Lue keskustelun säännöt.
ÄIDIT EIVÄT OSAA ENÄÄ NAUTTIA LAPSISTAAN!
19.02.2008 |
Hirveä kiire työelämään. On oltava tila-auto, omakotitalo jne. Pienet reppanat heitetään päiväkotiin jo alle vuoden iässä ja laitoselämä jatkuu sitten hamaan tulevaisuuteen asti. Miettikääs oikeasti, että mitä tällä saavutetaan? Onko lapsen parempi kasvaa ilman äitikontaktia päivisin sen kustannuksella, että on sitten varaa kaikkeen siihen mitä rahalla saa :( Lapsi on arvoton....
Kummeksukaa vain minua, mutta minä HALUAN olla lasteni kanssa kotona. Olen luopunut omastani (omasta työstä siis toistaiseksi) sen takia, että saan nauttia heistä kun he ovat pieniä. Emme asu hienossa, isossa talossa ja automme on vanha Nissan... Mutta onnea meidän perheessä riittää ja rakkautta. Koululaisetkin ovat iloisia ja halaavat usein: " äiti, on ihanaa, että olet kotona" . Siinä on minulle paras palkka " työstäni" . Nyt on lasten aika ja MINUN AIKA on sitten myöhemmin.
Kommentit (18)
Mutta älä morkkaa toisten ratkaisuja. Et voi tietää mitä niiden takana on. Onnellisia perheitä voi olla muillakin tyyleillä kuin sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tällaiset katkerat vuodatukset vain saavat tilanteen kuulostamaan siltä kuin sinulla olisi jotain kateutta hampaankolossa. Ei kuulosta aidosti tyytyväisen ihmisen puheelta.
minä ja sisarukseni emme olleet päivääkään hoidossa. Äiti oli kotona. Kun sitten olimme kaikki koulussa, äiti meni töihin. Voi että olin iloinen, kun äiti oli kotona, kun luokkakavereilla ei juurikaan ollut. Aina oli välipala odottamassa ja saimme apua läksyjen teossa. Sittemmin sitkeä äitini loi oman uran ja on siinä edelleen. Nyt on tosin vuorotteluvapaalla, koska haluaa olla LASTENLASTENSA kanssa :) Ja arvatkaa olenko itse kotiäiti? KYLLÄ!
MUTTA on myös niitä jotka jäävät kotiin lasten kanssa niin kuin sinä. Se on mahtava että ajattelet noin Itsekin nautin suunnattomasti mun lapsista, kuopus 4v ja vanhin 16v, mutta onhan minä ihmisenäkin muuttunut näiden 16vuoden aikana. Silloin nuorempana oli tärkeätä päästä sinne minne itse just silloin halusin ja hoito oli pakko järkätä. Piste. Nyt vanhempana nautin erilailla koska tiedän kuinka valtavan nopeasti aika menee ja yksi kaunis päivä nuorukainen ei enää halua syliin vaan haluaa kympin ja lähtee. Nyt on ollut tärkeätä että tyttö ei tartte olla hoidossa joka päivä joten teen vielä 75% töitä ja niin meinaan jatkaa kunnes hän menee kouluun. Pitää kuitenkin muistaa että kaikki ei ole mustaa tai valkoista tässäkään asiassa, on tosiaan ihmisiä joilla ei mahdollisuutta jäädä kotiin kun ä-loma ohi vaikka itse uskon että kaikki pystyisi lyhennettyyn työviikkoon kyllä, edes vuoden. Jokainen tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ennenvanhaan olisi tullut kuuloonkaan, että joku olisi viettänyt leppoisaa " laatuaikaa" ainokaisensa kanssa jopa siihen asti, että tuo silmäterä oli 3-vuotias. Se on kyllä ennemminkin nykyajan vitsaus! Kautta aikojen myös äitien työpanosta on tarvittu esim. maatilalla, ja isommat lapset ovat sen aikaa olleet joko mukana työhommissa tai milloin missäkin hoidossa pois jaloista pyörimästä. Ja työpäivät on vasta nyt alkaneet olla näin lyhyitä ja lomat pitkiä, ennen moni teki montaa työtä pystyäkseen elättämään perheensä. Päivähoidon myötä onneksi yhä usemmalle riitti yksi työpaikka, jolla pystyi maksamaan kunnallisen päivähoitopaikan. Ja sinne vietiin lapset usein jo ihan vauvoina...
