Missä välissä te ehditte? :' (

Täällä lähinnä on ehdotettu, että sen siivouksen voi varmasti tehdä myös illalla kun mies on kotona tai viikonloppusin, JOS se ei päivisin onnistu.

Kaikkien miehet eivät ole töissä vain 8h. Minun mieheni ennätys on yli 20 tuntia töissä, mutta hän on yrittäjä ja hänellä on sopimuksia jotka täytyy hoitaa. Vapaapäiviä on max. 1 / viikko, joskus saattaa mennä muutamia viikkoja ilman vapaapäiviä.

Tällöin on ihan luonnollista, etten todellakaan kehtaa alkaa miestä häiritsemään millään siivouksella jne vaan siivoan itse sitten kun jaksan. Meillä on välillä kauhea kaaos, mutta en ota siitä stressiä. Jos joku ei sitä ymmärrä, niin ei se mun päätäni heilauta suuntaan eikä toiseen. Meillä on sellaista kuin on, lapsilla kuitenkin puhtaat vaatteet päällä ja ruokaa kun on ruoka-aika, leikkivä äiti joka ei nipota siivouksesta.

Tehtiin monen tunnin kärrylenkkejä ja istuskeltiin kahviloissa kun (jos :) vauva nukkui. Suosittelen.



Siivoilette sitten viikonloppuna miehen kanssa.

Pidä huolta itsestäsi! Tsemppiä!

Näin ollen päiväuniajan äiti saa hengähtää. Lasta voi lempeästi opettaa siihen että äiti ei ole mikään viihdytysautomaatti, vaan tietyt välttämättömyydet on hoidettava.



Ehkä toisille toimii nuo " unohda siisteys ja normaali elämä vauvavuodeksi" mutta minustakin ne kuulostaa hirveältä. Paljon paremman olon sain kun pyrin säilyttämään " tatsin" normaalielämään, eli kämppä suht' siisti, kotiruokaa jne. Mutta ymmärrän että kaikki ei koe samoi. Pienestä epäsiisteydestä tai valmisruokien käytöstä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä!!

No entä sperhekerhot ja puistot?



-44

jaksoi sillon tehdä kotitöitä kun lapsia ei vielä ollut tai sitten kun nainen taas palaa töihin?!?

Itse olen toki myös sitä mieltä, että jos nainen on kotona ni hänen työhönsä kuuluu suurin osa kotihommista, mutta miks te sanotte että ei viitsi rasittaa miestä, sillä eikös hän kuitenkin joudu osallistumaan sitten ku ite palaatte töihin..? Miten hän sitten jaksaa??

Meidän vauvaa oli ainakin hankala opettaa mihinkään tuollaiseen, kun kirkui lattialla ja sitterissä hiki päässä niin kauan, että nostettiin takaisin syliin. Ja vauvaa piti nimenomaan kantaa koko ajan ja kävellä, ei saanut pysähtyä. Rintarepussa tai kantoliinassakaan en saanut viihtymään. Varmaan joku olisi meidänkin vauvaa voinut paremmin hoitaa, mutta minä en ainakaan osannut.

-44

Vierailija:

Näin ollen päiväuniajan äiti saa hengähtää. Lasta voi lempeästi opettaa siihen että äiti ei ole mikään viihdytysautomaatti, vaan tietyt välttämättömyydet on hoidettava.

i]

Teidän tilanne on tietenkin poikkeus. Ap ei ole ilmottanut, että heidän tilanne ois vastaava?!

kyllä minä miestäni voisin rasittaa, jos hänen työpäivänsä olisivatkin joskus lyhyempiä. normaali työpäivä on 14 tuntia, joten ei sitä todellakaan viitsi laittaa imuria käteen kun tulee kotiin, eikä työ ole mitään yhdessä paikassa istumista vaan fyysistä työtä.

Kun hänellä on helpompi aika töissä, niin silloin kyllä oletan että tekee jotain kotona, yleensä se on sitten halon hakkaamista, auton korjaamista/siivousta, putkien avaamista jne. Siivoukseen osallistuu todella harvoin ja kotitöitähän nuo korjauksetkin ovat. t. 43

En tiedä kuinka riskejä äitejä te toiset olette. Mutta meillä oli juuri tuollainen kirkujavauva, joka ei ollut sitterissä yhtään. Eli ruoka oli laitettava vauva käsivarrella. Ja mulla se kävi todella voimille. Jos sainkin vauvan sitten joskus nukahtamaan vartiksi, niin en kyllä kyennyt sellaiseen tehokkuuteen, että olisin heti hyökännyt mopin varteen tai kasviksia pilkkomaan. Vaan kyllä ensimmäisenä huokaisin, että jees, nyt pääsen rauhassa vessaan!!



