Missä välissä te ehditte? :' (
Kämppä on suorastaan paskaläjä.
Missä kohtaa päivää muilla pienten vauvojen äideillä on aikaa siivoiluun?
Olen itkeä vollottanut ja siivonnut koko aamun aina kun sopiva väli on tullut.
Pyykit ripustin parkuva vauva toisella käsivarrella.
Ruokakin on yleensä valmistettava joko imevä- tai parkuva vauva toisessa kädessä.
Lisäksi esikoinen vaatii omat hetkensä päivästä huomionsa.
Kommentit (60)
Ainakin mun mielestä vauva-aika kotona väsemyksineen, masennuksineen yms oli vähintään kymmenen kertaa rankempaa kuin nyt tekemäni vaativa asiantuntijatyö 10-12 tuntisine työpäivineen. Nyt töissäollessa jaksan ihan hyvin tehdä iltaisin kotona joitain kotitöitä. Miksi ihmeessä mieheni, 8-tuntista päivää itseäni kevyemmissä toimistohommissa tekevä, eli olisi vauva-aikana muka voinut tehdä mitään kotihommia?
Ja jotkut vauvat eivät nuku ikinä, vaan torkkuvat vain pätkissä ja muun ajat parkuvat naama punaisena tai sinisenä. Eli perheet saavat erilaisia mahdollisuuksia toteuttaa kodinhoitoa, ja joskus niitä mahdollisuuksia ei anneta juuri lainkaan.
Vauvan kanssa voi unohtaa kaikki ihanat periaatteet iloisesta äidistä ja pullantuoksuisesta kodista. Ja siitäkin, että mies käy töissä ja äiti hoitaa kodin ja lapset. Joo, nää toimii haavemaailmassa.
Mutta todellisuudessa vauvavuotena palkataan siivooja ja ostetaan valmisruokia. Perhe ei kuole siihen, jos se vuoden elämästään syö lähinnä valmisruokia, eikä siihen, jos kotiin päästetään siivooja auttamaan.
Mutta jos asiat haluaa tehdä vaikeimman kautta, niin se on sitten oma valinta.
Vierailija:
Ainakin mun mielestä vauva-aika kotona väsemyksineen, masennuksineen yms oli vähintään kymmenen kertaa rankempaa kuin nyt tekemäni vaativa asiantuntijatyö 10-12 tuntisine työpäivineen. Nyt töissäollessa jaksan ihan hyvin tehdä iltaisin kotona joitain kotitöitä. Miksi ihmeessä mieheni, 8-tuntista päivää itseäni kevyemmissä toimistohommissa tekevä, eli olisi vauva-aikana muka voinut tehdä mitään kotihommia?
Minusta taas kotona oli superhelppoa, valvomisista ym. huolimatta. Olla oman lapsen kanssa kotona ilman työelämän stressiä.
Minusta toimii hyvin sellainen ajatus, että koska mies on töissä 8-10 tuntia, minä olen tuon ajan kotona " töissä" : siis yritän saada valtaosan kotitöistä tehtyä, ja se onnistuikin hyvin. Ja jäi vielä aikaa nettailuun ;) Sitten kun mies tuli töistä, alkoi molempien vapaa-aika, jolloin keskityttiin olemaan yhdessä perheenä ilman hössötystä.
En oikein tajua, mikä järki siinä on että mies tekee ensin työpäivän muualla ja kotona kotityöt. Missä välissä mies ottaa kontaktia lapseena? Jos äiti on kotona lapsi sylissä koko päivän saamatta kotitöitä tehtyä, eikös se mies voisi ottaa vuorostaan vauvan hoitoonsa eikä ryhtyä luuttuamaan lattioita?
Teette koko perheelle karhunpalveluksen tuommoisella hömpötyksellä. Ei ne ukot mitään ansarikukkia ole, että niitä pitäisi silkkihansikkain kohdella! Kamalaa lukea naiset naiset raataa ja itkee kotona kun on niin raskasta, mutta miestä ei voi apuun pyytää.
Tiedossa helkatinmoinen katkeruus jossakin vaiheessa, kun kukaan ei sitä kirkkainta kruunua marttyyrin kutreille tuokaan. Pitäkää huolta itsestännekin, naiset, eikä vaan miehistänne!
Vierailija:
Vauvan kanssa voi unohtaa kaikki ihanat periaatteet iloisesta äidistä ja pullantuoksuisesta kodista. Ja siitäkin, että mies käy töissä ja äiti hoitaa kodin ja lapset. Joo, nää toimii haavemaailmassa.
Mutta todellisuudessa vauvavuotena palkataan siivooja ja ostetaan valmisruokia. Perhe ei kuole siihen, jos se vuoden elämästään syö lähinnä valmisruokia, eikä siihen, jos kotiin päästetään siivooja auttamaan.