Tilastojen mukaan Suomessa alle kouluikäisistä lapsista harvinaisen ISO osa hoidetaan kokonaan kotona. Monissa maissa on yleistä, että jopa jo 1-vuotiaat menevät " päiväkerhoon" , vaikka äiti olisi kokonaan kotona itse. Oikeastaan ainoa korjausta vaativa epäkohta minusta on, ettei Suomessa ole vanhemmille tarjolla fiksua osapäivätyötä. Onneksi työajat kuitenkin valtaosalla joustavat, jotta kahden aikuisen perhe voi vuorotella lapsen päivähoitoon viemistä ja sieltä hakemista niin, ettei lapsille tule pitkiä hoitopäiviä. Sinänsä laadukkaasta päivähoidosta ei ole mitään haittaa lapsille, päinvastoin!
en ole vihainen. Minua vain ihmetyttää se, että minua useinkin arvostellaan sen takia, että olen kotiäiti. Kysellään, että eikös kuopus ole jo niin ja niin vanha, miksi et mene töihin, eikös hoitovapaa ole jo ohi.... Mutta kun meille se raha ei ole pääasia. Mies on töissä, ihan tavallinen duunari ja silti me pärjäämme. Ja jos me pärjäämme, miksi niin moni muu ei pärjää? Omasta mielestäni lapset tässä yhteiskunnassa voisivat paljon paremmin, jos vanhemmilla olisi heille aikaa. Mutta kiire mammonan perään on valtava. Omat halut asetetaan lasten halujen edelle.
Ja vielä: itse olen kotona kasvanut. En ole saanut ikinä piiskaa eikä minua ole kaltoin kohdeltu. Elin hyvän ja rikkaan lapsuuden ja nuoruuden - kotona :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekä kotirouva että työssäkäyvä äiti voi nauttia lapsistaan.
-------
Varmaan kakki äidit haluavat nauttia lapsistaan, mutta sekä kotiäideistä että työssäkäyvistä äideistä löytyy yksilöitä, joille lapsstaan nauttiminen on vaikeaa- monta kertaa tilanne on väliaikainen-
näitä syit voivat olla esim. oma, puolison ja tai lapsen sairaus, mielenterveysongelmat, rahapula, puolison tai muun verkoton tuen puute...
---
Ps.
kotiäitien ja työssäkäyvien äitien vastakkainasettelu- onkohan se kovin rakentavaa...????
Itse olen ollut kotona ensin 5 vuotta isompien lasten kanssa, sen jälkeen hankin työpaikan ja hankimme oman asunnon. Vähän myöhemmin ilmoitti kolmas lapsemme tulostaan ja olin hänen kanssaan 3 vuotta kotona. Nyt olen ollut taas töissä kohta kaksi vuotta ja tuntuu että tämä on ollut täydellinen kompromissi. Sain olla isompien lasten ekat kouluvuodet kotona ja kuopus on viihtynyt hyvin hoidossa, jonka siis aloitti heti 3-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen.
Mulla on " oma aikani" alkanut nyt viime aikoina; harrastan säännöllisesti liikuntaa ja olen alkanut työn ohessa opiskelemaan uutta ammattia. Samalla remontoimme uutta isompaa kotiamme.
Jokaisella perheellä on omat ratkaisunsa, eikä niistä voi mielestäni vetää suoraan johtopäätöksiä osaako äiti nauttia lapsistaan vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli suuri helpotus kun mies tarjoutui jäämään kotiin seuraavaksi vuodeksi! Suorastaan nautin kun sain töiden jälkeen palata lapsen luokse ja nautin äitiydestä jo ihan eri tavalla. Lapsen ollessa reilu 2v hän aloitti päiväkodissa ja minä siirryin tekemään töitä osa-aikaisena. Tämä tuntuu olevan tätä parasta äitiyttä minulta! Saan omaa aikaa ja aikuiskontakteja töissä niin että jaksan taas nauttia lapsesta. Lapselle riittää lyhyet hoitopäivät ja vapaitakin tulee lähes joka viikolle. 3v syntymäpäivät pian edessä ja elämä hymyilee!
En usko että meillä voisi asiat olla yhtään paremmin jos olisin hampaat irvessä jatkanut kotiäitinä tähän asti, päinvastoin.
Minusta ei tunnu ollenkaan siltä, että olisin menettänyt jotain olennaista jäädessäni kotiin pidemmäksi aikaa nyt, kun lapset ovat pieniä. Silti en osaa ajatella, etteivät toisin valinneet perheet (lapsetkin) olisi aivan yhtä onnellisia ja sinut omien valintojensa kanssa. Meille ei vain tämän kiireisempi rytmi sopisi, enkä edes joudu luopumaan paljosta. Itselläni on perusvakivirka, johon voin palata huoletta sitten, kun kuopus on 3v. Toisille äideille työ on perheen ohella myös tosi tärkeää ja innostavaa, ja he palaavat siksi mielellään jopa alle vuoden tauon jälkeen takaisin työelämään, vaikka ovatkin naisia. Ja joillakin on määräaikainen pesti, joka ei odota. Tai jotkut ovat yksin (myös taloudellisessa) vastuussa lapsistaan.
En tunne yhtään perhettä, joissa materia menisi lasten hyvinvoinnin edelle. Käsi sydämelle, ap, tunnetko itsekään? Ja mistä olet katkera, kun asia ahdistaa sua noin paljon? Asuisitko sittenkin ennemmin kalliissa kodissa ja ajaisit hienolla autolla...? Minä en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minun mieheni ainakin on aivan mielettömän ihana ja läsnäoleva isä lapsillemme ja osaa nauttia elämästä heidän kanssaan, vaikka hän käykin töissä! Miksi ihmeessä töihin palaava äiti ei sitten osaisi? Eihän kukaan kai töissä asu 24/7 :O
Ei siksi, että se koira älähtää... olen ollut kotona kymmenen vuotta lasten kanssa ja nauttinut. Mutta en siksi pelkästään, että haluan uhrautua ja olla marttyyri. Olen nauttinut joka hetkestä. En ajattele kuten ap " oma elämäni alkaa sitten joskus" . Omaani tämä on koko ajan ollut. Ja ihan hyviä äitejä ne on myös, jotka töihin menevät. Tuollainen päällekäyvä syyttely ei vaan ole kovin kaunista ja rakentavaa. Minusta elämässä voi tehdä monenlaisia ratkaisuja ja tehdä silti hyvin ja oikein ja parhaansa. Yritän pitää siitä kiinni, että teen tosille sen, mitä haluaisin muiden tekevän itselleni. Sillä pärjää jo pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin, sellaisiakin lapsi saattaa tarvita.
Itse olen samoilla linjoilla. Tuntuu, että tässä nyky-yhteiskunnassa tällaista kotityötä pidetään täysin arvottomana. Jos olet lastesi kanssa kotona olet työtön, luuseri, kouluttamaton typerys. Ikävä kyllä näin meistä ajatellaan. Aina saa olla puolustelemassa valintojaan. Mielestäni uraäidin valintaa pidetään arvokkaampana kuin kotiäidin.
Mutta kaikesta huolimatta itse tiedän oman arvokkuuteni mieheni ja lasteni silmissä. Se riittää minulle :)
Kun äiti on kotona, joutuu isä usein painamaan pitkää päivää elättääkseen perheensä. Mutta kritisoiko tätä kukaan? No ei.
Mä osaan nauttia sekä lapsista että työssäkäynnistä :) vielä en raski laittaa lapsia kokopäivähoitoon, tällä hetkellä teen 50% työaikaa, lapset 2v ja 4v, heillä 10 hoitopäivää/kuukausi.
Tällä tavalla ei maallista mammonaa kerry, sen verran että saamme kaiken tarvitsemamme. Itselleni henkilökohtaisesti tärkeää tuntea olevani pätevä muutoinkin kuin äitinä. Olin kotona lasten kanssa 3,5 vuotta, se on ihan riittävä aika. Minun ei tarvitse olla täydellinen äiti, kunhan olen riittävän hyvä.
En tunne kovinkaan montaa ihmistä, joka toimisi kuten sanot. Outo kommentti. Kun olin lapsi, suurin osa meni hoitoon aivan vauvoina, saivat piiskaa ja kasvoivat siinä sivussa. Asiat ovat menneet parempaan suuntaan siinä mielessä, että lapsia ei mäiskitä vähän joka syystä, äidit ovat vauvojensa kanssa kotona ja kasvatuksesta ollaan tietoisia.