Ja sitten se vauva taas jo heräsikin...



Olin niin heikko ja tehoton silloin.

ja anna huutaa jos sitä huudattaa!



Ei se siihen kuole! Meillä ainakin esikoisen kerhopäivinä on ruoka oltava tiettyyn aikaan. jos vauva ei nuku, ei ole aikaa pitää sylissä ja seurustella. Siinä se pötköttää sitterissä ja katsoo kun puuhailen. Välillä huutaa kuin palosireeni, mutta huomaa ettei tehoa ja sulkee suunsa ja keskittyy leluihin.



Ei vauvaa tarvitse koko ajan olla viihdyttämässä!!

Itse ehdin ihan hyvin tehdä kotityöt kun oli vauva ja 3v.

Sen verran painava, et alusta asti on pidetty lattialla tai tuolissa eikä ollenkaan totutettu keinuttamiseen, sillä kenenkään kroppa ei sitä kestä!

Voimia ap:lle, lapset ovat tosiaan erilaisia, uskon hyvin että kahden kanssa voi olla täysi työ selvitä. En kannata kämpän täydellistä päästämistä räjähdystilaan, mutta kannattaa tosiaan miettiä, mitkä on oleellisia kotitöitä. Vaatteiden silittämiset ym. turhia. Roskapusseja voi kiikuttaa kerralla ulos useamman jne.



Kotitöiden teko esikoisen kanssa on laatuaikaa, kun samalla juttelee. Meillä 1,5-vuotias ojentaa koneesta yksi kerrallaan vaatteet, jotka laitan narulle. Samalla nimeän mikä vaate on. Tykkää myös täyttää koneen ja pistää päälle, kun näytän mistä napista painetaan. Siivotessa annan oman rätin, jonka kanssa saa huitoa siivoamassa. Ei ne työt siitä helpotu, mutta eivät juuri vaikeudukaan.



Pidin kotona ollessa myös kiinni linjasta, että työpäiväni on yhtä pitkä kuin miehen. Sen aikana tein kotityöt, ja samaa odotin myös mieheltä, kun hän oli vuorostaan kotona. Jos ei ehdi tehdä kaikkea päivällä, niin sitten tehdään yhdessä!

toisen lapsen synnyttyä. Ekan vauvan kanssa olin ihan kädetön, tuntui että se vei kaiken ajan ja energian. Elin jaffakekseillä, mies tuli töistä siivoamattomaan kotiin ja ruoanlaiton kanssa oli vähän niin ja näin. Toisen lapsen tultua taloon minusta kuoriutui loistava kotiäiti. Koti oli puhdas, kotiruokaa tarjolla, leivoin ja siivosin ja touhusin lasten kanssa kuin paraskin ihannemamma. Eli kyllä se sieltä löytyi ja löytyi hyvinkin pian numero kakkosen syntymän jälkeen. Oli vain pakko muuttaa systeemejä.

Vierailija:

toisen lapsen synnyttyä. Ekan vauvan kanssa olin ihan kädetön, tuntui että se vei kaiken ajan ja energian. Elin jaffakekseillä, mies tuli töistä siivoamattomaan kotiin ja ruoanlaiton kanssa oli vähän niin ja näin. Toisen lapsen tultua taloon minusta kuoriutui loistava kotiäiti. Koti oli puhdas, kotiruokaa tarjolla, leivoin ja siivosin ja touhusin lasten kanssa kuin paraskin ihannemamma. Eli kyllä se sieltä löytyi ja löytyi hyvinkin pian numero kakkosen syntymän jälkeen. Oli vain pakko muuttaa systeemejä.

Mietinkin miten ekan vauvan kanssa olin niin avuton, en ehtinyt suihkuun enkä syömään!? Vaikka vauva nukkui päiväuniakin ihan ok jne. Nyt kun on 3 v ja 6 kk lapset, niin kotona on luppoaikaa, on aikaa siivota paljon ja koti on kunnossa. Mitähän " sotkua" se yksi vauva edes lisäsi tai aiheutti, vähän pyykkiä, ei muuta... Niin vaan koti oli silti sotkuinen!

