Auttakaa mammat, on niin paha olla ja itkettää vaan :*/
Voi itku on niin paha olla työpäivän jälkeen että tulee kyyneleet silmiin...Istun täällä kämpillä ja itken:' (
Miesvaltaisella alalla olen opiskellut korkealle. Kun olisi pieninkin mahdollisuus edetä niin alimman tason pikkupomot miehet, estävät tämän:( Kateus koulutuksesta ja etenemisestä on niin iso:(
Joudun pitämään kynttilää vakan alla ja vähättelemään osaamistani :( Teen sihteeristason hommia kovalla koulutuksella, koulutusta ei mitenkään käytetä hyödyksi:(
Miehet keksivät uusia lakiin perustumattomia sääntöjä ym koeaikoja minulle tyyliin voit tehdä sitä ja sitä vasta kun olet ollut X aikaa talossa. ja puhuvat tyyliin " minulla kesti 4v saada vakituinen paikka, kukaan muu ei saa saada sitä nopeammin.."
Tämän paskan lisäksi 400e ylimääräinen lasku tuli joka on pakko maksaa... Tuntuu että voimat ei taas riitä:( Oon masentunut tästä!!
Kommentit (15)
Ylimmät esimiehet huippuja, mutta pikkupomot häsäävät välissä ja ovat NIIN KATEELLISIA! Joten on niin vaikea saada kosketusta ylimmälle tasolle tai päästä etenemään :(
EN TODELLAKAAN ala 4 vuotta odottamaan mitään vakituista paikkaa tämän tason hommissa:(
Surullinen mieli, tuntuu et kaikki inhoo mua!
ap
kaameeta,itkettää ja oksettaa ja vattakin on sekaisin ja en tiedä mitä tekisin kun kukaan ei välitä ja ukkokin jättää ja kaikki hajoaaaaaaa...................................
Kyllä se niinkin nimittäin on, että työkokemuksella ja yrityksen tuntemuksella on arvoa, eli kaikkea ei voi hienollakaan tutkinnolla kompensoida.
Toisaalta ei ole mitenkään harvinaista sekään, että naisia painetaan ja heiltä vaaditaan monin verroin parempi näyttö kuin miehiltä. Se on se " lasikatto" ...
Minusta saitkin jo kaksi hyvää vaihtoehtoa. Joko sinnittelet tai sitten vaihdat työpaikkaa - aina se sinnittelykään ei auta, jos työpaikalla on tarpeeksi mulkvisti yrityskulttuuri. TAI sitten tosiaan haet tukea ammattiliitosta, jos syrjintä on räikeää ja todistettavissa esimerkiksi palkkaeroina tai siten, että hakemaasi työtehtävään nimitetään epäpätevämpi mies.
aloin huvikseni harrastamaan erästä peliä, jossa kaikki muut olivat miehiä. Alkuun räpelsin ja minulle naurettiin hyväntahtoisesti, mutta auta armias kun turnaus oli käsillä: hymy hyytyi kun parhaimmillaan olin neljäntenä kansainvälisessä matsissa ja seuraavissa erissä KAIKKI hyökkäsivät kimppuuni! Jokainen miespuolinen keskittyi oman vuoronsa aikana vain ja ainoastaan siihen, että minut saatiin pois pelistä (kirjaimellisesti). Lopulta se onnistuikin ja minä jätin pelaamisen sikseen. Itkin aikani mutta tajusin ettei mies alempana olentona voi sietää menestyvää naista ja jätin leikin sikseen. Nykyään kys. pelillä on 0 naisharrastajaa.
Ymmärrän hyvin että miksi...
Tuollaista ei tarvi kauaa kestää. Ei yhtään sen pidempään kun on ihan pakko. Ukot voi etsiä sitten itselleen halvemman sihteerin.
6 olen koulutustani vastaavassa työssä, mutta nämä pikkupomot nakittavat paskahommia...
ap
olen iloinen, reipas ja avoin ihminen ja ahdistun todella jos koen että en voi olla hyödyksi ja kaikki menee alamäkeä! Katson tämän pestin loppuun, mutta mitään vakipaikkaa tähän hommaan en ala jonottamaan todellakaan neljää vuotta jos arvostus ei nouse.
Ap
Voi olla, että opitut asiat unohtuvat harjoituksen puutteesta. Enkä jaksa mitään ikävää työilmapiiriäkään.
Jos sulla on kerran korkea koulutus ja koet itsekin olevasi varsin pätevä työssäsi niin ala heti hakemaan uutta työtä! Tilanne ei todennäköisesti työpaikkallasi tule muuttumaan kovin pian, joten en ainakaan itse jäisi sinne roikkumaan.
Vai olisiko sinun mahdollista puhua asiasta noiden isompien pomojen kanssa? He kai loppupeleissä päättävät kuka mitäkin tekee.
ma tiedan just mista on kyse ja mulla on sulle kaksi neuvoa:
- ala pida sita kynttilaa vakan alla vaan laita taysilla hanat auki ja tarjoa sita osaamistasi, ylempi johto ei tajua sita hyodyntaa jos et suoraan sita tyrkyta.
- jata pikkupomot omaan arvoonsa ja henkisesi tee pesaero. Mutta muista etta on SUN tehtava nayttaa kyntesi ja osaamisesi.
Paukkuja peliin ja eteenpain sanoi mummo hangessa!
Olisi hyvä jos saisit itsellesi mentorin ylemmästä johdosta. Mä tekisin niin, että haastaisin esimieheni ja ehkä hänen esimiehensä tai muun linjajohdon keskusteluun siitä, että mikä on työnkuva ja millainen urapolku sulla on siinä firmassa. Sanot suoraan mitä haluat. Jos saat isot pomon linjaan työnkuvastasi ja tehtävistäsi, niin voit hyvillä mielin sanoa kiitos ei niille hommille, joita muut tyrkyttävät sulle. Jos taas et saa yhteisymmärrystä aikaiseksi, niin sitten tiedät, että kannattaa vaihtaa kilpailijalle.
Monet naiset ovat liian kilttejä ja suostuvat tekemään kaiken maailman nakkijuttuja, jotka ovat oikeasti jonkun toisen omia rutiinijuttuja. Kannattaa opetella oikeasti sanomaan ei.
miten suoriudun näistä tehtävistäni ym ym ym! Onneksi on hyviä suhteita muuallekin ja teen samalla muita alani hommia ns sivussa!
Nyt kai on pidettävä erittäin matalaa profiilia pikkupomoihin ja hoidettava ns nakkihommat kunnialla ja valittamatta! Ja olla kohtelias ja osaava muille isommille pomoille ja pyrkiä juttuyhteyteen.
Kiitos tuestanne!
ap
itse annat kateellisten ukkojen latistaa itsesi...
Eli kun pikkupomo on lähin esimies...?? Joka haluaa latistaa mutta hänen ylitseen vaikea kävellä hierarkiassa!!! Kerro esimerkkejä käytännössä, miten toimia??
ap
Sinuna etsisin uuden työpaikan! Olisiko se mahdollista?