Jatkuva alemmuuden tunne. Minäkin haluan olla "jotain" kun muutkin on!

Sinä olet hyvä wannabe.

Menee joillain iän myötä ohi kun tajuat että ketään ei oikeasti kiinnosta sinä tai elämäsi, mutta joillain jää pakonomainen esittämisvaihe päälle loppuiäksi ja jatkuva tarve olla esillä ja päteä.

Mitä alempi henkilön henkinen ikä (ja isolla osalla suomalaisista se on jämähtänyt 11-14 ikävuoteen jopa neli-viisikymppisillä) sitä suurempi tarve päteä, haalia titteleitä tai päsmäröidä joka tilanteessa.

Ei myöskään katso koulutustaustaa, sukutaustaa, sukupuolta tai ammattia. Isäni oli monesta työpaikasta potkut saanut juoppo ja silti oli aina omasta mielestään oikeassa, oli varma että hän kelpaisi ministeriksi (varmaan nykyisessä persuhallituksessa kelpaisikin) ja lääkärit, asiantuntijat, ammattilaiset ovat aina väärässä. Vain hänen mielipiteensä on aina oikea.

Tällainen ihmistyyppi on omasta mielestään sopiva vaikka keisariksi, olivat sitten Dunning-Kruger skaalan nollapäädyssä tai eivät.

psykedeelit  vois järjestää ajatuksia ,mutta tuota ei ole vielä suomessa käytössä

             höh suurin osa jengist on taviksia ei tarvii esittää mitään pellerooleja

Opettele epälineaarista signaalinkäsittelyä ja ala kansainväliseksi signaalinkäsittelyrokkitähdeksi.

Toimi minulla, suosittelen.

Täällä toinen.Olen itsevarma ja hyvä elämä, mutta lapsena painettiin alas ja se seuraa elämän läpi.Aina näkee toiset parempana, kauniimpana, osaavampana.......... Silti olen pyörittänyt firmoja ja asun hyvin ,yksin kylläkin .Ei ole ollut luottoa parisuhteeseenkaan , vaikka ottajia on ollut .Olen edustavan näköinen. Olen jopa kehunut mitättömiä ihmisiä .

Mikä saa itseluottamuksen täysin nollille. 

Mielenkiinnon kohteisiin liittyen: Maailmassa on paljon ihmisiä, joilla ei ole erityistä intohimon aihetta. Joten ei tarvitse tuntea alemmuutta siitä, jos itsellä ei ole jotain harrastusta ylitse muiden.

Sen sanoisin myös, että usein harrastuksiin tms. liittyy lahjakkuuden lisäksi kova työ. Kukaan ei ole lähtökohtaisesti hyvä tekemään musiikkia tai soittamaan jotain instrumenttia. Siihen on nähty paljon vaivaa. Ensisijainen asia on riittävä kiinnostus, että jaksaa harjoitella. Luontainen taipumus vaikuttaa jonkun verran, mutta lukemattomat toistot ovat se mikä tekee hyväksi.

Aikuisiälläkin voi tulla hyväksi monessa asiassa, jos jaksaa nähdä vaivaa. Et aloituksessa kerro oletko ikinä kokeillut erilaisia harrastuksia? Joskus pitää kokeilla erilaisia asioita, että löytää asian, joka oikeasti kiinnostaa. Ja toisaalta pitää ehkä uskaltaa mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

No mikä olisi sellainen tavoite, minkä haluaisit saavuttaa jotta tuntisit olosi "joksikin"?

Pääsy hesarin verokoneeseen? 100 000 seuraajaa somessa? Joku urheilusuoritus (vink vink Antti Tuisku SM-hiihtoihin 40 vuotiaana)? Unelma ydinperheestä, omakotitalo, kumppani ja pari lasta?

Nämä kaikki ovat mahdollisia toteuttaa ihan taviksille. Totta kai se vaatii työtä, toistoa ja omistautumista asialleen, mutta mahdotonta ei tosiaankaan. Eivät muutkaan ole oikeasti mitään supersankareita vaan ihan tavallisia talliaisia, jotkut vaan pitävät itsestään kovempaa meteliä kuin toiset.

Korosta sitä mitä olet. Jos olet tasapaksu ajankuluttaja, niin voisiko sitä olla ihan tietoisesti?

 

Jos rupeaisi vaikka miettimään, että mikä olisi paras ajankulutustapa tänään illalla ja ensi viikon iltoina. Tee tasapaksuja suunnitelmia ensi vuodelle. Voi olla, että tulet kuitenkin ihan tyytyväiseksi omaan elämääsi. 