Odottakaas vauvojen äidit kun ne vauvat alkaa olemaan leikki-ikäisiä ;)

No joo, ei pahalla, mutta siis vauvahan ei oikeastaan sotke mitään.

ja heittäytyvät vielä hankalimmiksi itsekin.



Siivouspäivänä voi aika pienelle jo antaa pölyrättiä käteen, meillä 2v pyyhkii pölyjä ja 4v poika imuroi (tosin mun pitää toki tehdä nämä työt paremmin itse heidän jälkeensä, mutta ovatpa pois pahan teosta eivätkä levittele tavaroita ympäriinsä sillä aikaa kun minä niitä keräilen ja siivoan toista huonetta...



Mitäs jos otat lapset (tai mies) ja menet ulkoilemaan illalla, mummilla tai shoppailemaan ja se vanhemmista joka jää kotiin niin hoitaa siivoukset rauhassa ilman lapsia?! Meillä toimiin tämä. Mieskin siivoaa mielellään kun saa kuunnella samalla lempimusaansa lujalla ja ottaa pari siivousolutta ;) Kiva tulla lasten kanssa puhtaaseen asuntoon ja tuoda kukkia olohuoneen pöydälle tullessamme!

Mä olen ajatellut asian prioriteettien kautta. Tärkeimmät asiat ovat ruoka ja lepo. Jos lapsi ei nuku yöllä, niin sitten on nukuttava päivällä. Jos itse ei saa nukuttua edes jollain kohtuudella, niin ei tapahdu mitään muutakaan.



Jos kotona ei saa nukuttua, niin kummasti helpottaa jos saa vaikka nukkua naapurissa, ystävällä tai vaikka tiukan paikan tullen hotellissa muutaman tunnin keskeyttämättömät unet. Lapset sillä aikaa luonnollisesti isän tai jonkun muun hoidettavana. Vaikka kerran viikossa keskeytymätön neljä tuntia olisi täyttä luksusta monen sellaisen vauvan äidille, joka syö esimerkiksi kahden tunnin välein. Tuoksi ajaksi ruokaa siis pulloon.



Näiden jälkeen seuraavaksi tärkein on, että lasten kanssa jaksaa seurustella ja melkein yhtä tärkeä on ruoan laatu, varsinkin jos imettää.



Vasta näiden jälkeen tulee siivous ja pyykit. Mä kannatan täysin sitä, että ei ainakaan päiväunien aikana yritä tehdä kaikkia kotihommia, vaan yrittää silloin levätä. Kotihommia kannattaa yrittää tehdä todella lasten kanssa ja siinä se viihdytys tulee puoli itsestään, kun jutut voi olla sitä, että nyt menee kauha laatikkoon ja kattila tiskikoneeseen.



Jos puoliso tekee kovasti töitä, niin oletettavasti siitä tulee myös rahaakin. Silloin oikeasti kannatta harkita kotipalveluiden käyttöä.



Ja yksi vaihtoehto on todella alkaa luomaan äitiinsä ja anoppinsa uusia suhteita ja pyytää apua. Mun anoppi asuu ulkomailla, joten hänestä ei ole pysyvää apua. Toisaalta hän tulee tänne kerran vuodessa viikoksi-pariksi, ja minä otan siitä kaiken irti :-)



Sitten kannattaa miettiä, että tarvitseeko tosiaan kaikkea tehdä. Vaatteet kuivuriin, silitysrauta kaappiin pölyttymään, voi ostaa puolivalmisteita ruoanlaittoon avuksi, ruokaa tehdään kerralla iso määrä, leivonta stoppiin jne.

Vierailija:

Hassua, vielä en ole tavannut vauvaa joka rajoittaisi äidin netin käyttöä.

kun vauva/lapset tarvii minua, niin en stressaa saanko pidettyä pytingin säihkyvän puhtaana ja että osaan antaa itselleni anteeksi jos en jaksa/saa vain aikaseksi kaikkea sitä mitä haluaisin. Siivoon yleensä, kun mies ottaa lapset, muutoin jotain pientä lasten kanssa. Kuopuksen vauva-aikana kantoliina oli kyllä minun arjen pelastus. Sen kanssa pystyi siivota ja esikoiselle jäi kädet vapaaksi. Älä ole liian ankara itsellesi. Nyt on lasten aika. Siivota kerkiit koko lopun ikääsi=)