoihin ei meidän tuplilla mahtunut...Nyt meille tulee ikäeroksi 2v7kk ja varmasti tuplat tulisivat taas käyttöön jos en olisi niitä jo ehtinyt myydä eteenpäin:/ Nyt selvitään kyllä ihan vaan laudalla (josta muuten vasta ihan hiljan muuton yhtydessä "vieroitin" 4v esikoisemme pois, mukavuudenhaluisena tämä kun olisi hyvin mieluusti matkustellut kyydissä;) Tosin kakkosemme on huomattavasti reippaampi tapaus kuin isosiskonsa, ei ole yksi tai kaksi kertaa kun isompi on istunut rattaissa ja pienempi on keikkunut onnensa kukkuloilla laudalla, tai joskus kävellyt itse ja isompi ottanut kaiken hyödyn irti:D Nyt kyllä asummekin vähän erilaisessa ympäristössä, on omaa piha yms joten liikkumisemmekin on ihan erialaista kun edellisellä kierroksella. Mutta siis osta vaan ne tuplat jos vähänkin tunnet niitä tarvitsevasi. Niitä saa ihan kivasti käytettyinäkin ja itse voi sitten pistää eteenpäin kun tarve on ohi. Loppujen lopuksi niiden käyttöaika ei välttämättä ole kovin pitkä, mutta toisaalta silloin jälleenmyyntiarvokin on vielä kohdallaan.



Ja nyt nukkumaan, muita kuulumisia joku toinen kerta kun väsyttää vähän vähemmän.



rvaT 15+

Viiville: Tuplista. Meillä oli ekan ja tokan välillä pikkasen vajaa 2 v ja kyllä meilläkin nuo tuplarattaat oli tosi hyvät. Me kyllä liikuttiinkin tosi paljon rattailla. Meillä oli myös lauta käytössä lyhkäsemmille matkoille. Kyllä se helpotti elämää kummasti kun onhan se 2 v vielä aika pieni. Riippuu tietysti lapsesta. Itse ostin rattaat "käytettynä" tosi edullisesti. Rattaita ei ollut käytetty ollenkaan, mutta ostettu kyllä. Siellä esikoinen oli sellainen ikiliikkuja ettei suostunut rattaissa istumaan ollenkaan. Ja kannattaa miettiä tarkkaan sitten että selkänojat liikkuvat kunnolla ja helposti sekä että pyörät ovat isot (varsinkin jos liikutte kävellen paljon) Nyt meillä on nuo edelliset jäljellä ja varmaan taas jonkun verran käytetään. Esikoinen liikkuu jo pyörällä tai kävellen, mutta tuo "laiska" kakkonen varmaan mielellään istuskelee vielä rattaissa vaikka onkin sit jo 2 ja puol. On ihan eri kuin esikoinen ja liikkumisen tarve tosi paljon vähäisempi.



Mutta kuten Rva sanoi, jälleenmyynti arvo hyvä ja kannattaa ehdottomasti katsoa näitä kaikki tarvittavia tavaroita esim täältä vauvan OSTA JA MYY palstalta. Itse olen ostanut sieltä paljon tosi hyvää ja vähän käytettyä kamaa lapsille. KIERRÄTYS KUNNIAAN!! :) Nyt kun alkaa jo bongailemaan sänkyjä, itkuhälyttimiä, liinoja, rattaita, vaunuja ym niin jossain vaiheessa aina sattuu kohdalle priimaa ja edullisesti. Kandee olla kuitenkin tarkkana, sillä toiset repii ihmehintoja ja toiset tavarat heikkoja. Vaatteita en ole ostanut juurikaan. Yhden lämpöpussin.



Vielä tuli mieleen kun uskosta on ollut puhetta. Me erottiin just kirkosta. Olemme sitä pitkään ajatelleet, muttemme saaneet aikaiseksi. Naimisiin mentiin kirkossa ja lapset on kastettu. VÄhän annettiin ympäristön vaikuttaa näihin toimituksiin, kun miehen vanha mummo on syvästi uskovainen ja ihana, ihana vanhus. Haluttiin tuoda hänelle vielä hyvä mieli näillä kirkollisilla toimilla, kun ei sitä vastaan oma mieli varsinaisesti kapinoinutkaan. Nyt sitten mummo on jo niin heikkona ettei ristiäisiin tule pääsemään. Eli meillä vietetään vauvan ensimmäiset juhlat tervetulo seremoniana eikä kastejuhlana. Hengellisyyttä ei meidän perheestä puutu ja uskon näiden viisaiden ihmisten, kuten Jeesuksen, olemassa oloon, mutta itse kirkko instituutiona on kovin paljon vastaan omaa katsomustani että hyvä näin. Vaikka pitää mainita että toki kirkko tekee myös paljon, paljon hyvää työtä mitä kannatan ehdottomasti. Vauvan ekassa juhlassa tulee edelleen olemaan paljon enkeleitä, rukousta ja hengellisyyttä. Ilman vierasta ihmistä vain, eli pappia! Vähän mun isä vieroksuu tätä kirkottomuutta, mutta se ei minua haittaa kunhan ei liikoja sekaannu. :)