Sun vanhemmat ja kaverit eivät kuulosta kovin kannustavilta. Jokaisella on vahvuuksia, kyllä se lukeminen on mielenkiinnon kohde ja vahvuus jos sen valitsee mielummin kuin tv.n katselun!

Mitä jos pitäisit päiväkirjaa, kirjoita mitä oot tehnyt, ketä oot nähnyt, mistä on puhuttu.

Kun sä luet sitten myöhemmin sä pystyt hyvin tarkkailee mistä arki koostuu. Ja millaisia sun ihmissuhteet ovat. Saatko sä niistä mitään positiivista, vai oletko sä vaan se ihminen joka on aina toisen tukena.

                                 teot puhuu       harjoittele

Hyvin harvoin ne vahvuudet ja unelmat ovat kovin vahvoja niinkuin nyt vaikka tuo että ois oma bändi, moni tyytyy ihan kuuntelee hyvää musiikkia.

        innostu   kiinnostu   harjoittele

"Tylsän" työn tekijöitä tarvitaan todella paljon, tulee kaikki hommat tehdyksi.

Ei sille mitään voi jos menneisyyden vuoksi näkee itsensä vaan kasana ulostetta josta ei ole mihinkään. Siihen ei auta mikään määrä kehuja muilta, ei mikään.

Vierailija kirjoitti:

Sun vanhemmat ja kaverit eivät kuulosta kovin kannustavilta. Jokaisella on vahvuuksia, kyllä se lukeminen on mielenkiinnon kohde ja vahvuus jos sen valitsee mielummin kuin tv.n katselun!

Mitä jos pitäisit päiväkirjaa, kirjoita mitä oot tehnyt, ketä oot nähnyt, mistä on puhuttu.

Kun sä luet sitten myöhemmin sä pystyt hyvin tarkkailee mistä arki koostuu. Ja millaisia sun ihmissuhteet ovat. Saatko sä niistä mitään positiivista, vai oletko sä vaan se ihminen joka on aina toisen tukena.

Ei ole kaikilla. Kaikki ei ole hyviä edes sosiaalisissa tilanteissa, mikä olisi helppo sanoa vahvuudeksi. Se, että osaa yhden sanan vierasta kieltä ei tarkoita, että kielet olisi vahvuus.

Ap

Sen verran on tullut vietettyä aikaa mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten kanssa, että ei ole mikään itsestäänselvyys, että kykenee päivittäin käymään töissä. Sinulla on elämänhallinnantaitoja, joista moni vain haaveilee. Tasapaksuudessa ja tavallisuudessa on se hyvä puoli, että ne saattavat kertoa tasapainoisuudesta. Se auttaa paljon elämässä. Erityisesti taiteilijoista löytyy ihmisiä, joiden mieliala heittelee ja parhaimmillaan he saavat aikaan huikeita suorituksia ja sitten elämä lipeää otteesta ja he ovat sekaisin itsensä kanssa, eikä arki suju. Jos olet aika tavallinen, se voi saada ihmiset rentoutumaan seurassasi. Heidänkään ei tarvitse yrittää olla erityisen kiinnostavia vaan vähempikin riittää. 

Ala vaikka lastenkirjailijaksi jos et ole missään hyvä.

Et näköjään tahdo tarpeeksi, kun et tilannetta korjaa. Täällä uliseminen ei auta korjaan ja miellyttään sun ulisevaa egoa.

Omaan huonoon lapsuuteen peilaaminen tai tehtyihin virheisiin pitää yksinkertaisesti vain unohtaa ja keskittyä tähän hetkeen. Mikä olet nyt, missä olet hyvä. Ne huonot päätökset ja omat "virheet voi vetää vessasta alas.

Liian moni (minäkin aiemmin) syytin kaikesta siitä miten lähtökohdat oli huonot. Sillä ei ole oikeesti mitään väliä mitä tekee työkseen, miltä omasta mielestään näyttää ja mitä on tehnyt viime vuosina. Jos haluaa hyvän itsetunnon pitää keskittyä tähän hetkeen, oppia tuntemaan omat hyvät puolensa, ehkä jopa meditoida ja keskittyä olemana kiinostunut muista. Fakta on se että jokainen haluaa että joku kuuntelee. Maailman suurimmat huijaritkin ovat menestyneet huonoista lähtökohdista huolimatta ja miten? Ymmärtällä sen että jos toisia kuuntelee, oppii monta asiaa, joita voi soveltaa myöhemmin.

Valitusta ei halua kukaan kuunnella. Small talk keskustelut voi lähteä vaikka viime päivän telkkari ohjelmasta ja yhtäkkiä huomaat että ympärilläsi on ihmisiä joiden kanssa voit jakaa jotain.