Kyseleepi kolme äiti
Sen sijaan naista pitää ymmärtää, antaa omaa aikaa, hieroa hartioita, hemmotella, ostella kukkia... ja kaikki tämä vaikka vaimo käyttäyisi kuin pahin suohirviö.
Vierailija:
, minä olen tuon ajan kotona " töissä" : siis yritän saada valtaosan kotitöistä tehtyä, ja se onnistuikin hyvin. Ja jäi vielä aikaa nettailuun ;) ?
Miten sait käytännössä kotityöt tehtyä ja missä välissä ehdit vielä nettiinkin?
Tekee sekin niitä vaikka töissä on. Hänkin asuu täällä ja myös vauva on hänen. Kumpikaan ei tee vain tiettyjä juttuja.
Tai maksat jollekin että tulee siivoamaan.
sen jälkeen on helpompi pitää paikat järjestyksessä. Kun ei päästä joka paikkaa levälleen.
Ja sen olen meillä huomannut kun pitää pöydät puhtaina, ei kaikki tunnu ihan paskaläjältä!
Ja aurinkoisella ilmalla kaikki näyttää entistä likaisemmalta!
Sen sijaan lapsenhoito oli luonnollisesti molempien homma alusta asti.
Ja te, jotka pelkäätte että " mies oppii liian hyvälle" jos häntä ei pistä imurin varteen heti töistä tullessaan, voin kertoa että ei toteutunut ainakaan meillä. Kotityöt hoituu hienosti puoliksi nyt kun olemme molemmat töissä.
Vierailija:
Vierailija:Kuinka hirveän vaativia lapsia teillä on, jos normaali arki on laitettava vauvavuodeksi jäihin?
Vauvan kanssa voi unohtaa kaikki ihanat periaatteet iloisesta äidistä ja pullantuoksuisesta kodista. Ja siitäkin, että mies käy töissä ja äiti hoitaa kodin ja lapset. Joo, nää toimii haavemaailmassa.
Mutta todellisuudessa vauvavuotena palkataan siivooja ja ostetaan valmisruokia. Perhe ei kuole siihen, jos se vuoden elämästään syö lähinnä valmisruokia, eikä siihen, jos kotiin päästetään siivooja auttamaan.
Kyseleepi kolme äiti
Ja voin vannoa, että putsia tulee, sillä mulla on viimesen päälle höyrypesurit sun muut käytössäni :).
T: se, jolla 3v ja kohta 10kk tytöt!
Kun meidän vauva oli pieni, oli kovin huutavainen, mutta paikallaan.. Nyt kun on isompi, konttaa koko ajan perässä ja vaatii siinä lahkeessa huomiota ihan koko ajan. Eli silloin kun huusi paikallaan, pääsi kuitenkin vielä " helpolla" .. Ja nyt muutaman kuukauden aikana kaikki väsymys on kasaantunut niin, että yhä on otettava torkkuja, kun lapsonen nukkuu. Meillä poika on aina nukkunut vähemmän kuin ne keskimääräiset unet ovat.
Eli kyllä tämä meidän kämppä on ainakin AIVAN kaameassa kunnossa! Mutta onneksi en koskaan ole silleen mikään siivousintoilija ollutkaan - tosin nyt alkaa jo pikku hiljaa ottaa aivoon sotkut.. Esim. leluja on joka paikka levällään ja silti niillä ei halua lapsonen leikkiä, höh, levittelee vain.
Ruoanlaitosta tykkään, mutta nyt sekin alkaa tökkiä, kun lapsi on aina jaloissa kiinni ja saa varoa, ettei tunge uuniin tai saa roiskeita hellalta.
Syödä täytyy, muttei niin kamalan siistiä tartte olla! Eli höllätä pitää sieltä, mikä ei pakollista ole! Jos vieraita tulee ja heitä sotku haittaa, niin luuttu käteen vain!!! MEillä ei varaa siivoojiin ole ainakaan.
Ehkä joskus helpottaa. TSEMPPIÄ ja JAKSAMISTA!!!
Vierailija:
Vierailija:Miten sait käytännössä kotityöt tehtyä ja missä välissä ehdit vielä nettiinkin?
No, esim aamulla vein matot ulos ulkoilureissun yhteydessä. Imuroin joko kun lapsi nukkui ulkona tai sitten niin että oli kantoliinassa. Pölyjen pyyhintä ym. onnistui samalla taktiikalla, tosin kun vauva oli vähän isompi suostui jo olemaan sitterissä sen aikaa kun imuroin kunhan näköyhteys säilyi ;) Lattianpesu samalla systeemillä, jos on liikkumaan oppinut lapsi niin vaikka hetkeksi syöttötuoliin korpun kanssa tai pinnasänkyyn leluja ihmettelemään. Täytyy vaan toimia nopeasti...