Ok, nyt tekstiä tuli taas ihan liiankin kanssa! Voikaatte hyvin!



-Callaway ja pikkuinen tasan 18 vkoa :)

Torstai jo, nopeasti menee nämä viikot..



Rice - Luulisin että isommat lapset ymmärtävät, jos heille kertoo masuvauvasta, mutta ainakaan tuo meidän 1,5-vuotias touhottaja sitä ei vielä ymmärrä. Tai jos ymmärtääkin, niin unohtaa kyllä hetkessä. ;) Onneksi vauva on niin hyvässä turvassa tuolla mahassa, ettei pikkuisten mukilointien pitäisi haitata. Eivätköhän miehesi siskon lapsetkin vielä opi muistamaan, että sinulla on vauva mahassa, varsinkin sitten kun maha on iso, eikä sitä voi olla huomaamatta. :) Ihanalta kuullostaa miehesi suvun jouluperinne, meidän perhe kokoontuu aina jouluaatoksi mun mummun luokse. Tiedätkös, mä en ainakaan viime raskaudessa tykännyt yhtään siitä kun ihmiset koskettelivat mahaani. Anopinkin onnistuin suututtamaan pahasti, kun en kerran antanut hänen tunkea kättään paitani alle. Ärsytti kun hän oli joka kerta nostelemassa paitaani, musta se oli oikeasti tosi inhottavaa ja kerran sitten ärähdin - saipahan maha olla sen jälkeen ihan rauhassa. ;)



Viivi, meille lapsille tulee ikäeroa 1v10kk ja mä olen päättänyt, että meille ei tuplarattaita tule, eivät kyllä mahtuisi meidän minieteiseenkään! Me ollaan päivisin paljon ihan tässä meidän pihassa tai sitten lähipuistossa, jonne poika jaksaa nytkin kävellä ihan itse. Kesällä miehellä on isyysloma + pitkä kesäloma, joten aika vähän olen alkuun lasten kanssa ihan yksin (voidaan siis tarvittaessa työnnellä sekä vaunuja että pikkurattaita) ja syksyllä esikoinenkin on sitten jo paljon isompi.. Aluksi ajattelin, että juuri kaupunkireissuja varten täytyisi hankkia tuplat, mutta toisaalta käymme nytkin toooosi harvoin keskustassa päivisin. Poika ei nytkään enää viihdy rattaissa ollenkaan ja shoppailu on ihan mahdotonta, kun poika kirkuu pää punaisena jollei pääse itse juoksentelemaan pitkin kauppaa.. Jää siinä sitten tällä äidillä ostokset tekemättä, kun juoksen pojan perässä hyllyjen välissä.. :D



Anga-T, kävin kurkkaamassa sun masukuvaa! Omasta en saanut noin hyvää otettua, olisikin pitänyt kuvata siis makuuasennossa.. Juu, mulla on kohtu vasemmalta puolelta vähän litteä, eikä se ilmeisesti sinne suuntaan sitten yhtään joustakaan. Esikoinen majailikin ihan täysin oikealla puolella, eli tosi toispuoleinen maha oli mullakin. Hassun näköinenhän se oli, mutta tosi kivulias myös, kun pojan pää oli ihan kylkiluissa kiinni. Mulle lääkäri totesi, että perätila on todella todella todennäköinen, kun ei tuolla tavallista vähän pienemmässä kohdussa oikein kovin moneen asentoon pääse. Oon nyt yrittänyt ajatella, että jos vauva olisikin jo alusta asti pää alaspäin, niin mahtaisikohan kohtu kuitenkin venyä sen mukaiseksi..? Esikoinen kun oli ainakin rv20 asti jalat alhaalla, enkä kertaakaan tuntenut potkuja muualle kuin alas, mutta nyt tämä kakkonen potkii ainakin vielä ihan ympäri mahaa..



Omassa mahassa myllerrys jatkuu, useamman kerran päivässä havahdun potkuihin ja varsinkin iltaisin vauva tuntuu heittävän kuperkeikkaa ja siinä ihan koko maha kovettuu, hih. Jännittää jo niin kovasti reilun viikon päästä oleva rakenneultra! Murusellakos se on jo ensi viikolla?



Unia olen muuten minäkin nähnyt. Toissayönä lensin taikasormuksen avulla, mikä oli tosi hauskaa, mutta viime yönä itkin lohduttomasti kylmässä vesilammikossa ja siinä itkiessäni nielaisin vahingossa kokonaisen rotan, hui apua! Nyt täytyy vähän laskeskella joulukorttitarvetta ja askarrella loput kortit.



Heippahei,

Miimi 18+4

Voi, että kun viikko taas mennyt nopeasti! Hei, vitsi ainakin täällä pk- seudulla sataa nyt lunta, vai onko toi räntää..voi kun tulisi jo se talvi! =0)



Tänne ei ihmeempiä kuulu. Samoilla tuntemuksilla mennään eteenpäin. Kyllä mä luulen , että nuo kupruilut on niitä liikkeitä..ainakin toivon niin. Iltasin ja varsinkin kun menossa nukkumaan, niin tuntuu sellaisia ihmeellisiä muljahduksia, ihan kuin joku sisäelin kiepsauttaisi ympäri..jännä tunne. Ei kyllä varmasti voi olla mitään vatsanpurusia.



Miimi: Muistelit ihan oikein. Meillä on tosiaan ensiviikon torstaina klo. 08.30 se rakenneultra Jorvissa. Neuvola olisi jo maanantaina, joten pääsee kuuntelemaan sydänääniä taas vaihteeksi. Hieman jännittää tuo rakenneultra, syystä tai toisesta. Muuten ei siis mitään pelkoja, ainakaan vielä.



Meillä näyttää jo tuo lomatilanne paremmalta. Ainakin nyt Bankokin kenttä aukaistu, joten eiköhän päästä 15.12 matkaan kuten suunniteltu. Tuntuu vaan jo nyt niin pahalta jättää kissat kotiin ja viedä koira hoitoon, vaikka tiedän että kaikki on hyvissä käsissä. Ne on kuitenkin mun vauvoja, joten niistä on aina huoli. Tietenkin vähän mietityttää, että miten kaikki elukat suhtautuu sitten kun vauva tulee. Toivottavasti hyvin,ainakin ajan kanssa.



Pitäs varmaan lähteä pitämään lounastauko, alkaa jo olemaan nälkä.



Mukavaa torstaipäivän jatkoa kaikille!!! =0)



T.Murunen82 + vauveli

rv 18+6

Moikka moi kaikille!

Neuvolasta soitettiin tänään. Sain rakenneultraan ajan. Se on jo 16.12 ja rv silloin 18+1. Toivottavasti ei ole liian aikaista mennä siihen. Seuraava mahdollinen ajankohta olisi ollut vasta kun rv 22 ja silloin se on jo myöhästä jos sieltä löytyykin jotain ongelmia. Mutta näillä mennään.

Muuta kummempaa ei tänne kuulu. Satunnaisia liikkeitä olen tuntevinani. Maha kasvaa kasvamistaan, iltaa kohti aikas iso. Töissä pärjään vielä vanhoilla työhousuilla, kunhan vyötärön pitää mahan alla :D Ensi vuoden puolella hankin sitten jotkut uudet housut töihinkin.

Väsymys on tullut taas vierailulle. Viimeksi väsytti ihan alussa. Hemppa oli hyvä viime neuvolassa 140, joka oli pari viikkoa sitten. Ei kai se voi parissa viikossa laskea kovinkaan paljoa. Muutenkin on hieman sellainen olo, ettei mikään huvita. Kamalinta on, kun pitäisi alkaa siivoamaan kotona...aina löytyy parempaa tekemistä...

Mites muilla, koska rakenneultria ja millä raskausviikolla olette silloin?

Onko muilla samanlaisia tuntemuksia, ettei mikään huvita?



Omaa napaa taas vaan...



Katti-84 rv 16+3

Oon nyt yrittänyt ajatella, että jos vauva olisikin jo alusta asti pää alaspäin, niin mahtaisikohan kohtu kuitenkin venyä sen mukaiseksi..? Esikoinen kun oli ainakin rv20 asti jalat alhaalla, enkä kertaakaan tuntenut potkuja muualle kuin alas, mutta nyt tämä kakkonen potkii ainakin vielä ihan ympäri mahaa..

Miimi 18+4

Mulla on mennyt nyt niin, että potkut tuntuu oikeestaan koko ajan alas ja vielä oikealle...Taitaa olla niin, että vain kerran on potkuja tullut navan vasemmalle puolelle...keskelle jonkun verran, mutta luulen, että saattaa olla käsistä kyse...eli mä veikkaan, että tämä vaavi ei hirveästi kohtu rundaa ympäri tässä vaiheessa... ja nyt parina päivänä ollut muutamia supistuksiakin. Eilen illalla makoilin sängyllä ja tuli supistus, niin ihan selvästi malli alkoi muotoutumaan epäsäännölliseks...eli kumpu syntyi navan oikealle puolelle ja sieltä oli maha kovana ja siihen ei paljon kärsinyt edes painaa, kun taas navan vasemmalla puolella olo ihan löysä maha ja kesti painaa... Lähtöpainoa oli nyt 5 kg enemmän kuin edellisellä kerralla, että välttämättä niin selvästi ei mahan muodot näy, mutta luulen, että näkyy kuitenkin...

AngaT 18+5

[b]KATTI-84[/b]: Minulle annettiin punktiossa "kontrolliaika" 16.12., vkoja silloin.. hmm.. 18+4. Ei virallisesti annettu rakenneultra-aikaa, vaan tuo tuonne polille Poriin, mutta uskon että siellä hoitavat rakenteiden katselun, mikäli vauva sinnittelee mukana ja punktion tulokset olisivat hyvät. Lupasivat tosiaan n. 10 pvässä tulokset, eli huomenna, tai maanantaina pitäisi tiedon tulla, miten tässä raskaudessa edetään, ja mikä on ennuste. Tuntuu et punktio vasta tehtiin, ja aika menny tosi nopeesti nyt, mikä aina sit luo sitä pelkoa et tulee huonoja uutisia :-/ TAAS..



[b]TUPLARATTAISTA:[/b] meillä tytöillä ikäeroa vähän vaille 1,5v ( piti olla vähemmän, mutta mentiin se 2 vkoa melkein yliajalle niin..) Meillä olleet ihan ehdottomat, koska varsinkin tuo kuopus on nykyäänkin sellainen laiskuri (3v2kk) että alkaa valitella selkää, jalkoja yms kun laiskottaa ;) Nykyään tosin saa luvan kävellä.

Kun esikoinen alkoi kävellä pitkiä matkoja, niin toiselle istuimelle sai mukavasti laukun tms, joten meillä oli hintansa väärti kyllä. Ovat tossa tallessa vieläkin, vaikka ei käyttöä ole (esikoinen polkee pyörällä ja kuopus istuu mun pyörän takana jos tarvis), en ole saanut aikaiseksi laittaa myyntiin vielä. (emmaljunga twin ceroxit)



[b]VÄSYMYS[/b] on iskenyt täälläkin kunnolla takaisin, ja sellainen yleinen [b]heikkous ja vetämättömyys. [/b] Mulla painokin lähtenyt lasku suuntaan nyt, osittain varmasti stressin ja närästyksen takia (ei tule paljoa syötyä). Viimeksi tosiaan sen 8kg:a olen painanut jo tässä vaiheessa enemmän!

Samalla sitten varmaan tuo väsymys vaivaa, kun ruoka ei maistu.

Unta on sitten kyllä kuitenkin vaikea saada? Jännä juttu.



[b]MAMMAVAATTEISTA[/b]: Täällä mennään ihan omilla 30" farkuilla vielä. Tilanteen takia en ole viitsinyt mitään vaatetta ostella, ja vatsakin näkyy vain iltaisin oikeastaan.

Vaikka toivon, että kaikki menisi hyvin, niin olen realisti, kun toivoa ei annettu, että pyrin pitämään tämän odotuksen piilossa, lasten takia, etten joudu alkaa selittelemään että vauva nyt siellä vielä onkin..

Mut silti olen sellanen haihattelija että elätän pientä toivonkipinää... onhan tämä tapaus jo yllättänyt sitkeydellään, eikä mitään diagnoosia ole varmistettu vielä.



[b] (.) [/b]

Lapset päiväunilla.

Olen kyllä niin iloinen, että noi päikkyjä vielä nukkuu. Kuopus itseasiassa nukahti ihan suorilta sänkyynsä, tosin herätyskin oli klo 6 :-/

Minusta alle kouluikäinen kuitenkin vaatii sen 12h unta, tuli se sitten yössä, tai päikkyjen kanssa. meillä sellainen sääntö, että jos unet on alle 12h, laitan päiväunille (jolloin nukkuvat yleensä ne puuttuvat 1-2h) ja jos nukkuu 12h yöunet, en nukuta päiväunille, vaan pistän sitten tasan 12h päästä heräämisestä unille.

Tytöt nukkuu samassa huoneessa, kerrossängyssä <3.

Löysin kesällä sinne syvennykseen sopivan kerrossängyn,

sellasen vanhanaikaisen /kokoisen joka oli menossa kaatopaikalle, ja hioin ja entisöin sen (olen ollu aina koulussa puukäsitöissä, joten osaan jotain pientä tehdä :D )...

tuli TODELLA hieno. Ihan sopiva tytöille <3 Koska en halunnu laittaa 900e sänkyyn, kun ei ollut edes varmaa miten kauan viihtyvät samassa huoneessa. Ainakin vielä sujuu hyvin :) Hintaa tuli sängylle alle 20e!

Nykyajan kerrossängyt on niin isoja et vaativat jo 210cm pituudelle, ja syvennys salli vain max 195cm. Lisäksi haluan pitää tytöt samassa huoneessa nukkumassa, jossa EI ole leluja, vaan toisessa huoneessa on lelut, piirustus jutut jne. Ettei mene illat ja nukutukset hulinaksi.

Tyttöjen huone on viininpunainen, leikkihuone sininen :-D

meillä omakotitalossa vain 100 neliötä (luojan kiitos)+ 15neliön vierashuone rakennuksesta erillisenä pienenä rakennuksena (jossa tämä tietokonekin on, on siis työhuoneeksi pyhitetty) jos tämä kolmas tästä maailmaan asti jaksaa, niin meillä on jo mukavan tiivis tunnelma täällä :-D



No voi että minkä jaarituksen taas laitoin X-P kaikkia varmaan kiinnostaa ihan kympillä, mut tulipa kirjoitettua :D



T:Neiti&Sissi 16+5

Katti, meillä rakenneultra on 15.12. ja silloin on viikkoja mulla 20+1. Olivat täällä tosi tarkkoja siitä, että aika tulee tasan 21. viikolle, mutta tosiaan tässäkin on isoja kuntakohtaisia eroja! Jos tuolloin rv18 ei vielä kaikki tarvittavat rakenteet näy, niin uskoisin että saat lähetteen vielä kontrolliultraan.



AngaT, mullakin muuten iltaisin maha siirtyy oikealle puolelle, sitä on hassua kyllä seurailla. Oivoi, toivotaan että meidän molempien vaavit ymmärtävät nyt alusta saakka asettua siihen oikeaan asentoon. Mulla meni oikeastaan koko esikoisen odotus siihen, että odotin niitä potkuja muuallekin kuin alas ja vaikka kaikki vakuuttivat, että kyllä se vauva vielä kääntyy, niin silti jännitti ja ahdisti. Ääh, nyt yritän ottaa rennommin - kääntyy jos kääntyy - ja paino siis sanalla yritän.. ;)



Poika lähti äsken mummulle leikkimään ja me lähdetään miehen kanssa kaupungille syömään ja pohtimaan joululahjoja. Taitaa kyllä olla muutama muukin tuhlaamassa veronpalausrahoja, mutta kun kerran lapsenvahti järjestyi, niin onhan se mentävä. :D



Miimi

Moikka, pitkasta aikaa taas. Nakojaan kerran viikossa ehdin kirjoitella tanne. Meilla oli rakenneultra toissapaivana ja viikkoja silloin 17+6. Kaikki rakenteet nakyivat, katsoivat myos virtaukset ja sukupuolikin tuli selville. Eli poika tulossa :) Ennestaan meilla siis tytto, joka pikkuveljesta kuultuaan rupesi itkemaan, mutta nyt on jo tottunut ajatukseen ja odottaa "prinssia prinsessaleikkeihin". Ultralaite oli musta tosi "high-tech:n" oloinen. Jopa lapsivedessa lilluvat "hiukkaset" nakyivat! Eli varmaan riippu myos neuvolan laitteista kuinka aikaisin voivat ultran tehda.



Hyvaa viikonloppua kaikille! Meidan paiva sai hyva alun. Aitini,jolla todettiin rintasyopa 5 vuotta sitten sai puhtaat paperit maksan ultrasta ja tauti on pysynyt nailla nakymin poissa :)



BT ja "Meme" rv 18+1

Meillä rakenneultra on siis samana päivänä kuin Miimillä 15.12 ja silloin viikkoja 20 tasan. Minun kohdallani myös laskettiin todella tarkkaan nuo viikot tuonne ultraan. Taitaa olla käytäntö täällä Tampereella.



Tuli muuten mieleen, että paljonko teillä on noussut paino raskauden aikana?? Itse olen jotenkin ymmärtänyt, ettei muilla ole kovinkaan paljon noussut. Itselläni tullut kuitenkin jo se 6-7 kiloa lisää ja nyt kauhistuttaa olenko tosiaan ainoa?! Syön mielestäni hyvin terveellisesti, liikun aktiivisesti päivittäin, mutta silti painoa kertyy. Ihme juttu. Miten teillä muilla, varsinkin ekassa raskaudessa, paljonko oli tullut tähän mennessä ja paljonko tuli koko aikana??



Eipä muuta tällä erää...



Terv.Rice + pikkune rv18+3

[b]RICE:[/b] Toi painonnousu on todella yksilöllistä, ja mun mielestä siihen kiinnitetään liikaa huomiota.

Itse olen se neuvolatätien kauhu: ekassa raskaudessa +25kg:a (lähtivät 3kk:ssa)... toisessa JÄRKYTTÄVÄT +30kg:a :-O Tein kaikkeni, mutta paino vaan nousi, jopa 3 kg/vko. Kävelin 12km joka päivä, katsoin mitä söin, ja mieskin oli jo merillä, eli jatkuvaa puuhastelua oli... ja SILTI sitä vaan TULI... Olispa tajunnu olla stressaamatta, kun ei sille mitään kerran voinut.



Kun sitten pääsin synnäriltä niin on se kumma juttu kun pukkaa itsestään 3,4kg:a lasta +kaikki muut niin 3 kg:a jäi sairaalaan :-O

Siinä oltiin sitten vikassa neuvolassa tosiaan 105kg:n lukemissa, ja sairaalasta kotiuduttuani 102kg:a :-'O

Arvatkaa tuliko kiitosta neuvolasta? ;-)

No, maitoa sitten tulikin. Lypsin 2kk (koska kuopus söi erityispulloilla halkion vuoksi) ja luovutin samalla, kokonaiset 13litraa 2kk:ssa! :-D Lehmä mikä lehmä :-D

Kyllä nla-täti oli sitten ihmeissään kun kävelin vastaan reilu vuotta myöhemmin, -40kg:a pienempänä :D. Ei ollut tunnistaa.

Mulla tosin totaali ruokavalionmuutos toi avun vasta, eli ei todellakaan imetyksellä karissu kilot :-/ . samalla sain verenpaineen putoamaan reilusti :-)



ikinä en ole sokerirasituksessa ollut, koska lähtöpaino aina ollut normi (bmi n. 20)

Tässä raskaudessa on nyt sitten 3kg:a tullut.. yhteensä. Oli jo pari kiloa enemmänkin, mut nyt laskusuunnassa. mulla tuota turvotusta tulee aina aluksi, onneks tällä kertaa se myös häviää näköjään :-D



Summasummarum: nauttikaa odotuksesta, kilojen syynäys vaan stressaa ilman varsinaista hyötyä :)



T:Neiti&sissi, rv 16+5

Piti vielä tulla kertomaan, että myös työkaverini sanoo samaa kuin sinä. Hän on ihana rempseä 6 lapsen äiti, jonka kanssa olen keskustellut todella paljon raskaudesta. Hän on välillä aivan pökerryksissä kaikista asioista mistä hänelle vaahtoan. Viimeksi hän kovaan ääneen siunaili, kun kauhistelin painoani, että "on se ihme miten ne siellä neuvolassa saa odottajan ihan hysteeriseksi näinkin ihanan asian kanssa. On se kumma kun sielläkin nykyisin vain arvostellaan kuinka leveä olet siihen suuntaan ja miten kapea toiseen." Sai minut silloin nauramaan ja tuntemaan itseni todella tolvanaksi.



Onhan se tietenkin niin, että sitä painoa tulee se mikä tulee ja saa tullakin. Kuitenkin olen jotenkin utelias myös muiden painonnousuista ja sillä tiedustelin. Mulle taitaa käydä sitten samalla lailla kun sulle edellisissä raskauksissa:), hui. Sitten ei kun tissiä tyrkylle ja pilsneriä naamaan, josko se sillä lähtisi, jos ei niin vaunurallia korttelin ympäri :)