Ja viikkosiivous on nimeltään viikkosiivous juuri sen takia että joka päivä en mainittua toimenpidettä tehnyt. Pyykit ja astiat pesee kone napin painalluksella, ne on niin helppoja etten vaivaudu edes mainitsemaan. Ruoanlaiton ajan vauva oli sitterissä, tosin pienempänä kun ei suostunut itsekseen olemaan, saatoin tehdä ruoan puolivalmiiksi (esim. pilkkoa raaka-aineet) aamulla ja kun lapsi nukkui, hoidin paistamisen/keittämisen.
Eli piti paikat siistinä, leipoi, laittoi ruokaa.
Nykyään kotiäidin työpanokseksi riittää ilmeisesti lasten hengissäpito miehen työpäivän ajan.
Ikää lapsilla nyt 4v ja 2½v. Kumpikin nukkui yönsä 2kk iästä lähtien, ei ole allergioita tai sairasteluja, eivät ole _koskaan_ valvottaneet meitä. Syövät ruokansa mukisematta yms. Esikoinen ei ollut mustasukkainen kun vauva tuli taloon, kaikki meni loistavasti. Ovat hyväntuulisia lapsia, tietenkin meilläkin taistellaan mutta ne nyt kuuluvat elämään eikös?:)
Olen todellakin lomaillut nämä kotivuodet, syksyllä alkaa uusi arki perheessämme kun lapset menevät päiväkotiin ja minä töihin.
t:2
ite kuulun niihin jotka saavat pidettyä kodin kunnossa. saan päivät kulumaan hyvin kun on itelläkin koko ajan jotain puuhaa. mulla on kolme poikaa 6v, 4v, 1.6v ja rv21. hoidan keittiön aina ruokailujen jälkeen en jätä lojumaan astioita pöydille ja pyykkikoneen laitan aamulla päälle ja imuroin joka päivä käyn kaupassa ja teen ruuat. ja aikaa jää lasten kans ulkoiluun ja askarteluun yms mitä nyt keksitäänkään päivän aikana. ite annan lasten auttaa halujensa mukaan ovatkin kovia leipomaan. mies kyllä tekee osansa viikonloppuina ja arki iltoina hänellä jää aikaa lapsille. mut tää on vaan mun arkee jokaisellahan se on erillaista jokainen tekee sen minkä pystyy ja jaksaa.
Oli todellinen tissitakiainen, varsinkin pienempänä rinnalla 1-2 tunnin välein. Päiväunia nukkui vaihtelevasti.
Silti sanon, että kotona olo oli lomaa. Kun on 15-vuotiaasta asti tehnyt töitä ilman kesä- tai muita lomia, osaa arvostaa oman kodin seiniä ja sitä ettei tarvitse lähteä mihinkään :)
Ensinnäkin minusta nämä neuvot " koti voi olla vaikka paskaläjä vähän aikaa" on ihan kamalia. Itse en viihtyisi kotona jos se olisi kamala läävä. Minulla on kolme lasta (melkein 5v, 3v ja 1v) ja he ovat jo vauvasta saaneet tottua siihen, että jotain hommia on vain tehtävä. Minä en kyllä lapsiani ole koskaan huudattanut vaan olen sitten tehnyt kotihommia lapsen kanssa ja tarvittaessa vaikka lapsi sylissä tai kantoliinassa. Isommat lapset ovat oiva apu kotitöissä ja kyllä tuo 1v:kin innoissaan mättää pyykkiä pesukoneeseen ja " lajittelee" puhtaita. Meillä sitä paitsi vauvat eivät ole koskaan olleet mitään syö ja nukkuu -tapauksia vaan aika vaativia, mutta kuten sanottu, en silti ole päästänyt kotia kaaoksen valtaan ja syötävähän on jokatapauksessa.
Siinä mielessä minä olen laiska, että en ole koskaan tehnyt kotitöitä silloin kun lapset nukkuvat, koska sen ajan haluan hengähtää itse. Paras neuvoni on se, että älä päästä kaaosta valloilleen. Vie tavaroita paikoilleen äläkä jätä niitä lojumaan. Myös kuivausrumpu on oiva apu; ei tarvitse ripustella pyykkiä. Ja kyllä mieheni myös osallistuu kotitöihin töistä tultuaan ja viikonloppuisin. Tosin kaikki isommat työt hoitelen tässä päivänmittaan ihan siksi, että haluan, että mies pystyy enemmän keskittymään lapsiin kotona ollessaan. Minun miehelläni on oikeasti fyysisesti raskas työ, mutta hän ei ole koskaan käyttänyt sitä teosyynä luistaakseen kotivastuusta.
Vierailija: